Rock, pop, alternative ›

Me Roadrunneria kuunnellen kasvaneet emme kenties osaa kyseenalaistaa levyn sointimaailmaa. Periaatteessa ymmärrän esitetyn kritiikin, mutta silti on pakko sanoa, että muikeamman kuuloista rocklevyä ei vaan kukaan suomalainen ole tehnyt. Roadrunneriin verrattuna perusrokkilevyt jäävät aina... perusrokkilevyiksi.

Kefiiri: Me Roadrunneria kuunnellen kasvaneet emme kenties osaa kyseenalaistaa levyn sointimaailmaa. Periaatteessa ymmärrän esitetyn kritiikin, mutta silti on pakko sanoa, että muikeamman kuuloista rocklevyä ei vaan kukaan suomalainen ole tehnyt. Roadrunneriin verrattuna perusrokkilevyt jäävät aina... perusrokkilevyiksi.
 
Jaa: Kyllä minäkin olen kasvanut kuunnellellen mm. Roadrunneria, eli olen jo sen ikäinen, että kuuntelin Hurriganesia silloin, kun Roadrunner ilmestyi.

BigPapa: Tossa Phone Rangissa kuulostais että vähän avaa paikoitellen haitsua kakkosella ja nelosella, tai/ja sitten ehkä lyö kovempaa hihattiin niillä kohdin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=xxZHE2gkqLY
 
Nyt kun tota kuuntelee, niin mulla on itellä pahaa taipumusta soittaa haitsua tuolla tavalla.
 
Edit: Ja kyllä. Se Roadrunner -kasetti soi autostereoissa stydimmin kuin muut.

blaekie: Kuka on Arto Hämäläinen ?
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/Kansainv … ytkett%C3%A4+rotsiin/a1374549596005

Illu: Nyt kun tota kuuntelee, niin mulla on itellä pahaa taipumusta soittaa haitsua tuolla tavalla.
 
Ei kai sitä ole laissa määrätty että haitsua pitäisi naputtaa tasaisella voimakkuudella.

Euphonium: ... 'Get on' on tietysti loistava biisi, mutta siinäkin minua ärsyttään 70-lukulainen äänitys, jossa kuulostaa kuin soolokitara ei kuuluisi ollenkaan bändiin, vaan se on jälkeen päin lisätty äänitykseen. (niin kuin varmaan onkin, mutta se ei saisi kuulostaa siltä.)
Mutta It ain't what you do jytisee niin maan perkuleesti eikä soolotkaan kuulosta päälleliimatuilta. Se on mun mielestä muutenkin parempi kuin Get on ;-)

Yallup: 60 - 70-luvulla, kun stereoääni oli vielä varsin uusi asia, monet bändit kikkaili sillä - jopa vallan onnistuneesti. Roadrunner on tästä oikein oiva esimerkki. Monessa kappaleessa, varsinkin Get On:ssa soittimet tulevat kokonaan toisesta tuutista. Jos kuuntelee vain toista kanavaa, Albertin sooloja ei kuule ollenkaan. Tässä oli aikoinaan - ja vielä nytkin - omanlaisensa efekti ja tunne että bändi soittaa ihan tuossa edessä. Olisiko siinä jotakin selitystä Roadrunnerin ainutlaatuiseen saundiin? Vastaavaan ei edes Hurriganes enää kyennyt.
 
No minä en tuosta efektistä tykkää. Juuri sitä tarkoitan, ettei mikään soitin saisi kuulua vain toisesta kanavasta. Minulle tuosta ei välity vaikutelmaa, että bändi soittaa tuossa edessä vaan se kuulostaa juuri siltä mikä se onkin, että kolmimiehinen bändi on äänittänyt biisin ja sitten soolokitara on soitettu siihen erikseen. Tässä äänitystavassa ei sinänsä ole mitään pahaa. Sehän on ihan normaalia, mutta minusta se ei saisi kuulostaa siltä. Vaikutelmaa varmaan lisää sekin, että sillä kohtaa missä tuo soolokitara on ei muissa kohtaa biisiä ole mitään stereokuvassa.

Ei toi häiritsee mua edes hyvillä luureilla, koska Alpun kitaratyöskentelyä pystyy seuraamaan oikein kivasti. Ainoa oikea tapahan 70's Hurriganesia olisi kuunnella kännissä AR-kaiuttimilla ja levarilla sekä Marantz viritinvahvistimella.

Kailis: Ei toi häiritsee mua edes hyvillä luureilla, koska Alpun kitaratyöskentelyä pystyy seuraamaan oikein kivasti. Ainoa oikea tapahan 70's Hurriganesia olisi kuunnella kännissä AR-kaiuttimilla ja levarilla sekä Marantz viritinvahvistimella.
 
Niin ;) Kyllä se kasetilta Panasonicin kasettinauhurilta meni ihan täydestä. Ja sitten Maranzin erillisillä Gradientin 2.3-kajareillakin pölähti jopa kovaa ja komeasti joskus 90-luvulla... Kännissä toki silloin ;)

hollmi-5: Niin ;) Kyllä se kasetilta Panasonicin kasettinauhurilta meni ihan täydestä. Ja sitten Maranzin erillisillä Gradientin 2.3-kajareillakin pölähti jopa kovaa ja komeasti joskus 90-luvulla... Kännissä toki silloin ;)
 
Niin siis toki itsekin kuuntelin sitä itse kopioituna kasettiversiona, mutta ajattelin että jos olisin silloin ollut 40 v. MAM =D

Euphonium: No minä en tuosta efektistä tykkää. Juuri sitä tarkoitan, ettei mikään soitin saisi kuulua vain toisesta kanavasta. Minulle tuosta ei välity vaikutelmaa, että bändi soittaa tuossa edessä vaan se kuulostaa juuri siltä mikä se onkin, että kolmimiehinen bändi on äänittänyt biisin ja sitten soolokitara on soitettu siihen erikseen. Tässä äänitystavassa ei sinänsä ole mitään pahaa. Sehän on ihan normaalia, mutta minusta se ei saisi kuulostaa siltä. Vaikutelmaa varmaan lisää sekin, että sillä kohtaa missä tuo soolokitara on ei muissa kohtaa biisiä ole mitään stereokuvassa.
 
No tuossa oli jo menty hieman liiallisuuksiin, mutta kyllä se puraisi, kun ekaa kertaa kuuli Get On:a kunnon stereoista ja Albert raapaisi yllättäen sivusta. Itsellä kun oli onneton monomankka. Oikeastaan se jopa ajoi kauppaan hankkimaan stereopelit!
 
Sen verran täytyy vielä sanoa, että Roadrunner lienee (omasta mielestä) ainoa albumi, jossa joka kipale oli ja on pelkkää parhautta. Ei niitä voi laittaa edes paremmuusjärjestykseen. Sixteen golden Greats yltää lähes samaan. Itse pentuna aivan ihmetteli, miksi bändit ja artistit tekevät LP:n, jossa on yksi tai korkeintaan kolme hyvää biisiä tai hittiä ja kaikki loput pelkkää täytettä. Toki jokainen näkee nämä omalla tavallaan, mutta juurikin tuon seikan vuoksi ei viitsi ostella levyjä nykyäänkään, kun siellä on se hitti melkein pelkästään. Esim. AC/DC alkuaikoina levyllä saattoi olla yksi huonompi biisi, nykyään ei edes yhtä (oikeasti) hyvää.

Yallup: No tuossa oli jo menty hieman liiallisuuksiin, mutta kyllä se puraisi, kun ekaa kertaa kuuli Get On:a kunnon stereoista ja Albert raapaisi yllättäen sivusta. Itsellä kun oli onneton monomankka. Oikeastaan se jopa ajoi kauppaan hankkimaan stereopelit!
 
Sen verran täytyy vielä sanoa, että Roadrunner lienee (omasta mielestä) ainoa albumi, jossa joka kipale oli ja on pelkkää parhautta. Ei niitä voi laittaa edes paremmuusjärjestykseen. Sixteen golden Greats yltää lähes samaan. Itse pentuna aivan ihmetteli, miksi bändit ja artistit tekevät LP:n, jossa on yksi tai korkeintaan kolme hyvää biisiä tai hittiä ja kaikki loput pelkkää täytettä. Toki jokainen näkee nämä omalla tavallaan, mutta juurikin tuon seikan vuoksi ei viitsi ostella levyjä nykyäänkään, kun siellä on se hitti melkein pelkästään. Esim. AC/DC alkuaikoina levyllä saattoi olla yksi huonompi biisi, nykyään ei edes yhtä (oikeasti) hyvää.
 
Tähän nykypäivän levyjen hyvyyteen varmasti vaikutta sekin ,että levyjen pituudet ovat kasvaneet ihan älyttömän pitkiksi. Joskus levyt kestivät noin 30-40 minuttia ja nykyään uusien levujen mitta on lähes poikkeuksesta yli tunti.
Minusta levyt voisivat edelleen olla vaikka hieman lyhyempiä,mutta sitä täytettä olisi vähemmän. Itse kun en voi tällä asialle kuitenkaan mitään niin eihän siinä oikeastaan jää muuta jäljelle kuin että levyt huononevat jo senkin takia.

Itsehän arvostan Crazy Days-levyn (ja muutaman muunkin myöhäisemmän kappaleen) ihan samalle viivalle Roadrunnerin kanssa. Eikä ole stereo-ongelmia =D

Illu: Ja kyllä. Se Roadrunner -kasetti soi autostereoissa stydimmin kuin muut.
 
Soi paremmin kuin mikään muu missä tahansa laitteessa. Kaikenlaista osataan toistaa nykyään, mutta ei vaan Roadrunneria.

Roadrunner on soundeiltaan epäselkeetä mössöä. Mutta energistä mössöä. Em. soolokitaran tupsahtaminen puskista Get Onissa on älyttömän mahtavaa, vaikkei varmaan ihan loppuun asti mietitty juttu. Phil Ruddkaan ei tykitä niin suorasti kuin Remu. Hitaat biisit tosin eivät toimi sitten ollenkaan. I Will Stay = kuula kalloon ja puukko kylkeen.

Wikipediassa sanotaan, että ruottalaiset saivat paremmilla vehkeillä Roadrunner-vinyyliin kaiverrettua lisää desibelejä ja ääntä tuli kolme kertaa enemmän kuin suomilevyistä. Onhan siinä bassoa ainakin runsaasti. Liekö ne seuraavat painokset tehty samalla menetelmällä, vai onko ne lällympiä? Kai niillä on ollut se äiti?-levy tai kaiverrus käytettävissä? Liekö kasetilla ollut myös enemmän jytkettä?

Yallup: Wikipediassa sanotaan, että ruottalaiset saivat paremmilla vehkeillä Roadrunner-vinyyliin kaiverrettua lisää desibelejä ja ääntä tuli kolme kertaa enemmän kuin suomilevyistä. Onhan siinä bassoa ainakin runsaasti.
 
Eikös tuohon Roadrunnerille (ainakin joihinkiin biiseihin) Remun idean mukaan tuplattu basso ja ruottalaiset ihmetteli ,että mitäs tää on kun tällasta ei oo ikinä tehty?
 
Mulla on sellanen oma vähän "kerettiläinen" mielipide ,että Alpun soundi on Ganesissa parhaimmillaan debyytin livevedoissa.Diggailen vahvasti.

PsychedelicWarlord: Eikös tuohon Roadrunnerille (ainakin joihinkiin biiseihin) Remun idean mukaan tuplattu basso ja ruottalaiset ihmetteli ,että mitäs tää on kun tällasta ei oo ikinä tehty?
.
 
Soittimiahan voi panna vaikka kuinka paljon päällekkäin, mutta ei kai se äänen voluumia vinyylillä nosta?
 
Noissa desibelimäärissä lienee kyse siitä, että mastereilta kaiverrettu äiti?-levy, josta tehdään varsinainen muotti (joka on negatiivi) on jyrsitty syvemmältä, tai voimakkaammin mihin kotimaan vehkeillä siihen aikaan kykeni. Äänirasia tietty soittaa voimakkaammin, mitä rajummat liikkeet neulaan tulee. Tuo 9 desibeliä tosin kuulostaa aika suurelta, kolminkertainen voluumilisä. Mietin vaan, josko samasta muotista tehtiin uusintapainoksia. Luultavasti se kaiverruslevy on ollut koko ajan sama, mutta muotteja on voitu tehdä useitakin, jolloin desibelit säilyvät?

Yallup: Soittimiahan voi panna vaikka kuinka paljon päällekkäin, mutta ei kai se äänen voluumia vinyylillä nosta?
 
Ei toki.Aattelin vaan kun kommentoit tuota ,että bassoa ainakin on riittävästi.Luulin sen tarkoittavan ,että bassoa suhteessa muihin on riittävästi.