Rock, pop, alternative ›

En ole kyllä ihan varma pitäisikö Hurriganeksesta ja politiikasta puhua samaan aikaan. Minusta Hurriganes ei ollut yhtään sen poliittisempi bändi kuin mikään muukaan tuolloin. Tai olihan kommunisteilla ihan oikeasti Kaisa Korhosta ja vastaavia aikanaan, mutta eiköhän ganesin kohdalla ollut kysymys kuitenkin rokin soitosta.
 
Jos täällä taas joku heitti,että Hurriganes halusi olla suosittu ja ei olisi ollut niin kapinallinen kuin mitä on annettu ymmärtää niin mitä sitten. Varmasti kaikki menestyvät orkesterit menestyvät sen takia ,että he soittavat musiikkia josta itse tykkäävät ja se hyvä meininki heijastuu myös kuulijoille.
Minusta on ainakin ihan sama mistä se juttu on lähtenyt. Tuskin kuitenkaan minkään bändin tarkoitus on olla vain muutamien tuntema underground bändi ja vielä sellainen ettei sillä tienaa, eikä levyjäkään voi tehdä. Eihän kukaan bändistään sellaista halua.
Ei se ole siis mitenkään kummallista jos haluaa oman orkesterinsa menestyvän ,se ei kuitenkaan tarkoita sitä että muusikin soittamisessa olisi tehty mitään kompromissejä.
 
Hurriganes on varmasti tehnyt paljon töitä suosionsa eteen niinkuin moni muukin menestyvä bändi.
 
Tällaisia kunnon rehellistä rokkia soittavia hyviä bändejä ei ole Suomessa ,eikä oikein muuallakaan, ollut enää vuosikymmeniin. Vaikka varmasti bluesia ja rokkia soitetaan lähes joka paikassa. Kyllä Roadrunner on sellainen levy ,ettei toista sellaista tule enää koskaan. Ei Suomesta ,eikä mistään muualtakaan.

BigPapa:
En puhu Helsingistä. Itsellä tuo ensikohtaaminen Hurriganesin kanssa tapahtui Hyvinkään ammattikoululla, paria kuukautta vaille 15 ikäisenä 1.12. 1972
 
Mulla vähän myöhemmin: Keimola-rock 1973.
Join kaikessa rauhassa nurtsilla auringonpaisteessa lasten tuttipullossa sisään salakuljetettua viinaa kun yhtäkkiä stagelta alkoi kuulua sellaista että oli pakko mennä katsomaan ketkä siellä soittavat ja Hurriganeshan se ja uskomatonta silloin että suomalaisjätkät pystyy sellaiseen!

mpekkanen: kompromissejä.
 
Hurriganes on varmasti tehnyt paljon töitä suosionsa eteen niinkuin moni muukin menestyvä bändi.
 
Tällaisia kunnon rehellistä rokkia soittavia hyviä bändejä ei ole Suomessa ,eikä oikein muuallakaan, ollut enää vuosikymmeniin. Vaikka varmasti bluesia ja rokkia soitetaan lähes joka paikassa. Kyllä Roadrunner on sellainen levy ,ettei toista sellaista tule enää koskaan. Ei Suomesta ,eikä mistään muualtakaan.
 
Minusta taas nykyään (ja 70-luvullakin) oli paljon parempia rokkibändejä, kuin Hurriganes. Tänä päivänä esimerkiksi Doctor's order. Roadrunner on ihan kohtalainen levy, mutta ei mielestäni mikään mestariteos. 'Get on' on tietysti loistava biisi, mutta siinäkin minua ärsyttään 70-lukulainen äänitys, jossa kuulostaa kuin soolokitara ei kuuluisi ollenkaan bändiin, vaan se on jälkeen päin lisätty äänitykseen. (niin kuin varmaan onkin, mutta se ei saisi kuulostaa siltä.)

Hurriganes oli niin kokonaisvaltainen ilmiö, että vastaavaa ei pysty luomaan yrittämälläkään. Kyse ei ollut pelkästään musasta.
 
Ile Kallio muisteli, miten Hurriganes oli soittanut jossain konsertin, ja joku yleisöstä oli lähtenyt kävelemään ovelle päin. Remu oli pistänyt soiton poikki ja komentanut tyypin takaisin. Vasta sitten soitto jatkui. Armotonta touhua =D

Euphonium: Minusta taas nykyään (ja 70-luvullakin) oli paljon parempia rokkibändejä, kuin Hurriganes. Tänä päivänä esimerkiksi Doctor's order. Roadrunner on ihan kohtalainen levy, mutta ei mielestäni mikään mestariteos. 'Get on' on tietysti loistava biisi, mutta siinäkin minua ärsyttään 70-lukulainen äänitys, jossa kuulostaa kuin soolokitara ei kuuluisi ollenkaan bändiin, vaan se on jälkeen päin lisätty äänitykseen. (niin kuin varmaan onkin, mutta se ei saisi kuulostaa siltä.)
 
No jaa, jos ajatellaan suoraviivaisempaa rokkia, niin 70-luvulta mieleen tulee Alvari Tuohitorvi, Ronski Gang, Sleepparit, Tries, Juice ja Hector (varauksella), Virtanen ja Hullujussi (osittain), Badding (pari biisiä), Ramblers, Riff Raff, Eput ja Pelle alkuaikoina. Wigwamit, Tasavallan pressat jne olivat sitten taiteellisempaa progea ja Dave enemmän balladiosastoa. Teddy ja Tigers rasvista. Eipä noista juurikaan ole Hurriganesille vastusta, vaikka toki hyviä kaikki. Varsinkin Ronski ja Tries vetivät lujaa, Riff Raff oli jo heviosastoa. Kaikkia kuunneltiin ja digattiin. Ja vieläkin digataan.
 
Varsinaista rokkia ei sen jälkeen ole soitettukaan, punkkia ja heviä kylläkin. Popedat ja Yöt sekä Dindo voidaan myös asettaa omiin suomirokki osastoihin. Megabändit HIM, Stratovarius, Nightwish jne ovat myös jotakin muuta kuin rokkia. Hanoi Rocks häilyy jossakin välissä.
 
Tuo Doctors Order on R&B:tä ja siinä mielestäni paremmin onnistuu vaikkapa Ilkka Koivulan Practice ja tosi mainio kokki Janne Pekkalan Prof Feelbad, joka lienee paras Feelgood coveroija solistista lähtien.
 
https://www.youtube.com/watch?v=fIVU4vyMc2g

Yallup: ...Tuo Doctors Order on R&B:tä ja siinä mielestäni paremmin onnistuu vaikkapa Ilkka Koivulan Practice ja tosi mainio kokki Janne Pekkalan Prof Feelbad, joka lienee paras Feelgood coveroija solistista lähtien.
 
https://www.youtube.com/watch?v=fIVU4vyMc2g
 
-> https://www.youtube.com/watch?v=m7k3oTYFTDQ
-> https://www.youtube.com/watch?v=7m27eBekZaE

Yallup: No jaa, jos ajatellaan suoraviivaisempaa rokkia, niin 70-luvulta mieleen tulee Alvari Tuohitorvi, Ronski Gang, Sleepparit, Tries, Juice ja Hector (varauksella), Virtanen ja Hullujussi (osittain), Badding (pari biisiä), Ramblers, Riff Raff, Eput ja Pelle alkuaikoina. Wigwamit, Tasavallan pressat jne olivat sitten taiteellisempaa progea ja Dave enemmän balladiosastoa. Teddy ja Tigers rasvista. Eipä noista juurikaan ole Hurriganesille vastusta, vaikka toki hyviä kaikki. Varsinkin Ronski ja Tries vetivät lujaa, Riff Raff oli jo heviosastoa. Kaikkia kuunneltiin ja digattiin. Ja vieläkin digataan.
 
Varsinaista rokkia ei sen jälkeen ole soitettukaan, punkkia ja heviä kylläkin. Popedat ja Yöt sekä Dindo voidaan myös asettaa omiin suomirokki osastoihin. Megabändit HIM, Stratovarius, Nightwish jne ovat myös jotakin muuta kuin rokkia. Hanoi Rocks häilyy jossakin välissä.
 
Tuo Doctors Order on R&B:tä ja siinä mielestäni paremmin onnistuu vaikkapa Ilkka Koivulan Practice ja tosi mainio kokki Janne Pekkalan Prof Feelbad, joka lienee paras Feelgood coveroija solistista lähtien.
 
https://www.youtube.com/watch?v=fIVU4vyMc2g
 
No makuasioistahan ei voi kuin kiistellä. Itse en diggaa Hurriganesia. Mielestäni yliarvostettu bändi. Kyllähän se oli suosittu, mutta minusta soittivat melkein kaikki biisit samanlaisina ikiliikkujarokkeina. Jos covereita vertaa vaikka alkuperäisiin esityksiin, Ganesin versioissa ei ole minkäänlaista fiilistä. Kuuntelen vaikka Bo-diddleyn roadrunneria paljon mieluummin, kuin Hurriganesia. 70-luvulta minulle kolahtaa ainakin mainitsemasi Ronski gang tai vaikka Daven Rock'n'roll-band paremmin.

......................

Euphonium: Minusta taas nykyään (ja 70-luvullakin) oli paljon parempia rokkibändejä, kuin Hurriganes. Tänä päivänä esimerkiksi Doctor's order.
 
BS
 
Doctor's order on amatöörien räpistelyä Hurriganesiin verrattuna. Teppo Nättiläkin olisi varmasti asiasta eri mieltä kuin sinä.

Tänään autoradiosta sattui tuuttaamaan The Phone Rang.
 
Voisko olla niin että Remun haitsu on äänityksessä korostettu kakkosella ja nelosella, ku se ei oo osunu virveliin taimissa?
 
E: Siis tää on mun näkemys. En oo ehtiny koko Roadrunneria kahlaamaan, josko olis samaa kikkendaalia käytetty muuallakin.

Rodger: BS
 
Doctor's order on amatöörien räpistelyä Hurriganesiin verrattuna. Teppo Nättiläkin olisi varmasti asiasta eri mieltä kuin sinä.
 
8DDD ! Siis oikeesti kaikki kunnia Tepolle, mutta juurikin asia on näin !

rheinone:
Voisko olla niin että Remun haitsu on äänityksessä korostettu kakkosella ja nelosella, ku se ei oo osunu virveliin taimissa?
 
E: Siis tää on mun näkemys. En oo ehtiny koko Roadrunneria kahlaamaan, josko olis samaa kikkendaalia käytetty muuallakin.
 
40 vuotta sitten tehty levy ja kukaan ei ole vielä onnistunut "kräkkäämään" koodia. Se on varmaa, että kaikki sukupolvet tähän asti ovat miettineet, miten Roadrunner-levyn saundi olisi uudestaan saavutettavissa. Kyseessä on suomalaisen rockin graalin malja. Itse olen miettinyt asiaa koko elämäni ja jatkan kuolemaani asti.
 
Get On -biisin ja ja monen muun moni on halunnut levyttää uudestaan, mutta onko kukaan halunnut päästä alkuperäisen tasolle?
 
Tässä on kyseessä sellainen suomi-rockin graalin malja, että pääseekö kukaan koskaan lähellekkään. Remun, Cissen ja jopa Albertin soitto on edelleen täysin toistettavissa. Ainakin riittävällä tarkkuudella.
 
Mistä löytyy se kotimiksaaja, joka saa b-luokan ganes-cover-bändin kuulostamaan alkuperäiseltä Roadrunner-Hurriganesilta.
 
Jos olisin (rahan ahne) älykäs ihminen, niin tekisin tästä tosi-tv-ohjelman. Ja paskat Suomessa ei edes "julkkikset" tunne toisiaan. Tunkekaa munaa toisiinne ihan vapaasti , Frederik ja Seppo :)

rheinone: Tänään autoradiosta sattui tuuttaamaan The Phone Rang.
 
Voisko olla niin että Remun haitsu on äänityksessä korostettu kakkosella ja nelosella, ku se ei oo osunu virveliin taimissa?
 
E: Siis tää on mun näkemys. En oo ehtiny koko Roadrunneria kahlaamaan, josko olis samaa kikkendaalia käytetty muuallakin.
 
En tajua mitä meinaat... kai se vaan lyö haitsua lujempaa kakkosella ja nelosella, virvelihän osuu ihan kohdalleen?

................

Tossa Phone Rangissa kuulostais että vähän avaa paikoitellen haitsua kakkosella ja nelosella, tai/ja sitten ehkä lyö kovempaa hihattiin niillä kohdin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=xxZHE2gkqLY

Rodger: BS
 
Doctor's order on amatöörien räpistelyä Hurriganesiin verrattuna. Teppo Nättiläkin olisi varmasti asiasta eri mieltä kuin sinä.
 
Mielipiteitähän saa olla. Minä vain kuuntelen Arto Hämäläisen kitaransoittoa paljon mieluummin, kuin Albert Järvisen tai Ile Kallion, täysin riippumatta siitä, kuka heistä on teknisesti taitavin.

Rodger: 40 vuotta sitten tehty levy ja kukaan ei ole vielä onnistunut "kräkkäämään" koodia. Se on varmaa, että kaikki sukupolvet tähän asti ovat miettineet, miten Roadrunner-levyn saundi olisi uudestaan saavutettavissa. Kyseessä on suomalaisen rockin graalin malja. Itse olen miettinyt asiaa koko elämäni ja jatkan kuolemaani asti.
 
Get On -biisin ja ja monen muun moni on halunnut levyttää uudestaan, mutta onko kukaan halunnut päästä alkuperäisen tasolle?
 
Tässä on kyseessä sellainen suomi-rockin graalin malja, että pääseekö kukaan koskaan lähellekkään. Remun, Cissen ja jopa Albertin soitto on edelleen täysin toistettavissa. Ainakin riittävällä tarkkuudella.
 
Mistä löytyy se kotimiksaaja, joka saa b-luokan ganes-cover-bändin kuulostamaan alkuperäiseltä Roadrunner-Hurriganesilta.
 
Jos olisin (rahan ahne) älykäs ihminen, niin tekisin tästä tosi-tv-ohjelman. Ja paskat Suomessa ei edes "julkkikset" tunne toisiaan. Tunkekaa munaa toisiinne ihan vapaasti , Frederik ja Seppo :)
 
Tästäkin olen erimieltä. En ole oikein koskaan tykännyt Roadrunnerin soundeista. Ne on jotenkin liian hyvät. Esimerkiksi Get On:issa bändi ei kuulosta bändiltä. Soittimet kuulostavat liian erillisiltä ja varsinkin soolokitara ilmestyilee kuin tyhjästä.

Euphonium: Mielipiteitähän saa olla. Minä vain kuuntelen Arto Hämäläisen kitaransoittoa paljon mieluummin, kuin Albert Järvisen tai Ile Kallion, täysin riippumatta siitä, kuka heistä on teknisesti taitavin.
Kuka on Arto Hämäläinen ?

Euphonium: Tästäkin olen erimieltä. En ole oikein koskaan tykännyt Roadrunnerin soundeista. Ne on jotenkin liian hyvät. Esimerkiksi Get On:issa bändi ei kuulosta bändiltä. Soittimet kuulostavat liian erillisiltä ja varsinkin soolokitara ilmestyilee kuin tyhjästä.
 
Mielipiteitä saa ja pitää olla. Olet kuitenkin harvinaisen yksin tämän mielipiteesi kanssa ;)