| Aihe: Superstratolle korvaajaa? | |
|---|
|
(Ei kai taas yksi tällainen ketju lisää..)
Auttakaa miestä mäessä, superstrato-gurut!
Korvaajaa etsin tuolle ikääntyneelle japskilaiselle superstratolleni (ks. omakuva). Sen speksit ovat muuten just hyvät, mutta lisenssifloikan tilalle kaipaisin parempaa ja puunkin pitäisi olla jotain muuta kuin lehmusta (mieluiten mahonkia, mutta leppäkin saattaisi kelvata).
Koska juuri tuollaista samanlaista mutta paremmasta puusta ja aidolla floikalla (tai vastaavalla) on ollut vähän hankala löytää uutena (huom, 24.75" 'Gibson'-skaala), olen harkinnut sitäkin, että teettäisin customin soitinvalmistajalla. Tähän saatan edelleen päätyä. Mutta yritinpä nyt vielä kerran tsekata, että löytyisikö miltään kitaratehtaalta valmista mallia, joka vastaisi toiveitani riittävän hyvin.
Vaikeata näyttää olevan. Toista se olisi ollut superstratojen kulta-ajalla eli 1980-luvulla, jolloin japsilaisia ja jenkkiläisiä superstratoja pursusi joka tuutista - paitsi että silloin ei ollut rahaa niihin jenkkiläisiin, jollaisen olisi halunnut. Nyt kun olisi jonkin verran fyrkkaa, ei sitten enää olekaan niin paljon mistä valita. Tai sitten olen tullut liian nirsoksi..
No mitä sitten odotan "superstratoltani"?
- Talla: Floyd Rose tai vastaava. Tuplalukitus. Ehdoton vaatimus. Pitää onnistua divebombit ja kampeaminen kumpaankin suuntaan. Sitä tehtävää varten (oikeastaan vain sitä) tuo nykyinenkin Jaska on valikoimassa.
- Nauhat: 24. Ehdoton vaatimus. Korvattavassa kitarassa on 24, enkä halua "downgreidata". Pitää onnistua samat jutut kuin vanhallakin kitaralla. Mieluiten jumbonauhat, mutta muutkin käyvät.
- Rungon muoto: LP, SG tai Strato. Muut muodot vain hätätapauksessa (eli jos keppi täyttää kaikki muut ehdot). Kunhan vain EI ole V (tai RR tai muu vastaava).
- Rungon materiaali: Mahonki ykkösvalinta. Leppä käy strato-mallisessa.
- Skaala: Gibson-skaala (24.75) toimii minulle parhaiten, olen tottunut siihen, koska kaikissa säännöllistä soittoa saavissa skitoissani (myös Jacksonissa) on se. En kuitenkaan sulje pois Fender-skaalaakaan, jos kitara muuten vastaa speksejä. Ei siis ehdoton vaatimus, vain painava preferenssi.
- Otelauta: Mieluiten ruusupuu tai eeben. Stratomallisessa käy vaahterakin.
- Mikit: Kaksi mikkiä vähintään, oikeastaan herttaisen samantekevää mitkä. Jos eivät toimi minulle, vaihdan. Sävynsäätö (Tone) tarvitaan.
- Väri: oikeastaan aika irrelevantti, kunhan ei ole jokin ihan törkeä tai tylsä yksivärinen musta. Muuten olen valmis joustamaan aika paljon väristä.
- Valmistusmaa: USA kelpaa. Japani kiikun kaakun - yli tonnia en kyllä maksa Japanissa tehdystä. Muut Kauko-Idän maat eivät tule kyseeseen.
- Merkki: Mielellään jokin "perinteikäs" merkki, tyyliin Jackson, Kramer, jne.
- Hinta: Tiedän, mitä jenkkiskitat maksavat, ja olen valmis maksamaan sen mukaan. Jos joku raja pitää vetää, niin yläraja kahden tontun hujakoille. Sen jälkeen alkaa vaaka kallistua customin suuntaan, kun saa juuri ne speksit mitä haluaa.
- Haen tässä siis ensijaisesti uutta kitaraa, en käytettyä. (Mutta jos sinulla on komerossa pölyttymässä TÄSMÄLLEEN speksejä vastaava skitta, ota toki yhteyttä.)
- Jos jotain en ole listannut yllä, sillä ei ole erityisemmin merkitystä.
No mitä olen tähän mennessä jo kahlannut läpi?
1) Charvel DS1. Kuin mittatilaustyönä tehty spekseihini.. mutta Kiinassa. Plääh! Tekisipä joku kunnon valmistaja laatuversion tästä!
2) ESP:llä on ihan nättejä malleja (Horizon, Eclipse), mutta mitkä ovat jenkkilästä? Ainakin jotkin Eclipset, mutta niissä on liian vähän nauhoja eikä floikkaa (paitsi jossain kokomustassa mallissa).
3) Jackson. Hankaloittaa vaan, kun en näistäkään tiedä, missä nykyään valmistetaan. Prot Japanissa(?), kalliimmat jenkkilässä? Kö?
Alkuperäinen jenkki-Soloist toki löytyy edelleen listoilta, on vain aika hulppean hintava (heittämällä yli 2000 eerosta). Ja sittenkin perusmallissa (SL1) vähän vähemmän mieluisa Fender-skaala.
Yhtenä mahdollisena katsoin - pitkään ja haikeasti - Adrian Smithin mustavalkoista San Dimas signaturea (the kalliimpaa versiota, ei sitä vinkuintian SDX-halpista), joka oli muodoltaan ja habitukseltaan hyvin herkullinen 1980-luvun superstrato Fender-tyylistä lapaa myöten. ..paitsi että: a) siinä oli "vain" 22 nauhaa, b) ei näytä olevan floikan alla syvennystä, ts. ylöspäin kampeaminen hyvin rajallista, c) se on signature-kitara. Toki kaikella kunnioituksella Adriania kohtaan - miehellähän tuntuu olevan hyvin samanlainen skittamaku kuin minullakin! - mutta haluan mieluummin signaturettoman, tai sitten sellaisen "oman signatureni". Sinänsä juuri tuonnäköinen Jackson olisi kelvannut erinomaisesti, jos stratomalliseen päätyisin. 24 nauhaa olisi kai vielä saanut kohtuuvaivalla modattua, kaulamikkiä vähän siirtelemällä, mutta floikan alta röytäminen olisi vähän liian iso ja peruuttamaton modaus noin arvokkaaseen kitaraan.
4) PRS. Eivät oikein minun juttuni, liian oudonmuotoisia. Muilta osin speksejä vastaavat mallit menevät tavoitebudjetista ohi oikealta ja vasemmalta.
5) Ibanez. Tämä on mulle aika vierasta maaperää. Silloin kun superstratotyylisillä enemmän soittelin (1980-luvulla), Ibanezilla ei vakavasti otettavaa tarjontaa noista malleista vielä ollutkaan. Näyttävät suosivan lehmusta runkomateriaalina, ei käy. Myöskin muodot vähän turhan kummallisen rajamailla. Ja valmistettu missä?
6) Onhan Gibsonillakin jotain Axcess-malleja. Helkkarin kalliita kuitenkin siihen nähden etteivät ihan vastaa speksejä. Alkuperäisen Gibson Les Paulin modaaminen 24-nauhaiseksi vaatisi väkivaltaa. Ja huonoa makua.
Löytyykö vielä jotain, vai meneekö kuitenkin customiksi? | |
Jos on jopa pari tonnia käytössä niin silloin ainakin itse teettäisin kitaran jollakin Suomalaisella soitinrakentajalla. Siihen saisi sellaisen kaulan ja kaiken muunkin kuin haluaa. Lisäksi rakentajalta voisi saada vielä hyviä vinkkejä siihen mitkä jutut toimivat millaisessakin musassa ja mistä osista se kannattaisi rakentaa.
Tällöin olisi mahdollista ostaa kerralla itselle sopiva soitin ,eikä sitä tarvitsisi myydä jo muutaman kuukauden päästä pois kun siihen on ensin kokeiltu kaikkia mahdollisia mikki vaihtoehtoja.
On siis niinkin ,että oman Custom kitaran tilaaminen tulee halvemmaksi kuin jatkuva soittimien vaihtelu. Tämä tosin tarkoittaa sitä ,että tietää mitä haluaa ja osaa myös sen ilmaista sille rakentajalle. Myös soittimen tekijän luona kannattaa käydä jolloin rakentaja saa paremman kuvan soittajasta ja siitä millaiseen soittoon se tulee. Samalla voi kokeilla vaikka erilaisia kauloja ja puhua muistakin asioista jotka vaikuttaa siihen soittimeen.
Tosin käytettynäkin pyörii kaikenlaisia soittimia ja kyllä tuolla rahalla saa jo sellaisen Custom kitaran moneltakin merkiltä. Se on vaan yleensä sitten jonkun muun makujen mukaan tehty peli ,tosin joskus harvoin voi olla myös sellainen Custom perusmallikin kyseessä.
Jos se logo siellä lavassa ei ole kitaran tärkein ominaisuus , niin kehottaisin miettimään vielä uudemman kerran mitä kaikkea siinä soittimessa olisi todella hyvä olla. Laitat kaikki ne asiat ylös ja sitten yhteyttä jollekkin rakentajalle.
Puista sanoisin sen verran ,että vaikka ostaja saa mitä haluaa niin kannattaa kuunnella myös rakentajan mielipiteitä kun olette keskustelleet haetusta soundista. Suomesta löytyy myös sellaisia soitirakentajia ,että tuollaisen todella laadukkaan kitaran saa parilla tonnilla. | |
EVH-kitarat.
Charvel Pro-mod-sarjalaiset tai jopa Custom Shop Charvel.
Suhr S1 - S4.
Suhrissa ainakin on laatu aivan uskomaton, hyviä ovat myös Charvelit ja EVH:t
Kai sitä saa jonkinlaiset kitarakamat omistaa sentään !! | |
mpekkanen: Myös soittimen tekijän luona kannattaa käydä jolloin rakentaja saa paremman kuvan soittajasta ja siitä millaiseen soittoon se tulee..
Toimii myös vahvaripuolella. Itse, kun kävin testaamassa vahvistinta rakentajalla, niin samalla rakentaja sai kuvan, mitä ja millä tavalla soitan, jolloin hän pystyi antamaan neuvoja kaapin rakenteesta, elementeistä ym. asioista...
Gyl sunkka maar oikke met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
Valley Artsilla oli 7/8-kokoisia stratoja sekä Custom että Standard Pro mallistossa. Noissa pienemmissä on Gibsonin skaalan pituus mikä varmaan on vaikein speksi läytää. Mahonkia on saanut joihinkin malleihin runkoon lisähinnasta. Hintojen pitäisi asettua alle 2000€:n euron (Standard Pro:n osalta reilusti), tosin poikkeuksena näyttäisi olevan yksilöt jotaka muistuttavat Steve Lukatherin nimikkomallia, jolloin hinta on taas reilusti yli 2000€:ssa.
http://www.valleyarts.com/guitars.htm
If the White House calls ... tell them... 'I'm out in the field'... |  ReBeat
11.09.2013 16:10:03 (muokattu 11.09.2013 16:22:01) | |
|
Carvin CS624
http://www.carvinworld.com/catalog/guitars/cs624
Skaala on 25". Ton saa tilattua aidolla Original Floyd Rosella.
CS424 ja CS324 myös... saa floikalla. Ovat arkisemman näköisiä ja siks varmaan hiukan halvempiakin. |  mpekkanen
11.09.2013 16:23:56 (muokattu 11.09.2013 16:26:39) | |
|
Laulava Kylätohtori: Toimii myös vahvaripuolella. Itse, kun kävin testaamassa vahvistinta rakentajalla, niin samalla rakentaja sai kuvan, mitä ja millä tavalla soitan, jolloin hän pystyi antamaan neuvoja kaapin rakenteesta, elementeistä ym. asioista...
Kyllä, näin se menee. Monesti voi soittajalla olla hieman eri "käsitys" siitä minkälaista musiikkia soittaa tai mihin se tulee ja silloin ulkopuolinen ammattimies osaa sanoa minkälaisen laitteen ihan oikeasti tarvitsee ,että tietyntyylinen soitto kuulostaa paremmalta.
Varsinkin nuoremmilla soittajilla on monesti esikuvina kaikenlaisia bändejä ja soittajia. Kun heiltä sitten kysyy millaista musiikkia he bändinsä kanssa soittavat niin sieltä voi tulla näitä esikuvia ,vaikka se soitettava musiikki ei ihan sellaista olisikaan. Siksi niin kitaran kuin vahvistimenkin hommaamisessa olisi ihan hyvä käydä tällaisen rakentajan juttusilla,koska silloin saa itselleen sopivan vehkeen ja se tulee oikeasti halvemmaksi kuin vaihdella niitä pelejä koko ajan.
Myöskin soittajalla voi olla niin kitarasta kuin vahvaristakin joitakin päähän pinttymiä ,että tietyntyylinen laite olisi itselle juuri se oikea. Kun pääsee juttelemaan näistä asioista kunnolla tietävän ihmisen kanssa ja kokeilemaan onko se haluttu juttu mahdollisesti se mitä halutaan vai olisiko joku rakentajan toinen vaihtoehto parempi niin silloin saa oikeasti sellaisen tuotteen kuin tarvitsee.
Monesti musiikkipuolella on niin ovelasti mainostettu kaikenlaista tavaraa soittajien ja bändien kohdalla, että jos näitä asioita on innokas seuraamaan niin voi olla että tulee hommanneeksi sellaiset laitteet jotka eivät sitten muuttaneetkaan sitä omaa soittoa sen kummemmaksi. Vaikka kuinka tykkäisi jostain soittajasta niin sen käyttämät laitteet eivät välttämättä ole itselle mitkään niistä parhaat mahdolliset.
Soitinrakentajilta ,niin vahvistin kuin kitarapuolelta saa hyviä neuvoja koska he myös ovat yleensä korjanneet vuosia vahvareita ja kitaroita ja huoltaneet niitä. Heiltä siis saa sellaista tietoa joka käytännössä toimii.
Jos taas menet lähimpään kivijalka liikkeeseen niin kyllä sielläkin todennäköisesti yritetään parhaansa mukaan auttaa,mutta se bisnes on kyllä tärkeämpää varsinkin silloin jos heillä ei ole sellaista tuotetta jota ostaja olisi tarvitsemassa. Tämä ei varmaankaan koske ihan kaikkia soitinliikkeitä, mutta jos asiakkaalla on parikin tonnia käytössä niin kyllä se raha varmaan siihen liikkeeseen halutaan ennemmin kuin neuvotaan ,että kannattaisi kokeilla muuten sitä ja sitä peliä jota myydään tuossa naapuri kaupassa. | |
Kiitoksia kaikista hyvistä ehdotuksista ja suosituksista. Kaikki katson huolella läpi. Lisääkin vinkkejä saa vielä pistää...
Mitä tuohon custom-asiaan tulee, niin itse asiassa mulla on jo hyvin tarkkaan mietityt speksit custom-skeballe. Tähän ketjuun heitin paljon väljemmät siinä toivossa, että saisi edes jotain osumia. Mutta jos customin tilaan, tiedän jo hyvin tarkasti, mitä haluan, jotakuinkin kytkistä myöten. Ja nuo speksit eivät ole mitään hatusta vedettyjä vaan muotoutuneet vuosien saatossa ihan empiirisesti eli havainnoimalla, mikä toimii minulla ja mikä ei. Niinkuin jäsenkuvauksesta voi lukea, mikään ihan "nuori" soittaja en ole enää hetkeen ollut.
Toki arvostan soitinrakennuksen ammattilaisen mielipidettä ja varmasti kysynkin sitä samalla, kun speksejäni esitän. Jos hänen mielestään jokin homma olisi parempi hoitaa toisella tavalla, kuuntelen kyllä.
Ainoa kynnys tuohon customin hankkimiseen taitaa olla enemmän sellainen henkinen - kun enhän minä mikään niin erikoinen tai taitava soittaja ole, että nimikkosoittimen teettäminen tuntuisi asiaankuuluvalta. Pikemminkin turhalta egoilulta tai turhamaisuudelta. | |
LesPaul70:
Ainoa kynnys tuohon customin hankkimiseen taitaa olla enemmän sellainen henkinen - kun enhän minä mikään niin erikoinen tai taitava soittaja ole, että nimikkosoittimen teettäminen tuntuisi asiaankuuluvalta. Pikemminkin turhalta egoilulta tai turhamaisuudelta.
Tuollainen henkinen este kannattaa heivata pois, se on ihan turha rajoite. | |
sustain65: Tuollainen henkinen este kannattaa heivata pois, se on ihan turha rajoite.
Tästä olen täysin samaa mieltä. En muuten pitänyt aiheen kirjoittajaa mitenkään nuorena ,vaikka vähän siihen tyylin kirjoitinkin. Johtuen hieman siitä, että näitä kirjoituksia on aika paljon ollut samantyylisiä kysymyksiä ja halusin että se vastaisi myös monelle muulle jotka harkitsevat hieman arvokkaamman kitaran ostamista.
Itselle on käynyt joskus niin ,että kun olin teettämässä soitinta ja halusin kaulamikiksi erästä Duncanin mikkiä niin soitinrakentaja kertoi mikin jolla saisi hieman halvemmalla paremman soundin mitä hain. Tämä myös toimi käytännössä ja vaikka tässä ei ollut kysymys kauhean suuresta säästöstä niin joskus ne omat mielikuvat ja kokemuksetkin voivat olla yksipuoleisia verrattuna soitinrakentajaan joka on nähnyt ja kokeillut monenlaisia mikkejä, puita ja muitakin ratkaisuja. | |
Caparisonin Horus täyttää aikaa ison osan vaatimuksista. Tone tosin puuttuu ja nuo taitaa olla uutena aika kohtuuttomissa hinnoissa nykyään. Käytettynä jos sattuu löytämään hyväkuntoisen niin suosittelen lämpimästi. "When they say less is more, that is bullshit. Less is less and more is more. Simple as that." -Yngwie Malmsteen
www.DREAMTALE.org |  Joees
11.09.2013 21:01:42 (muokattu 11.09.2013 21:02:35) | |
|
LesPaul70: Ainoa kynnys tuohon customin hankkimiseen taitaa olla enemmän sellainen henkinen - kun enhän minä mikään niin erikoinen tai taitava soittaja ole, että nimikkosoittimen teettäminen tuntuisi asiaankuuluvalta. Pikemminkin turhalta egoilulta tai turhamaisuudelta.
Onko itselle sopivan ja mieluisan kitaran hommaaminen egoilua tai turhamaisuutta? Ei missään nimessä.
E: "Superstratolle sorvaajaa?" lienee seuraavan ketjun nimi?
Humina on mun särö ja feedback on mun laulaja. | |
Ongelmasi kuulostaa hyvin tutulta, sillä olen kehittänyt tässä kitaranmetsästysprojektia, jonka kohteena on lähes täysin speksiesi mukainen soitin. Näyttäisi vähän siltä, että niin mahtava kuin tuo superstratokonsepti onkin, se ei ole tällä hetkellä riittävän muodikas, että tuotantomalleista löytyisi hirveästi vaihtoehtoja. Siis niin kuin että joku superhieno 80-luvun vaihteen Charvel on genrehevityypeille helposti liian perinteinen ja muille taas kai liian mauton kasarijuttu: "ei tollasella voi soittaa bluussia!". Valmistajat tosiaan puskivat noita superstratoja maailman täyteen tuossa 25 vuotta sitten, ja taisi tulla sitten 90-luvulla aika paha vastareaktio. Voikin hyvin olla niin, että tällaisista perinteisen straton pohjalle kehitetyistä humbucker-floikka-jumbonauha-kitaroista on sittenkin kiinnostunut vain aika rajattu siivu lähinnä 35-50-vuotiaita miehiä.
Charvelin production model-sarjan teko loppui Japanissa, kun tuotantolaitos ilmeisesti otti damagea 2011 tsunamissa. Tuotanto käynnistettiin tänä vuonna uudestaan Fenderin Meksikon tehtailla. Sarja on pieniä muutoksia lukuunottamatta sama kuin ennen. Floikkaa varten on nyt tehty syvennykset, kaulat öljykäsitelty ja sen sellaista. Käyttäjäkokemuksissa on kyllä valitettu, että nuo uudet pro modit olisivat painoltaan liian kevyitä ja jostain syystä heikosta sustainista kärsiviä. En osaa ottaa tähän muuta kantaa, kuin että haluaisin ainakin nähdä tuollaisen ennen ostamista. En joka tapauksessa pidä vaahterasta otelautamateriaalina, joten taitaa jäädä kuitenkin hankkimatta.
Olen ryhtynyt suosiolla katsomaan läpi keskihintaisten soittimien valikoimia, sillä säännönmukaisesti noihin top end-kitaroihin mennään työntämään ominaisuuksia, jotka eivät minulla toimi yhtään. Esimerkiksi tuo mainitsemasi Jacksonin Adrian Smith USA, niin eipä sitä saa ruusupuuotelaudalla, vaan joko vaahteralla tai eebenillä. Jos haluan nimenomaan vaihtoehdon sille vaahteran napsuvalle, banjomaiselle, kantrahtavalle, lasimaiselle ja steriilille sävylle, niin eipä sitä ainakaan tule tuosta kovasta eebenistä. BC Richistäkin ehdin olla vähän aikaa innoissani, kunnes havaitsin, että eipä heiltä taida montakaan ruusupuumallia löytyä sen enempää nykyisistä kuin menneistäkään malleista.
Vaikka tässä nyt on enimmäkseen aika turhaa selvitystyötä tullut tehtyä, niin en silti vielä ole aikeissa luovuttaa ja mennä tilaamaan soitinta soitinrakentajalta tai jonkun merkkifirman custom shopista. Soitin on aina jotain muuta kuin pelkät spesifikaationsa, joten on aika vaikea ennustaa, olisiko teetetty soitin sittenkään mieleinen, vaikka olisi tarkastanut huolellisesti, että soitinpuut, elektroniikka, metalliosat, pintakäsittelyaineet, liimat ja kaikki muu mahdollinen kuviteltavissa oleva ovat parhaita mahdollisia ja toimivat hyvin yhdessä. Sitten voisi myös olla aika stressaavaa yrittää kommunikoida jonkin ulkomaisen soitinpajan kanssa, josta sitten parin vuoden odottelun jälkeen lähetettäisiin joku väärän värinen tai ihan väärällä skaalalla oleva ritsa. Ei sitä nyt ainakaan vielä...
e:typonen
"Yön kiitäjät syyttä taikka syystä, yössä siintävät." - Sir Mr. Taf | |
Warmoth voi olla miettimisen arvoinen vaihtoehto. Saa valita ihan mitkä puut haluaa ja stratonkin saa 24,75" skaalalla, tosin ei samalla 24 nauhaisena. Muuten kyllä. Ja monet hulppeat vaihtoehdot sieltä saa muutenkin. Plussaksi laskisin senkin, että mikäli tekee mieli myöhemmin vaihtaa jotain puuosaa, niin kaulataskut on Fenderin USA standardi-mitoilla. Palikoiden testailu on vaivatonta. | |
Musima Multistar Deluxe: Voikin hyvin olla niin, että tällaisista perinteisen straton pohjalle kehitetyistä humbucker-floikka-jumbonauha-kitaroista on sittenkin kiinnostunut vain aika rajattu siivu lähinnä 35-50-vuotiaita miehiä.
Osu ja uppos ;)
Ja asiaankin hieman... Hinku "Gibson"-skaalaan poistaa aika ison osan vaihtoehdoista, kun nyt ovat "Fender"-skaalaisen straton johdannaisia.
LesPaul70: 2) ESP:llä on ihan nättejä malleja (Horizon, Eclipse), mutta mitkä ovat jenkkilästä? Ainakin jotkin Eclipset, mutta niissä on liian vähän nauhoja eikä floikkaa (paitsi jossain kokomustassa mallissa).
Eikös kaikki ESP:t ole japanian tuotteita? Nuo muutamat Eclipset, joissa mallinimessä lukee USA, ovat jenkkimarkkinoille suunnattuja malleja normi-LP:stä poiketen kolmella potikalla.
Jos tuosta 25,5" -skaalasta ja USA:sta valmistusmaana voi poiketa, tuo ESP Horizon menisi spekseihisi helposti. Uutena alle 2k€ ja torilla liikkuu käytettynä jatkuvasti pikkaisen reiluun tonniin. Musamaailmassa vanha malli tarjouksessa http://www.musamaailma.fi/esp-horizon-fr-ii-dbsb-chr.html , mikäli käytetty ei kelpaa.
Tietenkin itse Jackson-miehenä voin suosilla superraadoksi Soloisteja, mutta uutena moisen hankkiminen Suomesta on tehty maahantuojan toimesta vaikeaksi ja kalliiksi. Käytettynä toki näitäkin liikkuu 1000-1500€ välillä silloin tällöin torilla.
G.A.S. works in mysterious ways. | |
Vilkaiseppa S-sarjan Prestige Ibanezeja. Täyttävät vaatimukst aika hyvin, paitsi tuon skaalan osalta. Japanin vehkeitä ja käytettynä saattaa löytyä suht edullisesti. | |
LesPaul70: ...puunkin pitäisi olla jotain muuta kuin lehmusta (mieluiten mahonkia, mutta leppäkin saattaisi kelvata)...
- Valmistusmaa: USA kelpaa. Japani kiikun kaakun - yli tonnia en kyllä maksa Japanissa tehdystä.
OBS! Seuraava viesti sisältää ankaraa sarkasmia ja aidosti hyväntahtoista propagandaa, joka on suunnattu tasapuolisesti kaikille.
Tässä legendaarinen Harley Benton, tuo jumalten kitara, jossa siis sekä kaula että body ovat mahonkia: http://www.thomann.de/fi/harley_benton_hbl_450_plus_cb.htm
Silti hinta on vain 148 EUR. Uskomaton diili! Huippupuuta näin halvalla! Kuulematta paras soundi, sustain ja mojo. Kun tuolla soittaa, niin enkelitkin taivaassa itkevät onnesta. Sellaista se mahonki on.
Sen sijaan monet todella nolot, eli säälittävän lehmusbodyn omaavat luuserien pellekitarat maksavat aivan hirvittäviä summia. Vaikka niissä siis on selkeesti huonommat puut ja siten siis huonompi soundi.
Esim.
* Music Man Axis: 2799 EUR - pohjautuu 90-luvun EVH-malliin
* EVH Wolfgang Stealth: 2850 EUR - Eddie Van Halen
* Ibanez JS2400: 2111 EUR - Joe Satriani
* Ibanez JEM77-FP2: 3111 EUR - Steve Vai
* Music Man Petrucci 6 Piezo: 3199 EUR - John Petrucci
* ESP Stephen Carpenter STEF 6: 2798 EUR
* Suhr Pro Series S4: 2555 EUR - mikä lie paskamerkki tämäkin
Lisähäpeänä tuo ESP ja Ibanezit valmistetaan Japanissa, mikä on erittäin noloa. Sillä koska viimeksi japanilaiset ovat mitään osanneet kunnolla rakentaa? Varsinkin mitään sellaista, mikä vaatii maksimaalisen suurta tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja huolellisuutta. Japanilaiset eivät sitäpaitsi ymmärrä ylpeydestä yhtään mitään.
USA:ssa sen sijaan on aivan eri meininki. Paljain käsin muotoilevat ilman minkäänlaisia työkaluja mahonkitukeista kitaroita. Ja yleensä korkeintaan puut (mahonki), metalliosat ja elektroniikka on tuotu ulkomailta. Ja osa tehtaan työntekijöistä, varsinkin Meksikosta.
Vertaa esim. jenkkiautojen huikeaa luotettavuutta japanilaisten onnettomiin räpellyksiin, jotka ovat aina vikatilastojen kärjessä. Vai miten se nyt menikään.
Jostain syystä nykyään käytetään esim. sellaisia termejä kuin "Genuine Mahogany" ja "True Basswood". Mistä herää väistämättä kysymys, että minkäköhänlaista puuta etenkin satasen hintaluokassa olevat mahogany/basswood-kitarat oikeastaan ovatkaan. Ja että olisivatko ne entistäkin laadukkaampia, jos niissä olevan lehmuksen/mahongin päivittäisi esim. lastulevyksi. :-p
Itse en osaa sanoa, mikä kulloinkin olisi se paras puulaji bodyyn. Lehmus tosin ei silloin liene optimaalinen valinta, kun paljaan puun pitäisi näkyä. Mutta muulloin se on ainakin em. listasta päätellen ihan kelpo puulaji. Ja kokonaisuushan se aina on, mikä ratkaisee. Tai ainakin pitäisi olla.
Sitäpaitsi useimpien(?) mielestä ainakin mikit ja elektroniikka (kelat/mikit sarjassa/rinnan jne.), kaula, otelauta, kielet (esim. flatwound) ja talla vaikuttavat enemmän soundiin, kuin bodyn materiaali. Siis kaikukopattomissa sähkökitaroissa.
Jos sähkökitaroissa on tosiaan aidosti merkittäviä soundieroja myös bodyn osalta (myös materiaaliin liittyen), niin siltikin on se ongelma, että mitään yhteisesti hyväksi määriteltyä soundia ei ole olemassa.
Aniharvoin vertailtavissa kitaroissa on tismalleen samanmuotoinen body, samat mikit, sama talla, otelauta jne., eli ainoastaan bodyn puulajit eroavat. Silti moni vähän väliä "kuulee" milloin minkäkin puulajin ihan selvästi.
Vaan kuulisivatkohan myös sokkotestissäkin kitaran eri osien materiaalit? Jopa silloinkin, kun on eri mikit, eri vahvistimet, eri pedaalit ja eri soittajatkin.
Sitä jostain lukemaani juttua em. lista kyllä kohtalaisen hyvin tukee, että lehmus olisi - jostain syystä - aivan erityisen hyvä puulaji floikallisiin, humppareilla varustettuihin kitaroihin, varsinkin kun tyylilajina on rock, metalli tai jotain siltä väliltä.
Tosin eipä sitäkään sen kummemmin taidettu perustella. Sitäpaitsi aika monessa tuollaisessa kitarassa body on jotain muuta puulajia. | |
jniska: EVH-kitarat.
Charvel Pro-mod-sarjalaiset tai jopa Custom Shop Charvel.
Suhr S1 - S4.
Onkos noissa kaikissa 22 nauhaa? Ainakin kaikissa EVH-merkkisissä kitaroissa varmuudella on. Vaikka kyseisen putiikin omistaja itse onkin joskus harvoin soitellut myös 24-nauhaisilla kitaroilla, niin albumilla kuin livenäkin (ainakin Steinberger).
Lieneeköhän syynä se, että pitävät sitkeästi kiinni perinteisestä humpparin koosta ja perinteisestä kaulamikin paikasta?
EVH:issa ja ainakin joissain Music Maneissa on lisäksi kaularaudan säätö otelaudan viimeisen nauhan ja kaulamikin välissä. Kätevä paikka, mutta vie yhden nauhan verran tilaa.
Ibanez JEM:ssä - ja sittemmin tsiljoonassa muussakin superstratossa - täysikokoinen kaulahumppari siirrettiin kylmänviileästi pois tieltä, eli siitä "the-oikeasta-paikasta" hieman lähemmäksi tallaa. Ibanez JS2400:ssa taas on kaulassa yksikelaisen kokoinen humppari melkein viimeisessä nauhassa kiinni.
Jos on sitä mieltä, että enemmän on aina enemmän myös nauhojen suhteen, niin ESP:llä on tälläinen 27-nauhainen ja OFR:llä varustettu malli, tosin stratosta tutulla skaalalla: http://www.espguitars.com/guitars/esp-standard/horizon-fr27.html
Ibanezilla on jopa yksi 30-nauhainen, joskin selvästi huokeammasta päästä. Kaulamikkikin on "virtuaalinen". Sormien koosta riippuen muutamat viimeiset nauhat saattavat tuntua enemmän huumorilta, kuin todelliselta käyttöarvoa lisäävältä parannukselta. Tuo alasarvikin vaatii hieman tavallista enemmän avarakatseisuutta... :-p
http://www.ibanez.co.jp/products/eg … 01&year=2013&cat_id=1&series_id=147
BurningSensation: Vilkaiseppa S-sarjan Prestige Ibanezeja. Täyttävät vaatimukst aika hyvin, paitsi tuon skaalan osalta. Japanin vehkeitä ja käytettynä saattaa löytyä suht edullisesti.
Ovat mahonkisen bodynsa osalta poikkeuksellisen ohuita kitaroita. Kuten kaulansakin puolesta, varsinkin Prestiget (Thickness at 1st: 17 mm). Painonsakin puolesta likimain Gibson SG-luokassa.
Eli joillekin parhautta, joillekin toisille ei. Omien elektroniikkaviritystenkin kannalta body saattaa olla haastava, kun ne korkeimmat Push/Pull-potikat sun muut sellaiset eivät välttämättä mahdu.
Uuden S Prestigen valinta on sikäli helppoa, ettei taida olla kuin S5470. Huokeampia, eli ei-japseja on toki edelleenkin valikoimassa. Ibanezin keskisarjalaiset, eli Premiumit valmistetaan Indonesiassa. Ja ne muut sitten joissain muissa maissa. | |
Musima Multistar Deluxe:
"Vaikka tässä nyt on enimmäkseen aika turhaa selvitystyötä tullut tehtyä, niin en silti vielä ole aikeissa luovuttaa ja mennä tilaamaan soitinta soitinrakentajalta tai jonkun merkkifirman custom shopista. Soitin on aina jotain muuta kuin pelkät spesifikaationsa, joten on aika vaikea ennustaa, olisiko teetetty soitin sittenkään mieleinen, vaikka olisi tarkastanut huolellisesti, että soitinpuut, elektroniikka, metalliosat, pintakäsittelyaineet, liimat ja kaikki muu mahdollinen kuviteltavissa oleva ovat parhaita mahdollisia ja toimivat hyvin yhdessä. Sitten voisi myös olla aika stressaavaa yrittää kommunikoida jonkin ulkomaisen soitinpajan kanssa, josta sitten parin vuoden odottelun jälkeen lähetettäisiin joku väärän värinen tai ihan väärällä skaalalla oleva ritsa. Ei sitä nyt ainakaan vielä..."
Jotenkin kirjoituksestasi kävi ilmi ,ettei CS kitaroita kannata teettää kun ne eivät välttämättä ole sellaisia kun on ne tilannut?
Epäilet ,että tilattu kitara on väärän värinen tai väärällä skaalalla oleva?
Aika älyttömiä heittoja.
Kun tuossa itse ehdotin Suomalaista käsityö kitaraa niin miten siinä voisi olla mitään kieliongelmia? No, tietysti jos tilaaja ei puhu Suomea niin siinä tapauksessa. Tässä on kuitenkin aiheen aloittaja kertonut aika selkeästi mitä olisi etsimässä-->eli osaa kommunikoida Suomalaisen soitinrakentajan kanssa.
Myöskin kun tilaa soittimen Suomesta niin monesti ne kitaran valmistusajat saattavat olla lyhyempiä kun ei ole ehkä kauheita jonoja ja sitten ei mene postituksiin sellaisia aikoja kuin jostain amerikasta. Jenkeistä kun tilaa soittimen niin siihen maksetaan postikuluistakin tullimaksut päälle. Voi siis sanoa ,että samalla rahalla saa enemmän vastinetta kun hommaa Suomalaisen soittimen kuin jenkeissä tehdyn. Tosin on meillä kotimaassakin sellaisia valmistajia joilta ei tuolla parilla tonnilla saa tuollaista kitaraa,mutta kyllä niitä rakentajia on niin paljon että kyllä sieltä myös sellaisiakin löytyy jotka tekevät hyvän kitaran ja se onnistuu tuolla hinnalla.
Jo aikaisemmin ehdotin käyntiä sen soitinrakentajan luona,että se seikka selviäisi mahdollisesti molemmille millaista soitinta ollaan kaikinpuolin haluamassa. Jos tämänkään jälkeen ei jostain syystä usko ,että kitara on oikealla skaalalla,oikean värinen ja liimaukset on tehty oikein jne...
Silloinhan voi myös miettiä kannattaako yleensäkkään ostaa minkäänlaista kitaraa,koska ei voi tietää onko osat niitä mitä merkki lupaa.
???????
Yleensä tällainen oman oksan sahaaminen on varmasti kotimaisilla soitinrakentajilla aika harvinaista ja en usko että sellaista löytyy paljoa muistakaan CS pajoista jos se tilaus on tehty sellaisella kielellä ,että molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet mitä ollaan tilattu. Jos sen soittimen tilaa jostain Kiinasta niin silloin voi ehkä tullakkin mitä sattuun kun ei ehkä molemmissa päissä ymmärretä ja osata puhua samaa kieltä,mutta tätä ei pidä sotkea Suomalaisiin rakentajiin.
Mitähän tämäkin tarkoitti kun puhuit luovuttamisesta? Et tahdo vielä luovuttaa ja tilata jotain käsityö kitaraa?
Kyllä,sekin on totta että kitara on myös enemmän kuin osiensa summa. Kuitenkin jos kitara on tehty hyvin valikoiduista ja hyvistä soitinrakennukseen kelpaavista puista ja siihen on laitettu kaikinpuolin hyvät osat ja se on vielä hyvin tehty niin miten se voisi olla jotenkin huono. Uusi kitara on aina uusi ja tällainen soitin on varmasti sitä parempi mitä enemmän sillä soittaa.--->
Hyvä kitara on sellainen joka paranee vanhetessaan. | |
Kramer Nightswan II ... Taitaa olla aika pitkälle kuvauksen karahka. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
