| Aihe: Bändisoundi vs. kotisoundi? | |
|---|
|
Tulipa taas sellainen havainto treeneissä, että varsinkin näissä omissa jamitteluissa (eli omissa biiseissä, lähinnä improvisoinneissa) ei pedaaleja tarvita. Ne ihanat kotona niin maukkaiksi havaitut pedaalit eivät yht'äkkiä toimikaan bändin kanssa. Parasta soundia saa suoraan vahvistimesta (Bluetonen Dusty Road). Pedaalit vain jotenkin sotkevat sitä soundia ja sitten onkin jo särö liikaa. Nyt Dustysta oli boost päällä ja gain klo 15 ja kitaran volumella säädin särön määrän kohdalleen kulloisenkin tarpeen mukaan.
Tosin kunnon vingutuksiin voi polkaista od:n päälle, jotta soundi kompressoituu ja sustainia tulee lisää. Mutta tässäkin toimivimmaksi osoittautui Blue Note gain lähes nollassa ja volumea reilusti. Muina kokelaina toimi tänään Fire Red Fuzz, Texas Ranger ja Guitarsystemsin FuzzTool jr. Oikeastaan bändiä ajatellen kaikki muut, paitsi Blue Noten ja ehkä jonkun fuzzin (ehkä Mad Professor), voisi myydä helvettiin ja homma toimisi paremmin kuin hyvin. Eikä olisi pedaalien polkeminen häiritsemässä..
Tavallaan hirveä pettymys. Pedaaleja on kuitenkin tullut ostettua, testailtua ja myytyä ja juuri, kun ne herkullisimmat tuntuu löytyneen, niin se onkin tavallaan ihan sama. Toki kotona on sitten taas eri asia. Kotona voi mehustella eri pedaaleiden mikronyansseilla ja kuvitella, miten mahtavalta se kuulostaisikaan bändin kanssa. Kunnes karu totuus iskee treeneissä.
No, jäähän tässä kotimehustelut, mutta treeneihin näyttäisi olevan turha roudata mitään kahden neliömetrin pedaalilautaa täynnä toinen toisensa kaltaisia säröpurkkeja. Tai kyllähän tämä tiedossa on tavallaan ollut, mutta miksi se iskikään tänään taas tajuntaan niin lujaa. Varmaan siksi, kun oli ekat treenit taas pariin kuukauteen..
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Gyl sunkka maar oikke met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
pitää valita vahvistin jossa ei tarvitse pedaaleja, eli enemmän kanavia.
wah ei ole pedaali.
" mielestäni varmin merkki älykkään elämän olemassaolosta muualla maailmankaikkeudessa on se, että kukaan ei yritä ottaa meihin yhteyttä."
lassi ja leevi. | |
aristoteles666: pitää valita vahvistin jossa ei tarvitse pedaaleja, eli enemmän kanavia.
wah ei ole pedaali.
Tuossa on kaksi kanavaa, eli juuri sopivasti. Toki kolmas kanava voisi olla kunnon lead-soundille, mutta toisaalta hoituuhan homma od:llakin. Jotenkin bändin kanssa vaan riittää vähempi särö...
Mikäs wah sitten on, jos ei pedaali? Ei toki säröpedaali, mutta pedaali kuitenkin...
Gyl sunkka maar oikke met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. |  AngieRainbow
10.09.2013 20:20:46 (muokattu 10.09.2013 20:21:42) | |
|
Mä ostan kaikki kamat itseäni ajatellen. Bändit vaihtuvat tällä tasolla sen verran tiheään, että yhtä bändiä varten en ala laitteita hommaamaan. Vedän kulloisenkin tilanteen mukaan parhaalla setupilla, minkä vermeistäni saan. Omasta soitostani niin iso osa tapahtuu kotona, että tärkeintä on, että siellä on kivaa.
Nyt on hyvä tilanne, kun esiinnyn duona pelkän laulajan kanssa. Saa soittaa just semmoisella saundilla kuin huvittaa.
What we've got here is... failure to communicate. Some men you just can't reach, so you get what we had here last week, which is the way he wants it. Well, he gets it! N' I don't like it any more than you men. | |
Laulava Kylätohtori: Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Juu, kyllä löytyy. Kyllä se bändin kanssa on parasta mennä vaan mahollisimman yksinkertaisella kattauksella. Mulla ei oo Dustyn eessä kuin Bossin FRV-1 ja Mad Proffan Fire Red Fuzz. Lenkissä sitte Bossin DD-7, EHX HolyGrailNano ja Xoticin EP-Boost.
Mun ei biisien aikana tarvi stepata kuin Dustyn omaa lautaa meiningillä looppi On/Off ja muut satunnaiset säädöt on sitte aina biisien välissä. Dustysta mulla on Boost pois päältä ja gain klo 13 ja humpuukkereilla mennään pääasiassa. Ite kun joutuu puolet matskusta vielä jodlaamaankin, niin toi steppipolkka on paree pitää minimissään tai muuten ollaan ongelmissa.
Kotona tulee sitte hienosteltua enempi noilla cleanilla soundeilla ja telecasterilla, sekä muilla muljuttimilla, kuten tremololla ja phaserilla, mutta turha niitä on ainakaan mulla bändin soittoon sotkea. Periaatteessa pärjäis ihan pelkällä Dustylla ja sen omalla laudalla ja ottais boostin loopista, mutta vähän haluaa joihinkin biiseihin lisämaustetta kehiin, mutta vaan ihan vähän.
Eikä tää oo enää ees pettymys, tähän on jo tottunu.
asialliset hommat hoietaan, muuten ollaan ku ellun kanat... |  Kuha
10.09.2013 20:32:03 (muokattu 10.09.2013 20:33:16) | |
|
Tjaa...mulla on ns. kolmen sääntö; korkeintaan kolme pedaalia ja yhdessäkään pedaalissa ei saa olla enempää kuin kolme nuppia/säädintä. Mutta yleensä tuosta tulee lipsuttua.
Old Fenders never die |  kimurantti1
10.09.2013 20:33:20 (muokattu 10.09.2013 21:04:16) | |
|
Toihan se ikivanha kuoppa on, kun porukat säätää soundia himassa yksinään vailla mitään kontekstia, ja sitten yritetään sillä yhdellä kitaralla täyttää koko taajuuskaista. On kiva kun alapäätä löytyy ja yläpää on mukavan silkkinen. Varsinkin suoraan elementin edessä ikävimmin kuuluvista yläkeskiäänistä n. 2-4kHz monet yrittää päästä eroon, vaikka se on juuri se alue, jolla kitara parhaiten erottuu bändissä. Siellä on kuitenkin muita soittimia, ja kaikkien pitäisi soida vähän eri rekistereissä ja eri taajuuksilla (biisin sovitus tietty vaikuttaa tähän vähintään yhtä paljon), jos meinataan saada iso ja selkeä kokonaissoundi.
Tähän soppaan kun lisätään vielä se tosiasia, että mikitettäessä soittimista aina katoaa vähän presenceä. Kun se skitta ajetaan PA:n läpi (varsinkin jos laitteet ei ole ns. parasta ikinä), on soundi taas vähän "kauempana" kuin suoraan elementin edessä kuunneltuna. Mulla on ollut nykyään tapana vääntää snadisti kirkkaampi soundi kuin millä ehkä itse tykkäisin vetää. Yksinään kitara kuulostaa aika kipakalta, mutta kun kokonaissoundiin tulee basso tasoittamaan kaistaa, on se juuri sopiva. Jos ei vahvistin huuda lavalta suoraan yleisöön vaan kitara kuuluu saliin enimmäkseen PA:sta, sitä yläpäätä on mahdollista etupäästä kesyttää kovastikin. Sen sijaan hyvän kuuloista yläpäätä ja presenceä on paljon vaikeampi lisätä jälkikäteen, jos jo mikin poimima soundi on liian kaukana soundikuvassa.
Ei pedaaleissa ole mitään vikaa, kyllä mulla on purkkeja jotka toimii oikein hyvin bändin kanssa. Esim. Xoticin RC Booster tekee puhtaaseen soundiin kivasti hammasta ja tuo sitä enemmän naamalle miksauksessa. Sun tarvii vaan vetää enemmän bändin kanssa ja kamoja ruuvatessa yrittää pitää mielessä koko bändin soundikuva sekä kitaran rooli sovituksessa. Pikkuhiljaa sitä oppii kuulemaan päässään etukäteen ja arvioimaan, että millainen soundi missäkin biisissä toimii nimenomaan bändikontekstissa.
"Practice cures most tone issues." -John Suhr | |
Mä olen todennut että monesti se paras kitarasoundi reeniksellä on ihan surkea yksistään himassa soitellessa. Ts. oma koti- ja reenissoundi poikkeavat toisistaan melko rajustikin. Vähän tietysti biisistä ja soitettavasta materiaalista rippuen myöskin. Kyllä se keskialue melko tutuksi tulee kitaristille reenikämppäoloissa :)
The world suffers a lot. Not because of the violence of bad men but because of the silence of good men. | |
Bändisoundi vs. kotisoundi?
Oikeen soundin säätelyyn ja pedal-steppiin keskityn ehkä enempi bändin kanssa, kun kamatkin on treeniksellä. Kotona taitaa mennä energia vaan siihen soittamisen treeniin kuulokkeilla. Mutta toisaalta Vox Tonelabissahan kotisoundi on stadion soundi, että hyvin menee :)
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... | |
Tähän aiheeseen pitäisi minusta laittaa vielä kolmaskin soundi,nimittäin keikkasoundi.
Nämä kaikki ovat yleensä täysin erilaisia ,vaikka voisivat samoista kamoista tullakkin. Ne vehkeet jotka kotisoittelussa ovat hyviä eivät yleensä ainakaan samoilla säädöillä toimi treenikämpällä.
Treenikämpässä soundiin vaikuttaa muiden soittajien tatsi ja heidän vehkeet sen lisäksi vielä kämpän akustiikka. Sitten kun ollaan vuosia veivattu treenikämpällä ja soundit ovat hyvät ja lähdetään keikalle niin se onkin siten ihan toisenlainen juttu. Jos kamat mikitetään niin silloin yleensä vahvarit pyritään pitämään melko pienellä ja ne soundit mihin on treenikämpällä tottunut voivat olla sitten live tilanteessa ihan jotain muuta. Yleisölle se soitto ja soundit voivat silti kuulostaa tosi hyvältäkin, vaikka lavalle se oma vehje ei parhaalta mahdolliselta kuulostaisikaan.
Tämän vuoksi kannattaa treeneta ja treenata jos ei ole aikaisempaa keikkakokemusta, koska yleensä kaikalla on soundit aina vähän erit kuin siellä treenikämpällä jossa ollaan sitä hyvää soundia etsitty vuosia ja se on ehkäpä löydettykin. Se soundi voi olla sitten sellainen ,ettei se missään muualla niin hyvin toimikkaan.
Tähän tuskin kannattaa edes kirjoittaa ettei niillä kotona soitetuilla hyvillä soundeilla ole mitään tekemistä livetilanteiden kanssa. Jollain multiefektillä kuulokkeiden kanssa voi kotona pärjätä ,mutta harvoin sillä samalla purkilla keikkaa heitetään ainakaan samoilla asetuksilla.
Livetilanteissa on myös eroa soitetaanko ulkona vai ollaanko sisällä. Valitettavan moni paikka jossa käy bändejä ihan tiuhempaankin soittamassa ovat akustisesti huonoja niin yleisölle kuin sinne lavallekkin. Tällöin ei keikkaa paljoa pelasta se ,että on vuosia soittanut jollakin tietyillä asetuksilla ja laittanut rahaa tonnitolkulla kamoihin. Paikka voi olla ,vaikka sellainen että tietyt taajuudet resonoivat ikävästi ja sen kanssa on vain tultava toimeen.
Eli soittaja joka soittaa ammatikseen osaa laittaa vehkeet sellaisiin säätöihin ,että se toimii kulloisessakin tilanteessa ja keikkapaikassa. Myöskään osaava soittaja ei vääntele muun orkesterin ohella niitä soundeja tuntitolkulla vaan ne saadaan melko sujuvasti ja nopeasti jos osataan se juttu.
Siksi väittäisin, että olisi keikka ja treeni vehkeiksi hyvä hommata mahdollisimman simppelit laitteet joita sitten soittaa ja opettelee käyttämään niitä niin treeneissä kuin keikoillakin.
Valitettavasti hyvän soundin keikallekin oppii säätämään vain soittamalla ja tekemällä keikkaa erilaisissa paikoissa. Jos siis koko ajan uusii kitaroitaan ja vahvareita, niin niitä ei osaa tositilanteissa sitten käyttää niin ,että hyväsoundi mahdollisesti löytyisi. Myöskin bändin soundi muodostuu kokonaisuudesta ,eli kaikkien soittajien kamoista ja soittotatsista. Jos siis on yksi tai useampi joka soittaa joka keikan erilaitteilla, niin se myöskin vaikeuttaa muiden soittajien työtä. Ei ole hyvä asia bändin muita jäseniä kohtaan vaihtaa koko ajan laitteistoaan, koska silloin myöskin muut joutuvat ruuvaamaan vehkeitään ,että ne toimisivat halutulla tavalla. Ei ole myöskään aina varmaa pystyykö joku toinen saamaan laitteitaan hyvään balanssiin tämän uuden ,vaikka kitarasoundin, kanssa.
Kun puhutaan hyvästä kitarasoundista niin toki siihen vaikuttaa myös soitettava musiikki,mutta yleensä on treenivolumessa keskiääniä ja yläpäätä paljon enemmän mitä siinä "hyvässä" kotisoundissa. | |
Itse olen huomannu, että bändin kanssa tulee käytettyä myös pelkkää tallamikki, kotisoitossa ei juuri koskaan. Johtuisiko basson mukanaolosta?
...ajan H-D:llä pitkin suomee...antaa kitaran laulaa vaan...juomaksi kelpaa vain Scotch Single Malt... | |
Mä oon pitänyt tuota jotenkin aika selvänä asiana. Soundi bändin kesken pitää etsiä yhteissoitolla eikä niin, että jokainen etsii itselleen hyvän soundin ja soittaa sillä. Ei tuo tietenkään ole kovin yksinkertaista ja heti keksin mitä kannattaakin ensi treeneissä tehdä.
Olen myös huomannut, että monet bändit ovat soundanneet paremmalta ja tiukemmalta uransa alkuaikoina. Esim. The Cure ja Placebo Youtube-clippien perusteella olivat paljon kovempia, kun efektejä ja soittajia oli vähemmän. Samoin Musen M. Bellamyn soundit ovat keikoilla aivan liian tukossa efektien vuoksi.
Musta tuo pedaalien käyttö riippuu soittajan roolista. Soolo-osuuksiin voi joskus tunkea vaikka minkälaista vemputinta, mutta komppaukseen harvoin tarvitsee muuta kuin vahvistimen. Yleisestihän sointujen soittaminen vie jo niin paljon tilaa eri taajuuksilla ettei soundia kannata tukkia ylimääräisillä äänillä. Yritäin säveltää biisit aina ilman efektejä, jotta niiden toimiminen ei vaatisi efektien käyttämistä.
Itselläni on vain: viritin > säröpurkki > clean boost > delay. Sama setti aina. Tällä viikolla ajattelin kyllä ostaa myös hieman miedomman särön Double Muffin rinnalle. Ehkä se sitten on siinä?
Hopeakala: https://www.facebook.com/Hopeakala // http://hopeakala.bandcamp.com/ | |
Objectif Lune: Mä oon pitänyt tuota jotenkin aika selvänä asiana.
Ja sitä se kai onkin. Tässä kuitenkin aika monta vuotta jo soiteltu bändin kanssa, joten jopa minä olen jollain tasolla huomannut ko. asian ennenkin. Pointtina oli enemmänkin, että nyt tuntuu, että efektit ja pedaalit vain sotkevat soundin treeneissä, vaikka kotona kuulostavat hyviltä. Eli siis kotona vaikuttaa, että tässä vehkeessä on potentiaalia, mutta treeneissä, kun sen polkaisee päälle, niin se soundi ei toimikaan niin hyvin. Vaikka eq:sta ruuvaisi bändiasetuksia tai jotain. Mitä en tosin osaa tehdä, mutta kuitenkin... Kyseessä ei siis ole säätötekninen ongelma, vaan se, että se pedaali ei vain oikeinkaan säädettynä toimi niin hyvin kuin toivoisi.
Ja toisaalta tuntuu, ettei pelkän vahvarin kanssa tarvitse edes hakea mitään erityisiä säätöjä. Säröä reilusti (säätö kitaran volumella) bassoa pois tarpeeksi, trebleä reilusti, muttei liikaa ja middlet maun mukaan. Ja se on siinä, muita säätöjä ei ole, eikä tarvita. Soitan triossa ainoana kitaristina, joten se helpottaa asiaa.
Toisaalta on hienoa huomata, että välillä turhauttavaakaan pedaalipolkkaa ei oikeastaan edes tarvita. Tältä pohjalta on varsin helppoa ja mukavaa alkaa kasaamaan haaveissani ollutta yksinkertaista ja kompaktia spedulautaa.
Ja kuten jo monesti on todettu, niin eihän niitä eri od-pedaaleita (siis lähes toistensa kaltaisia) edes erota bändin seasta, vaikka niissä niitä sinänsä maukkaita pikkueroja kotona testaillessa onkin.
edit. olen muuten pitkälti samaa mieltä Objectif Lunen kanssa, vaikka nyt tartuinkin tuohon ensimmäiseen lauseeseen...
Gyl sunkka maar oikke met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
Hyviä kirjoituksia täällä! Samoja huomioita itelläkin vuosien varrelta.
Lisäksi volan hallinta bändissä on sellainen juttu mitä kotisoittaja ei voi oppia yksin kun soitetaan lujaa ja räimettä tulee koko kaistan leveydeltä. Mulla on korostunut volapotikan käyttö kitarassa ja sävyjen hakeminen ihan soittotatsia vaihtamalla. Hyvä vahvari mahdollistaa tämän. Ainakin meidän kitara-basso-rummut-laulaja-bändissä saa koko ajan käyttää korvia optimaalisen balanssin säilyttämiseksi. Käydään bändissä keskustelua miten saataisiin yleisvola mahdollisimman alas ollen kuitenkin rock niin että yleisölläkin olis kivaa ilman korvatulppia. Tässä joka äijän pitää miettiä omia soundejaan ja miten ne sopivat yhteen.
Kotona soittaminen on siten enemmän biisien opettelua ja hieromista kuin soundien metsästämistä.
Suosittelen kotisoittajille bändiin liittymistä tai edes oman jammailubändin perustamista. Aukeaa musamaailma ihan eri tavalla!
www.facebook.com/thebadcaseband |  PJS
11.09.2013 09:19:45 (muokattu 11.09.2013 09:22:50) | |
|
Mä en oo kyl huomannut tota ongelmaa, et ne pedaalit tai muut mitenkään sotkis saundia treeneissä tai keikoilla. Tai että keikoilla pitäis tarkoituksellisesti mitenkään "heikentää" saundia siitä himassa/treeniksellä väännetystä ihanteesta. Pikemminkin tilanne on se, että oma himasaundi on muodostunut treeneissä ja keikoilla koko bändin kanssa hiotuksi "omaksi" saundiksi ja se oma rooli bändin saundipaletissa määrittää aika pitkälti sitä minkälaisia asioita tulee ylipäätään käytettyä.
Itsellä siis sähkökitaralla yleensä melko matalagainista saundia missä on kohtuullisen monipuolisesti erilaisia dely/reverb asioita, mietoja säröjä ja ajoittain myös modulaatiohommia maltillisesti käytettynä luomassa syvyyttä ja tekstuureja kuitenkin niin, että kitara pysyy suht tiukasti siellä omassa lokerossaan. Iso osa tuosta on myös se, että miten sen oman osuuden sovittaa, jos bändissä on monta soittajaa niin kaikille pitäisi olla selvää et eri elementtien pitää skulata vähän eri juttuja ettei olla toisten tonteilla, omassa bändissä sähkökitaran rooli on suurimman osan ajasta tasapainoilla erilaisten (melko isossa roolissa olevien) kiippareiden ja akustisen kitaran välillä joten ihan luvan kanssa saa soittaa suht vähänkin.
Keikoilla lavalle asettautuminen pyritään yleensä tekemään sen lavasaundin ehdoilla, eli ei stressata niinkään siitä kuuluuko lavalta kaikki saliin balanssissa vaan pikemminkin siitä et optimitilanteessa kaikki soittajat näkisi ja kuulisi toisensa optimaalisesti, ihannetilanteessa siis niin että rummut on toisella laidalla semisti keskelle päin kallellaan, kiipparit vastakkaisella samoin ja mut siinä välillä. Erilaiset styrkkarit sit lavalle siten et saundi on mahdollisimman hyvin balanssissa kaikille siellä lavalla ja monitoreilla loput. (toki lavat on usein niin pieniä et tästä joutuu osittain tinkimään). Miksaajan murheeksi jää sit saada se saundi lavalta saliinkin. Livenä styrkkarit niin lujalle kuin uskaltaa et kaikki bändistä kuulee kaiken olennaisen ja etenkin kitaristina diggaan kuulla oman kitaran monitorin sijasta sieltä omasta ämyristä, vahvari tulee usein käännettyä niin et se tuuttaa suht suoraan itselle esim. lavan sivulta vähän etuvinoon. Itsestään selvyyksiä varmasti täälläkin monelle nämä jutu, idiksenä tietty sellainen kela et jos bändillä on lavalla hyvä meininki ja sellainen interaktio mahdollistuu niin ne hyvät vibat todennäköisemmin välittyy myös yleisöön. Toistaiseksi on tullut käytännössä pelkästään positiivista palautetta sieltä salin puolelta.
EDIT: Toi Von Spetsin mainitsema vola asia on muuten hiton tärkee juttu. Itse oon päätynyt soittamaan enimmäkseen melko matalatehoisella styrkkarilla nimenomaan siks, ettei tarttis tinkiä siitä saundista siks että se luukuttamalla saatu optimisaundi tulis pikkuklubeille liian lujaa. | |
mpekkanen: Tähän aiheeseen pitäisi minusta laittaa vielä kolmaskin soundi,nimittäin keikkasoundi.
Livetilanteissa on myös eroa soitetaanko ulkona vai ollaanko sisällä. Valitettavan moni paikka jossa käy bändejä ihan tiuhempaankin soittamassa ovat akustisesti huonoja niin yleisölle kuin sinne lavallekkin. Tällöin ei keikkaa paljoa pelasta se ,että on vuosia soittanut jollakin tietyillä asetuksilla ja laittanut rahaa tonnitolkulla kamoihin. Paikka voi olla ,vaikka sellainen että tietyt taajuudet resonoivat ikävästi ja sen kanssa on vain tultava toimeen.
Eli soittaja joka soittaa ammatikseen osaa laittaa vehkeet sellaisiin säätöihin ,että se toimii kulloisessakin tilanteessa ja keikkapaikassa. Myöskään osaava soittaja ei vääntele muun orkesterin ohella niitä soundeja tuntitolkulla vaan ne saadaan melko sujuvasti ja nopeasti jos osataan se juttu.
Keikkailu on tosiaan vielä oma juttunsa. Varsinkin, kun olosuhteet ja paikat vaihtelevat. Itse en tosiaan ole mikään aktiivikeikkaileva muusikko, mutta pääsääntöisesti riittää, että kuulee itsensä lavalle. Minusta on todella hankalaa soittaa, jos ei kuule, mitä soittaa, vaan pitää mennä sen varassa, mitä omassa päässä kuulee ja miltä kuvittelee soittonsa kuulostavan. Tämä vielä korostuu siksi, etten pahemmin jaksa opetella ulkoa kuin biisin pääriffit ym. ja soolot ym. menee aina puhtaasti improvisoimalla.
Tosin se on erityisen mehukasta, jos kaikki soittimet ovat balanssissa ja kuuluvat hyvin. Kyllä se yleensä kuuluu soitossakin. Hyvä soundi vaan inspiroi soittamaan paremmin.
Siksi väittäisin, että olisi keikka ja treeni vehkeiksi hyvä hommata mahdollisimman simppelit laitteet joita sitten soittaa ja opettelee käyttämään niitä niin treeneissä kuin keikoillakin.
Omalla kohdalla samat vehkeet toimivat hyvin niin kotona, treeneissä kuin keikallakin. Itse säätämisen ja ruuvamisen epäystävänä liputan yksinkertaisten laitteiden puolesta. Kuhan sääntö on hyvä ja jos vielä lainataan aristotelesta (ettei wah ole pedaali), niin tuon pitäisi olla jopa lähes realistinen ajatus.
Mutta oli vehkeet mitkä tahansa, niin kyllä niitä pitäisi osata käyttää. Niin, että ne halutut soundit saa ulos saman tien ilman puolen tunnin ruuvausta.
Valitettavasti hyvän soundin keikallekin oppii säätämään vain soittamalla ja tekemällä keikkaa erilaisissa paikoissa. Jos siis koko ajan uusii kitaroitaan ja vahvareita, niin niitä ei osaa tositilanteissa sitten käyttää niin ,että hyväsoundi mahdollisesti löytyisi. Myöskin bändin soundi muodostuu kokonaisuudesta ,eli kaikkien soittajien kamoista ja soittotatsista. Jos siis on yksi tai useampi joka soittaa joka keikan erilaitteilla, niin se myöskin vaikeuttaa muiden soittajien työtä. Ei ole hyvä asia bändin muita jäseniä kohtaan vaihtaa koko ajan laitteistoaan, koska silloin myöskin muut joutuvat ruuvaamaan vehkeitään ,että ne toimisivat halutulla tavalla. Ei ole myöskään aina varmaa pystyykö joku toinen saamaan laitteitaan hyvään balanssiin tämän uuden ,vaikka kitarasoundin, kanssa.
Kun puhutaan hyvästä kitarasoundista niin toki siihen vaikuttaa myös soitettava musiikki,mutta yleensä on treenivolumessa keskiääniä ja yläpäätä paljon enemmän mitä siinä "hyvässä" kotisoundissa.
Hyvä pointti kyllä. Itse soitan triossa, joten vapauksia on paljon enemmän, mutta jos nyt bändissä on kaksi kitaraa ja kiipparit, niin kyllähän siitä voi ongelmia tulla, jos jokaisella on joka treeneissä uudet vehkeet...
Se olisi kyllä hyvä taito oppia kuulemaan yksin soittaessa, miten soundi toimii bändin kanssa. Ehkä se omalta kohdalta on ymmärtää heittää pedaalit (ainakin tässä kohdassa) helvettiin ja ottaa tuo vahvistin itsessään tosissaan haltuun. Lisäilee niitä pedaaleita sitten tarpeen mukaan.
Ehkä nyt on tullut luotua tarpeita pedaaleita ostamalla eikä ostettu pedaaleita tarpeeseen. Liikaa aikaa lukea toria, liian vähän treenata...
Gyl sunkka maar oikke met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
Laulava Kylätohtori:
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
No ainakaan itsellä ei ole ollut sitten teinivuosien. Mä käytän itseasiassa kotioloissa paljon mopompia setuppeja kuin treeneissä tai keikalla.
mpekkanen:
Jos kamat mikitetään niin silloin yleensä vahvarit pyritään pitämään melko pienellä ja ne soundit mihin on treenikämpällä tottunut voivat olla sitten live tilanteessa ihan jotain muuta. Yleisölle se soitto ja soundit voivat silti kuulostaa tosi hyvältäkin, vaikka lavalle se oma vehje ei parhaalta mahdolliselta kuulostaisikaan.
Tätä mä en ole viimeaikoina jos koskaan tajunnut, näin niinkuin äänityöläisen näkökulmasta. Miksi helvetissä siitä kitarastyrkkarista ei livetilanteessa kaivettaisi olosuhteet huomioon ottaen aina sitä parasta mahdollista soundia ja nimenomaan niin että soittajalla (+ kanssasoittajilla) on lavalla hyvä olo sen soundin kanssa?
Ja mikä ihmeen pakko se kaappi on mikittää tai ainakaan ajaa sitä kitaraa PA:han isolla kädellä jos kerran lavavola on riittävä? Taustalla on ymmärrettävästi äänihenkilön luonnollinen tarve hallita tilannetta ja niin pitääkin olla, sillä äänihenkilön oleellinen duuni on pitää huolta että soundi on hyvä niin lavalla kuin salissakin. Mutta monesti on tullut huomattua, etenkin pienemmissä paikoissa joissa ei ole erikseen monitorimiksaajaa tai välttämättä edes riittävää monitorointia, että äänimies kuvittelee olevansa jossain jäähallissa ja sivuuttaa hyvän lavasoundin kokonaan. Jos bändillä on soundi kohdillaan, niin turha sitä on alkaa suitsemaan ja pilaamaan vain siksi että haluaa kitaran volan mikserin liu'un taakse. Asia erikseen jos volat ovat aivan naurettavan kovia, soundit paskoja ja ihmiset hankalia.
PA:n tehtävänä on vahvistaa yleisölle kuuluvia ääniä niin että kuulostaa hyvältä ja saa selvää, ei automaattisesti peittää lavavuotoa.
"You really can't be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel |  Numb
11.09.2013 09:45:06 | |
|
jannu: Mä käytän itseasiassa kotioloissa paljon mopompia setuppeja kuin treeneissä tai keikalla.
Mulla ei ole kotona vahvistinta ollenkaan. Soittelen akkarilla tai sähköttömällä sähkiksellä. | |
tästähän hyvä esimerkki on vanha klassikko tubescreamer-pedaali. tai SD-1. noita on paljon haukuttu siitä, ettei säröä ole riittävästi, syö alapään ja saundi on ärsyttävää middle-honotusta. mutta kaikki nuo on ihan tarkoituksenmukaisia. nää pedaalit on suunniteltu nimenomaan siihen, että näillä saa kitaran erottumaan bändisoiton läpi. | |
PJS: Itse oon päätynyt soittamaan enimmäkseen melko matalatehoisella styrkkarilla nimenomaan siks, ettei tarttis tinkiä siitä saundista siks että se luukuttamalla saatu optimisaundi tulis pikkuklubeille liian lujaa.
Juuri tämän takia minua kiinnostaa raahata mukana Tech21 trankkua pikkubaariin. Okei, vaikka tehoa onkin se 60W, mutta ominaisuutensa takia säätäminen toimii hiljaisesta kovalle aika samalla soundilla. Bändin kokonaisuus saadaan riittäväksi rumpalin tasoon ja siitä lähtee.... en tee asiasta rakettitiedettä.... en edes osaa...
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
