Rock, pop, alternative ›

Zed: Välikevennykseksi, hihhih, oletteko havainneet tietyissä kappaleissa yhteneviä melodialinjoja? Yhdeltä viimeistään pois - go go ja Paha maa, sama a-osien melodia. Kanavaan hukkunut ja Lauralle, a-osion alkupuoli lähes sama. Tunnoton ja Metsä, täsmälleen sama a-osa. Muitakin voi olla, mutta nämä ovat aina kiinnittäneet huomion.
 
Eiköhän tätä tapahdu jokaiselle pitkän linjan artistille. Veikkaan että enemmän vielä niille jotka menevät biiseissään usein lyrikat edellä. En siis tiedä miten Kauko itse ajattelee mutta mulla on hänen tuotannostaan selainen käsitys että sanat ovat todella painavassa roolissa.

Zed: Välikevennykseksi, hihhih, oletteko havainneet tietyissä kappaleissa yhteneviä melodialinjoja? Yhdeltä viimeistään pois - go go ja Paha maa, sama a-osien melodia. Kanavaan hukkunut ja Lauralle, a-osion alkupuoli lähes sama. Tunnoton ja Metsä, täsmälleen sama a-osa. Muitakin voi olla, mutta nämä ovat aina kiinnittäneet huomion.
 
"Ketäpä Ian Anderson kopioisi, jos ei itseään."

Zed: Välikevennykseksi, hihhih, oletteko havainneet tietyissä kappaleissa yhteneviä melodialinjoja? Yhdeltä viimeistään pois - go go ja Paha maa, sama a-osien melodia. Kanavaan hukkunut ja Lauralle, a-osion alkupuoli lähes sama. Tunnoton ja Metsä, täsmälleen sama a-osa. Muitakin voi olla, mutta nämä ovat aina kiinnittäneet huomion.
 
Yksi mikä jäi joskus päähän, oli 50-luvun kerrostalojen kertsin jälkeen tuleva "miksi mä lähtisin täältä" -melodia ja toisen Mattila-levyn Kuuletko ääneni -biisin kertsi. Samalla lailla venytellysti vedetty melodia, sama rytmitys ja pitkälti kai sama sointukuviokin.
 
Mutta kuten tuossa yläpuolella sanottiinkin, niin tietty tällaista käy monille pitkän linjan artisteille. Röyhkällä ei ole kovin laaja ja monipuolinen sävelkieli, mutta se ei haittaa ollenkaan sen musiikissa.

kyseinen: Ihanasti levisi tämäkin keskustelu sitten tasolle "joku tykkää aina jostakin levystä".
 
Tämähän olisi mitä mielenkiintoisin keskustelumalli, jos porukka viitsisi edes jonkin verran eritellä ja perustella, miksi pitää jostakin levystä, ja jostakin muusta taas vähemmän. Pelkän listauksen ei luulisi lämmittävän ketään paskaakaan, kun taas rakentavalla intolla voi sisäistää ja oppiakin jotakin.

Kirjoittelin pirun pitkän tarinan mielestäni parhaasta levykokonaisuudesta, mutta koska se hävisi datalimboon enkä jaksa toisintaa niin yritetään lyhyemmin. :D
 
Mielestäni Röyhkän paras tuotos on "Joko-tai + mutta-mutta" - nämä ovat keskenään tietysti vähän erilaisia tekeleitä, mutta usein ne lasketaan yhdeksi.
 
Mutta-mutta on 5 kappaleen mittainen kokoelma havaintoja yläluokkaisuudesta, joutilaisuudesta ja vieraantumisesta. Käärmenäyttelyn silmiä avaavasta fossiilikalasta toisenlaisten fossiilien maailmanlopun bileisiin. Viktoriaaniseen venematkaan ulos painostavasta aikakaudesta. Viikon mittaisen seurustelun aiheuttamaan henkisen maiseman muutokseen ja kadonneen paratiisin mieleen tuovaan parisuhteen kariutumiseen kesken matkan. Levyn vahva teema on aika ja aikakauden vaihtuminen. Pelottavat, jopa saatanalliset luontokuvat luovat yhtymäkohtia Von Trierin Antikristukseen ja Melankoliaan.
 
Joko-tai on 13 kappaleen jazzaava, mutkitteva ja usein myös nilkuttava matka Suuren silmän ja Kulkukoiran välillä. Levy voi popata välillä, muttei rokkaa hetkeäkään. Edgar Allan Poe lienee tyylipuhtainta jazzia, mutta levyn sielu on kuitenkin Liikennepuiston tapaisissa hieman laahaavammissa ja painostavammissa kappaleissa. Portugalin maisemat vilisevät kappaleissa - aiheet ovat Kaukolle tyypillisiä: Lapsuus, jäähyväiset, tuntemattoman tytön haikailu ja nyrjähtäneet ihmissuhteet. Kerronnassa ei kuitenkaan ole mitään tavallista, kappaleet etenevät (jos etenevät) kuin sumussa, kuva ei tarkennu kuin hetkittäin. Usein tuntuu kuin kertoja olisi huumattu. Erityisen hienona pidän kappaletta "Antero Holm" jossa kertoja ja Antero tunkeutuvat poissa olevien ihmisten koteihin ja vain katselevat ympärilleen koskematta mihinkään. Tarina sisältää erittäin taidokasta, näennäisen merkityksettömältä tuntuvaa maisemakuvaa ja jättää lopussa kuulijalle omituisen tyhjän ja kysyvän olon. Kertoja ei halua kertoa tarinaansa kovin hyvin, eikä ole itsekään kiinnostunut mitä Antero Holmille tapahtui.
 
Vaikka Kaukolla on lukuisia levyjä, joissa ei yksikään kappale ole huono tai skipattava on JT&MM silti kokonaisuutena tasavahvuisuudeltaan omaa luokkaansa. Esimerkiksi Onnenpäivät, Maa on voimaa ja Paha-maa ep. ovat mestariteoksia nimenomaan huippubiisiensä vuoksi - levyiltä on kuitenkin löydettävissä heikompia lenkkejä tai sitten huippubiisit puskevat vahvasti eri suuntiin eivätkä luo kokonaisuutta tai tue toisiaan mitenkään. JT&MM levyjen maailma on viehättävä ja salaperäinen. Olisi hienoa lukea joskus Kaukon itsensä kertovat mitä hän osaa sanoa näiden levyjen maailmasta ja mistä kappaleessa Vanha Eurooppa oikeastaan kerrotaan. Luultavasti hän ei sitä tule tekemään, kenties näissä levyissä on jo sanottu kaikki mitä aiheesta voi sanoa.

Voisiko Jukka-Pekka kirjoittaa romaanin siitä, kuinka nuoresta vihaisesta miehestä tu lee keski-ikäinen vanhan varassa elävä tylsimys. Siihen voisin minäkin samaistua, vaikka siitä ei elokuvaa tehtäisikään.

Rodger: Voisiko Jukka-Pekka kirjoittaa romaanin siitä, kuinka nuoresta vihaisesta miehestä tu lee keski-ikäinen vanhan varassa elävä tylsimys. Siihen voisin minäkin samaistua, vaikka siitä ei elokuvaa tehtäisikään.
 
Kuka sellaista kirjaa jaksaisi lukea, kun me kaikki (miehet) saamme kokea sen elämässämme ihan itse? (Naiset ehkä sitten?)

Rodger: Voisiko Jukka-Pekka kirjoittaa romaanin siitä, kuinka nuoresta vihaisesta miehestä tu lee keski-ikäinen vanhan varassa elävä tylsimys. Siihen voisin minäkin samaistua, vaikka siitä ei elokuvaa tehtäisikään.
 
Oletko seurannut minun elämääni?
 
Toistan itseni vanhaa keski-ikäistä vanhan varassa elävää tylsimystäni, kun sanon, että jokainen Kaken kirja on ollut tavalla toisella pettymys. Nyt odottaa MIss Farkku-Suomi yöpöydällä tarttumista. Josko kirkastaisi kuvaa ja antaisi paremman kuvan mielitellä miehen kirjallista puolta. Ehkä ei.

En tiedä. Ehkä Jani-Petterin uusin kirja kertookin juuri meistä, jotka ei koskaan päästy edes Kuusrockin lavalle. Enpä ole itse asiassa lukenut yhtäkään Poika-Mancinin kirjaa. Miss Farkku Suomi -elokuva oli ihan ok aikalaiskuvaus siinä missä Pitkä kuuma kesä -elokuvakin. Oma 70-luvun loppu oli vielä kuolettavan paljon tylsempi.

texjazz: Oletko seurannut minun elämääni?
 
Toistan itseni vanhaa keski-ikäistä vanhan varassa elävää tylsimystäni, kun sanon, että jokainen Kaken kirja on ollut tavalla toisella pettymys. Nyt odottaa MIss Farkku-Suomi yöpöydällä tarttumista. Josko kirkastaisi kuvaa ja antaisi paremman kuvan mielitellä miehen kirjallista puolta. Ehkä ei.
 
Jopa Oskar Koposen seikkailut?

Kävin tänään levykaupassa ja ei ollut alunperin tarkoitus ostaa Röyhkän & Nartun "Pois valoista" -livelevyä, mutta se soi juuri sillä hetkellä levykaupan kaiuttimissa ja kuulosti sen verran hyvältä, joten lunastin yhden kappaleen itselleni.
 
Oikein asiallisesti bändisoittaa vaikka yleensä olen aina skeptinen comeback & livelevyihin. KR&N on kyllä käytävä tsekkaamassa livenä parin viikon päästä kun saapuvat Kuopioon.

Zed: Välikevennykseksi, hihhih, oletteko havainneet tietyissä kappaleissa yhteneviä melodialinjoja? Yhdeltä viimeistään pois - go go ja Paha maa, sama a-osien melodia. Kanavaan hukkunut ja Lauralle, a-osion alkupuoli lähes sama. Tunnoton ja Metsä, täsmälleen sama a-osa. Muitakin voi olla, mutta nämä ovat aina kiinnittäneet huomion.
 
Ja sitten kaverilla oli facebook-sivullaan otsaa kirjoittaa, että Donald Fagen on tehnyt saman levyn useamman kerran.

juici: Kävin tänään levykaupassa ja ei ollut alunperin tarkoitus ostaa Röyhkän & Nartun "Pois valoista" -livelevyä, mutta se soi juuri sillä hetkellä levykaupan kaiuttimissa ja kuulosti sen verran hyvältä, joten lunastin yhden kappaleen itselleni.
 
Oikein asiallisesti bändisoittaa vaikka yleensä olen aina skeptinen comeback & livelevyihin. KR&N on kyllä käytävä tsekkaamassa livenä parin viikon päästä kun saapuvat Kuopioon.
 
Mä en myöskään yleensä osta livelevyjä mutta tuo on kyllä hankintalistalla, koska kävin bändiä sillon katsomassa kun ne kiersi ja se keikka oli vaan niin jumalattoman jäätävän kova.

Kapis: Mielestäni Röyhkän paras tuotos on "Joko-tai + mutta-mutta"
 
Pitkälti samaa mieltä, mahtavan tasapainoinen ja jännästi mystinen levy. Siitä vaan puutuu se iso hitti, minkä takia levy varmaan helposti jää unohduksiin. Kirjoituksesta tuli olo, että pitääkin kuunnella taas pitkästä aikaa.
 
Nartun levyistä Ihmelapsi on mulla jostain syystä kuulematta. Kai sekin on tsekattava kun bändi osuu omaan makuhermoon aika napakasti.

Kailis: Jopa Oskar Koposen seikkailut?
 
Paha sanoa, mutta en oikeasti muista olenko lukenut.
 
Tuntuisi ehkä hyvältä joskus, jos Kake unohtaisi olevansa Kauko Röyhkä kirjoittaessaan kirjoja. Vaan mitäpäs minä neuvomaan - keski-ikäinen toinen jalka tuhkauurnassa oleva luuseri.

Master of Jazz: Pitkälti samaa mieltä, mahtavan tasapainoinen ja jännästi mystinen levy. Siitä vaan puutuu se iso hitti, minkä takia levy varmaan helposti jää unohduksiin. Kirjoituksesta tuli olo, että pitääkin kuunnella taas pitkästä aikaa.
 
Nartun levyistä Ihmelapsi on mulla jostain syystä kuulematta. Kai sekin on tsekattava kun bändi osuu omaan makuhermoon aika napakasti.
 
Ihmelapsi on kyllä oivallinen levy. Siinä on jänniä tunnelmia kehittäviä biisilöitä. Avausbiisi Ihmislapsen viimeiset hetket esimerkiksi. "Et sinä nähnyt mitään."

Terry Pantheras: Vai niin on Kake kehdannut jonain vuonna sanoa. Onhan se, kauheeta.
 
En nyt tiedä oliko se KAUHEETA, mutta oli helppo lopettaa sivun seuraaminen, kun se oli ärsyttänyt muutenkin jo jonkun aikaa.
Ne ainaiset keikkamuistelot, kyselyt "millon tuut tänne keikalle" ja se ja se levy/kirja on paras. Kiitti mulle riitti.

Calliope: En nyt tiedä oliko se KAUHEETA, mutta oli helppo lopettaa sivun seuraaminen, kun se oli ärsyttänyt muutenkin jo jonkun aikaa.
Ne ainaiset keikkamuistelot, kyselyt "millon tuut tänne keikalle" ja se ja se levy/kirja on paras. Kiitti mulle riitti.
 
Miun mielestä se laukoo siellä semmosta sopivan ylilyövää lööperiä. Ihan hyviä juttuja, kunhan ei liiemmin kommenttiosioita lue kun siellä on peruskiintiö sitä puupäistä helposti provosoituvaa populaa.

Tuli innostuttua Röyhkän musiikista viikonlopun aikana. Nimi on aina ollut tiedossa, mutta KR:n musiikkia ei tullut jostain syystä kuunneltua. Miss Farkku-Suomi tuli tosin käytyä katsomassa monta kuukautta sitten, ja se taisi olla ensimmäinen kosketukseni miehen tuotantoon jossain muodossa.
 
Lauantaina kävin läpi Youtubesta kappaleita, ja löysinkin monta mielekästä laulua. Eilen kävin lainaamassa Olen Messias-boksin kirjastosta, ja piti kuunnella sitä keskittyneesti luurien kanssa. Kolahti aika kovaa, hienoa musiikkia. Lisäbonuksena Röyhkä on tulossa soittamaan tänne lauantaina, missä keikkakunnossa porukka on ollut viime aikoina? Lavalle nousee myös Viikate, jonka musiikki ei kauheasti innosta. KR:n takia sinne voisi kyllä hyvinkin lähteä.