Kitarat: kitarakamat ›

Soundini salaisuus? Tuota... En kerro!

Zeeboo: Soundini salaisuus? Tuota... En kerro!
 
Soundissani ei ole mitään salaista. Ja jos tietäisin soundin joka on aukoton tie menestykseen niin en sitä tietenkään eteenpäin kertoisi.

Mun saundin salaisuus on ne viis muuta tyyppi jotka soittaa yhdessä mun kanssa.

Humbucker kitara kiinni omaan hyvään (käsitykseni mukaan) vaffariin. Sit sitä saa mitä tulee. Bändikaverit kyllä kertoo jos sattuu luisumaan paskan puolelle.
 
edit: okei, tarkennetaan sitten hieman. Särö pääasiallisesti H&K Statesman omana. Delay ja chorus efektilenkissä ja enimmäkseen käytän kirkkaan kanavan kanssa. Laudalle asettelut siten että kanavan vaihto ja chorus on/off mahdollista kantapäätä ja kengän etuosaa hyödyntäen samanaikaisesti. OD, phaser ja wah linjassa vahvistimeen. On siellä välissä Vox satchurator myös mutta en vielä ole sille roolia päättänyt....kattellaan.

Tosi vaikea sanoa yhtä vehjestä tähän, kun tykkään aika monenlaisista soundeista ja kaikelle on oma paikkansa/biisinsä. Mutta jos nyt veitsi kaulalla pakotettais yhteen setuppiin, niin se ois Guild S300A tubescreamerin läpi Orangen AD30 vaffariin ja Orangen omaan 212 komeroon. Noilla pärjäis bluusseista raskaampaan rokkiin asti. Ultimaattinen vastaus ois silti omat sormet.

Od ja distortion pedalit puhtaan päälle ja huono kuulo sekä soundille, että muulle :D Siinäpä se. Kunhan säröt potkii kasseille, kaukana sirkkelistä tai kasari hevistä. Sätöä maltillisesti. Ei niitä kirkkoja jaksa polttaa, eikä kissoja tappaa. Ruumiit voi kyllä alkaa kävelemään :)

Hyvät korvat.

Kyllähän se taitaa (valitettavasti) olla niin että soittaja itse on merkittävin osanen siihen miltä kuulostaa. Jos sitä ei kuitenkaan nyt oteta huomioon niin omalla kohdallani vahvistin ja kaappi on ehdottomasti merkittävimmässä osassa. Kitarat tulevat sen jälkeen ja pedaalit ovat enemmän sellaista maustamista. Omassa valikoimassani ei tarkemmin ajateltuna oikeastaan roiku mitään ylimääräistä vaan kaikki ovat hyvin aktiivisessa käytössä, jos joku kampe näyttää selvästi siltä että sille ei ole enää käyttöä niin kyllä se päätyy kiertoon. Oma kamarallini on kestänyt enemmän tai vähemmän tiiviinä nyt jo pari vuotta, nyt tuntuu mukavasti siltä että palaset alkavat loksahdella viimein kohdalleen.
 
Kuinka tarkkaan muuten mietitte kokonaisuutta ja hankintojanne? Olen huomannut että jos malttaa sen pahimman kaasutuksen keskellä mielensä ja jaksaa vain testata eri vaihtoehtoja rauhassa niin onnistuneen hankinnan mahdollisuus on huomattavasti suurempi. Pedaaleita, varsinkin käytettyjä on vielä aika helppo ostaa testiin mutta kitaraa tai vahvistinta en kyllä näillä tiedoilla lähtisi enää ostamaan mielikuvien perusteella.

Gabe: Kuinka tarkkaan muuten mietitte kokonaisuutta ja hankintojanne? Olen huomannut että jos malttaa sen pahimman kaasutuksen keskellä mielensä ja jaksaa vain testata eri vaihtoehtoja rauhassa niin onnistuneen hankinnan mahdollisuus on huomattavasti suurempi. Pedaaleita, varsinkin käytettyjä on vielä aika helppo ostaa testiin mutta kitaraa tai vahvistinta en kyllä näillä tiedoilla lähtisi enää ostamaan mielikuvien perusteella.
 
Näin se menee. Pahakin kaasutus helpottaa ja sitten voi tutkailla asiaa ilman sen suurempia tunnekuohuja ja päätyä ratkaisuun tai toiseen. Rahaa kun on aina liian vähän kamarumbaan, ja hyvä niin.
 
Mutta mulla soundi lähtee näin: vintage nauhat - 011-049 kielet - 1 mm pleku - Boss FRV-1 - Bluetone Dusty Road ja sen lenkissä Boss DD7 - EHX HolyGrail nano - Xotic EB Bost. Muu mun setissä on maustetta ja näillä mennään päin seinää.

Gabe: Kyllähän se taitaa (valitettavasti) olla niin että soittaja itse on merkittävin osanen siihen miltä kuulostaa. Jos sitä ei kuitenkaan nyt oteta huomioon niin omalla kohdallani vahvistin ja kaappi on ehdottomasti merkittävimmässä osassa. Kitarat tulevat sen jälkeen ja pedaalit ovat enemmän sellaista maustamista. Omassa valikoimassani ei tarkemmin ajateltuna oikeastaan roiku mitään ylimääräistä vaan kaikki ovat hyvin aktiivisessa käytössä, jos joku kampe näyttää selvästi siltä että sille ei ole enää käyttöä niin kyllä se päätyy kiertoon. Oma kamarallini on kestänyt enemmän tai vähemmän tiiviinä nyt jo pari vuotta, nyt tuntuu mukavasti siltä että palaset alkavat loksahdella viimein kohdalleen.
 
Kuinka tarkkaan muuten mietitte kokonaisuutta ja hankintojanne? Olen huomannut että jos malttaa sen pahimman kaasutuksen keskellä mielensä ja jaksaa vain testata eri vaihtoehtoja rauhassa niin onnistuneen hankinnan mahdollisuus on huomattavasti suurempi. Pedaaleita, varsinkin käytettyjä on vielä aika helppo ostaa testiin mutta kitaraa tai vahvistinta en kyllä näillä tiedoilla lähtisi enää ostamaan mielikuvien perusteella.
 
Itse en oikeastaan mieti mitenkään erityisemmin, vaan tutkailen ja testailen perstuntumalla, ja hyvät/sopivat osaset jäävät settiin. Toisaalta kukapa noin ei toimisi :D Joskus sitten löytyy jopa jotain ainutlaatuistakin, mutta yleensä se ainutlaatuisuus tulee osiensa summasta, jossa itse pelimanni on tietenkin avainasemassa. Tietenkin mennään siten, että osat natsaavat edes jotenkin omaan soittotyyliin - toisaalta olen aika sopeutuva soittaja ja joku erityinen saundi jostain pedaalista, joka vaikuttaa esim. soittotatsiin, monasti inspiroi biisintekoonkin. Se on vähän sama efekti kun esim. ottaa pitkästä aikaa basson hanskaan, niin tuntuu, että löytää uuden riffisuonen. Sama homma kun palaa basson varresta kitaraan: tulee yleensä biisi. Diversiteettiä, inspiraatiota ja eräänlaista kitarismin monikultturismia ;)

Särön vähentäminen. Vuosia se on kestänyt, mutta asteittain se vaan vähenee ja kehut lisääntyy ;)

Ziggy Bubba: Teikän tietotaidosta ja soundista kun sais pikkasen edes pulloon ja hanskaan, olisin tyytyväinen :)
 
Öö kääk? :O No mutta kiitos ja kumarrus, olen otettu. :)

strato jossa sinle koilit ja netukan plugi piuhaa. Kai se 6505 krunssi kanavalla ja vähällä säröllä tuo sen lopullisen oman soundin

Terry Pantheras: Öö kääk? :O No mutta kiitos ja kumarrus, olen otettu. :)
 
Noi kaapeista ja elementeistä oot ainakin hyvin kärryillä, hauska lukea stooreja niistä :)

En nyt tiedä miten vaikuttaa soundiin, mutta itse soittamisen kannalta pleku tuntuu itselle olevan aika tärkeä juttu. Dunlop Ultex Jazz III on ollut jo pitkän aikaa käytössä ja muilla ei oikein lähde... tosin ei aina tuollakaan ;)
 
Kielien suhteen lopetin pään seinään hakkaamisen ja vaihdoin paksummista 9-42-settiin (normi e-vire).

......

Salaisuus on todella epätarkka ja huono soittotaito.

fhl: Kielien suhteen lopetin pään seinään hakkaamisen ja vaihdoin paksummista 9-42-settiin (normi e-vire).
 
Liekö tämä OT:ta:
 
Jossakin vaiheessa tulin kokeilleeksi 10-46 -settiä, ja ainoa mikä ei juurikaan omalla kohdallani heikentynyt oli sointujen rämpäyttäminen. Bendauksista tuli tuskaisia jne. Varmastikin väkisin harjoittelemalla saisi totutettua sormensa pakumpiinkin vaijereihin, mutta kysymys kuuluu että miksi? Siis ellei halua yhdistää kahta harrastetta, masokismia ja kitaransoittoa.Mielestäni kitaransoitto saisi kyllä olla niin helppoa ja miellyttävää kuin vain on mahdollista.
 
Eikö nykypäivänä pystyta tuomaan sähköisin sävynsäätökorjauksin sitä minkä paksumpi setti tarjoaa normi E- tai Eb -vireissä?
 
Aika usein annetaan monellakin foorumilla sellainen kuva että tosimiehet soittavat vähintään 10-46 -kieliseteillä, mutta eipä se taida niin olla. Jopa suuri ja mahtava Ace Frehley käyttää 9-46 -satsia Les Pauleissaan, ja kun kyse on 24,75" skaalaisesta kitarasta niin sehän tarkoittanee sitä että itse asiassa yläkielet taitavat olla vielä "normaaliakin" helpposoittoisemmat.

Viis kieltä, neljä sormee ja yks perseenreikä.