| Aihe: Kysymys miksauksesta ja akustiikasta? | |
|---|
|
Hei, ennenkuin suututte, niin mainitsen lukeneeni tuon pysyvän "miksausapuja aloittelijalle" ketjun ja koitin muutenkin selailla näitä topikkeja.
Äänittelen siis kotona puutteellisilla laitteilla kamalissa akustisissa oloissa (pieni huone, kaiuttimet seinänvieressä ja silleen). Olen onnistunut saamaan mielestäni hyviä raitoja akustisesta kitarasta ja laulusta refelktiofiltterin avulla. Nyt sitten miksailua opetellessani huomioni kiinnittyi sellaiseen seikkaan, että omissa nauhoituksissani kaiuttimilla kuunnellessa tuppaa alapäät kumisemaan häiritsevästi, mutta kuulokkeilla kuunnellessa ne ei kumise. Korjailin noita kuminoita ja sihinöitä aikani ja mieleen juolahti kammottava mahdollisuus. Päädynkö tällä tavalla korjailemaan oman akustisen tilani puutteita eq:la sen sijaan, että tekisin äänitaidetta?
Olen kuunnellut kaupallisia äänitteitä ja niissä ei alapäät kumise samalla tavalla, vaikka tietenkin niissä on miksaukset hyvinkin eritavoin painottuneet, mutta alapäät ei vaan kumise. Minun omissa äänitteissä ne vaan tuppaa kumisemaan. Olisiko se kuitenkin niin, että vaikka kumina johtuisi liian lähellä olevista seinistä, niin ne olisi silti syytä eq:la poistaa? vai onko kyse siitä, että kaupallisissa äänitteissä ne alapäät on jo maximitseröity ja kompressoitu ja ties mitä, että ne kuminat on jääneet masteroijan mikseriin?
Tuumasin, että kannattaisiko miksatessa kaiuttimilla poistaa ne kuminat ja sen jälkeen tarkistaa kuulokkeilla, että ei leikannut liikaa alapäätä? yläpäiden suhteen olen toiminut niin, että kaiuttimilla koitan laittaa ne kohdilleen että kuulostaa hyvältä ja sitten kuulokkeilla tarkastettuani pakitan niitä jos kihisee liiaksi niin saa jonkinlaisen kompromissin?
En ole vielä kokeillut, että talttuisiko nuo epämiellyttävästi resonoivat taajuudet jollakin vaikka monikaistakompressorilla. Ennenkuin jatkan näitä kokeilujani olisi mukava saada teidän tietävämpien mielipide, että onko tällaisessa nysväämisessä mitään järkeä?
Ääittämisessä olen jo päässyt jyvälle niin, että laulut ja akustiset kuulostavat todella tyydyttäviltä ilman mitään equttamista. Ajattelin, että kun soundi suoraan mikistä on hyvä niin equa voi käyttää vain jokaisen instrumentin ja laulujen asettamiseen omalle paikalleen taajuusalueelleen. Siksi tällainen kuminoiden korjailu tuntuu vähän epäilyttävältä (etten vaan mene sotkemaan muuten ihan hyvin onnistunutta äänitettä).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  Numb
06.09.2013 09:16:59 | |
|
hallu: Olen kuunnellut kaupallisia äänitteitä ja niissä ei alapäät kumise samalla tavalla, vaikka tietenkin niissä on miksaukset hyvinkin eritavoin painottuneet, mutta alapäät ei vaan kumise.
Jos samassa paikassa samalla kuuntelulla yksi äänite kumisee ja toinen ei, niin siinä kumisevassa on jotain sellaista, jota kumisemattomassa ei ole.
Ota ekvalisaattori, ja kampaa raita sillä, eli iso q-arvo (yli 70), korostus tappiin ja käyt läpi koko matskun. Näin pitäisi löytyä se tai ne kumisevat taajuudet, jotka voivat olla tosi kapeita. Sitten leikkaat, tarvittaessa rajustikin tätä taajutta. Lopputuloksena pitäisi olla raita, joka soi kuten alkuperäinen, mutta ilman kuminaa.
Tuumasin, että kannattaisiko miksatessa kaiuttimilla poistaa ne kuminat ja sen jälkeen tarkistaa kuulokkeilla, että ei leikannut liikaa alapäätä? yläpäiden suhteen olen toiminut niin, että kaiuttimilla koitan laittaa ne kohdilleen että kuulostaa hyvältä ja sitten kuulokkeilla tarkastettuani pakitan niitä jos kihisee liiaksi niin saa jonkinlaisen kompromissin?
Mä suhtaudun vähän skeptisesti kuulokkeisiin lopullisen miksauksen välineinä. Ne ovat hyvä apukuuntelu- ja tsekkausväline, mutta ei ehkä kuitenkaan lopullisen miksauksen kuuntelu.
En ole vielä kokeillut, että talttuisiko nuo epämiellyttävästi resonoivat taajuudet jollakin vaikka monikaistakompressorilla. Ennenkuin jatkan näitä kokeilujani olisi mukava saada teidän tietävämpien mielipide, että onko tällaisessa nysväämisessä mitään järkeä?
Jos se on jollain lailla kivaa, niin on :)
Ajattelin, että kun soundi suoraan mikistä on hyvä niin equa voi käyttää vain jokaisen instrumentin ja laulujen asettamiseen omalle paikalleen taajuusalueelleen. Siksi tällainen kuminoiden korjailu tuntuu vähän epäilyttävältä (etten vaan mene sotkemaan muuten ihan hyvin onnistunutta äänitettä).
Onhan sulla aina se originaali tallessa, eli eq:n voi ottaa pois, jos se osoittautuu huonoksi. Mä suhtaudun equun vähän sillain, että se on työkalu, jolla soundista veistetään ylimääräiset pois, että saadaan se mitä halutaan. Tämä toki tarkoittaa sitä, että sen alkuperäisen veistettävän kappaleen pitää olla sellainen, että siitä voi veistää halutun. |  villeh
06.09.2013 09:30:02 (muokattu 06.09.2013 09:30:53) | |
|
hmm vähän huono arvailla tietämättä kämpän akustiikasta/monitoreista enempää mutta, jos kaupalliset miksut ei kumise ja sun oma biisi kumisee niin silloin on miksauksessa hiomista. Luureilla on tuo alapää hyvä tarkistaa jos huone ei ole optimi, toki sitten luureissakin on eroja mihin voi luottaa.
jos työskentely tuntuu epävarmalta niin kuuntele miksauksen ohessa pienin aikavälein hyvänkuuloisia referenssibiisejä samantyylisiltä artisteilta. Kannattaa kiinnittää myös erityistä huomiota siihen että akkari ja laulukaman saa limaattua paremmin kasaan keskittymällä myös keskialueeseen sillä siellä on paljon semmosia taajuuksia joista toisesta leikkaamalla ja toisesta buustaamalla saa liimattua ne yhteen.
pieni klippi miksauksesta tietenkin olis enemmän kuin tuhat kuvailevaa sanaa.
edit: hidas :)
www.upsidecrown.net
www.hautaluoma.com |  saastara
06.09.2013 10:04:38 (muokattu 06.09.2013 10:05:18) | |
|
Jollekulle täällä tässä lähiaikoina taisin todeta, että jos omat jutut kuulostaa paljon huonommalta kuin kaupalliset jutut, se johtuu todennäköisesti siitä, että ne on sitä.
Ei siinä mitään häpeää ole, tai taikatemppuja ratkomaan. Siitä on hyvä ponnistaa.. Tietämättä mitään muuta kuin että tila on huono, on mitään ratkaisuja paha tarjota.
Mutta yleisenä kelana, jos sun monitorointi / tila / kaikki on huonoa tai semmoista mihin et voi luottaa, ollaan melkoisessa ylämäessä jo alusta alkaen. Silloin kaikki energia ja luovuus menee siihen tappeluun, eikä siihen, että sä teet musiikista parempaa. Ja sitten joutuu vielä senkin jälkeen arvailemaan, että kun sä ekuttelet ja korjailet, korjaatko sä sun paskoja olosuhteita vai oikeasti sitä raitaa.
Jos ei akustointi / muu päivitys tule kyseeseen, en mä näe mitään muuta ratkaisua kun järjetön kasa referenssiä ja opiskelua.. Aivojen kalibrointia siihen, miltä sen musan pitää kuulostaa. Mikä on toki sääli koska sä opit niissä olosuhteissa tekemään kaiken lähtökohtaisesti väärin. Sitten kun oikeasti joskus pääsee tiloihin, joissa pystyy työskentelemään ilman järjettömiä sirkustemppuja, pitää aivot taas kalibroida siihen, miltä sen musan nyt 'ihan oikeasti' pitää kuulostaa. Eli sä et oikeastaan opi mitään äänittämisestä ja miksauksesta, vaan luovasta ongelmanratkaisuista olosuhteissa, joissa ei ole mitään järkeä tehdä levyjä. ;)
Jos palataan esoteerisestä höpöhöpöstä käytännönohjeisiin, mä ottaisin tommoisissa olosuhteissa milloin tahansa mielummin loistavat luurit ja kotistereot, kuin jotkut 'studiomonitoreina' markkinoidut halpikset huonossa huoneessa. Nää on toki niitä kuuluisia makukysymyksiä, miten tykkää työskennellä.
"I've suffered for my music. Now it's your turn" |  AcLAc
06.09.2013 10:26:46 (muokattu 06.09.2013 10:50:30) | |
|
saastara: Jollekulle täällä tässä lähiaikoina taisin todeta, että jos omat jutut kuulostaa paljon huonommalta kuin kaupalliset jutut, se johtuu todennäköisesti siitä, että ne on sitä.
Ei siinä mitään häpeää ole, tai taikatemppuja ratkomaan. Siitä on hyvä ponnistaa.. Tietämättä mitään muuta kuin että tila on huono, on mitään ratkaisuja paha tarjota.
Mutta yleisenä kelana, jos sun monitorointi / tila / kaikki on huonoa tai semmoista mihin et voi luottaa, ollaan melkoisessa ylämäessä jo alusta alkaen. Silloin kaikki energia ja luovuus menee siihen tappeluun, eikä siihen, että sä teet musiikista parempaa. Ja sitten joutuu vielä senkin jälkeen arvailemaan, että kun sä ekuttelet ja korjailet, korjaatko sä sun paskoja olosuhteita vai oikeasti sitä raitaa.
Jos ei akustointi / muu päivitys tule kyseeseen, en mä näe mitään muuta ratkaisua kun järjetön kasa referenssiä ja opiskelua.. Aivojen kalibrointia siihen, miltä sen musan pitää kuulostaa. Mikä on toki sääli koska sä opit niissä olosuhteissa tekemään kaiken lähtökohtaisesti väärin. Sitten kun oikeasti joskus pääsee tiloihin, joissa pystyy työskentelemään ilman järjettömiä sirkustemppuja, pitää aivot taas kalibroida siihen, miltä sen musan nyt 'ihan oikeasti' pitää kuulostaa. Eli sä et oikeastaan opi mitään äänittämisestä ja miksauksesta, vaan luovasta ongelmanratkaisuista olosuhteissa, joissa ei ole mitään järkeä tehdä levyjä. ;)
Jos palataan esoteerisestä höpöhöpöstä käytännönohjeisiin, mä ottaisin tommoisissa olosuhteissa milloin tahansa mielummin loistavat luurit ja kotistereot, kuin jotkut 'studiomonitoreina' markkinoidut halpikset huonossa huoneessa. Nää on toki niitä kuuluisia makukysymyksiä, miten tykkää työskennellä.
Tästä napsahti plussaa...
(EDIT): Vähän pitkittyneen yövuoron jälkeinen ajatus pätkii, mutta tuli mieleen yksi kokeilemisen arvoinen kikka... Itse olen saanut todellakin raikasta akustista kitaraa kahdella isokalvoisella konkkaparilla. Toinen otelaudan eteen kaikukopan läheisyyteen ja suuntaus alhaalta yläviistoon soittajan lähes oikeaa olkaa kohti. Oikean olan yläpuolelle vastapari joka on suunnattu ensimmäiseen mikkiin. Näiden summa on itsessään oudon hyvä ja kuminat kumoutui ainakin tapauksessani. Hienosäätöä voi tehdä viivästyttämällä aavistuksen toista raitaa. ÖITÄ...
Minä kuljen, Herra ohjaa! | |
Siitä voi lähteä, että leikkaat alapäätä reilusti kokonaan pois, jos vain akustista ja laulua äänität. Mielestäni high passin voisi pistää esim. johonkin 100 Hz kieppeille.
On muutenkin ihan yleinen tapa laittaa HP jonnekin 40-50 Hz välille dance genrenkin tuotoksissa. Jos monitorointi ja akustiikka on kohdallaan, niin matalimmat äänet saa hallintaan, muuten kannattaa ilman muuta käyttää erilaisia "pakettiratkaisuja" ja turvautua esim. taajuuskäyrien vertailuun niiltä osin, mitä oma systeemi ei luotettavasti toista. Sitten on vielä kuunneltava sitä omaa tuotosta eri tiloissa ja eri laitteilla.
Vertaile analysaattorilla kaupallisten ja omien tuotostesi taajuuskäyriä. Esim. ilmainen Voxengo SPAN on oikein hyvä siihen.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Jos ei korviin voi luottaa koska tila vääristää niin voi kokeilla silmiä ja EQ analysointiplugaria. Katsoo missä kohtaa nousee piikki kumistessa ja sitä vaikka multiband kompressorilla alas. Kannattaa bypassata käyttämättömät bandit kompurasta.
For what it freedom? | |
Kalmo: Siitä voi lähteä, että leikkaat alapäätä reilusti kokonaan pois, jos vain akustista ja laulua äänität. Mielestäni high passin voisi pistää esim. johonkin 100 Hz
kieppeille.
Minusta 100hz high pass on aika raju veto. Menee turhan ohueksi varsinkin jos bassoa ei ole mukana.
For what it freedom? | |
PurpleCandle: Minusta 100hz high pass on aika raju veto. Menee turhan ohueksi varsinkin jos bassoa ei ole mukana.
" 100 Hz kieppeille" antaa toki tulkinnanvaraa, eikä leikkausta kuitenkaan tehdä pystysuorasti.
Ei tuo leikkaus todennäköisesti ohenna ääntä juurikaan, kun akustisessa, laulusta puhumattakaan, on niin vähän tarpeellista 100 Hz alapuolella. Vaikka kitaran ääniala yltääkin 80 Hz kieppeille (+alaharmoniat) niin suurin osa noista matalista on kaikenmaailman epämääräisiä kuminoita.
Mitä parempi on äänityksen (ja kitaran) laatu, ja soittajan taidot, sitä enemmän on tietysti pelivaraa joka suuntaan.
Olen lukenut useammankin artikkelin, joissa ammattilaiset kertovat leikkaavansa esim. voimasointukitaroista pois kaiken alle 140-150 Hz jotta basso pääsee paremmin esiin, ja omat kokemukseni puoltavat näkemystä.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Olen lukenut useammankin artikkelin, joissa ammattilaiset kertovat leikkaavansa esim. voimasointukitaroista pois kaiken alle 140-150 Hz jotta basso pääsee paremmin esiin, ja omat kokemukseni puoltavat näkemystä.
Käsitin ettei tässä ole bassoa mukana vaan pelkkä akustinen ja laulu.
For what it freedom? |  Niq
06.09.2013 16:53:19 | |
|
Kalmo: Olen lukenut useammankin artikkelin, joissa ammattilaiset kertovat leikkaavansa esim. voimasointukitaroista pois kaiken alle 140-150 Hz jotta basso pääsee paremmin esiin, ja omat kokemukseni puoltavat näkemystä.
Olen lukenut useammankin artikkelin, joissa ammattilaiset kertovat että ei ole mitään selkeää sääntöä, mitä milloinkin ja mistäkin leikataan ja korostetaan, koska lähtömateriaali on aina erilaista.
Saivartelu sikseen. Akkarista voi kyllä leikata alapäätä, mutta varovasti. Ylipäästösuodin siihen 80 hertsin kieppeille ja sitten leikkaustaajuutta hakemaan siten ettei sointi ja pehmeys katoa alahuminoiden mukana. Sitten kun mukana on muitakin soittimia, niin akkarista voi surutta ruippia niitä bassotaajuuksia pois. Tässähän on vaihtoehto lähteä parametrisellä EQ:lla kapealla piikillä metsästämään niitä soivia kuminataajuuksia ja sitten varovasti niitä pienentämään. | |
PurpleCandle: Käsitin ettei tässä ole bassoa mukana vaan pelkkä akustinen ja laulu.
Joo kiitokset sinulle ja muillekin kullan arvoisista vinkeistä ja kärsivällisyydestänne. Tällä hetkellä on tosiaan työn alla projekti johon tulee pelkästään akustisella kitaralla säestettyä laulua. Teen muissa jutuissa kyllä perus "bändi"sovituksilla juttujani. Tyyliin pari sähkökitaraa (siis sovitettu erikseen) sekä basso, rummut ja laulu sekä toisinaan oman maun mukkaan akustista helisemään sinne taustalle tuomaan täyteläisyyttä.
Oikeita rumpuja minulla ei ole enkä osaisi niitä äänittääkään eikä tilassani ole mitään mahdollisuutta alkaa akustisila rummuilla askartelemaan. Soitan sähkörummuilla midiraidan, jolla ohjaan superior drummeria. Superiordrummerissa on erittäin monipuoliset säädöt ja oma mikseri jolla saa mielestäni hyvin uskottavia rumpuraitoja. Ainoa ongelma superior drummerissa on, että sen soundit on vähän "liian hyviä" eli niitä pitää vähän huonontaa, että ovat uskottavat muun nauhoitten kanssa. Basson olen soittanut tähän saakka linjaan Logicin vahvistinmallin läpi, mutta olen nyt suunnitellut, että siirtyisin soittamaan basson oikeasta vahvistimesta mikittämällä (tai ainkin kokeilemaan sitä). Sähkökitarat olen soittanut usein linjaan logicin vahvistin mallin läpi, mutta niissä olen huomannut että ne on miksausvaiheessa aika kälyisiä oikeaan vahvistimeen verrattuna ja huomattavasti parempaa jälkeä olen saanut suoraan keinokuorman kaappisimuloidusta ulostulosta. Tosin nyt olen siirtymässä mikillä äänittämään sähkökitarankin, koska kokeiluissani olen saanut aika rohkaisevia tuloksia, mutta se vaatii vielä vähän harjoittelua. Idea kuitnekin olisi, että saisin vahvistimeni varsin hyvän kaiutisoundin narulle mukaan.
Laulut ja akustiset olivat minulle pitkään todella hankalia enkä meinannut saada tyydyttävää jälkeä millään aikaiseksi. Nyt olen konkkamikillä ja reflektiofiltterillä (yhden mikin äänitys) saanut todella rohkaisevia tuloksia. Konkkamikin perusongelma on ollut huonon akustiikan mukanaan tuomat huoneen "heijasteet". Reflektiofiltteri oli aivan nerokas ratkaisu tähän pulmaan, koska se ei tapa niitä heijasteita kokonaan jolloin soundi pysyy luonnollisena ja elävänä, mutta auttaa hallitsemaan häiritseviä "kuminoita". ennen kaikkea reflektiofiltteri tuo säädettävyyttä siihen akustiikan hallintaan eli voi asettelulla ja sijoittelulla vaikuttaa siihen minkäverran sitä huoneen sointia haluaa mukaan. Isokalvoinen konkkamikki auttoi myös akustisen kitaran soinnin löytämisessä kun pystyi ottamaan hiukan etäivyyttä siihen mikkiin eli ei ihan lähimikitystä vallankin kun kitarani on kopaltaan dreadnought, jonka ominaissoundikin on varsin botnekas. Mikki vähän kauemmas (ehkä puolimetriä tms.) ja suuntaus otelaudan ja kopan liitokseen, niin häiritsevät kuminat vaimenivat merkittävästi ja sointi on luonnollisen helisevä. Laulun ja kitaran soundit on raakana jo niin mukavia ettei oikein raatsisi equttaa eikä edes kaikua lisätä:-). Pakkohan niitä on muvata kuitenkin että saa kokonaisuuden tasapainoiseksi.
Itse epäilen että kaiutinkuuntelussa ne häiritsevät kuminat sijaitsee jossakin alamiddlen tai ylemmän basson tietämillä eli siinä kohdassa missä midle ja basso kohtaavat. Erityisesti basson ja laulun ja akustisen kitaran kohdalla tuota kuminan poistoa olisi tarvetta tehdä. Superior drummer ja sähkökitarat soi aika kohtuullisesti kumisematta.
Voisin tosiaan laittaa vähän näyteklippejä (kun kerään rohkeutta), niin ymmärrätte mikä se raakamatreaalin taso kohdallani on.
Kiitokseni tuhannseti kaikille tähänastisista vastauksistanne. Viimeyönä koitin myös lueskella ja opiskella netistä löytyviä aloittelijoiden äänitys ja miksausoppaita.
En tee välttämättä julkaisukelpoista matriaalia enkä tavoittele täyttä prootasoa, mutta tietenkin pyrin niin hyvään lopputulokseen kuin se taidoillani ja välineilläni on mahdollista eli ihan tosissani yritän. Tavoitteeni on viedä koko tuotantoprosessi läpi ominvoimin ja itse. Eli biisinteko alkaa muistilehtiöön raapustetuista riiminpätkistä ja päättyy masterointiin. Eli sävellys, sovitus, tekstitys, soittaminen, äänittäminen, miksaaminen, masterointi pitäisi hoitaa ihan itse. Ymmärrän hyvin että en pääse samaan lopputulokseen kuin ammattimaisessa tuotannossa kokonainen työryhmä eri alueiden osaajia, mutta niin hyvin koitan tehdä kuin pystyn. Olen aikaisemmassa elämässä soittanut bändissä ja sen tiimoilta vieraillut "oikeissakin" studioissa ja tiedän kuinka järkyttävän hyvään lopputulokseen päästään kun kokonainen ryhmä luovia ja taitavia ihmisiä työskentelee hyvillä laitteilla hyvissä olosuhteissa. Minulla ei ole mienintäkään kuvitelmaa, että pääsisin ominpäin makuuhuoneessani mihinkään sen tapaisenkaan. Tähtiä katselen silti minäkin ja parastani koitan:-).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  Ziggy Bubba
06.09.2013 19:58:17 (muokattu 06.09.2013 20:07:03) | |
|
Huoneen soundia voi akkareissa ratkaisevasti vähentää laittamalla mikki vaan tosi lähelle, näin itse teen. Minä en ole myöskään pro-tasolla, tai edes lähellä, mutta varmasti tappelen samojen ongelmien kanssa.
Hyvin sulkevat luurit on kotioloissa ehdoton edellytys hyvään mikitettyyn soundiin. Oli sitten kyseessä akkari tai vahvari. Mun mielestä kuulokkeita voi - ja jopa tulee - käyttää bassojen miksailuun jos kaiuttimien soundi ei ole luotettava (tai varsinkin jos se ei ole kunnolla tuttu).
Isoin ongelma luurien kanssa tulee pannauksissa, se kun on ihan eri juttu kun vasen ja oikea kanava ei vuoda toisiinsa ollenkaan (crossfeed). Toki jos musiikki miksataan kuulokkeille, niin mikäs siinä. Niillähän jättiosa nykymusasta kuunnellaan :)
Jos soundi on kuminaa laskematta kohillaan niin ite hakisin & leikkaisin ihan vaan tarpeeksi jyrkällä EQ:lla (Q-arvo) ne kuminataajuudet. Kyllä ne sieltä löytyy. (Kertomasi perusteella niitä voisi hakea 100-140hz paikkeilta.)
Ite olen huomannut, että vanhemmissa referenssi-levyissä ne bassot soi paljon "vapaammin", eli kompression määrä on paljon pienempi. Uusilla tosissaan lanatuilla levyillä mikään taajuus ei niin paljon pomppaa korville. Omassa kämpässä tulee vahvaa korostusta noin 125hz tienoilla (B-nuotti). Noi on hyvä havaita.
Jos biisissä on mukana basso, ei akkarista tartte juuri mitää alapäätä mun mielestä, mutta tämä on toki makuasia ja biisikohtaista. Kyllä se botne tulee jo basarista ja bassosta. Itellä on helppo sääntö high-passin nosteluun: nosta niin ylös että soundi on vielä luonnollinen. Jos se soi yksinään about fiksusti, niin kyllä se miksaukseenkin istuu. Basso-taajuuksille on omat soittimet. | |
Ziggy Bubba: Huoneen soundia voi akkareissa ratkaisevasti vähentää laittamalla mikki vaan tosi lähelle, näin itse teen. Minä en ole myöskään pro-tasolla, tai edes lähellä, mutta varmasti tappelen samojen ongelmien kanssa.
Hyvin sulkevat luurit on kotioloissa ehdoton edellytys hyvään mikitettyyn soundiin. Oli sitten kyseessä akkari tai vahvari. Mun mielestä kuulokkeita voi - ja jopa tulee - käyttää bassojen miksailuun jos kaiuttimien soundi ei ole luotettava (tai varsinkin jos se ei ole kunnolla tuttu).
Isoin ongelma luurien kanssa tulee pannauksissa, se kun on ihan eri juttu kun vasen ja oikea kanava ei vuoda toisiinsa ollenkaan (crossfeed). Toki jos musiikki miksataan kuulokkeille, niin mikäs siinä. Niillähän jättiosa nykymusasta kuunnellaan :)
Jos soundi on kuminaa laskematta kohillaan niin ite hakisin & leikkaisin ihan vaan tarpeeksi jyrkällä EQ:lla (Q-arvo) ne kuminataajuudet. Kyllä ne sieltä löytyy. (Kertomasi perusteella niitä voisi hakea 100-140hz paikkeilta.)
Ite olen huomannut, että vanhemmissa referenssi-levyissä ne bassot soi paljon "vapaammin", eli kompression määrä on paljon pienempi. Uusilla tosissaan lanatuilla levyillä mikään taajuus ei niin paljon pomppaa korville. Omassa kämpässä tulee vahvaa korostusta noin 125hz tienoilla (B-nuotti). Noi on hyvä havaita.
Jos biisissä on mukana basso, ei akkarista tartte juuri mitää alapäätä mun mielestä, mutta tämä on toki makuasia ja biisikohtaista. Kyllä se botne tulee jo basarista ja bassosta. Itellä on helppo sääntö high-passin nosteluun: nosta niin ylös että soundi on vielä luonnollinen. Jos se soi yksinään about fiksusti, niin kyllä se miksaukseenkin istuu. Basso-taajuuksille on omat soittimet.
Juu, olen myös pohtinut, että laadukkaat luurit olisi syytä hankkia tuohon kaveriksi. Mulla on kuulokkeita joista yhdet on oikein AKG:t mutta semmoiset halvat. Ystäväni osti AKG K702 kuulokkeet miksailua varten ja se kehui niitä, että kuulostaa hyvilta kaikissa laitteissa kun niillä luureilla säätääpi aqut paikoilleen:-). Kolmestaaa on vaan hinta joka pikkuisen sylettää, kun vaimo juuri mälläsi meitin auton ja korjaukseen menee varmaan säästöt aika tehokkaasti:-(. Ajan kanssa varmaan kunnolliset luurit tulen vielä hommaamaan.
Monitorikaiuttimet on ihan jees ideana, mutta kun en pysty millään saamaan aikaan tilannetta, että kaikkiin seiniin olisi yli metri. Olen kyllä mittanauhan kanssa suunnitellut työhuoneen sisustusta, että saisin kuuntelun mahdollisimman edulliseksi eli ainakin sinne kuuntelijan taakse mahdollisimman paljon tilaa, vaikka kajarit onkin seinän vieressä. Jos lisäksi tunkisi vaahtomuovia bassorefleksiputkiin ja kääntäisi ne alapään vaimennukset täysille, niin ehkä monitorikin antaisi vähän täsmällisempää kuuntelutietoa. Muuta luurit uskon tarvitsevani joka tapauksessa. AKG:t ostan kun olen saanut auton korjattua ja pojalle laitettua lumian joululahjaksi:-).
Ai niin tuosta mikityksestä sen verran, että omista mikeistäni parhaiten kitaravahvsitimen edessä toimi AKG C1000S presensesuodin paikoillaan, mutta varmaan SM58 pitää jossakin vaiheessa hommata noihin hommiin (isokalvoista konkkaa en vahvarin edessä ole kokeillut reflektiofiltterin kanssa ja ilma ei fatboy tuottanut oikein hyvää jälkeä). Vahvistin ei siis ole isolla. Akustisen kitaran kanssa se mikin lähelle vieminen tuli kohdallani ongelmalliseksi, kun alapää alkoi korostua liiaksi ja taas sijoittelussa ei voinut kovin lähelle kopan etuosaa tuoda, että kädellä mahtuu harjaamaan kolistelematta mikkiä. Reflektiofiltteri tuntui tuovan avun tähänkin asiaan.
Mun täytyy varmaan jatkossa opetella käyttämään tuota equalisaattoria kunnolla kun logicissa niitä on ainakin useampikin erilainen.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | Ziggy Bubba
06.09.2013 21:17:06 (muokattu 06.09.2013 21:20:04) | |
|
hallu: Ystäväni osti AKG K702 kuulokkeet miksailua varten ja se kehui niitä, että kuulostaa hyvilta kaikissa laitteissa kun niillä luureilla säätääpi aqut paikoilleen:-). Kolmestaaa on vaan hinta joka pikkuisen sylettää, kun vaimo juuri mälläsi meitin auton ja korjaukseen menee varmaan säästöt aika tehokkaasti:-(. Ajan kanssa varmaan kunnolliset luurit tulen vielä hommaamaan.
Ite en noita hommaisi. Omistin K701:t, jotka on käytännössä ihan samat kuulokkeet. Noiden isoin ongelma on erittäin paha alapään puute. Jotkut sanovat tuota vain "tasapainoisuudeksi", en kyllä allekirjoita yhtään. Tuon alapään puutteen takia yläpäästä tulee miksatessa tosi äkkiä erittäin raskas kuunneltava, eikä pieni riipivyys auta yhtään. (Eli kun alapäätä ottaa pois, yläpää kuuluu suhteessa liian lujaa.)
E: Nuo ovat vielä kaiken lisäksi avoimet kuulokkeet, joilla ei tee mitään kun mikitystä hakee. Paras tilanne myös koti-studiossa on pari suljettuja JA avoimia mun mielestä, mutta eka valinta on musta parempi olla suljettu. Juuri sen mikittelyn takia. Nauhotellessa myös kuulet pelkästään narulle menevän soundin luureista, tilassa huutava möly ei häiritse turhaan. | Ziggy Bubba
06.09.2013 21:33:40 (muokattu 06.09.2013 21:39:59) | |
|
Tässä parit kuulokkeet mitä kannattanee harkita.
Sennheiser HD-25: Näistä on monta eri versiota, erona on vain sälän määrä. (HD-25 SP on tosin täysin eri malli, huom.) Soundi on jopa ihmeen hyvin balanssissa ylhäältä alas. Tilasoundia ei ole toisaalta nimeksikään, pieni kuppi ehkä vaikuttaa.
Nämä sulkevat äärimmäisen hyvin, tiukka istuvuus korvien päällä on syynä. Samasta syystä nämä voivat olla hiostavat/hiukan epämukavat pitkässä sessiossa. Koti-studioon oma suositus on korvien ympärille menevä malli, nämä eivät ole sitä. Jos pieni koko on tärkeää, nämä ovat pitkälti huippua. Kaikki osat vaihdettavissa (!) Omistan, erittäin hyvä mikittelyyn tai vaikka reissukäyttöön mp3-soittimen kanssa.
Beyerdynamic DT770 (80-ohm): sulkevat soundia erittäin hyvin, tasapaino on bassoon päin kallellaan, mutta siihen tottuu. Rakenne on erittäin jämäkkä. Melkein kaikki osista vaihdettavissa. Omistan, erittäin hyvä varsinkin mikittelyyn kotona.
Audio Technica M-50: netissä hurjan hypen aikaan saanut luuri. Sulkevat hyvin, soundi on omaan makuun tosin vahvasti "scoopattu" (bassoa ja yläpäätä boostattu). Erittäin suosittu malli koti-studioihin. Omistan, ei oma suosikki.
AKG K550: hyvin sulkeva luuri, omaan makuun ainakin hiukan basso-köyhä - talon tapaan. Isoa arvostusta netissä saanut laitos.
AKG K271: Suht tasainen soundi, hiukan basso-pulaa. mukavuus ei parasta, ainakaan omassa isossa päässä. Irrotettava piuha on aina plussaa. Sama hiukan kylmä soundi mikä on kaikissa AKG:n paremmissa luureissa.
E: Avoimista mulla on tietty eri suositukset. Ensin kannattanee hommata ne suljetut. Moisilla kun hoitaa alkuun kaikki hommat helposti. | |
Ziggy Bubba: Tässä parit kuulokkeet mitä kannattanee harkita.
Sennheiser HD-25: Näistä on monta eri versiota, erona on vain sälän määrä. (HD-25 SP on tosin täysin eri malli, huom.) Soundi on jopa ihmeen hyvin balanssissa ylhäältä alas. Tilasoundia ei ole toisaalta nimeksikään, pieni kuppi ehkä vaikuttaa.
Nämä sulkevat äärimmäisen hyvin, tiukka istuvuus korvien päällä on syynä. Samasta syystä nämä voivat olla hiostavat/hiukan epämukavat pitkässä sessiossa. Koti-studioon oma suositus on korvien ympärille menevä malli, nämä eivät ole sitä. Jos pieni koko on tärkeää, nämä ovat pitkälti huippua. Kaikki osat vaihdettavissa (!) Omistan, erittäin hyvä mikittelyyn tai vaikka reissukäyttöön mp3-soittimen kanssa.
Beyerdynamic DT770 (80-ohm): sulkevat soundia erittäin hyvin, tasapaino on bassoon päin kallellaan, mutta siihen tottuu. Rakenne on erittäin jämäkkä. Melkein kaikki osista vaihdettavissa. Omistan, erittäin hyvä varsinkin mikittelyyn kotona.
Audio Technica M-50: netissä hurjan hypen aikaan saanut luuri. Sulkevat hyvin, soundi on omaan makuun tosin vahvasti "scoopattu" (bassoa ja yläpäätä boostattu). Erittäin suosittu malli koti-studioihin. Omistan, ei oma suosikki.
AKG K550: hyvin sulkeva luuri, omaan makuun ainakin hiukan basso-köyhä - talon tapaan. Isoa arvostusta netissä saanut laitos.
AKG K271: Suht tasainen soundi, hiukan basso-pulaa. mukavuus ei parasta, ainakaan omassa isossa päässä. Irrotettava piuha on aina plussaa. Sama hiukan kylmä soundi mikä on kaikissa AKG:n paremmissa luureissa.
E: Avoimista mulla on tietty eri suositukset. Ensin kannattanee hommata ne suljetut. Moisilla kun hoitaa alkuun kaikki hommat helposti.
No siinäpä tuli kuuloketietoutta paljon, plussaa kai moisesta pitäisi jo tyrkätä:-). Juu, ne mun omat on AKG K514 mk2 ja ostin ne koska ne koekuuntelussa gigantissa vaikuttivat neutraaleimmilta tarjolla olevista. Niiden etuna on keveys ja ne istuu tosi mukavasti päähän ja johto tulee vain toiseen kuulokkeeseen. Lisäksi ne oli halvat, vain viitisen kymppiä. Niiden huonopuoli on ettei johto ole irroitettava. Niin ja ne nyt on kuitenkin vain musiikin kuunteluun tarkoitetut hifi-kuulokkeet eivätkä mitkään referenssitason tarkkailukuulokkeet. Noilla mun AKG:illa kun olen miksannut, niin alapäätä tulee laitettua ehkä pikkuisen liian vähän ja yläpäätä tulee laitettua niinikään liian vähän jolloin kaiuttimilla tulos on pikkuisen keskialuepainotteista. AKG:la myös ne distkantit tuntuvat aika helposti kihisevän, että kun kaiuttimilla laittaa yläpäät kohdilleen, niin luureilla sitä tuntuu olevan liikaa. Siksi olen ajatellut, että laadukkaat tarkkailukuulokkeet olisi syytä hankkia.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Ziggy Bubba: Ite en noita hommaisi. Omistin K701:t, jotka on käytännössä ihan samat kuulokkeet. Noiden isoin ongelma on erittäin paha alapään puute. Jotkut sanovat tuota vain "tasapainoisuudeksi", en kyllä allekirjoita yhtään. Tuon alapään puutteen takia yläpäästä tulee miksatessa tosi äkkiä erittäin raskas kuunneltava, eikä pieni riipivyys auta yhtään. (Eli kun alapäätä ottaa pois, yläpää kuuluu suhteessa liian lujaa.)
Viikko sitten tein vertailua ja K702 soi samoin kuin olisin omien Genelecien äärellä. ATH-M50 taas kuulosti samalta kuin tyypillinen festari-PA, eli korostunut alapää ja rollaava (ylöspäin vaimentuva) diskantti. Ei kuulostanut yhtään scoopatulta vaan keskari oli hyvinkin tasapainoinen. K271 II oli jotain tuolta väliltä, mutta niissä ärsytti hieman liioitteleva ylämiddle suhteessa muihin. Jos ajattelisin luureja miksauksen tarkasteluun studiossa, olisi K702 ihan selvä ykkönen. Ne sopivat myös musiikista nauttimiseen.
Keikkakäyttöön ostin A-T:t.
turkulainen | |
miffe: Viikko sitten tein vertailua ja K702 soi samoin kuin olisin omien Genelecien äärellä. ATH-M50 taas kuulosti samalta kuin tyypillinen festari-PA, eli korostunut alapää ja rollaava (ylöspäin vaimentuva) diskantti. Ei kuulostanut yhtään scoopatulta vaan keskari oli hyvinkin tasapainoinen. K271 II oli jotain tuolta väliltä, mutta niissä ärsytti hieman liioitteleva ylämiddle suhteessa muihin. Jos ajattelisin luureja miksauksen tarkasteluun studiossa, olisi K702 ihan selvä ykkönen. Ne sopivat myös musiikista nauttimiseen.
Keikkakäyttöön ostin A-T:t.
No meneepähän hankalaksi:-). K271 II on selvästi halvempi vaihtoehto kuin K702, mutta toisaalta kun ikuisuutta varten vehkeitä ostetaan, niin eipä siinä paljoa vuotta kohti tule hintaeroa:-). Kaverillani on nuo K702 luurit, pitää varmaan lainata niitä koekuunteluun. K271 II luureja en keksi mistä lainaisin, pitää varmaan kaupass atyypätä vaan päättää sitten. Kiirehän minulla ei noiden kanssa ole ja voin kaikessa rauhassa korjailla autoa ja ostan luurit jahka on taas pelimerkkejä irrallaan jonkin laatikon pohjalla:-).
Beyerdynamikseja koekuuntelin musafasulla ja oli siellä ihan vakuuttavia vaihtoehtoja. Itse pidän AKG:n automaattisäätyvästä pannasta ja irroitettavasta piuhasta (on niitä tosin muillakin).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | Ziggy Bubba
06.09.2013 23:55:47 (muokattu 06.09.2013 23:58:15) | |
|
miffe: Viikko sitten tein vertailua ja K702 soi samoin kuin olisin omien Genelecien äärellä. ATH-M50 taas kuulosti samalta kuin tyypillinen festari-PA, eli korostunut alapää ja rollaava (ylöspäin vaimentuva) diskantti. Ei kuulostanut yhtään scoopatulta vaan keskari oli hyvinkin tasapainoinen. K271 II oli jotain tuolta väliltä, mutta niissä ärsytti hieman liioitteleva ylämiddle suhteessa muihin. Jos ajattelisin luureja miksauksen tarkasteluun studiossa, olisi K702 ihan selvä ykkönen. Ne sopivat myös musiikista nauttimiseen.
Keikkakäyttöön ostin A-T:t.
Omat Genen (tai siis mutsille ostamani) 8020:t tuottaa ihan eri tavalla db:tä basso-osastolla kuin mun vanhat K701:t. Siihen omat vertailut perustuu. K702 on tiettävästi sama luuri.
Reilut 6kk kuuntelin K701:llä, oli ne vaan tosi rankasti basso-köyhät. Varsinkin se ominaissoundi kävi rasittavaksi kun yhdistää olemattoman alapään tosi "raikkaaseen" yläpäähän.
E: Sennheiserin HD600 on tolla osastolla ihan eri tasoa, se on oikeasti kohillaan jos kattoo basson, keskialueen ja yläpään tasapainoa. HD650:ssa on vähän lisää lämpöä ylemmässä bassossa, mutta paljon mielummin sitäkin kuuntelee pitkässä sessiossa kuin K-sarjan luureja. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
