Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Hyvä kirjoitus, mutta varsinkin tämä, tämä on totuus. Olen täysin samaa mieltä. En käsitä ajatusta, että telellä soitetaan rootsia, stratolla bluesia, hevissä pitää olla hevikirves jne. jne....
 
Kyllähän oikeasti todella hyvä kitaristi saa sillä yhdelläkin soittimella paljon aikaan. Kuitenkin jos ketjun aloittaja tykkää soittaa death metalia niin kyllä siihen sopii sellainen kitara paremmin jossa on takamikkinä vaikka EMG-81 kuin vaikka Telecaster joka on ihan normaaleilla mikeillä. Telecasteristahan aiheen aloittaja tykkäsi,mutta ei Stratosta.
Sitten taas jos haetaan muutoin kitaraa joka on monipuolinen niin se EMG kitara ei välttämättä ole siihen paras ratkaisu. Maku asioita ja myös soittajan tyylistä ja taidoista kiinni.
 
Itseltä menee ehkä hieman ohi miksi kaveri joka soittaa death metallia haluaa sellaisen kitaran joka on monipuolinen myös muissa jutuissa? Varsinkin jos niihin death metal juttuihin koko kitara viritetään todella mataliin vireisiin ja vielä niin että paksuimmat kielet on nekin dropattu alas. Ei sillä kitaralla enää sen jälkeen kyllä soita kukaan ihan normaalia bluesia tai rokkia.
 
Aika harvoin tulee muutenkin sellaista örinämetallia vastaan jossa kitaristi soittaa countryä tai jatsia välillä. Siis sellaisilla soundeilla kun niitä musiikkityylejä yleensä soitetaan. Tosin jazz on niin laaja käsite ,ettei voi oikein yhdellä tai kahdella sanalla sanoa millainen on hyvä jazz kitara soundi.
 
Jos on tarkoitus saada vaikka sellaista soundia kuin ES-335 tai Gretsch kitaroissa on niin ei sitä oikein saa muutoin kuin ostamalla sellaisen.
Toki onhan niitä mallintaviakin soittimia nykyään ainakin Line6 ja Gibsonillakin,mutta niiden käyttöiästä en osaa sitten sanoa yhtään mitään. Voi olla ,että kun kitara joskus sitten kuitenkin saa osumaa niin se ei sitten elektroniikan osalta enää pelaakkaan. Tällainen soitin voi olla myös sellainen ettei sitä mahdollista vikaa pysty lähin soitinkorjaajakaan korjaamaan jos se vika on siinä mallintavassa osassa. Eihän näissä mallintavissa kitaroissa voi takuu olla ihan älytön.
 
Päätyy ostaja mihin ratkaisuun tahansa niin itse ne vehkeet kannattaa käydä kokeilemassa.

Kiitos kaikille näkemyksistänne. Oma ongelmani on se, että asun Turussa. Kyllä Gibsonia löytyy mutta PRS:n testaaminen.. pitäis varmaan ottaa juna stadiin. Pieni maa ja pienet markkinat.
 
Moni ehdotetuista kitaroista kiinnostaa vaihtoehtona. Ennen olin puhdas Yamaha-mies, kun hommasin nykyrahassa '98 noin tonnin Yamahan basson, joka oli silloin jo yli 10-vuotias, eikä ole tarvinnut vaihtaa, paitsi vahvistinta.
 
Jotenkin tykkään vanhemmista, käytetyistä soittimista, mutta en sulje uusiakaan pois. Budjetti on tosiaan pelkälle skeballe, vahvistinpuoli ja pedaalit sit erikseen.
 
Ainakin bassokokemus oli sellainen, että kun kerralla ostaa hyvän, niin ei tarvitse miettiä muuta. Ihan soittamalla olen saanut soittimesta irti vaikka mitä soundeja, ja tietysti on optio mikeissä ja vahvaripuolella hakea soundiin laajaa skaalaa.
 
Kitaran soundipuoli juontuu lähinnä siitä, että biisit joita sävellän omaavat soundeja paksuista jazz leadeista örinään, eli jossain Opeth rintamalla mennään.. biisien keskipituus on kymmentä minuuttia. Samoin ISIS on iso vaikute, Porcupine Tree ja Pink Floyd.. Cynic, Death.. biiseissä tuppaa olemaan sellaisia pitkiä jumitteluosuuksia, mutta miten ne sit soittaa livenä jos tarvitsee kaksi kitaraa? Cleanin ei tarvitse olla ultra clean, kunhan on lämmin :)
 
Esim. Tuossa tuo Åkerfeldtin PRS kuulostaa hyvältä sekä cleaninä, leadeissa että hevinä :
 
Opeth - The Moor live @ Royal Albert Hall
http://www.youtube.com/watch?v=s77s1cJms7c

Oikeastaan kun tuli Cynic mainittua, niin Steinberger saattais olla yks vaihtoehto. Harmi kun .strandberg Paul Masvidal signature on niin kallis. Soitin joskus Steinbergerin bassoa, ja yks parhaita bassoja soitin. Harmi kun piti luopua, kun oli pitkässä lainassa..

http://www.keminmusiikki.fi/cat/product_details.php?p=3603
 
Jos vaan linkki toimii niin son siinä. Tai sitten ei.. Päätä ite.
Ja miksi ehdotan just tuota... tahtoisin sen ite :D
 
E: Erikoinen otelauta... hyvähän tuo oli soittaa silti.

hallu: Millä tahansa kitaralla voi soittaa mitä tahansa musiikkia, muu on vain mielikuvituksen puutetta;-)
 
Laulava Kylätohtori: Hyvä kirjoitus, mutta varsinkin tämä, tämä on totuus. Olen täysin samaa mieltä. En käsitä ajatusta, että telellä soitetaan rootsia, stratolla bluesia, hevissä pitää olla hevikirves jne. jne....
 
Juuri näin. Parhaat asiat löytyy kun asioita lähestyy ennakkoluulottomasti omiin mielipiteisiin ja näkemyksiin luottaen.

Kitaran metsästys päättyi tähän :
 
ESP Eclipse II, Seymour Duncanin SH-2 ja SH-6B mikeillä. Omaan käteen ja soundien puolesta täydellinen kitara!

Karvamammutti: Kyllä tässä pitää myös ehdottomasti muistaa se, että se on mies kun tekee kitarasta monipuolisen, eikä toisinpäin.
 
Vahvaa komppia! Toki paras stratosoundi lähtee stratosta, etkä oikein saa Les Paulin muhjua ja paksuuttaa kuin Les Paulista. Monipuolisena jokapaikankitarana kannatan aloitusviestissäkin mainittua PRS:ää. Sillä ei voi mennä kovin pahasti metsään vaikka tekisi mitä, eikä tuohon hintaan hankitussa PRS:ässä ole laadun suhteen nokan koputtamista.
 
E: kas, tämä olikin vain aloittajan nosto.. onnittelut kuitenkin sopivaan malliin päätymisestä!