Kitarat: kitarakamat ›

Suomessa ei tuotantokustannuksista johtuen kannata tehdä muuta kuin huippua :)

sticky fingers: Ihan vaan siltä varalta, että tätä ketjua tosissaan lukee:
- Businessmenestys ei välttämättä tarkoita suuria myyntimääriä ja voitonkin tekemisen paljous on on suhteellista
- tuotteen menestys korreloi jollain tavalla laadun kanssa aina. Laatu ymmärretään mm. tarkoitukseen sopivuutena, hinta/laatusuhteena, tarpeeseen vastaavuutena. Näin ollen halpakin soitin voi olla laadukas. HarleyB on teknisesti ala-arvoinen, mutta huokealla hinnallaan tarjoaa asiasta vähän kiinostuneelle helposti otettavan ensiaskeleen kitaransoittoon= tekninen laatu on usein riittävä suhteessa siitä pyydettyyn korvaukseen...jne.
 
/end of päteminen.
 
Sitä vaan, että ei kannata hirttäytyä liian yksinkertaistettuun ajatusmalliin.
 
Ei tässä ole kyse mistään yksinkertaistamisesta. Totta kai laatua arvioidaan suhteessa hintaan. Itse olen ihmetellyt nykyisten halpissoittimien (100-200 e) laatua ja verrannut halpojen soitin hintalaatusuhdetta esim. 80-luvun tilanteeseen. Tässä tullaan siihen kysymykseen, onko 2000 euron soitin 20 kertaa parempi (laadukkaampi) kuin satasen verme tai onko 2000 euron kitara kaksi kertaa parempi kuin tonnin kitara. Vastaus kai on, että kyllä ja ei, riippuen vastaajasta. Nähdäkseni ketjussa mainitut rakentajat ovat valinneet asiakaskunnakseen soittajat, jotka ovat valmiita maksamaan extraa siitä, että soitin on himpun verran (usein puhutaan viimeisestä 5 prosentista) kuin kilpailijan tuote. Pointtini on myös se, että pienet pajat, jotka tuottavat huippulaatua, ansaitsevat täyden kunnioituksen, vaikkei heidän päätavoitteenaan olisikaan voiton maksimointi.

Hynkel: Iso kotimainen markkina. Eikä se EK:lla ulinaa ole, kantsii miettiä olisiko asiassa muitakin aspekteja kuin palkat????
 
Toki asiasssa on muitakin aspekteja. Mutta ei Suomen kilpailukyky pelkistä palkoista ole kiinni. Kyllä perustan pitäisi olla halutuissa pitkälle jalostetuissa tuotteissa, jolloin itse palkkakustannukset eivät olisi niin merkittävä osa tuotteen kustannuksista. Täällä on turha tehdä bulkkia, koska sen kilpailun olemme jokatapauksessa hävinneet idän viisaille.

No kyllähän te tajusitte, että tuo mun aloituspostaus oli väkevähkö kärjistys ja niin kovin tulkinnanvarainen, mikä on mielestäni edellytys hyvälle keskustelulle. Hyviä ajatuksia kiitos. Tuo markkinointimantra pamahtikin heti esille ja tietenkin se että miten sitä menestystä mitataan. Eihän musiikkitavarat tietenkään paskapaperin veroinen vientivaltti ole. Ruokanakaan Juha varmasti pärjäilee hyvin kitaroita veistelemällä, mutta jos sen pitäisi elättää meidät muutkin, niin pitäisi niitä kitaroita veistellä tuhatkertainen määrä ja niistä pitäisi tehdä paljon huonompia koska muuten ne eivät kävisi kaupaksi.
 
Tuota aloituspostausta kirjoittaessani en tainnut ajatella niinkään myyntimääriä ja taloudellista menestymistä maailmanvalloitusmielessä, vaan ihan tuotteen laatua joka käsittääkseni suomalaisilla valmistajilla kestää vertailun ihan mihin tahansa maailman tuotteeseen.
 
Ehkä sitä pienuuttakin voisi pitää ansiona? nykyisinhän me elämme semmoisessa "suuri on kaunista" busineshegemoniassa, että vain iso voi olla olemassa ja kasvu on ainoa suunta. Jos jokin, joka ei pyri kasvamaan tolkuttomasti voi menestyä ja päättää itse minkä kokoinen on. Jos joku voi pärjätä markkinoilla ilman että yrittää hallita kokomarkkinaa eikä pyri monopoliin. Eikö se ole menestystä jos mikä?
 
No juu, tulihan tuossa esille jo että maailmalla on ihan samanlaisia ja saman laatuisia pajoja muuallakin. Totta varmasti, mutta itse ainakin olen ylepeä meidän hulluista proffista ja ruokankaista ja kumppaneista.

Laulava Kylätohtori: Eräs asiantuntija sanoi jossain artikkelissa, että Suomen kilpailukyvyn ongelma eivät ole palkat, vaan osaamattomuus johtamisessa ja markkinoinnissa.
 
Markkinointi vaatii yleensä rahaa... sitä paitsi jos tehdään tuotteita joiden hinnat on pilvissä niin markkinat jäävät kapeaksi, sille ei vain voi mitään. Jos haluaa kilpailla jossakin muussa hintaluokassa niin tuotteet pitää melkein pakosti valmistuttaa kaukoidässä.

Olen aiemmalla työurallani toiminut aika pitkään myös kansainvälisessä vientiliiketoiminnassa, joka liittyi automaatiojärjestelmiin. Myimme suomalaisia automaatiojärjestelmiä maailmanlaajuisesti eri asiakkaille. Tämän työkokemuksen pohjalta itselleni muotoutui mielestäni realistinen käsitys siitä mitä uuden vientiliiketoiminnan/-tuotteiden lanseeraus maailmalle merkitsee. Kysymys omassa Bluetone-liiketoiminnassamme ei ole siitä, etteikö haluja kansainvälisille markkinoille laajassa mittakaavassa olisi. Se vaan vaatisi enemmän energiaa, aikaa, rahaa ja resursseja kuin se mitä olemme halukkaita tällä hetkellä siihen uhraamaan. Vahvistinasioissa pitää myös ottaa huomioon mm. eri maiden sähköturvallisuusasiat ja huoltoihin+tekniseen tukeen liittyvät kysymykset. Helpointa on toimia EU:n alueella, jossa monet näistä asioista on helpompaa hoitaa kuin muualla.

harryk: Olen aiemmalla työurallani toiminut aika pitkään myös kansainvälisessä vientiliiketoiminnassa, joka liittyi automaatiojärjestelmiin. Myimme suomalaisia automaatiojärjestelmiä maailmanlaajuisesti eri asiakkaille. Tämän työkokemuksen pohjalta itselleni muotoutui mielestäni realistinen käsitys siitä mitä uuden vientiliiketoiminnan/-tuotteiden lanseeraus maailmalle merkitsee. Kysymys omassa Bluetone-liiketoiminnassamme ei ole siitä, etteikö haluja kansainvälisille markkinoille laajassa mittakaavassa olisi. Se vaan vaatisi enemmän energiaa, aikaa, rahaa ja resursseja kuin se mitä olemme halukkaita tällä hetkellä siihen uhraamaan. Vahvistinasioissa pitää myös ottaa huomioon mm. eri maiden sähköturvallisuusasiat ja huoltoihin+tekniseen tukeen liittyvät kysymykset. Helpointa on toimia EU:n alueella, jossa monet näistä asioista on helpompaa hoitaa kuin muualla.
 
Eli ei se pelkää markkinointi, vaan huutoon pitää myös vastata. Jotta homma pysyy näpeissä, niin pitää visioida se mittakaava missä haluaa toimia?

Krice: Markkinointi vaatii yleensä rahaa... sitä paitsi jos tehdään tuotteita joiden hinnat on pilvissä niin markkinat jäävät kapeaksi, sille ei vain voi mitään. Jos haluaa kilpailla jossakin muussa hintaluokassa niin tuotteet pitää melkein pakosti valmistuttaa kaukoidässä.
 
No, en sanonut, että hinnat ovat pilvissä, vaan että tuotteen kustannusrakenteessa palkkojen osuus on pieni. Ei se tarkoita, että hinnat olisivat pilvissä, vaan voivat ne olla íhan normaalilla tasolla vastaavissa tuotteissa. Puhuin siis vähän laajemmassa mittakaavassa kuin vain kotimaisista boutique-kitaratuotteista.
 
Kyllä maailmalla riittää markkinoita erikoisosaamisella tuotetulle teknologialle sen verran, mitä Suomi pystyy tuottamaan. Ei kaikkea voi ulkoistaa Kiinaan, ainoastaan sellaisen vähemmän osaamista vaativan tuotannon, jossa käsin tehdyn työn määrä on suuri. Ongelma on siinä, mitä ja miten Suomi pystyy tuottamaan. Jos ei kompetenssi riitä kuin bulkkiin, niin on turha itkeä, jos vienti ei vedä...
 
edit. Niin, eikö se nyt ole ihan täydellisen selvää, että meidän pitää joka tapauksessa kilpailla toisessa hintaluokassa kuin, mitä Kiinassa tuotetaan. Vai olisiko Kricellä todella kiinnostusta lähteä aamulla lelutehtaale töihin palkalla, joka on kilpailukykyinen kiinalaisen kollegan kanssa..

Pakko sanoa, että on suuri ihme jos suomalainen valmistaja pystyy menestymään maailmalla soitinteknologialla. On se sen verran kilpailtu ala, ja suhteellisen yksinkertaista.

Laatusoittimia jos aletaan tehdä massana, niin työntekijöitä tarvitaan paljon, päteviä vieläpä, paljon automaatiota ja koneita. Ihan toivoton yhtälö.
Kuka rahoittaa Suomeen sellaisen tehtaan tai antaa lainaa ko. yritysidealle?
Tästä näkee, mikä toimii, mutta tehdas on jo maksanut varmaan itsensä ja investoinnit menee ehkä enemmän kunnostuspuolelle ja pieniin tuotannon virityksiin:
http://www.youtube.com/watch?v=VbU1R4KDymw
Tietenkin, kun käsin tekee, jättää osingot maksamatta itselle ja ottaa vain pikku palkkaa, yritykselle kertyy pääomaa. Mutta on kait se toivotonta alkaa kilpailemaan vaikka tuon em. Gibsonin kanssa. Ajan kanssa tietenkin pikku hiljaa voi hieman koneita hankkia ja tehdä isompia halleja. EU-tukia jaetaan tyhmempiinkin hankkeisiin, niin hakemusta kehiin,..

Laulava Kylätohtori: edit. Niin, eikö se nyt ole ihan täydellisen selvää, että meidän pitää joka tapauksessa kilpailla toisessa hintaluokassa kuin, mitä Kiinassa tuotetaan.
 
Täydellisen selvää on, että tulet sen jälkeen menestymään vain kapealla markkinasektorilla, jonka nimi on "laadukkaat ja kalliit tuotteet". Kyllähän Ruokangaskin menestyy omalla tavallaan, mutta ei sillä tavalla, että siitä tulisi iso yritys tyyliin Fender tai Gibson.

Mää sanoisin, että Juha&Co koko laajalla skaalalla Suomessa vääntää tätä hommaa ns rakkaudesta lajiin...tehdään niin hyviä soittovälineitä kuin osataan ja jätetään nuo uberkapitalistiset ajatukset ehkä hiukan sinne taka-alalle. Arvostan todella paljon suomalaisten tekijöiden panosta.

EDIT: löysinkin jo vastauksen.

Suomalaisten rakentajien hinnat ovat myös suhteellisen korkeat. Heillä kun ei paljoa ole CNC-koneita yms. nopeuttamassa hommia. Itse tavallaan arvostan kovasti sitä päätöstä, että hommat tehdään 'old school' -tapaan, mutta kuluttajalta näiden soitinten hankinta vaatii sitten enemmän taloudellista panostusta. Se, missä kelläkin menee liian kalliin kitaran raja, on jokaisen itse päätettävä.
 
Itsekin erittäin mielelläni tukisin kotimaista soitinrakennusta, mutta hinnat alkavat olla jo aika kipurajalla. Saman ilmiön huomaa myös siinä kuinka soitinkorjausten hintataso on vähintään kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Jotenkin hassua lukea, että täällä puhutaan rajariippumattoman markkinoinnin epäonnistumisesta ja esimerkiksi Genelecistä, Ruokankaasta ja Mad Professorista samassa lauseessa.
 
Mun mielestä nämä kaikki ovat mainioita esimerkkejä siitä kuinka pienetkin yritykset voivat menestyä myös ulkomailla panostamalla harkittuun ja pitkäjänteiseen markkinointiin. Kaikkia yhdistää totta kai sataprosenttinen laatu, mutta myös yksilöllinen ja mieleenjäävä oma design, internetin hieno hyväksikäyttö (varsinkin Ruokangas!), englannin kieli jnejne.
 
Esimerkiksi Mad Professorin liikevaihto reilu miltsi ja 98% tuotteista menee ulkomaille. Miten siinä voi sanoa, että firma ei menestyisi ulkomailla tai hallitsisi markkinointia? Ruokankaalta ja Geneleciltä menee pikaguugeloinnin perusteella vientiin 80-90% tuotteista.
 
Turha kuvitella, että esimerkiksi Ruokankaan huippulaatu olisi se ainoa syy miksi luvut ovat tuollaiset. Kyllä siinä ollaan markkinoitu ja harrastettu silkkaa kapitalismia juuri niin kuin pitääkin ja mitä ilmeisimmin myös onnistuttu siinä. Kun laatu ja tyylitaju yhdistetään hyvään markkinointivainuun, niin näköjään silloin on mahdollista onnistua myös verrattain pienillä voluumeilla ja arvokkailla tuotteilla. Hatunnosto!

Ruokankaalta taisi lähteä 80% kitaroista ulkomaille. Mad Professor teki jonkin aika sitten sopimuksen Guitar Centerin kanssa jenkkeihin. GC-ketju ei välttämättä täällä ole kaikille tuttu, mutta kyseessä on isoin musakamoihin keskittynyt ketju sillä mantereella. Eli ton isompaa jälleenmyyntisopparia ei juuri ole. Menestys on toki suhteellista ja sitä voidaan mitata miten halutaan, mutta noiden kahden firman koot huomioon ottaen, on ne musta menestyneet ulkomailla melkoisen hyvin. Mitä tulee MP-pedaalien käyttäjäkuntaan, niin kyllä niitä aika monien ihan tekijäjantterien laudoissa on.
 
Komppaan JeKoa kotimaisten tuotteiden hintatasosta. Laatu on toki priimaa ja työ täällä päin maksaa enemmän, mutta kyllä suomessa käsin tehtyjen soitinten hinnat alkaa monella firmalla olla todella kovat. Jollain 3000 eurolla saa jo Suhrilta customia, Tom Andersonia, Tyleria, CS Gibsonia/Fenderiä sun muuta. Siispä saa olla melko ihmeellinen soitin, jos meinaa noista pistää paljon paremmaksi. Soitinvalintaa ei tietenkään tarvi tehdä pelkästään käyttöarvon perusteella, ja tässä tullaankin käyttäjäkohtaisiin valintoihin - missä ja mihin sitä luuttua on tarkoitus käyttää ja mistä haluaa maksaa. Tääkin on toki mielipidekysymys, mutta musta joku 4000e (tai mahdollisesti kalliimpikin) kitara ei ole enää mikään "workhorse", vaan jonkin sortin sijoitus. Onhan se tietty hienoa omistaa sellainen soitin, mutta en mä sellaista keikoilla ehkä haluaisi enää roudata. Tosiasia on, että vaikka kuinka hyvin soittimiaan käsittelee, jos niillä keikkaillaan ammattimaisesti ja roudataan ympäriinsä, ennemmin tai myöhemmin osumaa tulee.

hallu: Tuota aloituspostausta kirjoittaessani en tainnut ajatella niinkään myyntimääriä ja taloudellista menestymistä maailmanvalloitusmielessä, vaan ihan tuotteen laatua joka käsittääkseni suomalaisilla valmistajilla kestää vertailun ihan mihin tahansa maailman tuotteeseen.
 
Suomessa valmistetuissa kamoissa minua itseäni viehättää nimenomaan korkea laatu niin käytetyissä osissa kuin työssä, yksilöllisyys sekä se että itse valmistaja on parhaimmillaan sähköpostiviestin tai puhelinsoiton päässä. Jos puhutaan juuri tuotteen laadusta eikä myyntiluvuista tai rahasta niin eiköhän voida ihan turvallisesti sanoa että Suomi on ainakin yksi kovimmista. Suomessa on myös monia pienempiä yhden miehen pajoja joilta saa laadukasta tavaraa ja hyvää asiakaspalvelua, esimerkkeinä mainittakoon vaikka Janne Paasosen efektit ja Jaska`s Music Garage. Suomessa käsintehdyt kitarakamat maksavat toki hieman, mutta kyllä se on ainakin itselleni ollut kohde johon kannattaa satsata. Muistakin maista löytyy toki paljon hyvää tavaraa, mutta ei meilläkään huonosti mene.

kimurantti1: Ruokankaalta taisi lähteä 80% kitaroista ulkomaille. Mad Professor teki jonkin aika sitten sopimuksen Guitar Centerin kanssa jenkkeihin. GC-ketju ei välttämättä täällä ole kaikille tuttu, mutta kyseessä on isoin musakamoihin keskittynyt ketju sillä mantereella. Eli ton isompaa jälleenmyyntisopparia ei juuri ole. Menestys on toki suhteellista ja sitä voidaan mitata miten halutaan, mutta noiden kahden firman koot huomioon ottaen, on ne musta menestyneet ulkomailla melkoisen hyvin. Mitä tulee MP-pedaalien käyttäjäkuntaan, niin kyllä niitä aika monien ihan tekijäjantterien laudoissa on.
 
Komppaan JeKoa kotimaisten tuotteiden hintatasosta. Laatu on toki priimaa ja työ täällä päin maksaa enemmän, mutta kyllä suomessa käsin tehtyjen soitinten hinnat alkaa monella firmalla olla todella kovat. Jollain 3000 eurolla saa jo Suhrilta customia, Tom Andersonia, Tyleria, CS Gibsonia/Fenderiä sun muuta. Siispä saa olla melko ihmeellinen soitin, jos meinaa noista pistää paljon paremmaksi. Soitinvalintaa ei tietenkään tarvi tehdä pelkästään käyttöarvon perusteella, ja tässä tullaankin käyttäjäkohtaisiin valintoihin - missä ja mihin sitä luuttua on tarkoitus käyttää ja mistä haluaa maksaa. Tääkin on toki mielipidekysymys, mutta musta joku 4000e (tai mahdollisesti kalliimpikin) kitara ei ole enää mikään "workhorse", vaan jonkin sortin sijoitus. Onhan se tietty hienoa omistaa sellainen soitin, mutta en mä sellaista keikoilla ehkä haluaisi enää roudata. Tosiasia on, että vaikka kuinka hyvin soittimiaan käsittelee, jos niillä keikkaillaan ammattimaisesti ja roudataan ympäriinsä, ennemmin tai myöhemmin osumaa tulee.
 
Tämä on kyllä aivan totta. Eli jos kitara maksaa 3-4000 euroa niin ei sitä viitsi lähimpään räkälään ottaa mukaan keikoille kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Soittimet saavat osumaa jos niillä soitetaan ja jos jotain kallista yrittää oikein varjella kaikelta kolhuilta niin joku Murphyn laki toimii tässäkin.
 
Jos täällä pitäisi alkaa tekemään edullisempia soittimia niin siihen tarvittaisiin kauheat investoinnit. Myös väkeä pitäisi palkata ja silti niistä soittimista tulisi edelleenkin aika arvokkaita. En myöskään ymmärrä kuka haluaisi tehdä keskinkertaisia soittimia. Kitaranrakennus on varmasti monelle tekijälleen ollut intohimo jo pienestä asti jota on sitten opiskeltu ja tehty paljon suttakin että ollaan onnistuttu tavoitteissa. Miksi kukaan haluaisi alkaa tekemään sellaista jotka jo tekovaiheessa tietää huonoksi tai keskinkertaiseksi. En usko ,että kenenkään haave täällä Suomessa on perustaa vaikka kitaratehdas joka tekee kitaroita joiden hinnat ovat 50-200 euron väliltä. Sehän ei ole täällä edes mahdollista, mutta tarkoitinkin ajatusta.
 
Väittäisin että jos Suomessa halutaan tehdä jokin sellainen yritys joka menestyy oikein laajemmassa mittaluokassa ulkomailla ja on uusi Nokia, niin tuskin se soitin puolelta löytyy. Eipä taidä Nokiakaan ihan kaikkea Suomessa edes tehdä.
 
Se on jo sitten toinen asia jos keksitään ihan uusi soitin, enkä takoita että yhditetään parista tai kolmesta kitarasta parhaat ominaisuudet ja sille jokin oma muotoilu. Vaan kehitellään jokin täysin uudenlainen instrumentti jollaisia ei ole missään muualla koskaan ollut.
Keksiikö joku sellaisen niin se on jo toinen juttu. Sekin on vielä, että vaikka se uusi soitin olisi ihan erilainen kuin mitkään muut ja se pystyisi tuottamaan ihan uutta musiikkia ja täysin omanlaistaan, niin ei niitä uudenlaisen musiikin tekijöitä ihan tyhjästä nouse.
 
Eli sitä uutta soitinta pitäisi myös kuulla ja niitä pitäisi olla myös saatavilla. Eihän tähän kaikkeen yksittäinen soitinrakentaja voi mitenkään vaikuttaa, vaikka se uusi soitin olisi miten hyvä tahansa.
Ketäänhän ei voi pakottaa soittamaan jotain soitinta ja jos on sellainen soitin ettei sillä ole oikein esikuvia, siis soittajia, niin markkinointi on aika hankalaa.
 
Toki kaikenlaisia Custom soittimia voi jo nyt rakennuttaa soitinrakentajilla ja monet ottavat jopa ihan innolla hyviä ja mielenkiintoisia projekteja vastaan. Uusien juttujen läpilyöminen on kuitenkin aikaa vievää touhua ja monesti isommat levy-yhtiöt eivät ole kovinkaan innoissaan mistään liian erikoisesta kamasta.
 
Kansanmusiikki on hyvä esimerkki siitä että vaikka Suomessa on sillä puolella paljon hyviä artisteja niin eivät he juuri mitään aikaa saa mediassa. Värttinä ja kimmo Pohjonen (esim.) ovat ehkä poikkeus muutaman muun ohella. Sehän voi se tulevaisuus olla siellä soitinrakennus puolellakin, siis se että rakennetaan kansanmusiikkiin tarvittavia soittimia? Kukapas sitä voisi ennustaa...
 
Jospa joskus tulevaisuudessa ei olisi niin tarkasti määritelty musan genrejä ja soitettaisiin monenlaisilla soittimilla musiikkia niin huomattaisiin että myös se musiikin taso voisi nousta. Silloin voisi oikeasti jotain uutta syntyä kun yhdisteltäisiin erikoisia soittimia ilman ennakkoluuloja. Tällä en myöskään tarkoita sitä etteikö sitä samaa musiikkia mitä tänäänkin tehdään voisi tehdä myös huomennakin.
Musiikki on siinä mielessä vähän kuin ruokakin. Vaikka olisi jo hyvä makaroonilaatikon ohje niin joskus voi silti olla hyvä kokeilla jotain muitakin mausteita siihen samaan juttuun.

mpekkanen taisi juuri vetää m.netin pohjat rönsyilyssä aiheen ulkopuolelle. Huh.