Kitarat: kitarakamat ›

kaamio: Tuon mukaan Midtown Customin "60s slim taper neck" on ohuimmasta päästä.
 
Olipas päässy sun kysymys livahtamaan ohi. Mutta olen päässy muutaman päivän tota Customia testaamaan ja just toi "60's slim taper" kaulatyyppi siinä oli. Se on nimittäin profiileista mun oma lemppari. Se on mulle just sopivan ohut ja silti riittävän leveä.

johanssen: Olipas päässy sun kysymys livahtamaan ohi. Mutta olen päässy muutaman päivän tota Customia testaamaan ja just toi "60's slim taper" kaulatyyppi siinä oli. Se on nimittäin profiileista mun oma lemppari. Se on mulle just sopivan ohut ja silti riittävän leveä.
 
Ohut ja leveä kuvaa profiilia hyvin. Oma soitin saapui Thomannilta eilen. En ollut päässyt laitetta testaamaan, joten hieman oli riskitilaus, mutta saahan tuon palautettua. Soittotuntuma on erinomainen, mutta vielä en ole päässyt testaamaan soundia vahvistinlaitteiden kanssa (jos ei koti-microcubea lasketa ja sitähän ei lasketa...). Hienohan tuo on kuin mikä :)
 
En löytänyt kitaran viimeistelyistä moitittavaa. En ainakaan ensi tutkimisen pohjalta. Kaula on aivan siinä ja siinä, että täytyykö sitä hieman suoristaa. Hienovire/intonaatio tuntuu olevan kohdallaan. Fiilis oli kuin pikkupojalla jouluaattona, kun paketti availi.

kaamio: Yhden snadin valmistusvian löysin kitarasta. Lakassa on sentin-parin pieni pintahalkeama kaulassa peukalon puolella (yläpuolella) aivan satulan tuntumassa. Otelaudan pohjan 'syvyydellä'. Saattaa kuulostaa hifistelyltä puuttua moiseen, mutta pohdin hetken, että voisiko otelaudan liimauksessa olla häikkää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kyseessä on vain lakassa oleva särö. Johtuisiko valmistustekniikasta. Kukaan muu midtownin omistaja huomannut samaa?
 
Kuulostaa normaalille puun elämiselle. Ilmankosteuden muutokset saavat moista aikaan. Suomen ilmasto (erityisesti kuiva talvi) on ankara puisille soittimille ja jättää aikaa myöten jälkensä.
 
Paksuun muovilakkaan ei niin helposti synny halkeamia...

Pikkuisen uppia tälle ketjulle,
 
Tässä ketjussa oli vilkasta keskustelua silloin kun tuo kyseinen kitara oli "uusi juttu". Kiinnostaisi nyt tietää miten itse kukin Midtownin hankkinut kokee kyseisen kepin, etenkin suhteessa muihin kitaroihinsa, nyt kun kuherruskuukaudet monellakin sen hankkineella on jo ohi. Tämä oli siis olevinaan kysymys.
 
Itse hankin kyseisen skeban käytettynä kesällä.
 
Soittelen high gain -styrkkareilla ja niistäkin otan irti sen mitä lähtee, eli en edes lähtenyt hakemaan mitään blues-työkalua tmv. vaan jotakin pientä uutta vivahdetta perussoundiini.
 
Sitä sainkin ja olen ollut ostokseeni tyytyväinen. Tykkään soitella lespoilla ja lespajohdannaisilla, joten Midtownin kaula ja otelauta sopivat itselleni mainiosti. Siis tuolla Midtownilla on kiva myös tilutella, oikein olan takaa:)
 
Säädin tallamikin varsin lähelle kieliä. Soundi on hyvin kirkas ja erotteleva, mihin vaikuttanee osaltaan myös otelaudan materiali?
 
Mahonkinen muu kattaus ja snadi puoliakustisuus tuo juuri sen kontrastin edellä kuvattuun mitä hainkin. Omalla vahvistinpolitiikallani lopputulos on juuri sen verran erilainen kuin perus lespalla soitettaessa kuin mitä hainkin. Lopputulos tykkää pisteenä ii:n päälle oktaaverista... Se lopputulos on siis, mielestäni, varsin "uhkaavan" ja voimakkaan kuuloinen (döödis jne.) soundi mutta samalla erotteleva - ei mene mössöksi niin helposti.
 
Olen siis ilmeisesti onnistunut raiskaamaan Midtownin alkuperäisen idean - mutta sitä juuri hainkin:D
 
Lisäksi, kitaran viimeistely kautta työn jälki on mielestäni mainio.
 
Omani on, kuten edellä sanotun perusteella arvata saattaa, musta - ja plektrasuoja on irrtoitettu heti kättelyssä;D

Offtopic, mutta ite soitan kanssa todella kova-äänistä higain kamaa 1994 mallin Epiphone Dotilla. Nimenomaan toi voimallisuus ja uhkaavuus kanssa tulee kielelle jos pitäisi kuvailla soundia. Se on parhaimmillaan valtava.

Vaikka mulla ei tuota Midtownia olekaan vaan Ibanezin JSM100 niin eihän nuo pelkkiä "jazzareita" tai blues skittoja suinkaan ole vaan erittäin soundiltaan taipuvia soittimia, joten niillä kyllä taipuu varsin mainiosti raskaampikin meno.
 
Hyvin voin kuvitellä, että Midtownista irtoaa vaikka mitä soundia kuhan vaan soittaja sen ilmoille pistää sormistaan, varmasti taipuisa skitta menoon kuin menoon samaten kuin oma Ibanezinikin.
 
Niin ja saahan noista ne bluesit ja jazzitkin :D
 
Ihan hyvä vaan, että porukat on näistä kiinnostuneita ja tykkää soitella ja myöskin huomata, että sopivat kouraan ja menoon kuin menoon.

Ajattelin vaihtaa Les Pauliini bluesbucker tai phat cat mikit, eli p90-tunnelmaa, ainakin kaulamikkiin, mitä yleensä aina käytän. Tulinkin alustavasti toisiin ajatuksiin. Jos saisikin rahaa sen verran jemmattua, että kykenisi ostamaan tuon Midtownin ja siitä sen p-90-version. Olen aina hieman kuolannut tuon kitaran perään. Toki ES- ... kiinnostaa myös, mutta ovat yli hintahaarukan.
Tuo Les Paulini tuntuu olevan aika riippumaton vuodenajoista, kaulan vääntymisen suhteen. Mites tuo Midtown?

Olen kirjoittamassa yli 415 päivää vanhaan aiheeseen, tiedän.
 
Mitä olette tykänneet kitarasta? Vieläkö jollain on kitara tallella, vai onko kamarunkkaus vienyt mennessään?
 
Meisin tilata Midtown Custom EB:n t-kaupasta, hinta on kohdillaan ja ketjun perusteella taipuu siihen mitä olen hakemassa. Harmi kun ei tunnu olevan pk-seudulla kitaraa kokeiltavaksi.
 
Ei taida vain jouluksi keretä.. damn.

Vielä on Midtown P-90 malli olemassa, eikä edes ole tullut mieleen sitä hukata eli olen tykännyt.

Tykkään edelleen. Mulla on melko monta aika laadukasta keppiä, joiden kanssa joutuu kilpasille. Midtown saa silti eniten soitoaikaa. Tykkään todella sen soitettavuudesta ja monipuolisuudesta: itse asiassa soitan tuolla myös metallimusat. Saan soundiin sellaista tummaa uhkaa, mutta toisaalta erottelevat mikit pitävät sen kasassa. Mesa Boogie Stileton (leikkaa kuin veitsi voihin) clean-kanava, modattu Big Muff, joku distortion (mikä milloinkin), läjä kaikuja, viiveitä ja muita muljuttimia (mitä milloinkin) sekä Midtown Custom = vapaa-aika kuluu rattoisasti.
 
https://www.youtube.com/watch?v=V5HStHxTuCo

Nostetaas taas vanhaa ketjua. Tämänhetkinen pakkomielle on vahvasti tonne mustan Midtown Customin suuntaan - niin pahasti, että piti laittaa myyntiin keppi, josta en aikonut luopua. Nyt kun mallit ovat olleet markkinoilla hyvän tovin mutta vielä löytyy uutenakin, niin onkos omistajien tuntemukset yhä enimmäkseen positiivisia?
 
Saa myös vinkata, mikäli jossain on hyvä diili tai jos omastaan luopuminen on harkittavissa :)

Kitara palautui thomannile, huonomman viimeistelyn takia. Eipä tuo bodykaan sopinut syliin, vaan on liian suuri. Nättihän se on, mut ergonomia kaukana hyvästä :)
 
jhakwe: Nostetaas taas vanhaa ketjua. Tämänhetkinen pakkomielle on vahvasti tonne mustan Midtown Customin suuntaan - niin pahasti, että piti laittaa myyntiin keppi, josta en aikonut luopua. Nyt kun mallit ovat olleet markkinoilla hyvän tovin mutta vielä löytyy uutenakin, niin onkos omistajien tuntemukset yhä enimmäkseen positiivisia?
 
Saa myös vinkata, mikäli jossain on hyvä diili tai jos omastaan luopuminen on harkittavissa :)

Savu: Kitara palautui thomannile, huonomman viimeistelyn takia. Eipä tuo bodykaan sopinut syliin, vaan on liian suuri. Nättihän se on, mut ergonomia kaukana hyvästä :)
 
No voi hitto. Toivottavasti oli maanantaikappale, nimittäin tää on just niitä skittoja, joista haluais tykätä :)

jhakwe: Nostetaas taas vanhaa ketjua. Tämänhetkinen pakkomielle on vahvasti tonne mustan Midtown Customin suuntaan - niin pahasti, että piti laittaa myyntiin keppi, josta en aikonut luopua. Nyt kun mallit ovat olleet markkinoilla hyvän tovin mutta vielä löytyy uutenakin, niin onkos omistajien tuntemukset yhä enimmäkseen positiivisia?
 
Saa myös vinkata, mikäli jossain on hyvä diili tai jos omastaan luopuminen on harkittavissa :)
 
Löytyy vielä eikä lähde kulumallakaan. Kitaroita on tullut ja mennyt ja aina se uusin saa eniten soittoaikaa. Siten Midtown on päässyt vähän jo pölyttymään, niin kuin moni muukin, mutta ei puhettakaan, että luopuisin siitä. Mitään vikaa kitarassa en ole ainakaan huomannut. Joku mainitsi, että kaula on varsin taipuisa. Se pitää paikkansa. Kaula siis elää varsin voimakkaasti kosteuden kautta vuodenaikojen mukaan. Mulla on hyvin matala soittotatsi, joten joudun säätämään kaularautaa usein. En kuitenkaan koe sitä ongelmaksi. Muita kitaroita joutuu säätämään vähemmän ja harvemmin, mutta säädän usein niitäkin, sillä mieluummin soitan hyvin säädetyllä kitaralla. Hyvä kitara paskoissa säädöissä on kuin harrasteauto, joka on likainen - hukkaan menee. En sitten tiedä onko Midtownin otelautamateriaalilla eli richlitella (vai mikä se nyt olikaan) yhteyttä tuohon kaulan taipuisuuteen? Aito ebenhän ainakin olisi pirun kovaa ja jäykkää kamaa.

Savu: Kitara palautui thomannile, huonomman viimeistelyn takia. Eipä tuo bodykaan sopinut syliin, vaan on liian suuri. Nättihän se on, mut ergonomia kaukana hyvästä :)
 
Onko se isompi kuin puoliakustiset yleensä? kuvissa se näyttäisi vähän sirommalta kuin vaikkapa ES335 tms.

RaskasMielinen: Löytyy vielä eikä lähde kulumallakaan. Kitaroita on tullut ja mennyt ja aina se uusin saa eniten soittoaikaa. Siten Midtown on päässyt vähän jo pölyttymään, niin kuin moni muukin, mutta ei puhettakaan, että luopuisin siitä. Mitään vikaa kitarassa en ole ainakaan huomannut. Joku mainitsi, että kaula on varsin taipuisa. Se pitää paikkansa. Kaula siis elää varsin voimakkaasti kosteuden kautta vuodenaikojen mukaan. Mulla on hyvin matala soittotatsi, joten joudun säätämään kaularautaa usein. En kuitenkaan koe sitä ongelmaksi. Muita kitaroita joutuu säätämään vähemmän ja harvemmin, mutta säädän usein niitäkin, sillä mieluummin soitan hyvin säädetyllä kitaralla. Hyvä kitara paskoissa säädöissä on kuin harrasteauto, joka on likainen - hukkaan menee. En sitten tiedä onko Midtownin otelautamateriaalilla eli richlitella (vai mikä se nyt olikaan) yhteyttä tuohon kaulan taipuisuuteen? Aito ebenhän ainakin olisi pirun kovaa ja jäykkää kamaa.
 
Kiitämmä! Taipuisuus ei ole onneksi mikään deal breaker, kaikille skeboille kun tulee kuitenkin rutiinihuollot tehtyä tasaisin väliajoin.
 
hallu: Onko se isompi kuin puoliakustiset yleensä? kuvissa se näyttäisi vähän sirommalta kuin vaikkapa ES335 tms.
 
Se onpi pienempi.

jhakwe: Kiitämmä! Taipuisuus ei ole onneksi mikään deal breaker, kaikille skeboille kun tulee kuitenkin rutiinihuollot tehtyä tasaisin väliajoin.
 

 
Se onpi pienempi.
 
Jos muutkin merkit käy niin kannattaisi ainakin testata Ibanezin tarjonta näissä puoliakustisissa.
 
Esim. AS153 on varsin mainio kitara ja jos ite kattelisin puoliakustista nyt niin tämä olisi varmasti yksi vaihtoehto. Koppa tuossa on aika ES335 kokoinen.
 
http://www.levytukku.fi/ibanez_as153ays
 
Toki Ibanezilta löytyy muitakin ja itseasiassa aika hyvä valikoima tässä puoliakustisten luokassa.

pappasfin: Jos muutkin merkit käy niin kannattaisi ainakin testata Ibanezin tarjonta näissä puoliakustisissa.
 
Esim. AS153 on varsin mainio kitara ja jos ite kattelisin puoliakustista nyt niin tämä olisi varmasti yksi vaihtoehto. Koppa tuossa on aika ES335 kokoinen.
 
http://www.levytukku.fi/ibanez_as153ays
 
Toki Ibanezilta löytyy muitakin ja itseasiassa aika hyvä valikoima tässä puoliakustisten luokassa.
 
Joo, noi on tuttuja pelejä ja hintaisekseen pirun hyviä soittimia, ja Tokain ES-mallit olivat myös mielessä. Itseasiassa tosta Iban sarjasta alun perin lähti ajatus puoliakkarityyppisestä, ja pakkomielle asettui tuohon Midtowniin. Ja haluan kuulua Omistan Gibsonin ja kaikki on hyvin -kerhoon!

En ole kokeillut Midtown kitaraa, joten sen ergonomiasta tai muustakaan en osaa mitään sanoa.
Itsellä on kuitenkin ollut Ibanezin hieman pienempi ES-335 muotoinen kitara ja ei se ainakaan ollut mitenkään huono soittaa. Ei ollut soittoergonomiassa mitään valittamista, ei istuen, eikä hihnankaan kanssa.
Myöskään hieman isommat Gibsonin ES-335 kitarat, joita olen kokeillut ovat suorastaan olleet todella hyviä soittaa. Paljon parempia kuin monet muut ns. perinteiset lankkukitarat.
Jotenkin niistä voisi ehkä luulla, että olisivat jotenkin isoja tai kömpelöitä. Itse ainakin luulin niin, ennen ensimmäisen sellaisen kitaran kokeilemista.
 
Nämä vain omia havaintojani ja eivät varmaan ole mitään absoluuttisia totuuksia.