Tanssimusiikki ›

KanttoriPiiparinen: Pistäytyessäni pitkästä aikaa Vikingin Amorellalla (Sattuman järjestämä jäynä: Voitin risteilyn arpajaisissa.) oli soittoni ja karvainen naamani korvattu äärettömän kauniilla, suklaan värisellä tytöllä. Silmä lepäsi, korva ei. Tämän tenhottaren repertuaarin kuului pelkästään skaalojen kelaaminen. Sormiharjoitustensa väliin tämä silmän herkku heitti poikkeuksetta I+IV+V+I kadenssin satunnaisesta sävellajista sekä sensuellin hymyn. Mitään tunnistettavaa biisiä ei flyygelin koskettimilta kuitenkaan herunut.
 
-Mutta se hymy ja ne silmät...
 
Tämän Mustan-Emmanuellen konsertti sisälsi oikeasti pelkkää pianon treenausta ja viehkoa hymyilyä. Mikäli joku meistä rumemman sukupuolen edustajista olisi moista "musiikkia" tarjonnut, olisi keikka jäänyt sangen lyhyeksi.
 
Niin minä silloin mieleni pahoitin.
 
Kansainvälinen tunnelma tuntuu olevan.;) Gracella J.Puhakka veteli tyylipuhdasta baaripianoa ja kyllä tuli suurimmat rakkauslaulut ja jazz-standardit sun muut. Maestron hymy oli luonteva.

Mä olin opetellut omin päin yksin soittamaan kaikenlaisten piisien pianosovituksia ja kun sitten puolivahingossa jouduin bändiin jossa kaikki muutkin olivat harrastelijoita/aloittelijoita niin kyllä siinä oli hakemista miten bändissä sitä pianoa soitetaan.

Begemoth: Kansainvälinen tunnelma tuntuu olevan.;) Gracella J.Puhakka veteli tyylipuhdasta baaripianoa ja kyllä tuli suurimmat rakkauslaulut ja jazz-standardit sun muut. Maestron hymy oli luonteva.
 
Viikkarin porvarilaivalla on sitten tasokkaammat esiintyjät, kun taas näillä Suomenlahden silliipurkeilla taas esiintyy usein ne kamalimmat kokoonpanot.

Oliskohan se niin, että rämpyttäjiä tulee siitä, että aina on olemassa soittajia, jotka ei osaa juuri sitä mitä soittoa arvosteleva osaa.

Begemoth: Maestron hymy oli luonteva.
 
Juu. Hymyily on laivasoittajalle erittäin tärkeä taito. Onni Tervonen (Gideon) evästi meitä nuoria miehiä laivalle mennessämme: -Teidän pitä hymyillä paljon ja laulella myös.
 
Lähestyessämme Marianhaminaa säikähdin rumpalimme karmeaa zombi-hymyä ja suusta valuvaa laa laalaa lalaa ääntelyä.
 
-Mikä sulle tuli?
-No ku Onni käski hymyileen ja lauleskeleen. Hei hei Onni! Lallal lallal laa.

Kelpaisiko hymy ?
 
Irtonmero vai kestotilaus.

Jotkut tähän keskusteluun osallistuvista porukan jäsenistä tuntuvat käsittävän aloitukseni siten, että mollaisin soittamaan opettelevia nuoria. Käsitys on täysin väärä. Minä kritisoin näitä harrastajia, joiden itsetehostus on suurempi kuin soittotaito. Soitin lepää komerossa kuukausitolkulla. Keskimäärin kerran vuodessa, soittimeen tartuttaessa annetaan "näytettä", väännetään hanat kaakkoon ja revitetään ylimielisesti niin "et köyhät lakoo". Musan opena oli ensimmäinen ja vaikein tehtäväni yrittää hillitä näitä jo melkein valmiita rokkistaroja.
 
Pubeissa nämä ovat vihoviimeisiä kaikkitietäviä suuria artisteja. Keikoilla näitä ei juuri tapaa, kun eivät kelpaa mihinkään bändiin.
 
Näitä minä mollaan.

KanttoriPiiparinen: Jotkut tähän keskusteluun osallistuvista porukan jäsenistä tuntuvat käsittävän aloitukseni siten, että mollaisin soittamaan opettelevia nuoria.
 
No, minähän en edes kuulu "porukkaan", kun en ole keikkaileva enkä tanssimuusikko, vaan vain tämmöinen lopun ikääni soittamaan opetteleva. Ehkä siksi kun ei aikanaan hommat osuneet kohdalleen.
 
Käsitys on täysin väärä. Minä kritisoin näitä harrastajia, joiden itsetehostus on suurempi kuin soittotaito. Soitin lepää komerossa kuukausitolkulla. Keskimäärin kerran vuodessa, soittimeen tartuttaessa annetaan "näytettä", väännetään hanat kaakkoon ja revitetään ylimielisesti niin "et köyhät lakoo".
 
...
 
Pubeissa nämä ovat vihoviimeisiä kaikkitietäviä suuria artisteja. Keikoilla näitä ei juuri tapaa, kun eivät kelpaa mihinkään bändiin.
 
No nyt loksahtaa kohdalleen miten nuo kirjoituksissa välähdelleet tapaukset liittyvät yhteen, ongelma ei ole soittotaito vaan tuo oma käsitys siitä. Kyllä mä edelleen jotenkin funtsin että paras keino välttyä tuohon tilaan joutumiselta on päästä alusta asti soittamaan vähän itseä parempien soittokavereiden kanssa. Yksinään autotallissa ei ole mitään muuta vertailukohtaa kuin mitä se oma ego sanoo.
 
No, siitä mä en tiedä miten kouluissa nykyään. Mun aikana mä sain koulusta ihan hyvät musiikin perusteet ymmärtää musiikkia, muttei mitään tähän liittyvää. Ja sitä ei ollutkaan niin monta vuotta. Mutta loppujen lopuksi mun musaharrastus olisi voinut jäädä kokonaan heräämättä, ellei kansakoulun laulunopettaja olisi alkanut koulun jälkeen perehdyttää minua pianon alkeisiin. Vaikkei kotona ollut pianoa eikä tullut.

Klezberg: paras keino välttyä tuohon tilaan joutumiselta on päästä alusta asti soittamaan vähän itseä parempien soittokavereiden kanssa. Yksinään autotallissa ei ole mitään muuta vertailukohtaa kuin mitä se oma ego sanoo.
 
Just näin.
 
Mä keikkailen joskus harvakseltaan ja soittelen parissakin kokoonpanossa. Pysyy ego sopivasti matalana muiden kanssa soittaessa ja välillä pääsen huomattavasti itseäni parempien kanssa soittelemaan. Tiedän taitoni rajat ja tiedän olevani ikuinen opiskelija, onneks tää on hauskaa. :)

BassoSisko:
 
..Tiedän taitoni rajat ja tiedän olevani ikuinen opiskelija, onneks tää on hauskaa. :)
 
No siinä on kolme soittajan melkeinpä tärkeintä ominaisuutta.
 
Pysyy ego sopivasti matalana muiden kanssa soittaessa ja välillä pääsen huomattavasti itseäni parempien kanssa soittelemaan.
 
Mut basistin ei soittaessa pidä sitä mataluutta (muuta kun soundin suhteen) tuoda esille koska on pändin "se kivijalka" yhdessä rumpalin kanssa.

EP: No siinä on kolme soittajan melkeinpä tärkeintä ominaisuutta.
 

 
Mut basistin ei soittaessa pidä sitä mataluutta (muuta kun soundin suhteen) tuoda esille koska on pändin "se kivijalka" yhdessä rumpalin kanssa.
 
Ei sitä keikalla nöyristellä, silloin ollaan tähtiä.
Mut treeniksellä ja muissa vastaavissa tilanteissa on hyvä muistaa missä mennään ja kuka on.

KanttoriPiiparinen: Minä kritisoin näitä harrastajia, joiden itsetehostus on suurempi kuin soittotaito. Soitin lepää komerossa kuukausitolkulla. Keskimäärin kerran vuodessa, soittimeen tartuttaessa annetaan "näytettä", väännetään hanat kaakkoon ja revitetään ylimielisesti niin "et köyhät lakoo".
 
Juu eihän tästä voi olla muuta kuin samaa mieltä.

Jatkan vielä muistelojeni selaamista:
 
Silja Starilla tuli puheillemme mies, joka oli tarinoittensa mukaan Wanha Kapakka-Laulaja ja pyysi meiltä säestystä Gershwinin Summer-Timeen D-mollista. Mikäpä siinä. Ei muuta kuin introa kehiin. Böna aloitteli fonilla, Jussi kihisteli vispilöitä snareen ja minä tuuppasin saundia ja bassoa Hammondista.
 
Ja sitten kesken interluden kuului eläimellinen karjunta:
 
-SAAMMÖRR TAIIIM!!
 
Kaikki liike baarissa loppui kuin seinään. Ruokailijoiden syömätouhut pysähtyivät. Ei kuulunut edes lautasten kilinää. Yleisö katseli toisiaan ja meitä soittajia "mitä helvettiä" ilmeillä. Baarimikotkin jäätyivät paikoilleen. Hidasliikkeisenä pitämäni Böna oli yllättävän nopealiikkeinen nollatessaan laulumikin sisäänmenon. Taidetuokionsa viimeinkin lopettaneen vokalistin avainkysymys kuului: -Lauloinks mä liian rubatossa?
 
Näitä itseään täynnä olevia suuria tähtiä minä mollaan. Karjuisivat ja rämpyttelisivät liitereissään.
 
Arvoisilla raatimme jäsenillä on varmaan vastaavia kokemuksia k.o. taiteilijoista. Aloitellessani soittohommia 70-luvun alkupuolella ei ollut mitenkään tavatonta, että näitä mestareita ilmestyi jopa ammattilaisbändien riesaksi. Joillakin "TV:stä tutuilla" sählääjillä oli jopa oma bändikin. Näiden muistelulla sekä heidän toilailuistaan kirjoittamisella saattaa olla jopa terapeuttista vaikutusta murjotun muusikon psyykkeen.
 
Tämä oli myös osittainen tarkoitukseni avatessani tämän säikeen.

Kefiiri: Sitähän aina suositellaan, että kehittyäkseen kannattaa soittaa itseään taitavampien soittajien kanssa. Tämän tavoitteen olen saavuttanut lähes aina.
 
Onkohan tässä mitään yhteneväisyyttä tanssin kanssa, ehkä se, että jos tanssit "eritasoisen" kanssa, niin aina kehityt.

humppahanuristi: Tulipas vielä mieleen muutaman vuoden takainen tapaus, oltiin tanssilavalla keikalla ja sitten tauolle lähtiessä eräs minua nuorempi nuori mieshenkilö tuli kysymään saisiko soittaa Hurriganes/Lollipops kappaleen I will stay, on harjoitellut kotona ja kovasti haluaisi kokeilla esiintyä yleisön edessä. Järjestäjän edustaja (jotain sukua vissiin) vielä kommentoi, että kyllä se poika osaa soittaa.
 
No ei siinä mitään annoin kitaran kouraan ja siitä vaan. Kysyin, että laitetaanko mikki laulua varten:" ei tarvitse, pelkästään soitan".
 
Voin todeta, että kyllä, oli harjoiteltu kotona kolme sointua F-G7-am sekä se lyhyehkö soolonpätkä. Ja kyllä se kappaleen rakennekin oli hallussa.
Jos olisi ollut vielä rummut, basso ja laulu, niin siitähän olisi tullut ihan hieno kappale kokonaisuudessaan.
 
Mää en kyllä G:tä soittais seiskana tossa biisissä. E7:n kyllä pamauttaisin sinne B-osan loppuun.

Jucciz: Mää en kyllä G:tä soittais seiskana tossa biisissä. E7:n kyllä pamauttaisin sinne B-osan loppuun.
 
Tästä pääsemmekin siihen, että kyseisessä sävelmässä on neljä sointua. Taitaapa Lollipopseilla olla peräti viisi.

.. mutta kolme sointua oli harjoiteltu.
Kiva, että jotkut osaa rämpyttää niin tulee vähän tarttumapintaa meininkeihin. Sitä tuleekin soitettua monasti liian siististi ja sehän ei ketään kiinnosta, vai mitä?

Begemoth: .. mutta kolme sointua oli harjoiteltu.
 
Mikäli näin oli, tarinassa on ristiriita.
 
humppahanuristi:"Voin todeta, että kyllä, oli harjoiteltu kotona kolme sointua F-G7-am sekä se lyhyehkö soolonpätkä. Ja kyllä se kappaleen rakennekin oli hallussa."

Kolmisointukin on ihan soittajansa kuulloinen.