Etno, proge, latin ›

On.
 
http://www.marillion.com/shop/

Yritin Spotifysta kuunnella sekä Jesteriä että Fugazia. Jostain syystä ei lähtenyt, kun piti skippailla vähän väliä seuraavaan biisiin. Ehkä pitää joskus keskittyä paremmin. Seuraavaksi yritin Misplaced childhoodia ja Clutching at strawsia, ja nehän potki jo paljon paremmin... muistanhan toki pentuna 80-luvulla kuulleeni useasti Kayleighin, Lavenderin, Heart of Lothianin, Sugar micen ja Incommunicadon. Hyviä biisejä edelleen.
 
Seuraavaksi sitten Hogarthin aikakaudelle... sieltäkin muistan ainakin Hooks in youn ja Cover my eyesin. Ilmeisesti ovat kuitenkin 'vain' sinkkubiisejä, joten täytynee paneutua niihinkin levyihin syvällisemmin. Kuunneltavaa löytyy kuitenkin reilun kymmenen levyllisen verran.

Pitänee antaa joskus uusi mahdollisuus noille ja keskittyä kunnolla... Klassikoiksihan nuo on kuitenkin yleisesti luokiteltu.

En tiedä millaisesta musiikista itse tykkäät, mutta mun ehdotukset Marillioniin tutustumiseksi olisivat:
 
Fish
 
1. Misplaced Childhood
2. Script for a Jester's Tear
3. Clutching at Straws
4. Fugazi
 
Jokainen on pirun hyvä, Fugazi ehkä vaikeimmin lähestyttävä, mutta anna sille aikaa. Se kannattaa! Ei kannata myöskään unohtaa B-puolikokoelma B'Sides Themselvesiä, loistobiisejä lähes jokainen.
 
H
 
1. Afraid of Sunlight
2. Marbles
3. Brave
4. varauksin Season's End / Holidays in Eden / Sounds That Can't Be Made
 
Näistä eka on aivan loistava. Seuraavat ovat hieman epätasaisempia. Marblesin lyhyempi versio on vähän tasapainoisempi, mutta siitä puuttuu samalla jotain 2CD-version huippuja.
 
90-luvun loppu ja 2000-luvun alku ei ole koskaan oikein vakuuttanut mua, Radiation ja This Strange Engine, marillion.com yms. eivät ole kolahtaneet. Ehkä pitää antaa aikaa niillekin. Samoin Marblesin jälkeen tulleet levyt, esim. Happiness Is the Road maistuvat puulta. Tuo uusin levy (Sound's That Can't Be Made) vaikuttaa parin kuuntelun jälkeen taas paremmalta kokonaisuudelta.
 
Mukavaa että yhtyeen lähes koko tuotanto on Spotifyssä kuunneltavissa. Sieltä löytyy myös kattavasti livetaltiointeja, esim. viralliset bootlegboksit Fishin kaudelta ja yhdeksänkymmentäluvun alusta.

"Clutching" on Fishin aikaisista paras ja muutenkin bändin paras levy. Ekalla häiritsee Pointerin ponneton rumputyöskentely.

"Fugazi" on Fishin aikaisista paras ja muutenkin bändin paras levy. Ekalla ei häiritse mikään ;-)

Pyh, nehän on kaikki parhaita!

Boogierooster: Pyh, nehän on kaikki parhaita!
 
Niinpä on. Ja jotkut on vielä enemmän parhaita.

Kohta joku kehuu "Grendeliä"...
 
"Fugazi" on hyvä kyllä.

Tähänkin aiheeseen sopii vaikkei settilistasta ole vielä tietoa: http://www.tavastiaklubi.fi/tapahtuma/25636

2541: Kohta joku kehuu "Grendeliä"...
 
"Fugazi" on hyvä kyllä.
 
Olisko nyt jo aika kehua. Nimittäin tämä tuoreempi livepätkä kyllä toimii, mutta kun kuuntelin sen CD:ltä tänään niin aivan samaa ei voi sanoa. Scriptillä on niin kammottavan huono rumpali että se jo saa pilattua koko levyn, vaikka biisit ovatkin hyviä.
http://www.youtube.com/watch?v=iXGLeGKhDWw&list=HL1377194971

velioj: Olisko nyt jo aika kehua. Nimittäin tämä tuoreempi livepätkä kyllä toimii, mutta kun kuuntelin sen CD:ltä tänään niin aivan samaa ei voi sanoa. Scriptillä on niin kammottavan huono rumpali että se jo saa pilattua koko levyn, vaikka biisit ovatkin hyviä.
http://www.youtube.com/watch?v=iXGLeGKhDWw&list=HL1377194971
 
Jännä että Fish on antanut periksi ja ottanut biisin ohjelmistoon koska itsekin piti sitä ennen köyhän miehen "Supper's Readyna".:)

No tuskinpa Grendeliä Tavastialla kuullaan?? Olihan tuo taltiointi faniviikonlopusta eikä miltään ns. normikeikalta. Siistiä toki, että Fish on saanut kurkkuleikkauksen myötä äänensä aika hyvin takas. Odotan innolla uutta levyä ja Hesan keikkaa!!
 
Yleensä en ylipaljon diggaile kun h laulaa Fishin lyriikoita, mutta kyllä mä kyyneleitä tirauttelin kun Hollannissa maaliskuussa tuli tää kappale. Tämä taltiointi toki on Wolverhamptonista, mutta vibe on sama kun oli muutama viikko tätä aiemmin Port Zelandessa...
 
http://www.youtube.com/watch?v=5uSSMa6YSlU

On kyllä saatanan hieno laulu tämä Montréal.
 
Kohta 7:10-7:40 itkettää.

No niin, uusi mahdollisuus annettu kahdelle ensimmäiselle Fish-kauden levylle, ja onhan ne nyt pirun kovia... What was I thinking? Menin sitten ja ostin samantien kaikki studiolätyt Scriptistä Holidaysiin asti + B'sides Themselves on tulossa ensi viikolla. Ne kaksi ekaa H:n kauden levyä iski nimittäin jotenkin paremmin kuin esim. Afraid of Sunlight tai Marbles. Toki, jos niitäkin kuuntelisi enemmän, niin varmaan nekin tulis aikanaan hankittua ihan omaksikin. Ehkä tykkään sitten enempi popimmasta matskusta, kun Fish-levyistäkin ne kaksi viimeistä kolisi kahta ensimmäistä enemmän... Jos nyt kahta ensimmäistä pidetään yleisesti progeimpina Marillion-levyinä.
 
Moni on haukkunut Mick Pointerin rummutusta Scriptillä. Täytyy myös vähän yhtyä näihin mielipiteisiin toteamalla, että onhan se vähän laiskanoloista läpsytystä. Rankempaa otetta olis kaivannu rankempiin kohtiin. Mutta mitäpä sitä valittamaan, on mitä on. Hyvä levy siitäkin huolimatta.
 
E: Töissä kun kuuntelin, yks työkaveri kysyi, onks tää Genesistä...

tepeskeli: No niin, uusi mahdollisuus annettu kahdelle ensimmäiselle Fish-kauden levylle, ja onhan ne nyt pirun kovia... What was I thinking? Menin sitten ja ostin samantien kaikki studiolätyt Scriptistä Holidaysiin asti + B'sides Themselves on tulossa ensi viikolla.
 
Tämmöiset kirjoitukset saavat niin hyvälle mielelle! Tervetuloa vaan Marillion-lahkolaisiin, sinä uusi käännynnäinen.
 
Ne kaksi ekaa H:n kauden levyä iski nimittäin jotenkin paremmin kuin esim. Afraid of Sunlight tai Marbles. Toki, jos niitäkin kuuntelisi enemmän, niin varmaan nekin tulis aikanaan hankittua ihan omaksikin.
 
Luultavasti juuri näin! Ehdotan, että kuuntelet aluksi noita tilaamiasi levyjä ja jos Marillion-kuume on vielä korkealla, niin ota sitten taas Afraid of Sunlight ja Marbles uudestaan kuunteluun. Ne on minunkin mielestäni ehdottomasti H-kauden Marillionin parhaimmistoa.
Monet pitää paljon myös Brave-teemalevystä, joka on varmaan progeinta Hogarthin laulamaa Marillionia. Itselleni Hogarthin aikaisista levyistä näiden mainittujen lisäksi ovat myös This Strange Engine ja marillion.com. Kokeile niitäkin. Niillä saattaisit pitää popin ja progen yhteensulauttamisesta, mikä sivumennen sanoen onkin oikeastaan Hogarthin aikaisen Marillionin perusluonne.
 
timus: Itelle tuo Fisun soolouran seuraaminen jäi Vigiliin. Kertokaas te kokeneemmat kalamiehet, että mistä asiaan tutustumista kandeisi jatkaa.
 
Kaksi ekaa (Vigil ja Internal Exile) on mielestäni parhaimmat Fish-levyt. Niiden lisäksi suosittelen kokeiltavaksi Raingods with Zippoa, varsinkin sen 25-minuuttisen päätöskappaleen Plague of Ghosts vuoksi. Kuulostaa varsinkin loppupuolellaan hyvällä tavalla varsin paljon Misplaced Childhood -tyyppiseltä Marillionilta.
 
aikavaikea: Mua ei haittaa vaikka ei tulisi ollenkaan Marillion-ajan kamaa, soololevyistä kyllä löytyy loistomateriaalia vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän siellä jokunen pakollinen tule.
 
Voisinpa lyödä vaikka vetoa, että tulee. Eiköhän jokaisella Fishin keikalla läpi soolouran ole tullut vähintään noin 5 Marillionin veisua, ellei enemmän. Kiinnostavaa vaan, että mikä on teemana tällä kertaa, uuden soololevyn lisäksi, setin koostamisessa. Aiemminhan se on mennyt jotensakin näin (katsaus vähän yli 10 viimeisimpään vuoteen): soolomateriaali + Misplaced Childhood (siis kokonaan, 2000-luvun alkupuolella), sitten Clutching at Strawsista suurin osa + 13th Starista osa (2008), viime vuodet setti on koostunut soolouran otoksista ja Marillionin kahdesta ekasta levystä. Eli mitä Marillionin tuotantoa Fish nyt soittaa, kun rotaatio on käynyt kaikki 4 ekaa levyä läpi ja sivunnut jo B-Sides Themselvesiäkin (ainakin Freaks ja Grendel)?

vanha_pieru: Kaksi ekaa (Vigil ja Internal Exile) on mielestäni parhaimmat Fish-levyt.
 
Vigilistä se mun Marillioniin tutustuminenkin lähti. Törmäsin kyseiseen vinyyliin kirppiksellä, ja muistin, että siinä soittaa yksi suosikkirumpaleistani, Big Countrysta tuttu Mark 'Unpronounceablename' Brzezicki. Mukaanhan se lähti, ja pari kertaa sitä soittimessa pyöritettyäni mielenkiinto heräsi myös Marillionia kohtaan.

Prog Awardseista napsahti Band of the Year-pysti! http://www.progrockmag.com/news/prog-awards-2013-the-winners/ Ja olihan siellä suomalaistakin osaamista palkittujen joukossa!!

Steve Rotheryn uusi soololevy on erinomainen!!
 
http://www.youtube.com/watch?v=_YJu8I3_aCI
 
https://steverothery.bandcamp.com/album/the-ghosts-of-pripyat
 
Ei tällä erää muuta :-)