| Aihe: Omakustanne: Kokemuksia, kertomuksia ja huomioita | |
|---|
 JSol
30.07.2013 16:30:19 | |
|
Uskoisin että melko monella mnetin käyttäjällä on tavalla tai toisella kokemuksia täyspitkän omakustanteen julkaisemisesta. Eli nyt puhutaan jo siitä vaiheesta kun miksaukset ja masteroinnit on paketissa ja levy täytyisi saada markkinoille. Asia on itselle ajankohtainen omakustanteen julkaisemisen lähestyessä uhkaavasti. Edellisestä levyn julkaisusta on jo reilut viisi vuotta ja silloin olin aivan eri joukoissa, sivustaseuraajan roolissa. Muistiin jäi melko vähän.
Jakakaa kokemuksianne. Mikä meni hyvin/mikä huonosti? Mitä kannattaa huomioida? Millaisia painomääriä otitte? Missä levyä myytiin, paljonko sitä myytiin vai myytiinkö ollenkaan? Miten markkinoitiin tai miten kannattaisi markkinoida? Millaiset kustannukset levylle kasautuivat ja maksoiko levy itseään takaisin? Mitä oheistoimintaa levylle ja levynmarkkinoinnille hoidettiin (Musavideot, bändipaidat, keikkakiertueet, julisteet jne.)?
Helkutisti apukysymyksiä. Muutakin saa kertoa! |  ganesha
06.08.2013 07:19:38 (muokattu 06.08.2013 07:22:53) | |
|
Julkaistiin viime vuonna Carved in Ashes-rieska The Drowned Silhouette, ensin digitaalisesti ruotsalaisen Record Unionin kautta, ja sitten pari kk myöhemmin myös rajoitettuna 300 kpl:n digipak-painoksena.
Promottiin niin perkeleesti interwebissä ja iTunesista noita latauksia on jokunen mennytkin. Panostettiin digipak-kansiin ja vihkoon (kuten myös studioon yms.), joten kelattiin että digitaalinen levy olis paikannut sitten sitä, että fyysisestä levystä ei ikinä omia sais pois. Olisi pitänyt ottaa isompi painos, mutta budjetti loppui yksinkertaisesti kesken. Digipak muistaakseni kustansi jotakuinkin reilut 5000 euroa kaikkine kuluineen (äänitykset, miksaus yms.), joten sitä olisi pitänyt myydä ihan helvetin kalliilla jos olisi halunnut saada kulut peittoon pelkästään sillä. Keikoilla lätty liikkui kyllä mukavasti, enää noita räiskäleitä on vain pari tusinaa jäljellä. Tietysti läheteltiin aika lailla niitä lättyjä ilmaiseksi promotarkoituksissakin.
Toisaalta, ei tuosta nyt niin paljoa takkiin tullut per jannu, että olisi jäänyt hampaankoloon kaivelemaan. Tärkeintähän oli saada se levy tehtyä - ja onhan se tuonut bändille kosolti uusia faneja ja avannut ovia parempiin keikkapaikkoihin. Keväällä pääsimme lämppäämään Antimatteria bändin Suomen keikalle.
Nyt kun levystä on jo aikaa, eikä noita digipäkkejäkään enää paljoa ole jäljellä - ja tietysti uudet biisit odottavat jo pääsyä levylle - päätimme laittaa ao. rieskan biisit ilmaiseksi jakoon bändin omille kotisivuille. Reilun vuoden aikana noita digilatauksia tuli kyllä odotettua vähemmän - fyysinen levy liikkui paljon paremmin. Ehkä se johtuu sitten genrestä; tämmöisen progahtavamman kaman diggarit ostavat mielummin musiikkinsa cd-formaatissa, keikoilta. (okei, olenhan kyllä itsekin samaa koulukuntaa :D)
yks vinkki on kyl antaa: aloittakaa kansien suunnittelu jo hyvissä ajoin, vaikka heti kun ensimmäiset nuotit on äänitetty narulle. meillä ainakin kävi justiinsa niin, että rupesimme kelaamaan kansi-ideoita vasta kunnolla kun levy oli jo tullut masteroinnista ja fyysinen julkaisu "myöhästyi" sen vuoksi pari kk.
edit:
tuon EP:n biisistä Midnight Solitude olis vielä tarkoitus kuvata musavideo tässä loppuvuodesta. bändipaitojakin oli tarkoitus painattaa, kuvakin saatiin aikaiseksi, mutta tällä kertaa yritettiin miettiä nyt sitäkin, että saisi edes paidoista hieman katettakin - joten pitäisi painattaa vähän isompi satsi, eikä justiinsa nyt löytynytkään tarpeeksi budjettia. pieniä määriä saatais kyllä, mutta sitten se menis taas aika plus-miinus-nolla meiningillä - eikä bändillä nyt toisaalta ole keikkojakaan tulossa, kun pitäisi keskittyä jo uuteen levyyn. | |
Minusta omakustanne kannattaa tehdä sillä periaatteella ,että se tulee promo käyttöön. Eli jos sitä joku ostaa niin se on vain plussaa,mutta se ei ainakaan meillä aikanaan ollut mikään syy tehdä levyjä. Pikemminkin se oli bändille aina uusi etappi ja sillä sai ehkä keikkoja hieman enemmän.
Kun levy julkaistaan niin promoiksi erilaisiin lehtiin ja radio asemille voi mennä helposti yli satakin levyä.
Myöskin kaikki materiaali kannattaa treenata niin hyvin ,ettei sinne studioon mennä enää kokeilemaan/treenaamaan mitään.
Kansiin kannattaa panostaa kunnolla ja miettiä sitä ulkoasua oikein porukan ja ajatuksen kanssa. Hienon näköinen levy on helpompi saa myytyä kuin muuten hyvä, jossa on täysin huonot kannet.
Myöskin biisien järjestystä kannattaa miettiä hieman ,eikä laittaa niitä ihan miten tahansa.
Nykyään on varmaankin selvää, että bändillä kannattaa olla kotisivut jotka ovat mieluusti hyvin tehdyt.
Levyjen myynti on vaikeaa vaikka saisi jostakin jonkinlaisen jakelusopimuksenkin niin ei ne tahdo kauheasti tänä päivänä myydä. keikoilla voi porukka ostaa niitä ja ainakin keikkoja on helpompi saada jos on näitä levyjä tehty. Onpahan sitten jotakin mitä antaa kun keikoille kysyy.
Minusta levyt kannattaisi tehdä mahdollisimman paljon ihan livenä ja ,ehkä joku laulu äänittää erikseen jos sitäkään. Eli bändin kannattaa ihan tosissaan treenata kunnolla. Tämä tietysti riippuu hieman soitettavasta musiikistakin.
Nykyään saa kuitenkin tehtyä melko edullisesti levyn ja jos sen kustannukset jakaa koko bändin kanssa niin ei siitä välttämättä ihan älyttömiä summia tule naamaa kohden. Kyllähän niitä levyjä varmasti muutama menee kaupaksikin,mutta rahan takia niitä ei kannata tehdä. | |
"Tehkää oma-kustanne, saatte maistaa oma-kustanne." -anon. | |
mpekkanen: Minusta omakustanne kannattaa tehdä sillä periaatteella ,että se tulee promo käyttöön. Eli jos sitä joku ostaa niin se on vain plussaa,mutta se ei ainakaan meillä aikanaan ollut mikään syy tehdä levyjä. Pikemminkin se oli bändille aina uusi etappi ja sillä sai ehkä keikkoja hieman enemmän.
Kun levy julkaistaan niin promoiksi erilaisiin lehtiin ja radio asemille voi mennä helposti yli satakin levyä.
Myöskin kaikki materiaali kannattaa treenata niin hyvin ,ettei sinne studioon mennä enää kokeilemaan/treenaamaan mitään.
Kansiin kannattaa panostaa kunnolla ja miettiä sitä ulkoasua oikein porukan ja ajatuksen kanssa. Hienon näköinen levy on helpompi saa myytyä kuin muuten hyvä, jossa on täysin huonot kannet.
Myöskin biisien järjestystä kannattaa miettiä hieman ,eikä laittaa niitä ihan miten tahansa.
Nykyään on varmaankin selvää, että bändillä kannattaa olla kotisivut jotka ovat mieluusti hyvin tehdyt.
Levyjen myynti on vaikeaa vaikka saisi jostakin jonkinlaisen jakelusopimuksenkin niin ei ne tahdo kauheasti tänä päivänä myydä. keikoilla voi porukka ostaa niitä ja ainakin keikkoja on helpompi saada jos on näitä levyjä tehty. Onpahan sitten jotakin mitä antaa kun keikoille kysyy.
Minusta levyt kannattaisi tehdä mahdollisimman paljon ihan livenä ja ,ehkä joku laulu äänittää erikseen jos sitäkään. Eli bändin kannattaa ihan tosissaan treenata kunnolla. Tämä tietysti riippuu hieman soitettavasta musiikistakin.
Nykyään saa kuitenkin tehtyä melko edullisesti levyn ja jos sen kustannukset jakaa koko bändin kanssa niin ei siitä välttämättä ihan älyttömiä summia tule naamaa kohden. Kyllähän niitä levyjä varmasti muutama menee kaupaksikin,mutta rahan takia niitä ei kannata tehdä.
ns. studioliven tekeminen olisi kyllä siisti juttu, mutta ei taida ihan joka nyrkkipajassa onnistua, ainakaan esim. 6 henkisellä bändillä kuten meidän oma muusikkoretkue. on nimittäin aika pieniä monetkin ns. "ammattistudiot". ja sit tulee vielä sekin judanssi, ett osaako ääniveijo edes tehdä liveä kunnolla. tietty jos on rahaa mennä ihan oikeasti kunnon studioon niin no problemos! kyllä tuollainen haaveena olis...
mut joo: mahdollisimman orgaanisen tuotannon kun saa rykäistyä, niin se kyllä puhuttelee huomattavasti rouheammin kuin Pro Toolsilla kasaan kyhätty gridiin tiukasti kvantisoitu pökäle (vaikka semmoinenkin toimii kyl esim. elektronisemmassa musassa). itse kun toimin osin äänittäjänä bändimme edellisellä rieskalla, tuli natsailtua kunnon Göbbels-meiningillä ja hoettua "uudestaan" aika paljon! :D mutta kyllä se kannattikin. copy-pastetut biisit ei hengitä samalla tavalla kuin sellainen musa jossa on instrumenttiraidat yhdistelty korkeintaan parista eri otosta. | |
mpekkanen: levyt kannattaisi tehdä mahdollisimman paljon ihan livenä ja ,ehkä joku laulu äänittää erikseen jos sitäkään. Eli bändin kannattaa ihan tosissaan treenata kunnolla. Tämä tietysti riippuu hieman soitettavasta musiikistakin.
Mahdollisimman pitkälle kyllä. Me olemme tehneet nuo Hopeakalan kaksi EP:tä niin, että basso, rummut ja komppikitara on äänitetty livenä sisään. Laulu ja lead-kitara sekä mahdolliset mausteet on äänitetty jälkeenpäin. On toiminut oikein hyvin.
Hopeakala: https://www.facebook.com/Hopeakala // http://hopeakala.bandcamp.com/ |  Torniojaws
20.08.2013 10:41:17 (muokattu 20.08.2013 10:46:40) | |
|
Tässä on nyt neljä omakustannetta alla, ja tosiaan yhdyn tuohon promomeininkiin. Saahan niitä myytyä siellä täällä, mutta ei sillä tosiaan ihmeitä tienaa - lähinnä saa kulut katettua. Tietysti riippuu kuinka marginaalimusiikkia tekee, sillä sopivalla genrellä saa varmasti siirrettyä materiaa käsistä toisiin. Hommassa on se juju, että mitä enemmän levyjä painaa, sen halvemmaksi se tulee per CD. 100 kpl vs 500 kpl on jo aivan huomattavan suuri ero, joten mikäli vain lompakko kestää ja varastotilaa löytyy, niin itse suosisin isompaa painosta. Musiikissa on se hyvä puoli, että se ei sinänsä vanhene, kuten tavalliset varastotuotteet. Lähinnä hintaa joutuu pudottamaan pidemmän päälle, mutta se nyt ei haittaa, kunhan kattaa kulut - joka ei ole vaikeaa isoilla satseilla.
Parhaiten saa myytyä keikoilla, joten nettimyyntiin ei kannata kovin paljoa laskea pelimerkkejä. Meillä on BandCampissa (josta sinänsä tykkään), PayPalin avulla ja aikoinaan parissa muussa palvelussa ollut CD:t myynnissä, mutta se on lähinnä nappikauppaa isossa kuvassa. Sanotaan kerran kuukaudessa myydään jotain ulkomaille (USA, Keski-Eurooppa, Australia) - joskus isompia tilauksia, mutta yleensä levy tai kaksi.
Paitaa sun muuta merchiäkin on, ja se on yleensä hiukan paremmin tuottavaa hommaa, jos vain faneja löytyy ostamaan. Kaikista paitasatseista on saatu aina kulut takaisin, joten se on suht turvallista toimintaa. Huppareita kysytään kyllä paljon, mutta ne ovat aika kalliita sekä teettäjälle että ostajalle. Sen takia suosin itse enemmän t-paitoja.
Jos haluaa mallia kattoa, niin tässäpä: http://vortech.bandcamp.com/merch
(Paidoista on muuten yllättävän vaikeaa saada edustavia kuvia otettua...) Vortech Industrial Death Metal, pian pukkaa uutta levyä 2013 lopussa | |
Torniojaws: Tässä on nyt neljä omakustannetta alla, ja tosiaan yhdyn tuohon promomeininkiin. Saahan niitä myytyä siellä täällä, mutta ei sillä tosiaan ihmeitä tienaa - lähinnä saa kulut katettua.
Jos edes niitäkään. Itse alkaisin painamaan omakustanteita vaikka heti jos niitä saisi tehtyä plusmiinusnollalla. Ja jos siis tekisin tarpeeksi hyvää musiikkia, että kehtaisi siitä jotain rahaakin pyytää. |  PJS
20.08.2013 14:23:54 (muokattu 20.08.2013 14:28:06) | |
|
Barfunkel: Jos edes niitäkään. Itse alkaisin painamaan omakustanteita vaikka heti jos niitä saisi tehtyä plusmiinusnollalla. Ja jos siis tekisin tarpeeksi hyvää musiikkia, että kehtaisi siitä jotain rahaakin pyytää.
Noniin no. Me on tehty oman bändin kanssa omakustanteilla ihan selkeä tili, joskin äänityspuoli hoidettiin itse joten niitä kuluja ei hirveästi tullut. Molempia tähän saakka duunattuja, noin vuoden sisään julkaistuja omakustanteita otettiin tarkoituksella vain hyvin eksklusiiviset määrät; 100 kpl kumpaakin. Painosta pelkät levyt ilman kansia, kansiksi tilattiin semmoiset avautuvat (vrt. gatefold vinyyli) kierrätyspahviset värittömät kannet jotka sitten maalattiin itse, niin että levyn ostaja sai sen rahallisen tukensa vastineeksi pienikokoisen taideteoksen sen levyn lisäksi. Yksittäisen levyn tekokustannus kaikkineen tais olla jotain 3,4 euron luokkaa ja myyntihinta katottiin niin että kun kaikki myydään niin bändi on tukevasti voitolla siinä vaiheessa kun koko satsi on myyty. Eka levy myytiin saman tien loppuun, etupäässä muille kuin mutseille ja mummoille. Jälkimmäistä on vielä vähän jäljellä. Mut sitäkin menee tasaisesti keikoilla, eikä me olla oikeastaan juurikaan nähty ton homman edistämiseksi edes vaivaa, osittain just siks otettiinkin vaan ihan snadit "painokset" koska jos se musa on kuitenkin soundcloudissa, spotarissa yms. niin niitä levyjä ostaa lähinnä ne jotka haluu postimerkkeilyn hengessä hankkia jotain sälää ja siinä samalla ehkä tukea uutta kuulemaansa bändiä.
Ekasta levystä tehtiin kolmisen sataa kappaletta myös ihan painatetuilla kansilla olevaa promolätkää mitä jaeltiin mestoille ja myytiin keikoilla selkeesti halvemmalla, mut kuitenkin selkeesti voitollisesti. Sekin alkaa olla aika finaalissa.
Yhteensä ei siis puhuta kuin sellaisesta noin 500 levyn satsista, eli ihan nappikaupasta, mut mun mielestä se jo osoittaa et jos tuotteesta saa tehtyä tarpeeksi mielenkiintoisen on sen myyminenkin loppupeleissä ihan realistista.
Seuraavan levyn kanssa tehdäänkin sit taas jotain meille uutta ja mielenkiintoista.
Peace! | PJS
20.08.2013 14:31:29 | |
|
Isompaa, edes maakuntasarjan, bisnestä omakustanteella lienee vähän hankalaa tehdä, jos ei oo mitään jakelijaa tms. ja aika paljon keikkanäkyvyyttä ja muuta huomiota.
Peace! https://soundcloud.com/skipzoneband, https://www.facebook.com/skipzoneband Peace! | JSol
16.09.2013 15:51:07 | |
|
Haastavimmaksi tässä omakustanneprosessissa tuntuu tulevan laatu/hintasuhdanne ja sen määrittäminen. Studiopäivät, miksaus, masterointi, levynpaino, promokuvat, nettisivut, levynkannet, bändipaidat, musiikkivideo jne. Kaikki maksaa ja mitä laadukkaammin se tehdään sen enemmän se maksaa. Oikeita kavereita tuntemalla ja taitavasti kilpailuttamalla voi kyllä säästää, mutta silti tästä tuntuu tulevan ihan järjettömän kallis lasku. Nyt sitten pitää pohtia että mistä kaikesta tingitään vaikkei tekisi tietenkään mieli tinkiä mistään.
Kaikki laskut eivät tule postilaatikkoon kerralla. Se on suuri onni. Olen laskeskellut tälle meidän projektille hinnaksi n.5000€ +/- 500€. Se tekee tonnin per mies ja kun bändissä on opiskelijoita, huonopalkkaisia ja työttömiä sekaisin niin ei paljoa hymyilytä. Miten teillä riitti raha kaikkeen vai oletteko himputin rikkaita? | |
Tällä hetkellä henkilökohtainen tuntuma on se että omakustanne/pienlevy-yhtiö julkaisua saa myytyä suht koht aktiivisella duunilla sen 100-300 kplta - pääasiassa keikoilla. Vähintään 100 kplta kannattaa varata promoon. Tosin samalla kannattaa ehkä varautua myös siihen että vain noin 25-30% fyysisistä promoista tulee arvioiduksi tänä päivänä, digipromoista alle 10%. Toimittajat/lehdet tuntuvat menettäneen otettansa tuon suhteen ja se on ehkä kaikista negatiivisin ilmiö tähän mennessä.
Kaikki julkaisut toki pitää tehdä niin että niihin voi olla itse tyytyväinen - muulla ei ole väliä. En kuitenkaan suosittelisi tekemään taloudellisia panostuksia, joista ei pääse yli siinä tapauksessa kun myynti ei tuo rahoja takaisin. | |
No on noita pari tullut tehtyä.
Ekassa tapauksessa äänitys tehtiin oppilastyönä. Miksauksesta maksettiin yhdelle tutulle pikku palkkio, samoin masteroinnista.
Levyjä painettiin 100 kpl ja painokulut meni sitten miten meni.
Semmoista raakaa rahaa meni ehkä 500 euroa.
Kun albumia alettiin koostaa materiaalia oli todella paljon. Valittiin parhaat ja masterointi ja kaikenlainen korjailu, biisien järjestyksen miettiminen kesti monta kuukautta.
Tässä oli se hyvä puoli, että albumista jalostui niin hyvä kuin tuosta matskusta sai.
Toinen levy oli iisi. Mentiin studioon, äänitettiin 5 biisiä viikonlopun aikana (1 oli edelliseltä reisulta) ja studion ukko miksasi ne. Sitten se masteroitiin ja pantiin painoon.
Levyt (100 kpl) myytiin kavereille ja keikoilla. |  reos
17.09.2013 10:44:15 | |
|
JSol: Haastavimmaksi tässä omakustanneprosessissa tuntuu tulevan laatu/hintasuhdanne ja sen määrittäminen. Studiopäivät, miksaus, masterointi, levynpaino, promokuvat, nettisivut, levynkannet, bändipaidat, musiikkivideo jne. Kaikki maksaa ja mitä laadukkaammin se tehdään sen enemmän se maksaa. Oikeita kavereita tuntemalla ja taitavasti kilpailuttamalla voi kyllä säästää, mutta silti tästä tuntuu tulevan ihan järjettömän kallis lasku. Nyt sitten pitää pohtia että mistä kaikesta tingitään vaikkei tekisi tietenkään mieli tinkiä mistään.
Kaikki laskut eivät tule postilaatikkoon kerralla. Se on suuri onni. Olen laskeskellut tälle meidän projektille hinnaksi n.5000€ +/- 500€. Se tekee tonnin per mies ja kun bändissä on opiskelijoita, huonopalkkaisia ja työttömiä sekaisin niin ei paljoa hymyilytä. Miten teillä riitti raha kaikkeen vai oletteko himputin rikkaita?
Tua noin niin, jos ei oo itellä rahoja niin kannattaa säätää joku pikkulafka messiin. Tosin tuo budjettikin on aika raju. Toisaalta 500kpl levyä kun saa kaupan 10ekpl niin äkkiä siitä tuota massia tulee takaisinkin...
Mutta:
Studiopäivät: Päivässäkin on tehty levyjä studiossa, myös viikonlopussa, opetelkaa biisit, pohjat livenä sisään jne.
Miksaus: ~500e
Masterointi: ~500e
Levynkannet: Oppilastyönä/tuttu graafikko, 200e
Levypaino: 500kpl/Cd jewelcase: 715e
olisko se sitten yhteensä studiossa vietetyn ajan lisäksi noin 2000e
Promokuvat: kaveri ottaa ilmaseksi
Nettisivut: Someen vaan bändi, ei kotisivuja edes tarvi mitään
bändipaidat = täysin erillinen bisnes, jossa hyvä kate
musiikkivideo = täysin erillinen promoväline
Epäonnistuin siinä mitä yritin. Koitin vaan sanoa että ei se oo noin vaikeeta. Itekkin on saanut alle 2000e budjetilla väännettyä laadukasta tuotetta joka on maistunut pitkin maailmaa. | |
Keväällä julkaistiin oman bändin debyytti. Kaverit meni sopimaan julkkarikeikan ennenkuin masteri tai kannet oli valmiina, joten kiirehän siinä pääsi tulemaan. Levyt monistettiin lopulta Saksassa (http://www.euroduplication.de/en/home-2.html) koska masterin sai lähetettyä DDP-imagena, ja pystyivät suuremmalla kapasiteetilla suomalaisia nopeampaan ja edullisempaan toimitukseen. Kääntöpuolena, että lasimasterilla vähimmäispainosmäärä oli 500kpl. Digijulkaisu hoidettiin Record Unionin kautta iTunesiin ja Spotifyhin.
Promokuvat ja kannet hoitui tuttujen kautta asevelihintaan, levyn tuotannosta pääsen itse laskuttamaan breikkarin jälkeen (huono diili). Päälle tuli yllättäen tonnin maksanut musavideo, t-paitoja, huppareita ja taustakangas keikoile. Toinen kitaristi maksoi kaiken omasta pussistaan, ja nyt 5kk julkaisusta tilanne on se, että paidoilla ja levymyynnillä on katettu niiden kustannukset, mutta musavideon takia olemme vielä 800e miinuksella. Pari levyä on myyty Äxän kautta, mutta ehdottomasti suurin kanava on ollut keikkamyynti. Pitäisi tehdä inventaario, mutta levyä ja t-paitoja on vielä runsaasti jäljellä.
"No olet luultavasti ammattitaitoinen miksaaja ja sulla on laitteisto kohdillaan." -OPJ1974 | |
Olen jo aikaisemmin kirjoitellut tähän ja siihen ei ihan kauheasti ole kuitenkaan lisättävää.
Sellainen juttu kylläkin,josta hieman jo ohimennen mainitsinkin mutta korostaisin sitä vielä. Eli vaikka julkaisu ei olisikaan rahallisesti mitenkään hyvä sijoitus niin väittäisin ,että se on sitä kumminkin bändin kannalta.
Minusta jokaisen bändin tavoiten pitää olla keikoille pääsy ja oman musiikin tekeminen-->Eli levyn tekeminen jossain vaiheessa. Jos orkesterilla ei ole mitään tällaisia haaveita omasta levystä ja soitetaan keikkoja mitä saadaan niin jotenkin uskoisin ettei sellainen orkesteri ole kyllä pitkäikäinen.
Levyn tekeminen on yksi sellainen juttu jolla saadaan jotain tavoitetta siihen treenaamiseen ja soittamiseen. Voihan se levy olla enemmän sellainen demokin aluksi, mutta jotainhan sitä on tehtävä jos haluaa keikkoja saada. Ei sitä ainakaan keski-ikäisenä enää jaksa matkakorvauksilla soittaa missään nuorisotalon nurkassa ja siihen vielä roudata kamat mukaan ,että nuoremmatkin bändit saavat niitä käyttää.
Eli tavoitteita on oltava ja kaikki harrastukset maksaa. Kun sen ottaa siltä kantilta niin kaikki levyt ja muut tuotteet jotka menevät kaupaksi ovat pelkkää plussaa.
Musiikkihommat ovat sellaisia ,että jos sillä aikoo ihan tosissaan pärjätä niin kyllä sen pitää siitä bändistä myös näkyä ja kuulua. Tällöin ei ole paljoa vaihtoehtoja. Jossain vaiheessa on pakko tehdä jotain äänityksiä tai sitten voi laittaa ihan suosiolla kamat pussiin ja keskittyä johonkin muuhun. | |
onhan se lämmittävä fiilis, kun vielä vuosienkin päästä voi poimia levyhyllystä noita vanhoja tekeleitään, vaikka bändejä on tullut ja mennyt. onpa jäänyt jotain tallennettua jälkipolvillekin :) | Torniojaws
18.09.2013 16:24:02 (muokattu 18.09.2013 16:29:03) | |
|
reos: Tua noin niin, jos ei oo itellä rahoja niin kannattaa säätää joku pikkulafka messiin. Tosin tuo budjettikin on aika raju. Toisaalta 500kpl levyä kun saa kaupan 10ekpl niin äkkiä siitä tuota massia tulee takaisinkin...
Mutta:
Studiopäivät: Niin kauan kuin tarvii, kotistudiossa (yleensä 3-4 pv kun rummut rumpukoneella), 0 e
Miksaus: Itse, 0 e
Masterointi: Itse, 0 e
Levynkannet: Itse, 0 e
Levypaino: Riippuen parametreistä, siinä 1,50 e / levy (kalliimpi pienin painomäärin)
Promokuvat: Ajastimella iso läjä, 0 e
Nettisivut: Itse, 0 e
bändipaidat: Sellaista 8 e / paita
musiikkivideo: Ei oo tullut tehtyä... mutta ym. mallin mukaan ;)
Periaatteessa itsellä ainoat kustannukset levynteossa ovat kertaluonteiset investoinnit laitteistoon, joka ei 10 vuoden katsannolla niin hirveitä tee kuukausitasolla - jopa vuositasolla.
Nollabudjetin soundia: https://soundcloud.com/vortechmetal/vortech-destined-to-fall Vortech Industrial Death Metal, pian pukkaa uutta levyä 2013 lopussa | reos
18.09.2013 21:47:09 | |
|
Torniojaws: Periaatteessa itsellä ainoat kustannukset levynteossa ovat kertaluonteiset investoinnit laitteistoon, joka ei 10 vuoden katsannolla niin hirveitä tee kuukausitasolla - jopa vuositasolla.
Nollabudjetin soundia: https://soundcloud.com/vortechmetal/vortech-destined-to-fall
Juuri tätä mä koitin meinata. Lähinnä mua joskus mietityttää toi oletus että studioon pitäis mennä (ja maksaa siitä paljon). Vielä yhtäkään tehty ite sellasessa ja silti soundannut hyvälle. Kunnon äänijäbä vaan jostain sopuhinnalla. Niin ja siitä ajasta vielä. Kyllä tunnin levyn pohjaraidat voi soittaa ihan vuorokauden sisään, ehkä jopa kaheksaan tuntiin, kuhan vaan osaa ne biisit. (No joo ei välttämättä kaikessa musiikissa, joojoo.)
Ja se vielä piti sanoo on se että levyn teko on varmaan tärkeetä joo, mutta on myös phaljjon levyjä jotka olis kannattanu jättää vielä suosilla livesettiin kypsymään... | |
Jos miettii millaisilla laitteilla on vaikka Beatles tehnyt levyjä,varsinkin alkuaikoina, niin kyllä ne musiikilliset ideat ovat tänään tallennettavissa todella halvalla ja ihan hyvä soundisesti.
Siinä mielessä ollaan ainakin tultu eteenpäin. Eli jos haluaa omaa musiikkiaan nauhoittaa ,niin kyllä se onnistuu vieläpä melko edullisestikkin. Ei siitä varmasti tule samanlaista jälkeä kuin maailman kuulujen nykyartistien levyistä joita on studiossa hinnakkattu jopa vuosia, mutta kyllä sellaisen demon saa esimerkiksi tehtyä halvalla että ne omat ideat ja bändin toimivuus/toimimattomuus tulee ilmi.
Tälläkin on minusta väliä ,että minkälaista nauhoitusta ollaan tekemässä ja tehdäänkö jo ihan myytävä levy vai demo jota lähetetään muihin levy-yhtiöihin.
Tehdäänpä sitten millainen nauhoitus tahansa ja oli sen budjetti mikä vaan, niin kannattaa edelleen treenata se oma materiaali niin hyvin ettei siinä nauhoitustilanteesa enää kokeilla mitään. Jos jotain tekee niin yleensäkkin olisi hyvä ainakin yrittää tehdä se mahdollisimman hyvin mitä nyt sitten tekeekin. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
