sielu palasina lattialla, siihen jalkani auki viillän
kun veneeni kolahtaa laituriin, tiimalasille kumarran ja kiitän
vihdoin sanaisen arkkuni auki saan, ja lopulta maakin on vainaa
elämän ympyrämme ruostuu ja katkeaa aina vaan
kiveen hakattu hinta elämältä, maahan peitetty
puuviitta suojana kun äiti maa päälleni on heitetty
kai se on pakko nöyrtyä,
julma pyyntö hyväksyä,
joen tuollapuolen ihmiskunta lopulta on
kai se on pakko itkeä,
niellä pelko ja lähteä,
edes jumala ei ole se kuolematon
Kansan arvet avatut,
hirressä roikkuu valitut,
viimeiset sanani sanonut,
kuolo korjaa myös minut.
Silmiä polttaa, sokeana raivosta,
minun vihani tähtää ulkopuoliseen maailmaan.
kohtalo noutaa, ruhoni ojasta,
sieluni siirtyy tuonpuoleiseen tuhoamaan.
kai se on pakko nöyrtyä,
julma pyyntö hyväksyä,
joen tuollapuollen ihmiskunta lopulta on
kai se on pakko itkeä,
niellä pelko ja lähteä,
edes jumala ei ole se kuolematon
eteenpäin kävelen tuonelan teillä,
hymyillen tartun kuoleman käteen
luuranko joka minut piti hereillä,
viikate olalla hän valaisee menneen Play to Live, Live to Die, Die to Play |
gek0
