Yleistä keskustelua musiikista ›

EDM poiki 90-luvulla ja aivan heti vuosituhannen vaihtumisen jälkeen sellaistakin musiikkia jota pidin todella vetävänä ja kiinnostavana mutta sitten jotenkin lyrvähti. Jos se alkaa taas niin mikäs siinä, kuunnellaan. Mutta tuo positiivisuuden korostaminen ei tuo mieleen muuta kuin dixiesaarnaaja Billy Grahamin ja muut vastaavat.

antnis: Pahoittteluni huonosta sanavalinnasta, muutan kommenttini muotoon "hirveätä kuunneltavaa tänä päivänä".
 
http://www.youtube.com/watch?v=G4E1e7t9nnk
 
On tää mun mielestä paljon parempaa kamaa kuin vaikka Pää Kii.

Panthera pardus: Paula Koivuniemi ja Kaija Koo esiintyvät rockfestivaaleilla joten vuoroin vieraissa. Matti ja Teppohan olivat asiassa pioneereja, kun esiintyivät yhdessä Sleepparien kanssa jo 80-luvulla.
 
Eput, Jukka Poika ja Yö nyt menevät heittämällä iskelmäfestivaalien ohjelmistoon. Popedankin kohdalla kyse on enimmäkseen biisivalinnoista.
 
Tuosta Matin ja Tepon pioneeri henkisyydestä voisi kertoa sen verran että Sleepy Sleepers teki kyllä levyn heidän kappaleistaan,ja ovat saattaneet jollakin keikalle olla ehkä mukana laulamassa. Jos sitä pioneeri henkisyyttä etsitään niin tässä tapauksessa sen on tehnyt rock bändi eli Sleepparit. Ei siis Matti ja Teppo.
 
Jos tämän keskustelun aihen on pohdiskelua rockin tulevaisuudesta ja sitten ollaan sitä mieltä ,että jotkut Rock/iskelmä bändit kuten Popeda ovat vain iskelmää tietyillä biiseillä. Kun sekin orkesteri aloitti Eppu Normaalin tavoin hieman rockimmin niin kyllä se kertoo ainakin sen mihin nämä Suomirockin veteraanit päätyvät. Aloitetaan rockilla ja punkilla ,mutta suosion tullessa ja soittotaidon kehittyessä aletaan soittamaan iskelmää. Voisihan sitä vaikka sanoa huoraamiseksikin kun aletaan veivaamaan sellaista kamaa jolla tienaa enemmän.
 
Aika monelle aloittelevalle bändille on tärkeintä se ,että tehdään sitä omaa musiikkia ja ei tehdä kompromissejä sen suhteen. Mihinkähän tämä on oikein hävinnyt?

mpekkanen: Tuosta Matin ja Tepon pioneeri henkisyydestä voisi kertoa sen verran että Sleepy Sleepers teki kyllä levyn heidän kappaleistaan,ja ovat saattaneet jollakin keikalle olla ehkä mukana laulamassa. Jos sitä pioneeri henkisyyttä etsitään niin tässä tapauksessa sen on tehnyt rock bändi eli Sleepparit. Ei siis Matti ja Teppo.
 
Jos tämän keskustelun aihen on pohdiskelua rockin tulevaisuudesta ja sitten ollaan sitä mieltä ,että jotkut Rock/iskelmä bändit kuten Popeda ovat vain iskelmää tietyillä biiseillä. Kun sekin orkesteri aloitti Eppu Normaalin tavoin hieman rockimmin niin kyllä se kertoo ainakin sen mihin nämä Suomirockin veteraanit päätyvät. Aloitetaan rockilla ja punkilla ,mutta suosion tullessa ja soittotaidon kehittyessä aletaan soittamaan iskelmää. Voisihan sitä vaikka sanoa huoraamiseksikin kun aletaan veivaamaan sellaista kamaa jolla tienaa enemmän.
 
Aika monelle aloittelevalle bändille on tärkeintä se ,että tehdään sitä omaa musiikkia ja ei tehdä kompromissejä sen suhteen. Mihinkähän tämä on oikein hävinnyt?
 
Voisiko syy olla iässä? Eppujen aloittaessa v.-76 esim Martti Syrjä oli 17- vuotias - mies on siis syntynyt v. -59. Nyt kun ikää on vähän enemmän, ei välttämättä enää punkhommat kiinnosta. Omaa musaahan papat tekevät edelleen ja ovat aina tehneet, niinkuin Popedakin.

sticky fingers: Voisiko syy olla iässä? Eppujen aloittaessa v.-76 esim Martti Syrjä oli 17- vuotias - mies on siis syntynyt v. -59. Nyt kun ikää on vähän enemmän, ei välttämättä enää punkhommat kiinnosta. Omaa musaahan papat tekevät edelleen ja ovat aina tehneet, niinkuin Popedakin.
 
Varmasti on syy myös iässä. Kuitenkin musiikki voisi kehittyä vaikka blues, jazz ja kansanmusiikin suuntaan enemmän. Yleensä kuitenkin aina mennään sinne iskelmä osastolle kun siellä tienaa ja saa radoisoittoa enemmän. Varmaan ihan sattumaa?

Askr: Sama kuin edellä, ehkä ikäpolviasia? Onko se kapinaa ja omaa ajattelua jos toistaa vanhempiensa mantroja kuten vittu kun vituttaa, maailma hukkuu paskaan ... ja mitä näitä lukuisia kriittistä ajattelua edustavia "minun jälkeeni vedenpaisumus" tyyppisiä apokalyptisiä tai järjestelmänvastaisia onkaan.
 
No jos nyt vaan mesotaan että happy good time niin siinä on kyllä tiedustelupalvelulla sormensa pelissä, sanokaa minun sanoneen! Ei tuommoista ole ilman salaisen palvelun väliintuloa ja jos on niin se on sitten kai sitä kapinaa.
 
Tässon vähän tämmönen homma että jos taide pönkittää vain kaikkea minkä vastaanottaja jo ennestään kokee itselleen myönteiseksi niin eihän se mitään taidetta ole vaan klähmänen suggestio. Taiteen kuuluu antaa vastaanottajalleen jonkinlainen emotionaalinen järkytys jolla on uudistava luonne; jos taiteen nimissä kaupataan jotain mikä vain auttaa lenkkeilyssä tai kuntosaliliikunnossa niin kyllä on vitsit vähissä.
 
En siis ollenkaan tiedä tai kauheasti miettinyt, mutta äkkiseltään aika ruuhkaiselta ja varatulta negatiiviseen kriittisyyteen tukeutuva ajattelu tuntuu, ainakin eurooppalaisessa perinteessä.
 
Mun ajatteluni ei tukeudu niinkään kriittisyyteen kuin negatiivisuuteen.

mpekkanen: Yleensä kuitenkin aina mennään sinne iskelmä osastolle kun siellä tienaa ja saa radoisoittoa enemmän. Varmaan ihan sattumaa?
 
Jos meinaa elää musisoimalla pitää musisoida niin, että sillä elää.

Kohta 5.17: "I'm your fucking friend, You should know that! A really bad friend!"
 
http://www.youtube.com/watch?v=OtTLlqXciHM
 
Negatiivisuus kunniaan!

mpekkanen: Varmasti on syy myös iässä. Kuitenkin musiikki voisi kehittyä vaikka blues, jazz ja kansanmusiikin suuntaan enemmän. Yleensä kuitenkin aina mennään sinne iskelmä osastolle kun siellä tienaa ja saa radoisoittoa enemmän. Varmaan ihan sattumaa?
 
Jos nää jätkät nyt ei vaikka itse tykkää kansanmusiikista tai ei osaa soittaa jazzia?

sticky fingers: Jos nää jätkät nyt ei vaikka itse tykkää kansanmusiikista tai ei osaa soittaa jazzia?
 
Tai voisiko jopa olla niin etteivät erityisemmin välitä jazzista, kuten on asianlaita usein myös ei-muusikoiden piirissä? (en tietysti oikeasti tiedä, kunhan heitän vaan)
 
Se mitään huoraamista ole jos alkaa soittaa sellaista mikä on enemmän omaa mieltä, korvaa ja sydäntä lähellä. Ei kai muusikon ole pakko soittaa lopun ikäänsä samaa mitä soitti 17-vuotiaana ja mihin taidot riittivät silloin? Ja kun vuosia kertyy parikymmentä lisää, niin olisihan se suorastaan omituista jos sanoituksien sisältö olisi edelleen samaa kauraa kuin teininä.
 
"Iskelmä" laajasti ymmärrettynä on ihan jees. Itse ainakin pidän lauluista, tarinoista, hoilotuksista. (Pidän myös monenlaisesta muusta, jopa jazzista silloin tällöin.) Muutama siedettävä tai jopa hyväkin artisti nykylistoillakin taitaa olla, kun oikein kaivaa, vaikka välillä onkin kieltämättä tunne että "ratiosta ei tule enää kiinnostavaa musiikkia". Ne omasta mielestä kelvolliset uudet artistit sattuvat vetämään tavallaan nykyaikaista "iskelmää". Tai sitten lievää retroilua. Esim. Adele, Marina and The Diamonds. Tosin kotimaisten esittäjien kohdalla tilanne on juuri nyt aika heikko, siis minun makuuni.
 
Positiivisten vibojen lisääntyminen musiikissa ja siinä kuolleeksi julistetussa rokissakin aika ajoin on minun mielestäni hyvä juttu. Keskittyminen laulamaan angstista, sekoilusta ja kännäämisestä kun vaan on oikeasti niin kuollutta kuin vaan voi olla. Jos keksii rokkiinsa muuta, niin se voi jopa elää (ja elättääkin).
 
Kotiteollisuuskin vetää tavallaan iskelmää, raskailla soundeilla vaan.
 
Aivan hassuja nuo tarkat raja-aidat - vaikka keskustellessaan joutuu melkein pakosti käyttämään genrejä. Onhan esim. Kaija Koo on enemmän "rock" kuin tuolla aiemmin "rockin" pariin määritellyt artistit.

Numb: Jos meinaa elää musisoimalla pitää musisoida niin, että sillä elää.
 
Tietysti nämä ovat makuasioita,mutta itse tykkään enemmän sellaisesta musiikista josta paistaa läpi sellainen henki ,että sen tekemisestä kaikki tykkää ja se musa tulee muutenkin bändiltä ihan luonnollisesti,eikä vuosien studiossa olon tuloksena.
 
Jos esittää sellaista musiikkia ,että se miellyttää jotain porukkaa niin aina silloin pyllistää myös jollekkin toiselle ryhmälle. Siksipä en oikein tajua miksi kukaan haluaisi tehdä muunlaista musiikia kuin mitä itse haluaa.
 
Joku otti puheeksi Kotiteollisuuden niin sekin on ihan samaa iskelmää kuin Kaija Koo, soundit ovat vain hieman toiset.
 
Rockin tulevaisuus näyttää siltä ,että samoja ideoita kierrätetään yhä uudelleen ja uudelleen. Hyvähän se on aina uudelle sukupolvelle tehdä samat jutut kun siitä kuuntelevasta porukasta vain muutama prosentti ehkä tajuaa mistä koko juttu on alkujaan lähtöisin. Tuskinpa Kotiteollisuuskaan kuuntelee tämän päivän bändejä sillä korvalla , että sieltä jotain musiikillisia vaikutteita etsittäisiin. Heidänkin esikuvansa ovat varmaan sieltä vuosikymmenten takaa ja taas heidän esikuvansa jne....
 
Jos jaksaisi perehtyä musiikkiin hieman kauemmalta ajalta kuin parikymmentä vuotta taaksepäin niin huomaisi, että se pyörä on keksitty jo aikoja sitten.
Joskus arvostettiin enemmän livemusiikia ja jazz oli silloin enemmän muodissa. Myös taitavat soittajat olivat suosittuja. Nykyään pärjää sellainen kaveri joka tekee levy-yhtiön säveltämää musiikkia ja omaa virheettömän taustan. Ulkonäkö ja seksikkyys on kanssa paljon tärkeämpi kuin se, että osaisi jollakin soittimella edes kompata niitä "omia" biisejä.
 
Kun ns. rockin tulevaisuus on näiden monikansallisten levy-yhtiöiden ja Idols kilpailujen varassa joille joku tyyppi tekee ne kappaleet (sama sälli voi säveltää sitä samaa huttua useammalle muullekkin esittäjälle/bändille) niin eipä siinä ainakaan mistään rockin kapinasta enää puhuta.
Varmasti tähän sitten heitetään, että onhan niitä muitakin tapoja tulla "kuuluisaksi" kuin nämä Talent ja Idols jne. ohjelmat. Kuitenkin juuri kyseisten ohjelmien ja niiden artistien suosio on pois aina jostain muusta. Jos verrataan vaikka jotain Idols kaveria johonkin kansanmusiikkia soittavaan henkilöön niin jälkimmäinen ei voi mitenkään elää pelkällä levyn myynnillä ,vaikka ne olisivat tasoltaan kuinka hyviä tahansa. Ei vaikka niissä olisi munaa ja kapinaa miten paljon tahansa.
 
Tulevaisuudessa tulee olemaan entistä enemmän isoja nimiä ja pienet bändit saa sitten tehdä töitä niska limassa, että edes jotenkin pärjäisivät. Tähänkin joku varmasti sanoo ettei näitä jälkimmäisiä osteta vaan tarpeeksi kun eivät tee sellaista musiikkia mitä yleisö haluaa kuulla,mutta se johtuu siitä ettei niitä voi missään kuunnella/kuulla. Miten voi kukaan osata etsiä mistään sellaista hyvää musiikiia jota ei tiedä edes olevan olemassa? Musiikkia jota ei mainosteta ,eikä sitä soiteta radiossa. Jos tällainen hyvä orkesteri ei satu ihan naapuri autotallissa soittamaan niin eihän sitä käytännössä voi kuulla mitenkään.
 
Musiikkibisneksessä olevat ihmiset ja suuret levy-yhtiöt ovat tehneet sen että vain isompiin juttuihin satsataan ja muut saa sitten pärjätä omillaan. Rockin tulevaisuus on siis entistä enemmän kaikkea muuta kuin mitä sen pitäisi olla.
 
Ennen saattoi musiikillisesti tehdä jotain mikä herätti joko pahennusta tai jotain tunteita. Nykyään artistien tempaukset ovat lähinnä ulkomusikaallisia kun ei siinä musiikissa tapahdu mitään maininnan arvoista. Uutisotsikoihin pääsee kun ottaa isommat silikoonirinnat tai menee päihdevieroitukseen pariksi viikoksi,mutta hyvää musiikkia tekemällä tai hyvin soittamalla ei pääse enää mihinkään.

Ei vaivuta defaitismiin!
 
Ei niillä monikansallisilla levy-yhtiöilläkään juuri nyt mene liian hyvin, lihavat ajat ovat takana. Kyllä niitäkin voisi kiinnostaa joku kunnon pommi joka pistäisi vähän vipinää bisneksiin. Ei nekään tyhmiä siellä ole ainkaan kaikki, mitä nyt enin osa pirun laiskoja. Ja oikeastaan aika lailla se sama meno oli käynnissä 50-luvullakin, Sam Phillips myi Elviksen jättifirmalle ja tänä päivänä ne Sam Phillipsit vain ovat tallennusteknologian kehityttyä useimmiten niiden bändien soittajat itse. Se on tavallaan surku koska talkoohenki ehkäisee sen että jonkun paikallisen spekulantin tarvitsisi oikeasti sijoittaa varojaan bändiin.
 
Mutta siis läpi voisi olla mahdollistakin päästä. Se harmaa kivi on ehkä tiiviimpää kuin ennen mutta kyllä meitä kyllästyneitäkin on aina vain enemmän, eihän tällainen peli kerta kaikkiaan vetele, ei!
 
Kerran vielä: Pitää tulla uusi Beatles - ei, se ei riitä; Beatles ei riitä koska tarvitaan myyttinen alkupiste: Pitää tulla uusi Elvis! Miksei se voisi olla Suomesta, häh?
 
Pitää tulla Suurin Ja Kaunein, pitää tulla Beatlemania joka panee kaiken taas sekaisin, pitää tulla kasoittain rahaa ja kunniaa Johtotähdelle, Uudelle Elvikselle! Pitää saada taas potkua bisneksiin!
 
Tää kellaribändien muniinpuhaltelu ja räpeltely, Mnetissä viisastelu ja enemmän tai vähemmän paskojen apinoitujen omakustanteiden massatuotanto saa luvan riittää! Emme elä valmiissa maailmassa! Tai jos elämme, emme saa suostua elämään sellaisessa, hypätkäämme siitä pois! Ulos musiikillisesta konformismista, ulos ruohonjuuritason puuhastelun ja selkääntaputtelijoiden kylmästä ringistä, ulos degeneroituneesta ja yhä vain lisää degeneroituvasta vaihtoehtokulttuurista josta on jo miespolvia sitten tullut valtavirtaa, merkityksetöntä, mautonta, mieletöntä, älytöntä, tunteetonta, päihtynyttä, lääkittyä, POSITIIVISTA, asennevammaista hevonpaskaa.
 
Älkäämme olko viimeiset ihmiset Maan päällä, tämä planeetta ansaitsee parempaa, olkaamme ensimmäiset, keksikäämme pyörä uudestaan, me pystymme siihen. Joku meistä pystyy siihen.

velipesonen: Ei vaivuta defaitismiin!
 
Ei niillä monikansallisilla levy-yhtiöilläkään juuri nyt mene liian hyvin, lihavat ajat ovat takana. Kyllä niitäkin voisi kiinnostaa joku kunnon pommi joka pistäisi vähän vipinää bisneksiin. Ei nekään tyhmiä siellä ole ainkaan kaikki, mitä nyt enin osa pirun laiskoja. Ja oikeastaan aika lailla se sama meno oli käynnissä 50-luvullakin, Sam Phillips myi Elviksen jättifirmalle ja tänä päivänä ne Sam Phillipsit vain ovat tallennusteknologian kehityttyä useimmiten niiden bändien soittajat itse. Se on tavallaan surku koska talkoohenki ehkäisee sen että jonkun paikallisen spekulantin tarvitsisi oikeasti sijoittaa varojaan bändiin.
 
Mutta siis läpi voisi olla mahdollistakin päästä. Se harmaa kivi on ehkä tiiviimpää kuin ennen mutta kyllä meitä kyllästyneitäkin on aina vain enemmän, eihän tällainen peli kerta kaikkiaan vetele, ei!
 
Kerran vielä: Pitää tulla uusi Beatles - ei, se ei riitä; Beatles ei riitä koska tarvitaan myyttinen alkupiste: Pitää tulla uusi Elvis! Miksei se voisi olla Suomesta, häh?
 
Pitää tulla Suurin Ja Kaunein, pitää tulla Beatlemania joka panee kaiken taas sekaisin, pitää tulla kasoittain rahaa ja kunniaa Johtotähdelle, Uudelle Elvikselle! Pitää saada taas potkua bisneksiin!
 
Tää kellaribändien muniinpuhaltelu ja räpeltely, Mnetissä viisastelu ja enemmän tai vähemmän paskojen apinoitujen omakustanteiden massatuotanto saa luvan riittää! Emme elä valmiissa maailmassa! Tai jos elämme, emme saa suostua elämään sellaisessa, hypätkäämme siitä pois! Ulos musiikillisesta konformismista, ulos ruohonjuuritason puuhastelun ja selkääntaputtelijoiden kylmästä ringistä, ulos degeneroituneesta ja yhä vain lisää degeneroituvasta vaihtoehtokulttuurista josta on jo miespolvia sitten tullut valtavirtaa, merkityksetöntä, mautonta, mieletöntä, älytöntä, tunteetonta, päihtynyttä, lääkittyä, POSITIIVISTA, asennevammaista hevonpaskaa.
 
Älkäämme olko viimeiset ihmiset Maan päällä, tämä planeetta ansaitsee parempaa, olkaamme ensimmäiset, keksikäämme pyörä uudestaan, me pystymme siihen. Joku meistä pystyy siihen.
 
Kaikesta kajahtaneisuudestasi huolimatta, tai juuri sen takia, en voi kuin nostaa hattua! :D
 
Muox: Vai ovatko sittenkin muut kajahtaneita?

Soittajien taitavuudesta ennen vs. nyt olen sitä mieltä että nimenomaan rokkimuusikoiden taitotaso on noussut. Ainakin muutaman vuosikymmenen takaisesta. Nykyisin monet nuoret bändit soittavat paljon vaikeampia juttuja kuin esim. suomirokin alkuaikojen ja kukoistuksen aikaiset bändit. Takana on usein aika pitkälle menevää koulutusta ja asenne on enemmän ammattimainen kuin aiemmin. Siltä se näin musiikin harrastajalle näyttää. Ehkä se sitten on niin, että joidenkin mielestä "aitoa rokkia" syntyy toisenlaisista lähtökohdista, eli vaikkapa ilman koulutusta ja "känni päälle jo ennen keikkaa" -asenteella?
 
Nykyajassa tulee kyllä jotenkin liian usein vastaan ajatus, että ensisijaisesti halutaan julkkikseksi ja vasta sitten keksitään keinoja siihen. Osa noissa Idols ym. kisoissa kisaajista on tuollaista sarjaa, mutta onko sellaiset itse asiassa koskaan menestyneet ainakaan kaua'a on sitten toinen juttu. Nuo kisat eivät minusta kuitenkaan ole pelkästään pahoja ja niiden myötä on löytynyt myös useita jo ihan merkillepantavan uraa tehnyttä artistia. Mutta ketjussa peräänkuulutetun rockin kanssa heillä ei taida paljon olla tekemistä, ellen nyt unohda jotakuta.
 
Radioiden soittolistat pilasivat radion ainakin minulta. Siinähän ei ainakaan minun kaltaisen kuulijan kannalta ole mitään mieltä että aivan samat muutamat biisit pyörivät kaikilla asemilla yhtämittaa, noin hiukan kärjistettynä. Ja radiosta ei sitä myöten useinkaan voi kuulla uutta ja erilaista tai harvinaisempia kappaleita edes mainstream-artisteilta. Niiltäkin pyöritetään muutamaa samaa vanhaa biisiä vaikka levyjä olisi iso pino repertuaarissa. Rock-bändeiltä soitetaan aina ne tietyt samat vanhat tutut veisut. Mutta tästä varmaan on tsiljoona keskustelua jo käytynä.
 
Netti on toisaalta avartanut musiikillista maailmaa kuulijalle aivan valtavasti. Esim. Spotifyn kautta olen itse löytänyt sellaista hyvää musiikkia mitä en varmasti olisi aiempina vuosina voinut käytännössä löytää. Toki jonkin verran täytyy artistilla/bändillä olla jo nimeä että pääsee palveluihin siten mukaan, että tulee mitenkään esillenostetuksi ja suositelluksi. Ja kun musiikin tarjonta on paisunut ja entisestään globalisoitunut, niin ei tasan ole helppoa päästä aloittavan artistin/bändin esiin, vaikka olisi kuinka hyvä, taitava ja vielä jopa karismaattinenkin.

velipesonen:
keksikäämme pyörä uudestaan, me pystymme siihen. Joku meistä pystyy siihen.
 
Tuo on ihan saletti juttu että niin käy taas. Ja rockin saralla, mikä se sitten onkaan, se pyörä ei ehkä ole Harrikka tai Napoleonin mopo, vaan jotakin ihan muuta. Joku meistä on ehkä sen jo keksinyt. Ja sitten nähdään taas kuinka se uusi pyörä myydään monessa erivärisessä paketissa, rahat kerätään parempaan talteen, kunnes kaikki ovat jo kyllästyneitä ja huudetaan "Se on rikki, kuollut, kumit on puhki, tarvitaan uusi!"

HXY: http://www.youtube.com/watch?v=G4E1e7t9nnk
 
On tää mun mielestä paljon parempaa kamaa kuin vaikka Pää Kii.
 
Tää oli ja on kiva mutta se onkin iskelmää. http://www.youtube.com/watch?v=Sus6iJ-WvNg

antnis: Tää oli ja on kiva mutta se onkin iskelmää. http://www.youtube.com/watch?v=Sus6iJ-WvNg
 
Punk-iskelmän isä. Myöhemmät genren edustajat eivät sitten olleetkaan ihan yhtä timanttisia.

mpekkanen: Tuosta Matin ja Tepon pioneeri henkisyydestä voisi kertoa sen verran että Sleepy Sleepers teki kyllä levyn heidän kappaleistaan,ja ovat saattaneet jollakin keikalle olla ehkä mukana laulamassa. Jos sitä pioneeri henkisyyttä etsitään niin tässä tapauksessa sen on tehnyt rock bändi eli Sleepparit. Ei siis Matti ja Teppo.
 
Jos tämän keskustelun aihen on pohdiskelua rockin tulevaisuudesta ja sitten ollaan sitä mieltä ,että jotkut Rock/iskelmä bändit kuten Popeda ovat vain iskelmää tietyillä biiseillä. Kun sekin orkesteri aloitti Eppu Normaalin tavoin hieman rockimmin niin kyllä se kertoo ainakin sen mihin nämä Suomirockin veteraanit päätyvät. Aloitetaan rockilla ja punkilla ,mutta suosion tullessa ja soittotaidon kehittyessä aletaan soittamaan iskelmää. Voisihan sitä vaikka sanoa huoraamiseksikin kun aletaan veivaamaan sellaista kamaa jolla tienaa enemmän.
 
Aika monelle aloittelevalle bändille on tärkeintä se ,että tehdään sitä omaa musiikkia ja ei tehdä kompromissejä sen suhteen. Mihinkähän tämä on oikein hävinnyt?
 
Niin, edelleenkin: vuoroin vieraissa. Eiväthän nuo Sleepparien M&T-versiot uudelleen sovitettuina mitään iskelmää olleet ja olihan seassa toki jo alkuperäisinä meneviä paloja kuten "Kaiken takana on nainen". Itse levy "Sleepy Sleepers Sings Matti ja Teppo" on toimiva sekoitus tribuuttia ja huumoria. Se on toki mainittava, että eihän Turun superduo Sleepparien kanssa kovinkaan montaa yhteiskeikkaa tehnyt.
 
Mitä sitten tulee Tampereen suuriin nimiin, niin Eppu Normaalihan siirtyi melkoisen iskelmällisille linjoille jo n. 80-luvun puolivälissä ja kiihdytti siirtymää entisestään puolivälin ylitettyään. Popeda nyt on pysynyt melkoisen tyylipuhtaana rockbändinä huomattavan pitkään, mutta mitä pidemmälle on tultu niin levyille on alettu laittaa enemmän ja enemmän kappaleita joita ei ennen olisi voinut kuvitella kuulevansa Popedalta. Paten ja Costellon soololevyillä muutos näkyy myös.
 
Miksi sitten liikutaan iskelmän suuntaan? Koska vanhennutaan, on tarvis saada levyjä myytyä sekä tarve radiosoitolle. Osin on kyse myös soittajien omista musiikillisista mieltymyksistä ja mieltymyksien muuttumisesta.

Aloitetaan rockilla ja punkilla ,mutta suosion tullessa ja soittotaidon kehittyessä aletaan soittamaan iskelmää. Voisihan sitä vaikka sanoa huoraamiseksikin kun aletaan veivaamaan sellaista kamaa jolla tienaa enemmän.
 
Jengi kirjoittaa tämmöistä ihan vakavalla naamalla, myös radioiden soittolistat ja isot pahat levy-yhtiöt mainittu, mitä vittua? Omien aivojen käyttö ja omien mielipiteiden muodostaminen (vs. isoilta pojilta opitut) voisi tehdä tästä keskustelusta edes hieman vähemmän ennalta-arvattavaa.