Bassot ›

kariffi: Milloin viisikielistä bassoa tarvitaan?
 
5-kielinen basso on aika yleinen modernissa R&B- ja gospelmusiikissa. Hankittuani 5-kielisen aloin tutkia nimen omaan 5-kielisen soittotapaa ja karkeasti sen voisi jakaa näin:
1) Soittaa koko biisi käyttäen vitosen mahdollistamaa laajennettua alarekkaria. Tämä on varmaan yleisin tapa ja käytössä monessa musatyylissä. Esimerkiksi Jenni Vartiaisen "Ihmisten edessä" on aika luonteva ja huomaamaton.
2) Käyttää laajennettua alarekkaria biisin kliimaksissa tai muuten olennaisessa muutoskohdassa. Tällä tavoitellaan biisin kasvatusta totuttamalla kuulija tiettyyn ambitukseen ja yllättämällä menemällä siitä ulos. Tästä esimerkkinä vois heittää Rose Roycen biisin "Car Wash" uudemman version.
 
R&B-musassa basistit soittaa aika paljon fillejä, mutta ne ei tule liikaa läpi, kun ne tehdään alarekkarissa. Ledisin "Take Time" on tästä aika hyvä esimerkki:
http://www.youtube.com/watch?v=Ycu_SZF00Kg
 
Tulee mieleen, että jos on valmiiksi sovitettua musaa vaikka teatteriproduktioissa, niin onko esimerkiksi siellä vaatimuksena myös B-kieli?
 
Erästä viihdeproduktiota varten sovittaja soitti minulle ja kysyi löytyykö 5-kielistä. Vastasin, että löytyy, mutta tuskin olisi keikka peruuntunut jos ei olisi löytynyt. 5-kielinen basso on sen verran uusi ilmiö, että siitä ei välttämättä vaadita. Enemmänkin 5-kielistä joutuu tarjoamaan paikkoihin, jotka saisi biisin kuulostamaan mahdollisesti paremmalta. Tähän on tullut törmättyä viihdeproggiksissa, joissa vierailevana on joku pop-laulaja. Sovittaja on tehnyt sovitukset synabassolla soitetun levyversion pohjalta ja transponoinut linjaa oktaavilla saadakseen sen 4-kielisen rekisteriin. Näissä tapauksissa olen suoraan soittanut tai ehdottanut kapellimestarille linjan soittamista levyversion oktaavialasta, jolloin biisistä saa ehkä autenttisemman kuuloisen. Tämä on ainakin itselleni yleisin tilanne 5-kielisen käytölle, kun nykyisin viihde/hää/bilekeikoilla tulee soitettua musiikkia, jossa on usein 4-kielisen rekkarin alittava synabassolinja.
 
Entä alan oppilaitoksissa opiskelevat ammattiin tähtäävät basistit, onko viisikielinen oltava jo opiskeluvaiheessa soittotunneilla?
 
Viiden vuoden ammattiopintokokemuksen pohjalta (konservatorio ja AMK) voin sanoa, että suomalainen sähköbassopedagogiikka on niin vahvasti perinteistä, että 5-kielistä ei todellakaan vaadita. Opiskelijalla saattaa oman tyylilllisen suuntautumisensa vuoksi olla 5-kielinen, mutta se ei takaa että nimenomaan 5-kieliseen saisi opetusta.
 
Entä onko tuo bassonvalinta ehkä musan tyylinmukainen valinta? Vanhaa tanssimusiikkia soittava orkesteri ei liene tarvitse viisikielistä bassoa. Vai voiko joskus viisikielinen vaihtua nelikieliseen pelkästään painosyistä, jos sessiot on pitkiä ja soitetaan seisten?
 
5- ja 6-kieliset bassot helpottaa asemasoittoa, kun jättämällä käsi oikeaan kohtaan, voi soittaa koko biisin liikkumatta otelaudan suuntaisesti. Laajennettua rekkaria ei tarvitse tässä hyödyntää, mutta soitto ei ole niin kuluttavaa ja tätä tulee hyödynnettyä niillä 5-6 setin tanssilavakeikoilla. 5-kielinen ei ole aina painavampi, joten se ei välttämättä ole syy jättää sitä pois.
 
Entä ne teistä jotka käytätte molempia bassotyyppejä, niin tuleeko bassolinjoja lähestyttyä eri tavalla riippuen siitä monikokielinen soitin on kaulalla?
 
En usko kielimäärän vaikuttavan. Itse inspiroidun soittimen soundista ja tatsista tietynlaiseen soittotapaan. Uskon, että olen päättänyt jo lähestymistavan valitessani, millä bassolla lähden töitä tekemään. Toki, jos soittimen inspiroima lähestymistapa ei ole hyvä niin sitten tulee mukauduttua enemmän musiikin ehdoille, mutta seuraavalle keikalle/treeneihin/sessioon tulee sitten kiikutettua soittotapaa tukeva soitin.
 
Yhteenvetona:
 
Itse teen suurimman osan keikoista 5-kielisellä bassolla, mutta B-kielen alaääniä tulee käytettyä niissä tilanteissa, joissa koen musiikin sitä vaativan...Ja musiikki vaatii sitä yllättävän harvoin, jos soitettava sovitus (jonkun tekemä sovitus tai levyversio) ei jo sitä automaattisesti vaadi. Olen monissa treeneissä (ja ikävä kyllä myös joillakin keikoilla) joutunut toteamaan, että B-kielen alaääniin meneminen ei saanut biisiä kuulostamaan paremmalta.