| Aihe: Gretcsh Brooklyn tms uusi "vintegesoundinen" setti | |
|---|
|
No niin, lisää näitä settikyselyjä ;)
Oon jonkin aikaan haaveillut uudesta setistä, muutamin reunaehdoin eli se tärkein ensin: Soundimaailma! ja nyt ajatuksena nimenomaan ns vintage tyylinen rock soundi, lämmin, syvä ja "pyöreä" botnekas soundi. Toinen on riittävän laadukas, ettei päivityshaluja ihan heti setin kotiuduttua herää. Kolmantena sit ns. yleiskäyttöisyys kokojensa puolesta, joka mun ajatusmallissa on 22-12-(14)-16. Shellsettinä ilman virveliä. Ja vaikuttaahan se hintakin eli yli 3kE setit taitavat jäädä haaveeksi :(
Toisaalta kiinnostaisi "oikeat" vintage setit, mut ei nappaa niiden vintagelisät mitä hinnoissa yleensä on ja karsastan myös sitä et nämä mm. vanhemmat Ludvig, Gretsch ja vaikkapa Premier, Rogers tai Sonor ovat usein "väärän" kokoisia 22-12-13-16. Summasummarum: Uutta ollaan hakemassa tällä kertaa eikä sitä paljonmainostettua ja itsenikin arvostamaan "Hyvää käytettyä" (jos ei ihmettä tapahdu)
No näillä ajatuksin olen vahvasti kallistumassa otsikon mukaiseen, mutku tiedän et jotain muutakin on tarjolla, jopa parempaa(?) niin heitelkääpä ehdotuksia ja ennekaikka kokemuksianne, näkemyksiänne ko setistä. Toki niistä omista ehdotuksistanne. Ja kyllä vintege henkisyys karsii mun listoilta mm. pöörlit, tamat yms japsituotannon pois. Kenties Yamaha vois riman ylittää.
Juu ja se soundimaailma, siitä hyvä esimerkki: https://www.youtube.com/watch?featu … ayer_detailpage&v=Ev6BJPD9geA&t=149
Aika hätäinen... Mutta aina on kuitenkin iloinen yleisilme päällä | |
Tietämättä mitään mistään, mutta soundikokeilu oli mielenkiintoinen :
http://www.millbrook.fi/tuotteet.ph … 320DXLV&tuoteryhma_id=160&offset=60
Samantyyppistä mutta isommilla koilla edustaa sarja "Fab3".
Play that song, not the instrument. | |
Kumu.
Tyhmä tai blaa blaa.
markkuliini: Itse melkein näkisin että tilastollisesti on todennäköisempää saada pornoteollisuudelta moraalisesti puhdastaustaista rahaa kuin musiikkiteollisuudelta.
jazzmies: Minua aina ahdistaa arvailu ja spekulointi asioista mitä ei voi kuin arvailla | |
Kailis: Kumu.
Tyhmä tai blaa blaa.
Ei tarvitse perusteluita :) Kyllä, listalla on ja korkealla.
Aika hätäinen... Mutta aina on kuitenkin iloinen yleisilme päällä | |
Jos yksi etutomi + lattiatomi + bassari riittäisi. Joku tällainen voisi toimia hinnan puolesta myös:
http://www.thomann.de/fi/ludwig_classic_maple_rock_set52.htm
Tuossa on hintaa ja tomeja enemmän, mutta voihan aina kysyä pienempää settiä myös, niin hinta lerpahtaa hiukkasen?
Tai voisko ajatella kalvotuksella sitä vintagesoundia haettavan? | |
Gretschin vaahterarunkoiset osuu kyllä hyvin noihin spekseihin. Myös DW:n jazz series voisi olla hyvä vaihtoehto (joskin pirun kallis, ellei käytettynä löydä). Ja Kumupekkahan tosiaan äskettäin suunnitteli sen vintagesetin, jossa on ohut runko paksuilla reunavahvikkeilla ja pyöreät viisteet. On pehmeä, pyöreä ja botnekas soundi. Varsinkin snare on herkku |  Weetoz
15.08.2013 14:47:45 (muokattu 15.08.2013 14:53:38) | |
|
Miulla on Kumut niillä uusilla vintageviisteillä, ja voin kyllä suositella hyvin lämpimästi. Olin aika samanlaisella toivelistalla liikenteessä kun ite hain uutta settiä, eikä oo kaduttanut hetkeäkään että Kumuun päädyin. DW:n Classicsit olisi itelleni ollut sitten toinen vaihtoehto, mutta ne kyllä muistaakseni menee jo yli siitä 3000e-rajasta. Ite en noista Gretschin Brooklyneista oikein innostunut lähinnä syvien bassorumpujen takia, mutta sehän on makuasia tietty.
Edit: Yamahan Club Customit kannattanee myös tsekata, jos jaksat käytettyjä käydä metsästämään. Uutena ei taida enää saada? | |
Vallu-Veke: Jos yksi etutomi + lattiatomi + bassari riittäisi. Joku tällainen voisi toimia hinnan puolesta myös:
http://www.thomann.de/fi/ludwig_classic_maple_rock_set52.htm
Tuossa on hintaa ja tomeja enemmän, mutta voihan aina kysyä pienempää settiä myös, niin hinta lerpahtaa hiukkasen?
Tai voisko ajatella kalvotuksella sitä vintagesoundia haettavan?
Kiitos tästä, on mennyt täysin ohi. Värikin on nam!
Kyllä olin ajatellut alkuun pärjätä 3-osaisella, mut ehdottomasti optio toiselle FT:lle tulee olla. Kalvotuksella vois pelata mut ajatuksissa jyskyttää selvästi nykyistä laadukkaampi setti - ei auta edes tyhjällä lompakolla otsaan hierominen :)
Weetoz: Miulla on Kumut niillä uusilla vintageviisteillä, ja voin kyllä suositella hyvin lämpimästi. Olin aika samanlaisella toivelistalla liikenteessä kun ite hain uutta settiä, eikä oo kaduttanut hetkeäkään että Kumuun päädyin. DW:n Classicsit olisi itelleni ollut sitten toinen vaihtoehto, mutta ne kyllä muistaakseni menee jo yli siitä 3000e-rajasta. Ite en noista Gretschin Brooklyneista oikein innostunut lähinnä syvien bassorumpujen takia, mutta sehän on makuasia tietty.
Edit: Yamahan Club Customit kannattanee myös tsekata, jos jaksat käytettyjä käydä metsästämään. Uutena ei taida enää saada?
Ei oikeen jaksais + se et 3-osanen riitäis aluksi ja sit se metsästys vastaa alkaa jos tarvii yksittäistä FT:a ostaa saman kuosista. Done that!
Budjetti on persaukisela aina hiukan venyvä käsite, joten nuo Classicsit ei ole aivan täysin poissuljettu. Näissä toki se toinen lattiatomi jäis hamaan tulevaisuuteen. Ymmärtääkseni Brooklyniä on saanut 22x16 basarilla, varma en ole - tosin tuo 18" syvä ei nuijan hautaajalle ole pahitteeksi.
Aika hätäinen... Mutta aina on kuitenkin iloinen yleisilme päällä | |
Suosittelen tutustumaan Ludwigin 70-luvun alun setteihin ( 3-ply ). Hintataso on alhainen ja hardispuoli sillä mallilla että voi keikkailla ja käyttää ihan oikeasti. Kaarimalliset basarin jalat ovat tukevat ja muutenkin viritys yms onnistuu helposti. Soundi on erittäin lämmin ja pehmeä.
Mulla on aktiivikäytössä setti jossa on 22" ( virgin ), 13" ja 16". 14"-lattari on harvinaisempi mutta 12"/16" -comboa näkee. | |
Kumut noilla uusilla runko/viiste komboilla kuullostaa hyvältä.. Mutta jos "vanhat" Kumut tai DWn jazz series kiinnostaa niin laita viesti..;)
Kalliimmat on useimmiten parempia kuin halvemmat. -arse | |
janneto: Suosittelen tutustumaan Ludwigin 70-luvun alun setteihin ( 3-ply ). Hintataso on alhainen ja hardispuoli sillä mallilla että voi keikkailla ja käyttää ihan oikeasti. Kaarimalliset basarin jalat ovat tukevat ja muutenkin viritys yms onnistuu helposti. Soundi on erittäin lämmin ja pehmeä.
Mulla on aktiivikäytössä setti jossa on 22" ( virgin ), 13" ja 16". 14"-lattari on harvinaisempi mutta 12"/16" -comboa näkee.
Tutustushan noihin mielellään ihan testisoitollakin...en vain koskaan ole päässyt testaamaan 3ply Ludareita :(
Classic Maplea on tullut omistettuakin,mutta nuo 3ply kannut kyllä kiinnostaisi...
Mihin hintaan noita liikkuu käytettynä?esmes 22,12,16,tai 22,13,16-satsit?Onko eroa pinnoitteen mukaan?Esmes butchers block on yleensä aika halpa kun taas muut pinnoitteet ei (siis noissa classic mapleissa)
----------------------------------------------------------------------------------------
Gretschin Brooklyneissä on kyllä hienot soundit,mutta rumpujen finish-valikoima on aika onneton minun mielestä...(kyllä,sillä on väliä jos ostat uudet kalliit rummut)
Soitin laineella testailin yhtä settiä ja oli kyllä oikeinkin muikea paketti,nam | |
artsipartsi: Tutustushan noihin mielellään ihan testisoitollakin...en vain koskaan ole päässyt testaamaan 3ply Ludareita :(
Classic Maplea on tullut omistettuakin,mutta nuo 3ply kannut kyllä kiinnostaisi...
Mihin hintaan noita liikkuu käytettynä?esmes 22,12,16,tai 22,13,16-satsit?Onko eroa pinnoitteen mukaan?Esmes butchers block on yleensä aika halpa kun taas muut pinnoitteet ei (siis noissa classic mapleissa)
----------------------------------------------------------------------------------------
Gretschin Brooklyneissä on kyllä hienot soundit,mutta rumpujen finish-valikoima on aika onneton minun mielestä...(kyllä,sillä on väliä jos ostat uudet kalliit rummut)
Soitin laineella testailin yhtä settiä ja oli kyllä oikeinkin muikea paketti,nam
Ostin omani ( 22"/13"/16" ) tonnilla. Noissa on aina Wrappi, myös Butcher block ( joka on hieno ). Mun setti on blue oyster ( bowling ball ), yleinen suomessa ja edullinen.
Pidän myös mitoituksesta; bd on 22"x14" ja pikkutomit joko 12"x8" tai 13"x9". | |
Alkuperäiseen kysymykseen tuli vielä mieleen noista hinnoista:
Viime aikoina käytetyt vintage rummut torilla
Rogers 24,13,14,18 (mojave red) 800e,tippui 700e:hen lopulta
Slingerland (settejä ollut useita myynnissä) hinnat 150-1200e
Ludwig (useita settejä) 650-yli 2000e
Gretsch 1700e (nyt torilla)
Varmasti muitakin on ollut,mutta tuossa nyt muutama. Mikä nyt sitten on kova hinta huippuvintage setistä...eh,en tiedä.
Ainakin se keltainen Slinkku oli tosiaan ilman "vintage lisää": 150e :)
Kaikkia yllämainittuja merkkejä saa käsittääkseni noilla 3ply rungoilla?Mutta ainakin tuo rogers on/oli xp-8 runkoinen eli oliko se nyt 6ply?+ilman vahvikerenkaita.
Mutta tosiaan,kuten janneto tuossa mainitsi niin Ludwigin settejäkin liikkuu edukkaaseen hintaan.Tai noh, ainakin minusta 1000e huippusetistä on todella vähän.
Tuommosta vintagesettiä ostaessaa mietin yleensä itse että kuinka hyvin siihen on saatavilla varaosia.
Ludwigin setteihin kun saa kaikkea vaikka suoraan tehtaalta,kun taas esmes Rogersin osat voi olla kiven alla. | |
Vanhan setin ostaminen vaatii tietoa ja mahdollisuutta tuotteen tarkistamiseen. Kaikki vanha ei ole hyvää eikä hyvässä kunnossa. Vanhoja rumpuja on myös usein modattu ( tomiholderit, maalaaminen ). Viisteet voi kunnostaa mutta halkeamat ja ylimääräiset reiät vaativat jo ammattitaitoa.
Hinnoittelu saattaa olla epärealistinen, on katsottu ebaysta että Black Oyster Ludwig 1964 maksaa 2000€ ja laitetaan se sitten minkä tahansa Ludwigin hinnaksi. Kunto, kokoonpano ja haluttavuus/harvinaisuus vaikuttavat todelliseen arvoon. | |
60-luvun Ludwigeihin ei pikkunippeliä, tuumakoon siipimuttereita,... ihan tehtailta taida löytyä enää. Siihen vanhempaan muhviin, tomiholdereihin jalkoihin,.. ei varaosia ole Ludwigin kataloogeissa, jos oikein olen tziihkaillut.
Lugia vannetta,,, löytyy, mutta niitä harmillisia pikkuosia saa kyllä metsästää.
Juu no uutta settiä taisi olla hakusessa.
Olisi kiva tietää mikä nykyisistä edustaa vintagesoundia?
Kumulla taitaa olla sinne päin, mutta mitä materiaali (koivu) vaikuttaa soundiin?
60-luvulla oli kait erilaiset puut muodissa?
No saisko nykyaikaisella rummulla ja nahkakalvoilla toivotun suuntaisen soundin?
Uusimmat nahkakalvot ei enää veny sillai ihan kamalasti. |  Laakstr
16.08.2013 10:26:07 (muokattu 16.08.2013 10:26:58) | |
|
Kiitos kaikille jo näistä komenteista ja vinkeistä!
janneto: Vanhan setin ostaminen vaatii tietoa ja mahdollisuutta tuotteen tarkistamiseen. Kaikki vanha ei ole hyvää eikä hyvässä kunnossa. Vanhoja rumpuja on myös usein modattu ( tomiholderit, maalaaminen ). Viisteet voi kunnostaa mutta halkeamat ja ylimääräiset reiät vaativat jo ammattitaitoa...
Juuri näin!
Ograit, aika ahkeraan olen toria/ebayta/muutamia muita potentiaalisia myyntipalstoja seurannut kun tämä "tauti" on ollut päällä jo jonkin aikaa. Ehkäpä se on onkelma se et mulla ei ole riittävästi ymmärrystä noiden oikeiden vintage settien päälle. Ja tämän hintaluokan settiä ei oikeen raaskis vaan tilata, testaamaan tahtoo.
Ei yksistään nuo hinnat, jotka musta mint-kuntoisesta - siis täysin - niistä harvoista seteistä, joita noissa kauppapaikoissa liikkuu ole se "närästävä" tekijä vaan nuo koot olen speksannut kyllä juuri noihin parillisiin ja basarin tulee olla virgin. Sitten on tuo varaosajuttu... projektia ei ole suunnitelmissa hankkia, semmonen on tuossa jo odottamassa noiden 2000 Sonorien muodossa, kunhan illat pitenee niin potkasen sen käyntiin.
Vallu-Veke:...Juu no uutta settiä taisi olla hakusessa.
Olisi kiva tietää mikä nykyisistä edustaa vintagesoundia?
...
Näin...Tämä se muakin kiinnostaa :) Mulle tuo Brooklyn on aikas liki. Katselin eilisellä useita tuubipätkiä mielenkiinnosta noista muutamasta ehdotetusta ja tuo Ludarin Classic Maple kuulosti oiken hyvältä, samoin DW Classics. Ero oli nuissa jopa niin pieni mun korvaan että sitä vaadittavaa extra tonnia tai puoltatoista en noihin DW:n sijoittaisi. Ja onhan DW varsin uudehko valmistaja Ludwig:n verrattuna :) Yamahan Club Custom ei aivan sytyttänyt. Noita Jammuja saa muuten vielä esim thomanilta.
Sonorin Prolite olis ohuilla vahvikerenkaisilla "vintage" rungoilla ja soundi on kyllä myös hieno. Tätä olen kaavaillut kanssa, mut taitaa mieli tehdä kuitenkin tällä kertaa jotain muuta.
Aika hätäinen... Mutta aina on kuitenkin iloinen yleisilme päällä | |
Laakstr:
Katselin eilisellä useita tuubipätkiä mielenkiinnosta noista muutamasta ehdotetusta ja tuo Ludarin Classic Maple kuulosti oiken hyvältä, samoin DW Classics. Ero oli nuissa jopa niin pieni mun korvaan että sitä vaadittavaa extra tonnia tai puoltatoista en noihin DW:n sijoittaisi. Ja onhan DW varsin uudehko valmistaja Ludwig:n verrattuna :)
Mun korvaan noissa Ludarin classic maplessa ja Dw classiseissa on kyllä niin erilaiset rungot ja soundi kuin vain olla saattaa. Ludarissa ajasta riippuen joko 6 tai 7 kerrosta vaahteraa ilman vahvikerenkaita nykyaikaisilla eli suht terävillä reunaviisteillä, eli soundi on aika tyypillinen "uuden rummun soundi". Mun korvaan classic maplet ovat aina olleet hieman kovan kuuloiset, etenkin kun vertaa 60-luvun ludariin.
Dw classiceissa taas on 3 kerroksinen mahonki-poppeli-mahonki runko ja aika paksu vaahterainen vahvikerengas, ja pyöreä reunaviiste. runkorakenteella jäljitellään 40- ja 50-luvun Radio King-settejä. Olen parikertaa settiä testaillut, ja niissä on vanhahtavin soundi mitä olen uusissa seteissä törmännyt. Äärimmäisen lämmin ja pyöreä ja nykysettien rinnalla jopa tuhnukkakin soundi. :)
Nettiveidoiden vertailu on kyllä haastavaa, etenkin jos ovat eri lähteistä, joten niihin kannattaa suhtautua varauksella.
Itseltä ääni Dw Jazz-seriesille. Parhaat rummut mitä mulla on koskaan ollut. 2 settiä on jo sitä sarjaa, ja jos olisin ostamassa itselle nejättä settiä niin saattaisin hyvinkin päätyä taasen jazz-seriesiin. :)
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | Laakstr
16.08.2013 11:32:25 (muokattu 16.08.2013 11:48:11) | |
|
markkuliini: Mun korvaan noissa Ludarin classic maplessa ja Dw classiseissa on kyllä niin erilaiset rungot ja soundi kuin vain olla saattaa. Ludarissa ajasta riippuen joko 6 tai 7 kerrosta vaahteraa ilman vahvikerenkaita nykyaikaisilla eli suht terävillä reunaviisteillä, eli soundi on aika tyypillinen "uuden rummun soundi". Mun korvaan classic maplet ovat aina olleet hieman kovan kuuloiset, etenkin kun vertaa 60-luvun ludariin.
Dw classiceissa taas on 3 kerroksinen mahonki-poppeli-mahonki runko ja aika paksu vaahterainen vahvikerengas, ja pyöreä reunaviiste. runkorakenteella jäljitellään 40- ja 50-luvun Radio King-settejä. Olen parikertaa settiä testaillut, ja niissä on vanhahtavin soundi mitä olen uusissa seteissä törmännyt. Äärimmäisen lämmin ja pyöreä ja nykysettien rinnalla jopa tuhnukkakin soundi. :)
Nettiveidoiden vertailu on kyllä haastavaa, etenkin jos ovat eri lähteistä, joten niihin kannattaa suhtautua varauksella.
Itseltä ääni Dw Jazz-seriesille. Parhaat rummut mitä mulla on koskaan ollut. 2 settiä on jo sitä sarjaa, ja jos olisin ostamassa itselle nejättä settiä niin saattaisin hyvinkin päätyä taasen jazz-seriesiin. :)
No tätä minäkin ihmettelin, kun rakenne on selvästi eri. En sit tiedä kuin nuo memphisin kaverit nämä näytteet tekee, mutta en noissa niin suurta eroa kuule kuin olettaa saattaisi. Noita sämplejä näistä olen toki katsellut mahdollisimman monesta lähteestä, saa paljon paremman kuvan. Nyt tarttee mennä niiden avulla kun haarukoidaan mitä testaileen lähdetään.
DW: https://www.youtube.com/watch?v=lJcIvhwzyXw
Ludwig: https://www.youtube.com/watch?v=wnfI_FsXj-M
Onhan noissa toki eroja, mutta musta näissä näytteissä yllättävän vähän. Kumpi parempi sitä en osaa edes sanoa mut omaa korvaa mielyttä molemmat, Ludarit aivan aavistuksen enemmän. Eri juttuhan on sitten itse testattaessa. Tähän ei mulla mahkuja (vielä) ole ollut.
E: voipi olla et tuossa DW:n pätkässä sotkee mua tuo snare, joka on aivan helweten upean kuuloinen ;)
EE: Juu tuossa ollaan toki lähempänä samoja vireitä DW:n kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=cO7yzCo6i8M
Aika hätäinen... Mutta aina on kuitenkin iloinen yleisilme päällä |  markkuliini
16.08.2013 11:46:30 (muokattu 16.08.2013 11:56:41) | |
|
Laakstr: No tätä minäkin ihmettelin, kun rakenne on selvästi eri. En sit tiedä kuin nuo memphisin kaverit nämä näytteet tekee, mutta en noissa niin suurta eroa kuule kuin olettaa saattaisi. Noita sämplejä näistä olen toki katsellut mahdollisimman monesta lähteestä, saa paljon paremman kuvan. Nyt tarttee mennä niiden avulla kun haarukoidaan mitä testaileen lähdetään.
DW: https://www.youtube.com/watch?v=lJcIvhwzyXw
Ludwig: https://www.youtube.com/watch?v=wnfI_FsXj-M
Onhan noissa toki eroja, mutta musta näissä näytteissä yllättävän vähän. Kumpi parempi sitä en osaa edes sanoa mut omaa korvaa mielyttä molemmat, Ludarit aivan aavistuksen enemmän. Eri juttuhan on sitten itse testattaessa. Tähän ei mulla mahkuja (vielä) ole ollut.
E: voipi olla et tuossa DW:n pätkässä sotkee mua tuo snare, joka on aivan helweten upean kuuloinen ;)
Itsekin joskus mietin että Memphis drumshopin pätkissä setit kuulostaa yllättävän samalta, mutta sitten totesin että luultavasti setit äänitetään sen verran etäältä että itseasiassa huone värittää soundia aika paljon. Kuunnellaan siis yhtäpaljon huoneen soundia kuin settejäkin.
On noissa mun korvaan selvä ero kuitenkin, no ainakin Dw-setin soittaja näyttäis ja kuulostais hautaavan bassarinuijan kalvoon, ja se kyllä tappaa soundista botnen pois ihan täysin.
Ambassador kalvot ja lyhyt bassorumpu ei kyllä sellaista hautaavaa tatsia siedä yhtään, joskin mun mielestä noissa Mephis-pätkissä lähes kaikki bassarit kuulostaa huonoilta. En muutenkaan ole ihan vakuuttunut tuon kaverin tatsista (joka siis vaikuttaa soundiin ehkä eniten), mutta eipä hän ole tainnut paljoa videoita tehdäkään.
Tomeissa on Ludareissa paljon märempi ja selvempi attack, Dw:issä soinnin ja attackin suhde on paljon enemmän soinnin eduksi. Dw:issä on myös soundissa sellaista rakeisuutta, joka luultavasti johtuu mahongista. Ludwigin soundin koen paljon "suoremmaksi".
Edit: Tuo Dw:n classiceissa tuleva bassarin kalvo eli coated ambassador on vähän kinkkinen minusta. Vaatii hyvän vireen, tatsin ja huoneen jotta toimis. Ja sitten jos ei toimi, niin ei toimi yhtään.
Ei tuo Ludari-pätkän soittajakaan minusta mikään tatsin ylijumala ole, mutta tästä huomaa kuinka paljon paremman soundin hän saa classiceista, vaikkakin bassari toki onkin 24". https://www.youtube.com/watch?v=zHRTET2q3Qc
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | |
markkuliini: Itsekin joskus mietin että Memphis drumshopin pätkissä setit kuulostaa yllättävän samalta, mutta sitten totesin että luultavasti setit äänitetään sen verran etäältä että itseasiassa huone värittää soundia aika paljon. Kuunnellaan siis yhtäpaljon huoneen soundia kuin settejäkin.
On noissa mun korvaan selvä ero kuitenkin, no ainakin Dw-setin soittaja näyttäis ja kuulostais hautaavan bassarinuijan kalvoon, ja se kyllä tappaa soundista botnen pois ihan täysin.
Ambassador kalvot ja lyhyt bassorumpu ei kyllä sellaista hautaavaa tatsia siedä yhtään, joskin mun mielestä noissa Mephis-pätkissä lähes kaikki bassarit kuulostaa huonoilta. En muutenkaan ole ihan vakuuttunut tuon kaverin tatsista (joka siis vaikuttaa soundiin ehkä eniten), mutta eipä hän ole tainnut paljoa videoita tehdäkään.
Tomeissa on Ludareissa paljon märempi ja selvempi attack, Dw:issä soinnin ja attackin suhde on paljon enemmän soinnin eduksi. Dw:issä on myös soundissa sellaista rakeisuutta, joka luultavasti johtuu mahongista. Ludwigin soundin koen paljon "suoremmaksi".
Keprele, kun mä oon hiukan kade sun taidoille analysoida ja pukea sanoiksi nuo erilaiset soundit :)
Juuri tuota suoruutta ja hieman attakkivoittoista soundia pidän ehkäpä syynä miksi nuo Ludarit mua enemmän mielyttää.
Aika hätäinen... Mutta aina on kuitenkin iloinen yleisilme päällä | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
