Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos parin Hz:n päälle lasketaan niin huilu tai muu soitin on siinä tapauksessa pidettävä myös täysin paikoillaan äänitystä tehdessä.
Erittäin intensiivinseen heavy-nokkahuilusooloon eläytyessä, instrumentin nopeus suhteessa mikrofonin nopeuteen (yleensä siis 0 m/s) voi nimittäin kasvaa niin suureksi, että tallennetun äänen taajuus poikkeaa merkittävästi halutusta. Samoin on huolehdittava että äänityskopin lämpötila säilyy samana koko session ajan, jotta äänen nopeus ja sitä kautta taajuus ei muuttuisi.

ganesha: Flyygelit viritetään yleensä 442 Hz:iin, joten biisit joissa on sitä, on hieman ylävireessä.
 
Hmmm. Nauhalle, kun aikoinaan äänitettiin ja niissä masinoissa oli yleensä, "vari-speed" mukana, niin: Alkuun pianolla vähän pelkkää A 442 Hz. Metronomi klikiksi ja soitetaan tarvittavat jutut pianolla --> Nauhanopeutta hitaammaksi, kunnes alun A 442 Hz -> A 440 Hz. Äänitetään klikin mukaan, loput soittimet.
 
Tai alkuun kitaran huiluäänellä A:ta. Pianon kohdalla nauhanopeutta lisää, kunnes kitaran A on sama kuin pianon A. Jne.
 
(Kasetti 4-raiturin kanssa, se "pitch + / -" oli hyvä olemassa. Niin halvan Yamahan FM-vehkeen "vireisyyden", kuin nauhahuojunnankin takia. Mutta eihän sen avulla nyt kukaan alkanut, esim. soittaa kaikkein hitaimmalla nopeudella soolojaan. Ja sitten laittanut nopeutta takaisin normaaliksi. Ei nyt ikinä...)

Groke: Ainakaan itse en näin ei-ammattilaisena ole kuullut yhdenkään kitaristin käyttäneen minkäänlaista autotunea. Mutta kertokaa ihmeessä, jos sellaistakin nykyään tapahtuu
 
Aivan varmasti käytetään kaikkia mahdollisia laitteita, joilla voidaan muokata jälkikäteen kitaran (tai minkä tahansa muun instrumentin) virettä, timeä, tms. Linkissä Melodynen tutorvideoita: http://www.celemony.com/cms/index.php?id=videos#top

Nokkahuilun vireisyys on aika lailla soittajan tekniikasta kiinni.

Ziggy Bubba: Se auto-tune muuten... Onko tietoa että tuota käytetään kitaroissa tosissaan yhtenään? Ite veikkaisin useimmalla rock-levyllä luotettavan enemmän sen tasavireisen kitaran virittämiseen biisin mukaan. Siis vaikkapa B-kieli hiukan alavireeseen jos puhtaan duuri-terssin avoimeen A:han haluaa.
 
Tuolla Custom Soundsin Backstagella tätä kitaran vireisyysasiaa käsiteltiin mun mielestä oikein kiinnostavasti. Myönnän, että itelle tuli paljon uutta infoa & ajattelun aihetta. Tsekatkaa video:
http://backstage.custom-sounds.com/ … a-9-slash-12-viritys-ja-temperointi
 
Tää video oli kyl melkoisen kiinnostava. Blussabongon bamautin.

Johann Onn: (Kasetti 4-raiturin kanssa, se "pitch + / -" oli hyvä olemassa. Niin halvan Yamahan FM-vehkeen "vireisyyden", kuin nauhahuojunnankin takia. Mutta eihän sen avulla nyt kukaan alkanut, esim. soittaa kaikkein hitaimmalla nopeudella soolojaan. Ja sitten laittanut nopeutta takaisin normaaliksi. Ei nyt ikinä...)
 
Aikanaan kun jotain kasettijuttuja neliraiturilla tehtiin, niin oli työn ja tuskan takana löytää sellaisia kasetteja, jotka kestivät sitä jatkuvaa kelailua, toistoa ja nauhan venytystä. Eihän meillä pikkupoikina silloin ollut rahaa mitään kalliita nauhoja edes ostaa. BASFilla ja TDK:lla koitettiin pärjätä ja toivottiin että saadaan yhdellä otolla kaikki purkkiin :)

Funkonaut: Tää video oli kyl melkoisen kiinnostava. Blussabongon bamautin.
 
Oli kyllä joo! Nuo vireongelmat tuli itselläni vastaan studiossa ensimmäisen kerran joskus 2006. Kitara oli mittarin mukaan vireessä, mutta D-duuri kuulosti kamalalta. Totesin sitten itse, että ehkä parempi virittää terssi hieman alavireeseen, että kuulostaa paremmalta. Jatkossa on sitten enemmän tullut luotettua korviin kuin mittariin intervallien virityksessä.