Tanssimusiikki ›

Tulipas vielä mieleen muutaman vuoden takainen tapaus, oltiin tanssilavalla keikalla ja sitten tauolle lähtiessä eräs minua nuorempi nuori mieshenkilö tuli kysymään saisiko soittaa Hurriganes/Lollipops kappaleen I will stay, on harjoitellut kotona ja kovasti haluaisi kokeilla esiintyä yleisön edessä. Järjestäjän edustaja (jotain sukua vissiin) vielä kommentoi, että kyllä se poika osaa soittaa.
 
No ei siinä mitään annoin kitaran kouraan ja siitä vaan. Kysyin, että laitetaanko mikki laulua varten:" ei tarvitse, pelkästään soitan".
 
Voin todeta, että kyllä, oli harjoiteltu kotona kolme sointua F-G7-am sekä se lyhyehkö soolonpätkä. Ja kyllä se kappaleen rakennekin oli hallussa.
Jos olisi ollut vielä rummut, basso ja laulu, niin siitähän olisi tullut ihan hieno kappale kokonaisuudessaan.

Meikä rämpyttäjällä on käyny usein niin,mitä paremmat soitto kaverit ympärillä sen helpommin oma soitto kulkee kitara/basso.Jotenkin venyy meikä.

mondo: Meikä rämpyttäjällä on käyny usein niin,mitä paremmat soitto kaverit ympärillä sen helpommin oma soitto kulkee kitara/basso.Jotenkin venyy meikä.
 
Sitähän aina suositellaan, että kehittyäkseen kannattaa soittaa itseään taitavampien soittajien kanssa. Tämän tavoitteen olen saavuttanut lähes aina.

Kefiiri: Sitähän aina suositellaan, että kehittyäkseen kannattaa soittaa itseään taitavampien soittajien kanssa. Tämän tavoitteen olen saavuttanut lähes aina.
 
Pikemminkin kuunnella levyiltä näitä virtuooseja/mestareita ja opetella sieltä.
 
Se on klassisin ja toimivin tapa.

Anonymous-jazz: Pikemminkin kuunnella levyiltä näitä virtuooseja/mestareita ja opetella sieltä.
 
Se on klassisin ja toimivin tapa.
 
Ennenkuin levyiltä kuuntelemalla voi opetella, täytyy oppia hahmottamaan sitä musiikkia aika hyvin. Voisin kuvitella että se hahmottaminen kehittyy parhaiten jos soittaa oikeiden soittajien kanssa. En tarkoita hahmottamisella varsinaisesta ear trainingia vaan ihan sen musakokonaisuuden hahmottamista: mitä eri soittimet siinä tekevät. Ja samaten yhteissoittoa ei ole helppoa oppia levyjä kuuntelemalla, vaan soittamalla yhdessä ihmisten kanssa. Pitää oppia oman soittimen hallinnan perusteet ja eri soitinten roolit siinä musatyylissä josta on kiinnostunut. Sitten kun tämmöiset perusasiat on kunnossa, niin varmasti tuo levyiltä opettelu vie asioita hyvin eteenpäin. Mutta tyypillinen ensimmäisen kitaransa saanut (vrt. aloitusviesti) menee todennäköisesti harhasuuntaan kuuntelemalla levyä ja yrittämällä matkia sitä.
 
PS. Mä lähden tässä siis aloitusviestin tapauksesta, että soittajan soitossa ei ole mitään tolkkua. On ihan toinen juttu kehittyä soittajana jos perusasiat on jo hallussa.

Anonymous-jazz: Pikemminkin kuunnella levyiltä näitä virtuooseja/mestareita ja opetella sieltä.
 
Se on klassisin ja toimivin tapa.
 
Kaikki ovat varmaan ainakin aloittaneet siitä tilanteesta, että ovat levyiltä kuunnelleet itseä parempia muusikoita.
 
Jos kuitenkin soittaa itseään parempien muusikoiden kanssa bändissä niin on se parempi kuin soittaa yksin kotona ja kuunnella mestareita tai soittaa bändissä jossa kaikki muut ovat selkeästi huonompia. Ihan vaan jos oppimisen kannalta ajatellaan.
 
Tietysti olisi kaikkein parasta ,että bändin soittajat olisivat kaikki kiinnostuneita samoista asioista ja motivoituneita treenaamaan. Näin se homma voisi sitten kehittyäkkin.
Joskus voi käydä jopa niinkin hyvin ,että kaikki osaa jo omat hommansa. Silloin voi olla jopa mahdollisuuksia sille ,että siitä musiikista joku toinenkin saattaa tykätä.

Anonymous-jazz: Pikemminkin kuunnella levyiltä näitä virtuooseja/mestareita ja opetella sieltä. Se on klassisin ja toimivin tapa.
 
Toki näinkin, mutta bändisoiton opetteluun vaaditaan jonkinlainen ryhmä. Sitä, että oppii kuuntelemaan mitä kaverit touhuavat, ja mukauttamaan oman soittonsa siihen, ei levyjen kanssa soitellessa opi. (Paitsi jos nämä kaverit soittavat kuin levyllä!)

Kehittyykö korvakuulolla soitto ja harmoniataju sekä musikaalisuus soittamalla rämpyttäjien kanssa samassa rock-orkesterissa. Vai kuuntelemalla monenlaista musaa levyiltä ja laajentamalla sitä kautta omaa harmoniapäätä.

Anonymous-jazz: Kehittyykö korvakuulolla soitto ja harmoniataju sekä musikaalisuus soittamalla rämpyttäjien kanssa samassa rock-orkesterissa. Vai kuuntelemalla monenlaista musaa levyiltä ja laajentamalla sitä kautta omaa harmoniapäätä.
 
Mä arvelen että nää näkemyserot tulee siitä että jokaisella on oma historia takana. Mä olisin parikymppisenä tarvinnut soittoporukan mutta ei ollut. Omanikäiset olivat jo taitavia eikä huolineet joukkoon. Ja aloittelijat olivat kymmenen vuotta nuorempia punkin rämpyttäjiä.
 
Mä näkisin että mulla alkoi kehitys oikeasti vasta sitten kun alkoi löytyä tekniikkaa että pääsin soittelemaan itseni kanssa ja koneen tekemiä taustoja vasten. Vasta sen jälkeen olisi ollut edellytyksiä tuohon korkeamman tajun kehittämiseen. Ei kaikki synny semmoisen Klaus Järvinen -kuulon kanssa että luonnostaan osaa eritellä mitä levyllä tapahtuu.
 
On ihan toinen juttu jos on saanut soitto-opetusta ja soittokokemusta sopivassa tahdissa ja siinä yhtälailla sopivassa tahdissa alkanut kehittää taitojaan kuuntelemalla ja hyödyntämällä sitä kuunneltua.
 
Mutta mä jotenkin oletan, että tuommoinen aloitustekstin kuvaama sekoilusoitto on sillä tasolla, että ei vielä ole edellytyksiä oppia suoraan levyiltä. Ja kakofonia voi peräti syntyä siitä että yrittää toteuttaa sitä mitä levyltä on kuullut, mutta vain fiilispohjalta, ilman kykyä hahmottaa sitä musiikkia niin että voisi päätellä mitä ja kuinka itse kannattaa soittaa.
 
Lisäys: tässä keskustelussa kyllä taitaa sotkea sekin että on niin monta rämpyttäjän määritelmää. Aloitusviestissäkin jo kaksi: soittaja jonka soitossa ei ole tolkkua, ja soittaja joka osaa vain pari sointua. Minusta ollaan hyvässä alussa, jos soitetaan kolmella soinnulla rytmisesti ja harmonisesti järkevästi.

Nothingia.

Anonymous-jazz: Kehittyykö korvakuulolla soitto ja harmoniataju sekä musikaalisuus soittamalla rämpyttäjien kanssa samassa rock-orkesterissa. Vai kuuntelemalla monenlaista musaa levyiltä ja laajentamalla sitä kautta omaa harmoniapäätä.
 
No, voidaanko sopia semmoinen kompromissi, että kummastakin lähestymistavasta on hyötyä?
 
Harmonioiden hahmottamisessa levymusan plokkaus on hyödyksi, mutta toisten kanssa yhteen soittamisen oppii vain käytännössä. Ainakin amatööriosastolla, jossa time (mitäs se on suomeksi?) nyrjähtelee milloin mihinkin suuntaan, ja mukana on jotenkin luovittava.

Jo edesmennyt rumpalisuuruus Buddy Rich totesi aikanaan tylysti, että "Jos ei sulla ole kovempia musiikillisia lahjoja, niin päädyt sitten soittamaan rokkibändiin".

Anonymous-jazz: Jo edesmennyt rumpalisuuruus Buddy Rich totesi aikanaan tylysti, että "Jos ei sulla ole kovempia musiikillisia lahjoja, niin päädyt sitten soittamaan rokkibändiin".
 
Tuo todistaa vain sen, että jatsin soittaminen on epäterveellistä. Kaikki vanhat jatsistarat ovat tätä nykyä kuolleita ;)

Jatsihommassa se pyörän keksiminen uudestaan olisi niin iso urakka, että annetaan niiden plokata Coltranensa... ehtivät sitten paremmin keksiä uusia kikkailuja iloksemme.
 
Ja kyllähän semmoinenkin jehu kuin Charlie Parker jo opetteli Lester Youngin soittoa levyiltä. Moisen toiminnan merkitystä ei parane aliarvioida.

Sieltä, kun oikein kovasti reiän kohdalta rämpyttää!

ÄM: Kerrompa tässä terveisiä thaimaasta, samalla asiaakin vähän sivuten.
 
Oliko mulla joku pointti, taisin unohtaa.
 
No ni lähempä tästä kaljoille.
 
Eiköhän tämän pointti ollut lähinnä se että minä olen Thaimaassa ja te ette senkin persaukiset. nimimerkki en ole katkera ollenkaan, en.

EP: Sieltä, kun oikein kovasti reiän kohdalta rämpyttää!
 
Tuossa oli vastaus siihen, että mitä yhteistä on kitaralla ja naisella.

paice60: Eiköhän tämän pointti ollut lähinnä se että minä olen Thaimaassa ja te ette senkin persaukiset. nimimerkki en ole katkera ollenkaan, en.
 
Hitto, kun ihan oikeesti pyrin varmistamaan, ettei kukaan vahingossakaan mene käsittämään sitä niin, mutta Paicepa tietenkin. : )
No menempä tästä kaljalle taas.

Pistäytyessäni pitkästä aikaa Vikingin Amorellalla (Sattuman järjestämä jäynä: Voitin risteilyn arpajaisissa.) oli soittoni ja karvainen naamani korvattu äärettömän kauniilla, suklaan värisellä tytöllä. Silmä lepäsi, korva ei. Tämän tenhottaren repertuaarin kuului pelkästään skaalojen kelaaminen. Sormiharjoitustensa väliin tämä silmän herkku heitti poikkeuksetta I+IV+V+I kadenssin satunnaisesta sävellajista sekä sensuellin hymyn. Mitään tunnistettavaa biisiä ei flyygelin koskettimilta kuitenkaan herunut.
 
-Mutta se hymy ja ne silmät...
 
Tämän Mustan-Emmanuellen konsertti sisälsi oikeasti pelkkää pianon treenausta ja viehkoa hymyilyä. Mikäli joku meistä rumemman sukupuolen edustajista olisi moista "musiikkia" tarjonnut, olisi keikka jäänyt sangen lyhyeksi.
 
Niin minä silloin mieleni pahoitin.