Media ja viihde ›

Bret Easton Ellis - Vetovoiman Lait
 
Mm. Amerikan Psykon kirjoittaneen Ellisin toinen teos. Rikkaat yliopisto-opiskelijat ajelehtivat huumepäissään irtosuhteesta toiseen. Sinänsä tässä ei ollut juuri mitään samaistumispintaa eikä ollut lähelläkään tekijänsä parhaita (vaikka itse kirjailija onkin toista mieltä), mutta tulipa nyt luettua.

Why England Lose - Simon Kuper & Stefan Szymanski. Suosittelen jalkapallon ystäville
 
". At last, football has its answer to Freakonomics, The Tipping Point and The Undercover Economist.
 
"Why do England lose?"
"Why do Newcastle United always buy the wrong players?"
"How could Nottingham Forest go from winning the European Cup to the depths of League One?"
"Penalties - what are they good for?"
 
These are questions every football fan has asked. Why England Lose answers them. It brings the techniques of bestselling books such as Freakonomics and The Undercover Economist to bear on our national sport. Written with an economist's brain and a football writer's skill, it applies high-powered analytical tools to everyday football topics.
 
Why England Lose isn't in the first place about money. It's about looking at data in new ways. It's about revealing counterintuitive truths about football. It explains all manner of things about the game which newspapers just can't see. It all adds up to a new way of looking at football, beyond clichés about "The Magic of the FA Cup", "England's Shock Defeat" and "Newcastle's New South American Star".
 
No training in economics is needed to read Why England Lose. But the reader will come out of it with a better understanding not just of football, but of how economists think and what they know"

Lisää äänikirjoja: Carl Saganin Contact Jodie Fosterin lukemana. Lukuesitys oli mitä mahtavin; Fosterilla tuntui olevan lähes loputon määrä erilaisia aksenttejakin käytössään, joten lukemistaan oli suorastaan ilo kuunnella. Myös taustamusiikki/äänitehosteet olivat mielestäni juuri sopivan hillittyjä, eivät ainakaan ruvenneet häiritsemään missään vaiheessa. Kirjaa oli kuitenkin aika rajusti lyhennetty, joten monien "vanhentuneiden" juttujen (esim. Venäjää kutsutaan painetussa versiossa edelleen Neuvostoliitoksi, koska kirja on alunperin kirjoitettu jo joskus 80-luvulla) lisäksi pois jäi myös juonen kannalta ihan olennaisiakin asioita (mielestäni), kuten esim. Ellie Arrowayn oikean isän henkilöllisyys. Parempi tämäkin kuitenkin oli kuin se kirjan pohjalta tehty elokuva, mikä ei missään nimessä tarkoita sitä, ettenkö olisi siitäkin kovasti pitänyt. Niissä nyt vain ei ollut juuri muuta yhteistä kuin muutama keskeisin päähenkilö, sekä tarinan ns. "suuret linjat". Suosittelen siis elokuvankin nähneille kirjan lukemista (ei siitäkään vielä kovin pitkä aika ole, kun itsekin tämän suomennoksen viimeksi luin, taisi olla loppukeväästä), tai edes tämän äänikirjan kuuntelua. Kaikki ne ovat mielestäni hiton hyviä, joskin myös melko erilaisia keskenään.
 
http://www.youtube.com/watch?v=nzC4tZ7suYc

NHR: Eoin Colferin kirjoittama "trilogian kuudes osa" pitäisi varmaankin vielä jostain etsiä kuunneltavaksi, sillä sekin oli ainakin tavalliseen tapaan luettuna muistaakseni melko hyvä.
 
Tuon latasin netistä jo aiemmin, mutta vasta eilen sain kuunneltua koko jutun alusta loppuun, englanninkielistä tekstitiedostoa samalla lukien. En varmaan ollut tähän alkuperäiskielellä ennen tutustunut lainkaan. Hyvin "adamsmaisia" kielen koukeroita Colfer ainakin osaa käyttää. Tarina itsessään vaikutti ehkä vähän turhankin polveilevalta lukuisine sivuhenkilöineen ja -juonineen, mutta tuli myös mieleen, että DNA itse taisi tässä suhteessa olla vielä pahempi - tai parempi, miten päin asiaa nyt sitten haluaakaan katsoa. Ihan hyvä kirja tämäkin oli joka tapauksessa, nimeltään siis Eoin Colfer: And Another Thing...

texjazz: Suosittelen vankasti lukemaan David Lagercranzin kirjoittaman Minä, Zlatan Ibrahimovic -elämäkerran, vaikka jalkapallo ei kiinnostaisi pätkääkään. Ruotsalaisen hyvinvointikunnan törkyisimmältä takapihalta koko kuningaskunnan etupihalle.
 
Tarina etenee sujuvasti. Zlatan aukoo päätään kiitettävästi, jalkapallon huippujen elämästä vuollaan ruotsalais-maahanmuuttaja lastuja. Eikä kirjassa tarvitse kärsiä serkun vaimon huomioista siitä, kuinka päähahmon lahjakkuus oli jo kolmevuotiaana näkyvissä. Näkökulmat ovat Ibran.
 
Suuren Mustanaamion "ole hyvä hyville, paha pahoille"-filosofia toteutuu Zlatanin toiminnassa.
 
No tämä on nyt luettu ja voin kyllä yhtyä noihin sanoihin. Ei mitään korkeampaa taidetta, mutta kirjasta välittyy kyllä hyvin Zlatanin persoona, eli on hyvin kohteensa näköinen kirja. Viihdyttävää luettavaa.

Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
 
Kirja alkoi melko tylsästi, kuten pitkillä teoksilla usein on tapana. Alun pohjustuksen jälkeen ei sen sijaan voida puhua tylsyydestä lainkaan; kerran tuli jopa myöhästyttyä tapaamisesta kun luulin lukeneeni tunnin sijaan vartin verran. Kyllä se klassikon maineensa on hyvin ansainnut.

Ville Tietäväisen 'Näkymättömät kädet'
 
Kyseessä on suomalainen sarjakuvaromaani näkymättömästä työvoimasta ja siihen liittyvistä kohtaloista. Taustatyö on ollut valtavaa ja tuloksena on syntynyt kansainvälisellä tasolla vahva romaani. Kirja tuli luettua parissa päivässä, olis varmaan menny kertaistumalta jos ois ollu aikaa.
 
5/5
 
fun fact: Kirjan eka painos painettiin WSOY:n toimesta jossain halpamaassa halvalla. Heh juu.

Stephen King - 11.22.63
 
Tuttujen myönteiset arviot ja Kuvun alla-opuksen loistavuus (loppua lukuunottamatta, Kingin kirjoissa enemmän sääntö kuin poikkeus) asettivat riman kohtuullisen korkealle tämän kirjan kohdalla. Ja täytyy sanoa että Stephen ylitti odotukset reippaasti, hieno ja mukaansatempaava tarina jonka wanhaherra jaksoi kerrankin jopa lopettaa hienosti, melkein itku tuli. Vanhaa fania kyllä lämmittää että King on taas alkanut kirjoittaa hienoja kirjoja muutaman laihan vuoden jälkeen.

Michael Monroe
 
Ihan hyvä kirja, ois ollu kiva jos ois tullu enemmän juttua näistä kasikytluvun tapahtumista. Mut tykkäsin c:
 
Mötley Crüe - Törkytehdas
 
Varmaan sairain kirja jonka oon lukenu, kerto hyvin näistä jätkien sekoiluista yms. Oli vähän sekava kun asiat tuli "väärässä" järjestyksessä. Tykkäsin kyl tästäkin
 
Nikki Sixx - Heroiinipäiväkirja
 
Oli mielenkiintoinen kokoelma Nikkin päiväkirjamerkintöjä ja hänen itsensä ja muiden kommentteja. Luin kahesti peräjälkeen, eikä kyllästyttänyt c; Vois lukee kolmannenkin kerran.
 
Offtopic, mut mitä mieltä ootte tästä Vincen kirjasta? Kannattaako lainata/ostaa?

Paul Trynka - David Bowie: Starman
 
Huolella tutkittu ja kiihkottoman asiallisesti kerrottu elämäkerta, jota voi kyllä suositella kaikille Bowien urasta kiinnostuneille.

John Milton: Paradise lost
 
Tulihan toi viimein luettua. Välillä tuntui työltä pysyä kärryillä, tekstin muoto kun on mitä on. (Kirja on runo. 1600 -luvulta).
 
Milton siis kertoo tarinan siitä mitä tapahtui ennen ja jälkeen ensimmäisten ihmisten luomisen. Saatanan kapinasta ja syntiinlankeemuksesta. Tarina on varsin mielenkiintoinen ja kunhan tekstiin tottui, sitä seurasi oikein mielellään. Saatana -hahmo on herättänyt valtavasti keskustelua siitä, onko Milton tarkoittanut hänet kirjan pahikseksi vai hahmoksi jota symppaa ja jopa kannustaa. Kirja vahvistaa edelleen omaa käsitystäni siitä, miten Aatamin ja Eevan tarina on pohjana nykyiseen länsimaiseen naiskuvaan ja naisasenteisiin. Raamattu ja Kadotettu paratiisi tekevät molemmat hyvin selväksi, että kaikki on nais(t)en syytä ja kaikki olisi ihan hyvin jos hän olisi kuunnellut viisaampaansa, eli miestä. Lisäksi kirja muistuttaa, että Jumala on kostonhimoinen kaveri. Kaksi ihmistä lankeaa ja koko tuleva ihmissuku saa kärsiä seuraamuksista. Ihan kuin tyyppi ois odottanu, että pääsee tylyttämään.
 
Itse luin tämän Universumien tomun innoittamana, joten olin puoleni jo valinnut.
 
3/5

Jo Nesbøn Poliisi.
 
Harry Holen paluu oli tosiasia hahmon kohtalosta arvailuja herättäneen, sarjan edellisosan lopun jälkeen.
 
Sujuvaa ja kiinnostavaa tekstiä oli tämäkin, Nesbolle ominaisia lukijaa huijaavia koukkuja unohtamatta. Poliisi ei kuitenkaan ole paras Harry Hole -romaani, sanoisin, että jossain keskivaiheilla mennään. Punarinta ja Lumiukko ovat edelleen ne mestariteokset tässä sarjassa. Muutamat tapahtumat ja henkilöt jäivät kirjassa liian "ohuiksi". Eikä tästä teoksesta kannata aloittaa tutustumista Harry Hole -kirjoihin; niin vahvasti se on kiinni aiemmissa osissa.

Paul Brannigan - This Is A Call: The Life And Times Of Dave Grohl
 
Ei virallinen, mutta hyvin tutkittu ja kirjoitettu elämäkerta Grohlin varsin hyvin tuntevalta toimittajalta. Niinkuin näiden kanssa monesti on, niin tässäkin antoisinta osastoa oli se verhaisvuosien käsittely ennen Nevermindiä. Kirjan loppuosa ei niin paljon uutta tietoa tarjonnut, mutta ihan hyvä näinkin.

Henry Miller- Kravun Kääntöpiiri sekä myös Ilmastoitu Painajainen
 
Tykkäsin molemmista kirjoista kovin paljon, Millerin tapa kertoa elämästään ja muiden elämästä siinä ympärillä on erittäin kiehtova.

Stephen Kingin Julma leikki tuli lukaistua uudelleen jokusen vuoden jälkeen. Muistin ettei ois ollut kovin hyvä mutta ei tuo nyt niin huono ollutkaan. Semmoista Kingin keskikastia.

John Simon - Koneen ruhtinas: Pekka Herlinin elämä
 
Tuskin olisi tullut luettua, jos ei olisi löytynyt vaimon yöpöydältä sattumalta. Lopulta varsin mielenkiintoinen elämäkerta tästä perin ristiriitaisesta hahmosta. Samalla vähän valotti Suomen teollisuuden sodanjälkeistä historiaa.

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja Ja Ruskea Kastike
 
Mielensäpahoittaja jatkaa morkkisteluaan ruoanlaiton parissa. Ihan hauska kirja, vaikka vähänhän tämä rupeaa jo käymään samoja latuja eikä tuo pelkkään ruoka-teemaan keskittyminenkään oikein miellyttänyt täysin. Lukihan tämän silti kun ei liian pitkäkään ollut.

Kaikki neljä Antti Tuomaisen jännäriä kun ensimmäisen (uusimman) löysin kirjastosta ja sen innoittamana loput alennuspokkareina kirjakaupasta. Hyviä kyllä kaikki. Oikein hieno tapa hänellä kirjoittaa. Eka (Tappaja, toivoakseni) oli paras mielestäni.

Neil Peart - Ghost Rider
 
Paikoitellen hiukan lylsä, niinkuin tällaiset matkakertomukset monesti ovat, ja omaan napaan tuijotteleva. Mutta eittämättä tärkeä kirja, etenkin kirjoittajalleen.