Kitarat: kitarakamat ›

Kyseessä siis on Tokain versio Les Paulista, jossa kait on normaalisti ne tutut neljä potikkaa, aivan kuten orkkiksessakin. Paitsi että nyt siinä onkin reiät yhteensä kuudelle potikalle? Eli ilmeisestikin on ollut kaksi portaatonta puolitusta?
 
Yksi mahdollisuus olisi ollut käyttää vaikkapa tälläistä 4 kytkentää mahdollistavaa ratkaisua, jolloin lisäreikiä ei olisi tarvinnut tehdä: http://www.seymourduncan.com/produc … es/triple-shot-mou/triple_shot_swi/
Tai ehkäpä tuollainen olikin, mutta sittemmin on vaihdettu alkuperäiset kehikot takaisin?
 
Tai olisi voinut käyttää yhtä yhteistä, tai kahta erillistä perinteistä kytkintä. Tai yhtä koaksiaalista potikkaa.
Tai yhtä tai kahta Push-Push -potikkaa, jolloin lisäreikiä ei olisi tarvinnut tehdä. Mutta ilmeisestikin säädön portaattomuus tuntui tärkeämmältä seikalta.
 
Gibsonin oma ratkaisu on käyttää joissain tuoreemmissa malleissaan Push/Pull-potikoita puolitukseen. Siis täysin normaalisti toimivat potikat + ylös/alas liikuttamalla puolitukset päälle/pois.
Jolloin ulospäin ei näy mitään lisäkytkimiä tai potikoita. Mutta nythän ne ylimääräiset reiät on siis jo tehty... :-p
 

 
Old Joe: Olisko kytkimille käyttöä? Halpa konsti peittää reikiä.
 
Tosiaan. Ja niitä on varsin monennäköistä, väristä ja kokoista olemassa. Ja niille erilaisia nuppeja ja hattuja suuresta muovisesta chicken switchistä aina metalliseen pääkalloon. Tai vaikka joku pieni, hillitty ja sen värinen, ettei se pistä liiaksi silmään.
 
Päätyipä lopulta tekemään aivan mitä hyvänsä, on aina kuitenkin mahdollista kokeilla ensin vaikkapa sen uuden humpparin puolitusta, rinnankytkettyä humpparia tms.
Erilaisia humpparin kytkentöjähän on teoriassa 6 kpl. Ja miksei jopa käytännössäkin, varsinkin jos on kyse tallahumpparista, jonka kelat eivät ole symmetrisiä. Jolloin jopa 6-way rotary switchille löytyisi käyttöä, ainakin kokeiluvaiheen ajaksi. Eli tälviisii: http://hermeticoguitar.blogspot.fi/2012/08/wiring-diy-part-07.html
 
Keloiltaan symmetrisen kaulahumpparin kohdalla kolme käyttökelpoista & selvästi toisistaan eroavaa vaihtoehtoa lienee monen mielestä lähempänä totuutta. Eli kumman tahansa kelan puolitus (soundiero on olemassa, mutta pieni) + samassa vaiheessa olevat humpparikytkennät (identtiset ja vierekkäiset kelat kumoavat vastavaiheessa toisensa turhankin tehokkaasti, mitä tosin konkalla voi jossain määrin lieventää).
Tällöin 3-asentoinen kytkin riiittäisi. Tai 2-asentoinen, jos ei tuota välimallin rinnankytkentääkään koe tarvitsevansa.
 
Oma pilkunviilauksen ja hifistelyn aste loppupeleissä vaikuttaa, että missä se merkittävän soundieron raja kulloinkin menee. Tosin vaikeahan se äänitteistäkään on aina sanoa varmaksi edes sitäkään, että onko käytetty yksikelaista vaiko humpparia.
 

 
Myös mikkien välillä on mahdollista tehdä vaiheenkääntö (esim. Brian Maymaista nasaalia soolosoundia haettaessa) tai laittaa ne keskenään sarjaan/rinnan. Eksoottisempiakin löytyy, kuten erilaiset Varitone-tyyppiset viritykset, joilla saadaan syviä ja teräviä kuoppia vasteeseen (notch filter). Eihän niitä kytkentöjä kuitenkaan ole koskaan pakko käyttää.
 
Mahdolliselle tulevalle ostajalle toimivat namiskat olisivat todennäköisesti kuitenkin mieluisammat, kuin vain kaksi epäilyttävää reikää bodyssa. Joita ei ehkä kannata ammattilaisella korjauttaa (viimeisen päälle paikkaus, hionta, uudelleenmaalaus ja lakkaus), ellei ko. instrumentilla sitten ole tunnearvoa sen verran.
 
Aktiivielektroniikka on sitten oma lukunsa, silloin saa vaikkapa portaattomasti säädettävän midboostin jälkiasennettua, kuten Claptonin stratossa.
 

 
Jeszse: Mun mielestä fiksuin ratkasu olis jättää siihen ne potikat vaikka niitä ei sähköihin kytkiskään, ihan niinku ulkonäön kannalta, mut miten vaan.
 
Ja vaikuttaahan se heti pro-meiningiltä, kun on pari lisänappia, joista sitten aina sanoo kysyjille epäilyttävästi virnuillen, että eiväthän ne tee yhtään mitään.
Tai sitten voi kehittää jonkun eeppisen tarinan jostain intialaisen sähkösitaristin ihmekytkennöistä, keitetyistä potikoista yms. niin, että se tarina on jokaisen kysyjän kohdalla aina mahdollisimman erilainen. :-)
 
Toimimattomia potikoita on jopa tuhansia euroja maksavissa merkkikitaroissa. Esim. Gibsonin Angus Young SG:ssä on ne tyypilliset neljä potikkaa. Mutta tonet on kuitenkin kokonaan ohitettu. Tai ainakin siinä kalleimmassa Custom Shopin versiossa on, jossa siis on erikoiskapea vaahterakaula.
Siis sen sijaan, että olisivat käyttäneet vaikkapa No Load -potikoita tms. Sillä juuri em. tavalla Anguskin on itse alunperin soundiaan hitusen kirkastanut.