| Aihe: Kirpparikitara kuntoon kotikonstein. | 1 |
|---|
 JTKAhonen
27.07.2013 20:02:44 (muokattu 27.07.2013 20:05:08) | |
|
Terve,
Ostin tuollaisen todella vanhan (veikkaan 60s - 70 s) klasarikitaran kirpparilta parilla kympillä. Soundi on ihan älyttömän hyvä. Kitara on soittokuntoinen jo tällaisenaan, mutta siinä on pari pikku juttua mitkä haluaisin kuntoon kotikonstein jo siksikin että nämä oireet tod.näk. pahenevat ajan kanssa. Kitara on googlen perusteella tämä :
http://www.worthpoint.com/worthoped … a-alfesta-cl030-classical-268763157
(jos pääset loggaan tuonne, niin kerro ihmeessä paljon huusivat jos huusivat ko. kitaraa)
Juttu 1:
Otelauta on 12. nauhan jälkeen (eli heti runkoon yhdyttäessä) vähän koholla sekä taipunut vähän kaarelle, niin että keskikohta on alempana kuin reunat. Huomasin, että otelauta on vähän irti bodystä (eli siksi kaarella ja koholla).
korjaus tapahtuu ilmeisesti laittamalla injektioruiskulla liimaa sinne rakoseen ja puristuksiin. Minua vähän jänskättää tämä puristaminen, nimittäin paljonko tällaista vanhaa kitaraa uskaltaa puristaa? Kuinka tämä puristaminen kannattaisi suorittaa?
Vai kannattaisiko koko otelauta ottaa irti lämmittelemällä silitysraudalla, sit puristaa se suoraksi ja liimata uudestaan? Näyttää että nämä nauhatkin on vähän taipunut, eli ehkä tämä koko otelaudan irrottaminen olisi järkevää?
Tämä juttu ei tosin haittaa soittamista..
Juttu 2 :
Jos ajatellaan kitara naisena (ylläri) niin tosta lantion kohdalta on reunalista irti, eli just siitä kapeimmasta kohtaa. Tässäkin liimaa väliin ja puristuksiin mutta mutta..Miten tuon kohdan saa puristuksiin? Pitäisikö siihen virittää joku pallo väliin tms. Tuota joutuu aika tavalla kampeemaan, jotta sen saa koskettamaan runkoa eli ei ole mahdollista pitää käsivoimin kohdallaan sen aikaa, että liima tarttuu..
Edit : Eli reunalista ei ole siis poikki, vaan on irti siitä kohtaa.
Juttu 3 :
Kansi halki, ehkä noin kymmenen sentin matkalta tuosta tallan takaa. Ei mene reunaan/aukkoon asti, joten ei vissiin syö niin pahasti soundia, mutta tämäkin olisi varmaan hyvä laittaa kuntoon ennen kuivaa talvea. Halkemaa tuskin huomaa, eli mitään selkeää rakoa siinä ei ole. Injektioruiskulla liima/vesiseos väliin ilmeisesti. Miten tuosta kohtaa kansi tulisi laittaa puristuksiin? Reunoista käsin?
En ole koskaan suorittanut näitä liimauksia itse, olen ainoastaan kuullut tuosta liima/vesi/puupöly-seos injektioruiskuun metodista. Minua siinä mietityttää mm. se, että miten helvetissä tuollainen paksumpi litku pitäisi tulla ylipäänsä läpi injektioruiskusta? Minkä kokoinen ruisku kannattaa olla? Muita huomiota?
Tallaluu ja satula ovat vähän random-osastoa. Kielet olivat hiukka korkealla ja tämä oli oikeakätinen. Hioin vähän niistä poies ja laitoin uudt kielet vasuriksi. Varmaan kannattaa nämäkin vaihtaa uusiin. Paljonko maksaa ok laatuiset?
Kiitos paljon vinkeistä. En ole pätevä käsistäni, joten kaipaan suhteellisen tarkkoja neuvoja. Kaikki pitäisi muutenkin suorittaa kerrostaloasunnossa, jossa ei ole kummoinen työkaluarsenaali. | |
Otelaudan irroitus jo sinänsä saattaa tuhota sen, riippuen siitä kuinka helposti lähtee. Suoraksi sitä et irtonaisena puristamalla saa, joten sinuna koittaisin sitä liimaus+puristus -toimenpidettä ilman irrotusta. Hommaat sen verran pienet puristimet, että saat ne kaikuaukosta sisään. Toinen, parempi vaihtoehto, on irroittaa otelauta ja tehdä uus.
Reunalistan saat takaisin kiinni tiputtamalla muutaman pisaran asetonia rakoon ja laittamalla keskeltä kierrettyjä teipinpätkiä hoitamaan puristamisen. Jos reunalista on väärää muovia, eikä liukene asetoniin, sitten täytyy käyttää liimaa.
http://i1291.photobucket.com/albums … -PC/20130307_183336_zps20518f25.jpg
Jos se halkeama on kapea hiusmurtuma, laita siihen vaan liimaa. Puristuksen täytyy olla aika kova, että se halkeama menis umpeen.
Basisti, ei siitä mihinkä pääse... | |
Suurkiitokset näistä selkeästi esitetyistä neuvoista, pari täsmentävää kysymystä.
Ymmärsinkö siis oikein, että asetonin on määrä "pehementää" tuota reunalistaa muovailuvahamaiseksi ja sen jälkeen sen pitäisi onnistua vähän teipillä avittamalla asettua paikoilleen?
Tuo halkeama on tosiaan vain hiusmurtuma. Kansi on aavistuksen (alta puoli milliä tms.) koholla halkeman toiselta puolelta. Laitanko puristimen siihen ja puristan varovasti kunnes kansi on kohdallaan, sitten liimaan ja kuivumisen jälkeen otan puristimen pois? Tarviiko siihen tuota injektioruiskua, vai lääräänkö vaan puuliimaa (66?) siihen halkeamaan ja siivoan ylinmääräiset? Kannattaako liimaa jatkaa mitenkään? |  Antti1
28.07.2013 13:34:19 (muokattu 28.07.2013 13:35:28) | |
|
Kantta puristaessa kannattaa tehdä joku palikka väliin, joka jakaa puristuksen laajemmalle alueelle. Hyvä idea olisi myös liimata palikan kitaran puoleiseen pintaan vaikka ohuehko huopa, tai ainakin työstää palikka täysin suoraksi/sileäksi ja pyöristää kulmat. Puristusjälki kannessa ei oo kamalan kivan näköinen.
Liimaamiseen vinkki, että tee aina ensin koepuristus. Sitten sen onnistuttua liimat väliin ja uudelleen puristumaan.
E: Niin tosiaan toi liiman jatkaminen. Se riippuu liimasta ja ruiskun neulan koosta. Usein liimaa tarvii jatkaa vähän vedellä, mutta tosiaan vain vähän. Se riittää, että liima tulee ulos neulasta. Kaikki enempi on liian vetelää.
"I dreamed that I was in a river... I floated down the river, through valleys of giant boobs." -Sanji | |
Minä en siis kannattanut tuota kannen "horisontaalista" puristusta. Jos halkeama on minimaalinen, niin liimaa (soitinrakentamisessa suositaan Titebondia) vaan halkeamaan.
Asetoni liuottaa tiettyjä muoveja ja sitä käytetään yleisesti "liimana" reunalistoissa. Niin paljon sitä ei kannata laittaa, että listasta tulee muovailuvahaa. Vain liimausta tarvitseville pinnoille. Luin että kapillaari-ilmiön vuoksi, sitä voi tiputtaa ihan pari tippaa halkeamaan ja se siitä imeytyy. Teipistä riippuen, liiman kohdalla oleva kohta solmuun. Esim. maalatinteipille ei tarvinne tehdä niin.
Basisti, ei siitä mihinkä pääse... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
