| Aihe: Suomalainen musiikki | |
|---|
 EP
10.07.2013 10:35:17 | |
|
Osaako suomalaiset arvostaa omaa musiikkikulttuuriaan?
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Y% … %A4n+y%C3%B6n+valssi/a1373339364114
Tulee usein miettineeksi ja mistä johtuu, että usein eivät? |
|
Eikö ole aika päivänselvää, että juuri siitä, mistä kaikki muukin alakanttiin arvioiminen; huonosta itsetunnosta, oman mielensä maiseman alavireisestä kunnosta, luulosta, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja että toiset, muut osaavat paremmin ...
Paitsi ei, kukaanhan ei osaa paremmin kuin suomalainen, vaikka ei osaisikaan. Kummallinen ristiriita. Vai johtuneeko juuri siitä ristiriidasta, että oma huonous ei anna toisellekaan lupaa olla hyvä. Suomalainenhan ei koskaan kehu, eikä varsinkaan silloin, kun aihetta olisi. |
 Epämuusikko
11.07.2013 02:21:49 (muokattu 11.07.2013 02:22:10) | |
|
Noinhan sen pitäisi mennäkin.
Mutta sitten kun meillä on tätäkin
https://www.facebook.com/SuomalaisenLaatumusiikinArvostussivusto
eli tähdennetään notta artikkelissa oli kyse kansanmusiikista. Ettei puurot ja vellit mene internet-tyyliin tiedätte kyllä miten.
"Thank you for the music, white boy". 6-stroke troll #1 |
|
Oma on liian tuttua, liian paljon kuultua, puhki veivattua ... Ja ihmiset ovat kovasti kaavoihinsa kangistuneita, joillekin kelpaa vain tietty genre, muut eivät ole mitään sen rinnalla. Ahdasta.
Johtuuko genreuskollisuus siitä, että kaikki muukin uskollisuus on hyve, hyvästä. Jos lipsahtaa kevyestä musiikista jazziin tai jopa klassiseen, niin tuntuu syntiseltä ja huonolta sisikunnassa. Uskollisuusajatus toimii näin.
Onneksi ainakin nuorissa muusikoissa on nykypäivänä sellaisia, jotka rikkovat kaikenlaisia rajoja, musiikillisia, tyylillisiä ja esityksellisiä. On ammattitaitoa, näkemystä ja mielikuvitusta, entisaikain kankeus ja jäykkyys ovat tipotiessään, onneksi. Tietämys ja tuntemus, muukin kuin että tahkoa on kierretty, auttaa asenneilmaston muutoksiin.
Mutta EP, pahan pistit. Yritin ainakin ja yrittänyttä ei panna ... vai miten se oli. |
|
Yön siivet: Oma on liian tuttua, liian paljon kuultua, puhki veivattua ... Ja ihmiset ovat kovasti kaavoihinsa kangistuneita, joillekin kelpaa vain tietty genre, muut eivät ole mitään sen rinnalla. Ahdasta.
Ei ihmiset nykyään vaivaudu etsimään uutta musiikkia ja radio/media sitä melko huonosti tarjoaa.
"Sanovat että osaisin miksata, mutta kyllä se viina mahtaa olla minun juttu" -Tuntematon miksaaja |
|
Einherjar: Ei ihmiset nykyään vaivaudu etsimään uutta musiikkia ja radio/media sitä melko huonosti tarjoaa.
Olen samaa mieltä. Laihaa on median tarjonta. 95% kanavista tarjoa poppia, rokkia ja nykyiskelmää. Vaihtoehtoisesti haastatellaan jotain pop, rock, tai iskelmä "tähteä".
Kysyessäni aikanaan ylä-astelaisilta Suomen kansallissoititinta mainittiin valitettavan usein sähkökitara varteenotettavana vaihtoehtona. Maamme laulun säveltäjäksi tarjottiin lähes poikkeuksetta Sibeliusta.
Vastaukset korreloivat täysin mediasta saadun tiedon kanssa. Pohjanmaalla joku sentään tiesi sen mitä tekee soitossa tämmääjä.
Voisimmeko ajatella siten, että ylikansallinen kaikkialta tulviva jumputus on vienyt meiltä kyvyn ajatella oman päämme mukaan ja tehdä ikiomat päätelmämme kuullun tarjonnan ja oman tarpeemme suhteen.
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
 Ukko
21.07.2013 13:12:58 | |
|
KanttoriPiiparinen: Voisimmeko ajatella siten, että ylikansallinen kaikkialta tulviva jumputus on vienyt meiltä kyvyn ajatella oman päämme mukaan ja tehdä ikiomat päätelmämme kuullun tarjonnan ja oman tarpeemme suhteen.
Totta osaltaan. Jos jo pienestä pitäen kuuluu ympäristöstä "jump jump jump jump" eikä joudu tekemään verrokkia mihinkään muuhun musiikilliseen tuotantoon, on musiikillinen ajatusmaailma jo valmiiksi muokattu. Toimii tietysti myös toisinpäin eli humppaan, tangoon ja valssiin kasvanut ei voi sietää juuri muunlaista tuotantoa.
COVS jäsen nro 6 |
EP
21.07.2013 16:55:17 | |
|
KanttoriPiiparinen: Olen samaa mieltä. Laihaa on median tarjonta. 95% kanavista tarjoa poppia, rokkia ja nykyiskelmää. Vaihtoehtoisesti haastatellaan jotain pop, rock, tai iskelmä "tähteä".
Kysyessäni aikanaan ylä-asteelaisilta Suomen kansallissoititinta mainittiin valitettavan usein sähkökitara varteenotettavana vaihtoehtona. Maamme laulun säveltäjäksi tarjottiin lähes poikkeuksetta Sibeliusta.
Vastaukset korreloivat täysin mediasta saadun tiedon kanssa. Pohjanmaalla joku sentään tiesi sen mitä tekee soitossa tämmääjä.
Voisimmeko ajatella siten, että ylikansallinen kaikkialta tulviva jumputus on vienyt meiltä kyvyn ajatella oman päämme mukaan ja tehdä ikiomat päätelmämme kuullun tarjonnan ja oman tarpeemme suhteen.
Hyvänä esimerkkinä on Nokialla jerjestettävät Tapsan tahdit tänä vuonna.
Kyllä on musiikki keskittynyt hyvin kapealle, verrattuna takavuosiin.
Ilmeisesti kuivuu koko tapahtuma? |
|
KanttoriPiiparinen:
Kysyessäni aikanaan ylä-astelaisilta Suomen kansallissoititinta mainittiin valitettavan usein sähkökitara varteenotettavana vaihtoehtona.
Sähkökitara on se nykypäivän Suomen sähköinen kantele.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
Anonymous-jazz: Sähkökitara on se nykypäivän Suomen sähköinen kantele.
Noin taitaa olla. Itse olisin valmis vaihtamaan Paciuksen Saksassa kuulemansa jokseenkin mielikuvituksettoman jollotuksen Sibbeen. Mutta että sähkis... Kohta saattaa aueta ensimmäinen tölkki.
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
|
Anonymous-jazz: Sähkökitara on se nykypäivän Suomen sähköinen kantele.
Kantele > hanuri > sähkökitara
Piano on viitseliään ihmisen soitin! |
Ukko
22.07.2013 10:58:50 | |
|
andrei: Kantele > hanuri > sähkökitara > pajupilli
COVS jäsen nro 6 |
EP
22.07.2013 12:17:03 | |
|
KanttoriPiiparinen: Noin taitaa olla. Itse olisin valmis vaihtamaan Paciuksen Saksassa kuulemansa jokseenkin mielikuvituksettoman jollotuksen Sibbeen. Mutta että sähkis... Kohta saattaa aueta ensimmäinen tölkki.
Ei taida onneksi kuitenkaan olla, joka maassa on omat kansallissoittimet ..myös Suomessa.
Tuohon Maamme lauluun vaikea ottaa kantaa, molemmat on hienoja, musiikillisesti Sibben tietysti ylivertainen. |
|
EP: Tuohon Maamme lauluun vaikea ottaa kantaa, molemmat on hienoja, musiikillisesti Sibben tietysti ylivertainen.
Sibeliuksen Maamme laulu??? |
|
tarmo: Sibeliuksen Maamme laulu???
Maamme-laulu oli jo definitiivisesti Paciuksen toimesta sävelletty ja kansiin lyöty melkein 20 vuotta ennen Sibben syntymää, mutta Runebergin runo oli valmis jo pari vuotta aikaisemmin (1846), ja sillä oli jo useampikin yritelmä sävellykseksi ennen kuin saksalaiset tulivat näyttämään, miten homma pitäisi hoitaa. Runeberg esim. tilasi sävellyksen ystävältään Fredrik August Ehrströmiltä (4/4 duurimarssi, osastoa "meh..."), ja Runeberg teki runoonsa melodian myös itse. |
EP
23.07.2013 00:15:59 | |
|
tarmo: Sibeliuksen Maamme laulu???
"KanttoriPiiparinen: ..Itse olisin valmis vaihtamaan Paciuksen Saksassa kuulemansa jokseenkin mielikuvituksettoman jollotuksen Sibbeen." |
|
hetkinen herrat jos me emme olisi sitä tehneet eteen,niin kuin teki "juice leskinen" |
|
korkovaara: hetkinen herrat jos me emme olisi sitä tehneet eteen,niin kuin teki "juice leskinen"
Älä muuta virka.... |
|
Tuosta kanteleesta: Kouluihin oli joskus ilmestynyt pankin lahjoittamia viisikielisiä kanteleita, jotka eivät soittimina olleet oppilaiden suosikkilistan kärjessä. Ymmärrän kerrankin nuorisoa. Ääni oli himmeä ja vireen pitävyys olettamusten varassa. Näin kerran sen vaivan, että virittelin kaikki luokan kanteleet ja sitten alkoikin innokas kantele-bigband touhu. Biisiksi valikoitui kuin itsestään Ruotsalaisen säveltäjämestari Bellmanin Ukko-Noa ja koetimme mennä edes kerran nauramatta läpi teoksen kaksi säkeistöä.
Sen räminän runsautta...
Opimme sen, että Suomen kansallissoitin sopii ainakin nauruterapian välineeksi. Muuta käyttöä sille olikin jo vaikeampi keksiä.
Nuotin vieressä on aina tilaa... |
EP
23.07.2013 08:44:19 | |
|
KanttoriPiiparinen: Tuosta kanteleesta: Kouluihin oli joskus ilmestynyt pankin lahjoittamia viisikielisiä kanteleita, jotka eivät soittimina olleet oppilaiden suosikkilistan kärjessä. Ymmärrän kerrankin nuorisoa. Ääni oli himmeä ja vireen pitävyys olettamusten varassa. Näin kerran sen vaivan, että virittelin kaikki luokan kanteleet ja sitten alkoikin innokas kantele-bigband touhu. Biisiksi valikoitui kuin itsestään Ruotsalaisen säveltäjämestari Bellmanin Ukko-Noa ja koetimme mennä edes kerran nauramatta läpi teoksen kaksi säkeistöä.
Sen räminän runsautta...
Opimme sen, että Suomen kansallissoitin sopii ainakin nauruterapian välineeksi. Muuta käyttöä sille olikin jo vaikeampi keksiä.
Tossa oli varmaankin alaluokan musiikkitunnin tarkoitus saavutettu, eli oppilaille annettu mahdollisuus ilmaista itseään ja piristää koulupäivää.
Lopputulos olisi varmasti ollut sama ihan millä tahansa soittimella?
Parempi vaihoehto olis varmaan ollu muutamia erilaisia lyömäsoittimia ja jossain sopivassa vaiheessaa lisättynä korkeintaan muutama melodiasoitin. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
