Kitarat: kitarakamat ›

Olin rohkea ja tilasin Saksasta pari keppiä.
 
Fender Squier Standard Tele RW AB (285,-)
http://www.thomann.de/fi/fender_squier_std_tele_rw_ab.htm
 
Epiphone Les Paul Special II HCS (129,-)
http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_special_ii_hcs.htm
 
Täytyy sanoa, että olen kyllä tyytyväinen. Molemmat ovat erittäin kauniita ja viimeistelyltään täydellisiä. Soundeista en löydä moitittavaa pikaisen testin jälkeen. Telekin on eri planeetalta kuin aiemmin Verkkokaupassa testaamani yksilö. (Uskalsin tilata, kun löysin Tuubista videoita joissa skitta soi nätisti.)
 
Suosittelen!

Vladi: Biyang OD-10. Ei tulisi mieleenkään poistaa laudasta pedaalia, jossa lukee isolla "Baby Boom". On myös erittäin hyvänkuuloinen vintagepöristin, viimeksi eilen treeneissä sitä fiilistelin.
 
Saman firman RV-10, "Tri Reverb". Kolmenkympin stereokaiku.

Mulla on 6 Squieria. Kyllä.
 
Kaikki näistä eivät toki ole halpiksia, mutta myös nuo halvimman pään kitarat ovat oikein soittokelpoisia kitaroita.

Mulla on kaksi skujua, kummassakaan ei valittamista. Ovat made in Indonesia, tiedä sitten onko eroa Kiinalaisiin.

Noi ostamani Squierin Tele ja Epiphonen Lespa ovat sen verran hyviä soittimia, että vois hyvin kuvitella, että emoyhtiöissä valvotaan aika tarkkaan edullisempien merkkien laatua. Mä en löydä niistä mitään valittamisen aihetta. Okei virittimet ei ole ehkä ihan yhtä tasokkaat kuin kalliimmissa skitoissa, mutta silti huomattavasti paremmat, kuin alkuperäisten esikuviensa vanhemmissa malleissa. Sama pätee oikeastaan muuhunkin tekniikkaan. Kestävyydestä on tietysti paha mennä sanomaan vielä mitään.

Mulla on pari made in China Danelectroa (Dano Pro ja Dead on '67), jotka ovat erinomaisia soittimia. Soitettavuus ja soundit suorastaan huippuluokkaa. Ja ulkonäkö kans. Nämä yksilöt ovat osoittautuneet kauloiltaankin stabiileiksi. Lisäksi mulla on Vintage-merkkinen Mick Abrahams signature SG, joka myöskin on erittäin hyvä. Sinä on aivan loistavat P-90-mikit. Mun mielestä tuo pesee soundillisesti aiemmin omistamani Gibson Les Paul Special DC:n. Myös kaula on hyvä. Tosin eka yksilö meni takuuvaihtoon kun siinä kaula eli omaa elämäänsä. Tämä on ollut nyt 1 1/2 vuotta ja hyvin pelittää.

2 kpl Ibanez SZ520, käytettynä molemmat jossain siellä ~300€. Toinen on ok ja varmaan tuntuisi vielä paljon paremmalta, ellei toinen olisi ihan pirun hyvä. Ibanez mokas kun lopetti noiden tekemisen.
 
Onko nuo nyt sit varsinaisesti halpiksia, sitä en tiiä.
 
Bossin pedaaleista jotku on SD-1:n maininnut, itellä kuitenkin useammin käyttöä löytyy DS-1:lle, joka sekin on halpa. Straton kaulamikillä tykkään siitä.
 
Electro Harmonixin kielet ei mitään kalliita ole (vitosen paketti), mutta oman kokemuksen mukaan hyviä. Makuasia tietenkin vähän.
 
Mitään ihan halvoista halvinta tavaraa, joka olis yllättänyt laadullaan ja jäänyt käyttöön ei oo omalle kohalle sattunut.

Arkka: 2 kpl Ibanez SZ520, käytettynä molemmat jossain siellä ~300€. Toinen on ok ja varmaan tuntuisi vielä paljon paremmalta, ellei toinen olisi ihan pirun hyvä. Ibanez mokas kun lopetti noiden tekemisen.
 
Mulla ehti olla viime vuonna pari päivää tuollainen SZ520 hipelöitävänä (sunburst). Oli hintaisekseen ihan hulvattoman hyvä kitara. Soi niin hyvin ja puisesti ettei mitään rajaa. Paksu runko toi jotenkin mahtavaa fiilistä ja kielet sai kauttaaltaan hyvälle korkeudelle. Piti antaa keppi pois (lahjaksi menossa), mutta päätin että joskus myöhemmin täytyy yrittää hommata itellekin samanlainen.

Prs se soapbar 2, hirmu hyvä kolinasoundi. Vähän pienet nauhat ainoo miinus.

Timo JM: Noi ostamani Squierin Tele ja Epiphonen Lespa ovat sen verran hyviä soittimia, että vois hyvin kuvitella, että emoyhtiöissä valvotaan aika tarkkaan edullisempien merkkien laatua. Mä en löydä niistä mitään valittamisen aihetta
 
Mä voisin tämän perusteella hyvin kuvitella, että ainakin noissa Epiphonen lp specialeissa laadunvaihtelu saattaa olla hyvinkin suuri, ja ihan tuuria miten hyvä yksilö sattuu omaan pakettiin eksymään. :)

Hyviä halppiksia jos listataan niin kyllä tuosta vois halppis rr jatkaa matkaa ja suht saman hintaluokan epiluuri tulla tilalle :) kiva soittaa tuota stankkua..

Mulla taitaa olla kokemusta vain hyvistä halpiksista, tai sitten en tiedä paremmasta.
 
Tämän hetken ykköskitarana Ibanezin halvin "lähes-jazzloota":
http://www.thomann.de/fi/ibanez_af55abf.htm
 
Talla vähän sinnepäin, mutta muuten toimii. Tarkoituksena oli vaihtaa mikit tuohon, mutta en ole kokenut lopulta tarvetta. Tone:lla saa pahimmat kireydet soundista pois. Kiertäminen erittäin hallittavissa, jonka pohjalle olen soundiani nyt luonutkin. Ainahan tosin nää halpikset ehkä vaativat hieman sitä että on valmis "luomaan- soundia" niiden ohjaamaan suuntaan.
Tässä Treenis-live kyseisellä skeballa:
http://www.youtube.com/watch?v=j2wRfk1ip2w
Ja tuotetumpaa soundia Ep:ltä:
http://www.youtube.com/watch?v=_R81JkKOyMQ
 
Kaappina noissa toimii toinen halpis eli Framuksen 2x12 jossa elementteinä taitaa olla v30:set. Vahvistimena on Marsun reissue 1959x, jota hillitsee taas "halpis" eli Uraltonen keinokuorma.
 
Kauhean kalliista kamoista ei toisaalta ole ottaa vertailupohjaa, mutta ainakin minun käytössäni nuo toimivat todella hyvin.
T: Andolf

Orange Micro Terror!

Harley Benton Vintage 2x12. Paras tuon hintaluokan kaappi mitä olen kokeillut.

Ibanez PH7 - erittäin hyväsoundinen phaser
Digitech Bad Monkey - no se nyt vaan on
Harley Benton G212 - todella pätevän oloinen ja kuuloinen kaappi hintaisekseen

Aika paljon on tullut halpiksia harrastettua ja yleensä ne ovat ihan käypää kamaa. Jos unohtaa merkin psykologisen vaikutuksen, osaa säätää laitteet ja soittimet itse kohdilleen ja uskoo, että saundi lähtee pääasiassa soittajasta, niin melkein kaikista halpiksista saa täysin päteviä työkaluja.
 
Hyviä kokemuksia on ollut Squierin Classic vibe ja Vintage Mod -sarjoista, Joyon ja vastaavien halpispedaaleista, Ibanezin halvemmista kitaroista (Iballa on kyllä vähän kalliimmatkin suhteessa halpoja :)). Electro-Harmonixin kielet on myös erinomaisia ja Uraltonella 4,90 per setti.
 
Mielestäni vehkeistä kannattaa maksaa enemmän sitten kun tietää täsmälleen mitä tahtoo tai tarvitsee roudauskestävyyttä. Esim. jos on soittanut pitkään telellä, niin silloin kannattaa panostaa laatuteleen.

Biyang Analog delay
Joyo Analog delay
Joyo Tri Reverb
Fame 5W putkicombo
Gibson Melody Maker
Behringer Sansamp-klooni

Vladi: Biyang OD-10. Ei tulisi mieleenkään poistaa laudasta pedaalia, jossa lukee isolla "Baby Boom". On myös erittäin hyvänkuuloinen vintagepöristin, viimeksi eilen treeneissä sitä fiilistelin.
 
Biyangeihin oon ollu kans tyytyväinen. Laudasta löytyy nykysin Baby boom -futsi, ja purkit ruokitaan niin ikään bojojoingin virtalähteellä. Jo kyydistä poistunu EQ-7 on sekä halpa, että hieno ja hyvä. (maalasin kuoren valkoseks, ja ne ledit liukusäätimissä on jotain erihienoo!)
 
http://1.bp.blogspot.com/-wyeWudKB8 … AAAAAAAAno/iQrc4jYT1Nk/s1600/09.jpg

Morjensta pöytään.
 
JS sarjan Jacksonit ovat herkullisen hintaisia. Sain täällä kommenttia (about ympäripyöreä vastaus kysymykseeni) että perseestä ja jätä ostamatta.
 
Noh, onko ne niin perseestä että pitää jättää ostamatta.? Lisenssitalla, vai stringthrough.
 
Lisenssifloikka ei kuulemma ole mikään paras mahdollinen, mutta täällä nyt on kuitenkin enemmän asiaa kokeneita, joten arvostaisin hyviä vastauksia ja kokemuksia.
 
Ja ne mikit niissä. Jackon high output humbucker. Onko nämäkin ihan suoraan sieltä syvimmästä v*tusta, mitä tuntuu aina tulevan, kun jotain "halpaa" haluaa.
 
Turhaa tyrkytät vastausta: p*ska se on, ihan perseestä, suorastaan v*tusta ilman perusteluita.
 
Pitäis ostaa kitara muutaman vuoden eron jälkeen. Kipinä syttyi jälleen.
 
Thomannilta olen katsonut, mutta sieltä en osta. Mieluummin tuen kivijalkoja ja saan palvelua.
 
Ja jos jokin muu vaihtoehtoinen keppi tulee mieleen, niin ehdota tietenkin. Ainoastaan stratomallit ja RR mallit kiinnostaa. Ei sikinsokin malleja, joissa on sakaroita joka ilmansuuntaan. Olen liian vanha sellaisille.
 
Tässä nyt tehdään pitkää pohdintaa kitaran suhteen. Tulee olemaan pitkä liitto, enkä ajatellut hankki nyt kuitenkaan ihan silkkaa kuraa, vaikka soittelenkin pääasiassa kotona ja satunnaisesti bändissä.
Budjettia voisi harkita 300-400e.