Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Vieläkö tää mies osaa murista

Ainakin Saunan keikka meni sillä osastolla varsin mallikkaasti.

http://www.youtube.com/watch?v=TKlW6FbOVHQ
 
Siinä Sauna Openista haastista.

Hetfield: http://www.youtube.com/watch?v=TKlW6FbOVHQ
 
Siinä Sauna Openista haastista.
 
HAHAHAHAHA! "Haluatko sinä kaksisata kilo hirvenpaska?"

Tajuan kyllä Opethin arvon musiikillisesti ja Heritage-levyllä on jopa erittäin hienoja musiikillisia ideoita/kohtia/melodioita/riffejä jne. ja arvostan sitä, mutta silti tekee välillä häijyä kuunnella näin melankolista ja surullista musiikkia. Mielummin laitan kyllä CD-soittimeen jotain vähän myönteisempää progea silloin kun ylipäänsä haluan kuunnella musiikkia. Mutta, jokainen makunsa mukaan yhtään ketään tai kenenkään mieltymyksiä väheksymättä =)

silhouette: Tajuan kyllä Opethin arvon musiikillisesti ja Heritage-levyllä on jopa erittäin hienoja musiikillisia ideoita/kohtia/melodioita/riffejä jne. ja arvostan sitä, mutta silti tekee välillä häijyä kuunnella näin melankolista ja surullista musiikkia. Mielummin laitan kyllä CD-soittimeen jotain vähän myönteisempää progea silloin kun ylipäänsä haluan kuunnella musiikkia. Mutta, jokainen makunsa mukaan yhtään ketään tai kenenkään mieltymyksiä väheksymättä =)
 
Mun elämä on jo valmiiksi liian myönteistä, joten jos musiikkia kuuntelen, niin kyllä sen pitää nimenomaan olla melankolista.

Kampela77: Mun elämä on jo valmiiksi liian myönteistä, joten jos musiikkia kuuntelen, niin kyllä sen pitää nimenomaan olla melankolista.
 
Aijaa, mulla on sitten varmaan homma toisinpäin, elämä mahdollisimman vaikeata ja ahdistavaa, niin tarvitsen positiivista musiikkia parantaakseni sen laatua mahdollisimman paljon. Se on sitten varmaan jing & jang ja hyvä niin =)

BobHope: Itsellä taas menee niin, että kun vituttaa, kuuntelen ahdistavaa ja vaikeaa musiikkia, niin fiilis taas paranee :D
 
Olen minä kyllä kuullut joitain erittäin harvinaisia tapauksia, että voi se olla noinkin päin. Eli, älä huolestu, aika normaaliuuden rajoissa mennään vielä :D

No jos ihan vakavissaan puhun, niin elämä on aika balanssissa ja musiikkia tykkään kuunnella tunnetiloiltaan ainakin laidasta laitaan. En mä leffojakaan katso pelkästään komedioita tai kauhuleffoja. Katson kaikkea laidasta laitaan, mutta aika pitkälti fiiliksen mukaan.

Eräs tutkimus väitti että masentuneet ihmiset yleensä välttävät metallit ja molli musiikit ja pitäytyvät popissa.

silhouette: Tajuan kyllä Opethin arvon musiikillisesti ja Heritage-levyllä on jopa erittäin hienoja musiikillisia ideoita/kohtia/melodioita/riffejä jne. ja arvostan sitä, mutta silti tekee välillä häijyä kuunnella näin melankolista ja surullista musiikkia. Mielummin laitan kyllä CD-soittimeen jotain vähän myönteisempää progea silloin kun ylipäänsä haluan kuunnella musiikkia. Mutta, jokainen makunsa mukaan yhtään ketään tai kenenkään mieltymyksiä väheksymättä =)
 
Heritage ei vaan ainakaan omasta mielesta edusta läheskään parhaiten bändiä. Aika keskinkertainen levy on tuo, suorastaan. Yritys tehdä 70-luvun progea luomuilla soundeilla on kunnioitettava, sääli että ne biisit eivät loista.
 
Hienot mollimelodiat bändi (tai siis Micke) on osannut aina, mutta Ghost Reveriesillä tuore proge-rytmi kuului lopulta myös kunnolla. Tämän päälle vielä yhtye teki ehkä vahvimmat biisinsä urallaan. Klassikko-kamaa jos mikä.

Ziggy Bubba: Heritage ei vaan ainakaan omasta mielesta edusta läheskään parhaiten bändiä. Aika keskinkertainen levy on tuo, suorastaan.
 
Hienot mollimelodiat bändi (tai siis Micke) on osannut aina, mutta Ghost Reveriesillä tuore proge-rytmi kuului lopulta myös kunnolla. Tämän päälle vielä yhtye teki ehkä vahvimmat biisinsä urallaan. Klassikko-kamaa jos mikä.
 
Juurikin näin. Omasta mielestäni GR:llä kuullaan myös Åkerfeldtin paras vokaalisuoritus kaiken kaikkiaan. Sounditkin on ihan eri luokkaa kuin muilla julkaisulla, ennen tai jälkeen.

HulluNieminen: Juurikin näin. Omasta mielestäni GR:llä kuullaan myös Åkerfeldtin paras vokaalisuoritus kaiken kaikkiaan. Sounditkin on ihan eri luokkaa kuin muilla julkaisulla, ennen tai jälkeen.
 
GR jos mikä on hienoa kuultavaa hyvillä kuulokkeilla tai skobeilla. Tuotanto on ns. kohillaan. Jens Bogren on tuottanut tosi monta Katatonian & Opethin levyä. Tossa kohtaa se aika kliininen tyyli toimi kunnolla.

HulluNieminen: Juurikin näin. Omasta mielestäni GR:llä kuullaan myös Åkerfeldtin paras vokaalisuoritus kaiken kaikkiaan. Sounditkin on ihan eri luokkaa kuin muilla julkaisulla, ennen tai jälkeen.
 
GR:llä Opeth oli jossain määrin myös äkäisimmillään. Täältä ääni myös Reveriesin parhaudelle. Toivottavasti seuraava levy on taas hieman raskassointisempaa kamaa. Täytyy sanoa, että olisin itse hyvin pettynyt jos Opeth ei tee enää koskaan metallisempaa levyä.

Kyllä, täälläkin GR:lle ääni. Erityisplussaa biisien sävellyksistä ja Ååkken lauluista.

sarkain: GR:llä Opeth oli jossain määrin myös äkäisimmillään. Täältä ääni myös Reveriesin parhaudelle. Toivottavasti seuraava levy on taas hieman raskassointisempaa kamaa. Täytyy sanoa, että olisin itse hyvin pettynyt jos Opeth ei tee enää koskaan metallisempaa levyä.
 
Niin kuin minun aikaisemmasta viestistä voi varmaan päätellä, niin itse tykkäisin kyllä, että bändin tulevat levyt jatkaisivat enemmän Heritagen tyylillä. Ja, siitäkin voisi vielä karsia pois King Grimson-vaikutteita ja tehdä mielummin mielialaa kohottavaa kuin alentavaa musiikkia. Tietty määrä "mystiikkaa" musiikissa on ihan jees, mutta rajansa sillekin.

GR:ltä löytyy kyllä joitakin bändin uran parhaista biiseistä, mutta kokonaisuutta hieman laimentaa muutama huonohko kappale. En ole jostain syystä koskaan oikein tykännyt levyn kevyemmistä kappaleista Isolation Yearsia lukuun ottamatta, enkä myöskään ihmettele miksi Beneath the Mireä ei koskaan soiteta livenä. Mutta ne parhaat biisit ovatkin sitten todella kovia. Osa kiitoksesta menee Per Wibergille, jonka liittyminen Opethiin on mielestäni yksi parhaista asioista mitä bändille on koskaan tapahtunut. Olin ennen bändiin tutustumista vielä sitä mieltä että kosketinsoittimet eivät sovi metalliin, mutta Opeth on kyllä onnistunut sulauttamaan soittimen hienosti osaksi soundiaan.

Se on fakta, että Ghost Reveries on hienoimpia levyjä, mutta taas tuun huuteleen Morningrisen nimeen. Oha se melko rosone levy, mutta sopii siihen täydellisesti. Sitä kauniimpaa ja melankolisempaa levyä saakin hakea. Åken akustisen näppäilyt saivat minutkin akustiseen tarttumaan aikoinaan.

GR on viimeinen kuunneltava Opeth -levy, mutta faktahan on että ne parhaat ovat Still Life ja Blackwater Park. Joka muuta väittää lienee hukassa elämänsä kanssa ja on varmasti myös läski sekä tyhmä :)
 
Watershed oli aika ala-arvoinen esitys eikä Heritagea jaksanut parin pyöräytyksen jälkeen enää kuunnella. Aikansa kutakin.