Keskustelua raskaammasta musiikista ›

John My: Kuhunkin musatyyliin liittyvän fraseerauksen oppiminen ei ole mikään olankohautuksella sivutettava asia tai pieni sivuseikka.Fraseeraustaito on muusikolle niin tärkeä taito, että se seuraa soittajaa läpi elämän ja levytysten.
Lähettäisinkin Nightwishin muusikot pienelle musiikkileiriseikkailulle, sen taidon voi oppia soittamalla laaja-alaisesti kaikenlaista musaa ilman ennakkoluuloja.
Musiikkihan on kansainvälinen kieli ja levyä kuunnellessa tavallinenkin musiikkiin vähemmän perehtynyt henkilö vaistoaa sen, milloin musa on hyvin soitettua eli siis toimii.
Mitä tulee uskottavuuteen niin juuri ne fraseerauksen puutteesta johtuvat rytmiset kömpelyydet syövät bändin uskottavuutta, mitä pitäisi välttää.
Kaikki levytykset on tavallaan muusikon käyntikortteja maailmalla.
On käynyt niinkin, että pääsy muihin bändeihin on stopannut huonon demon tai puutteellisen levyn johdosta.
Yksi ratkaisu ongelmaan on vaan pysytellä ikuisesti Nightwishissä...
 
Voitko antaa jonkun konkreettisen esimerkin näistä fraseerausongelmista?

John My: Yksi ratkaisu ongelmaan on vaan pysytellä ikuisesti Nightwishissä...
 
Kyllä minä pysyisin noilla levymyynneillä - lisäksi kun takana oleva yhtiö on käytönnössä velaton, niin mikäs on osinkoja nostellessa.

John My: Kuhunkin musatyyliin liittyvän fraseerauksen oppiminen ei ole mikään olankohautuksella sivutettava asia tai pieni sivuseikka.Fraseeraustaito on muusikolle niin tärkeä taito, että se seuraa soittajaa läpi elämän ja levytysten.
Lähettäisinkin Nightwishin muusikot pienelle musiikkileiriseikkailulle, sen taidon voi oppia soittamalla laaja-alaisesti kaikenlaista musaa ilman ennakkoluuloja.
Musiikkihan on kansainvälinen kieli ja levyä kuunnellessa tavallinenkin musiikkiin vähemmän perehtynyt henkilö vaistoaa sen, milloin musa on hyvin soitettua eli siis toimii.
Mitä tulee uskottavuuteen niin juuri ne fraseerauksen puutteesta johtuvat rytmiset kömpelyydet syövät bändin uskottavuutta, mitä pitäisi välttää.
Kaikki levytykset on tavallaan muusikon käyntikortteja maailmalla.
On käynyt niinkin, että pääsy muihin bändeihin on stopannut huonon demon tai puutteellisen levyn johdosta.
Yksi ratkaisu ongelmaan on vaan pysytellä ikuisesti Nightwishissä...
 
Tämä on kyllä huvittavinta mitä m.netissä on hetkeen näkynyt. Vai jotta oikeen musiikkileirille...

No, se miten Imaginaerum levyä olis voitu parantaa, olis ensinnäkin se, että tuottaja olisi vaatinut erilaiset rumpukompit koko levylle. Hyvä tuottaja olisi parantanut keinuntaa jättämällä virveliniskua aavistuksen taaemmas sekä vaatinut, että irlantilaisen teeman alle soitetaan irlantilaistyylisiä rumpukomppeja, kuten esim. Gary Mooren bändin rumpali toimivasti on soittanut.
Sitten huomio keskittyy siihen, ettei osata soittaa rumpukomppia klikin kanssa, että se toimisi, eikä kuulostaisi metronomilta.
Ajoittain tulee hetkiä, jolloin kitarakompit toimivat mallikkaasti, kun rumpali vaihtaa haitsun soiton kahdeksasosista neljäsosiin, se tuntuu suorastaan onnenhetkeltä.
Tuottaja olisi voinut vähentää usean soittimen volumea joka biisin ykkösiskulta, kun kaikki soittajat ja laulut ovat painottaneet ykkösiskua liikaa.
Sitten ylipäätään olisi noin puolet voitu kaikista orkestraalisista äänenkuljetuksista leikata pois, kun sitä on aivan liikaa.
Yleensä ajattelutapa, että kaikki nuotit on soitettava täysipituisina on alasammuttu, ei toimiva lähtökohta soittamiseen.
Myös teemoissa voitais tulla vaihtelun vuoksi vaikkapa ykkösen takaiskulla sisään, ei aina pääiskulla.
Minäkin haluan vain tuoda esille näitä asioita, koska diggaan Nightwishin biiseistä, mutta niitä voisi esittää vielä paremminkin jatkossa, please?

John My: Minäkin haluan vain tuoda esille näitä asioita, koska diggaan Nightwishin biiseistä, mutta niitä voisi esittää vielä paremminkin jatkossa, please?
 
Niin, sinun mielestäsi paremmin. Minun mielestäni jokainen mainitsemasi keino olisi huonontanut tuota levyä, jolloin sitä olisi siis esitetty huonommin eikä paremmin. Mutta kiva mielipide ja tosi kivoja ajatuksia kuitenkin.

Ok, sorry, jos innostuin liikaa, mua on vaan aina kiinnostanut nää komppijutut...
Hyvä bändihän Nightwish on ja tykkään siitä varsinkin livenä, mitä oon sattunut kuulemaan, siellä koko soitto ja esiintyminen on paljon luonnollisemman kuuloista kuin levyillä.
Toin vain esille pointteja, joista vois olla heille jatkossa hyötyä, ei ainakaan haittaa.

John My: Ok, sorry, jos innostuin liikaa, mua on vaan aina kiinnostanut nää komppijutut...
Hyvä bändihän Nightwish on ja tykkään siitä varsinkin livenä, mitä oon sattunut kuulemaan, siellä koko soitto ja esiintyminen on paljon luonnollisemman kuuloista kuin levyillä.
Toin vain esille pointteja, joista vois olla heille jatkossa hyötyä, ei ainakaan haittaa.
 
Täähän on mitä loistavin väylä tuoda niitä bändille.

Siitähän hyötyvät kaikki, jos sana on vapaa ja uskalletaan kertoa omia mielipiteitään musiikista, ei siinä ole kysymys muusta kuin rakkaudesta musaan ja muusikoihin.
Nightwish on hieno bändi, jonka musasta pidän paljon, haluan vain tuoda esille aiheita, jotka ehkä herättävät ajatuksia, voisiko kuka hyvänsä muusikko kehittää omia taitojaan vai onko kaikki jo opittu ?

Mennääs nyt ohi aiheesta oikein mutta jonkin verran irkkukamaa kuluttavana mietityttää, että 'hyvä tuottaja olisi pistänyt irkkuhommat keinumaan ymv'.
 
Eihän irkkukamassa lähtökohtaisesti ole virveliä, eli ei sillä ole varmaan mitään trad rooliakaan..? Ja käsittääkseni tuo keinuva viba kuuluu nimenomaan jig-tyyppisiin lurituksiin (jota fiilistä toi sun mainitsema Gary Moorekin edustaa), kun taas toi I want my tears back, johon varmaan irkkuhommilla viittasit, lainaa enemmän reeleistä joille nimenomaan tyypillistä on suoran aksentoinnin ja takapotkujen vaihtelu, kuten tossa Nightwishin lurituksessa tehdään..? Vai hä?
 
Mutta yleisestiottaen musta tuntuu, että sä annat 'muusikkoudelle' vähän enemmän arvoa kuin mitä sillä todellisuudessa on musiikissa.. Ja ennen kaikkea normipulliaisten silmissä.
 
Kaikessa musiikissa, erityisesti populaarissa, pohjimmainen kyse on aina emootion välittämisestä. Tai oikeastaan illuusio emootiosta.. Se mitä kuuntelijaa kokee kuunnellessaan ja mitä se kuvittelee artistin haluavan sanoa. Ja miten kuuntelija määrittelee itsensä sitä kautta, että hän kuuntelee juuri sitä musiikkia.
 
Siinä vaiheessa kun ollaan 3kk studiossa pikkurapuloissa, boxerit jalassa äänitetty jotain herkkää eeposta, on enää turha puhua jostain supervahvasta emootiosta. Hyvän tuottajan tehtävä on varmistaa, että se tarkoitettu emootio selviää sen teknisen prosessin läpi.. Ja usein, ironista kyllä, kun halutaan tehdä kaikki varmasti "oikein", se tuntuu mystisesti jonnekkin aina katoavan.
 
Lisäksi mitä tosta fraseeraulsesta ymv jutuista puhuit, kaikki riippuu kontekstista. Nightwishin, kuten monen muunkin poppisaktin kohdalla, tärkeitä on illuusio estetiikasta. Tää uusi levy on siitä täynnä loistavia esimerkkejä.
 
Esimerkiksi toi I want my tears back. Sen on tarkoitus ottaa irkkuestetiikasta vaikutteita.. Tyyliin "hei, tästä tulee vähän irkkumusa mieleen!". Se ei ole irkkumusaa, eikä yritä olla. Ei ole mitään järkevää syytä tehdä siitä jotenkin pedantin oikeaa periaatteen vuoksi. Ok, jos siitä ei ole haittaa biisille, miksi ei.. Mutta silloinkin se funktio on puhtaasti vetää käteen rokkipoliiseja ja kerätä irtopisteitä niiltä.
 
Tai toi Slow Love, Slow.. Kukaan joka on ikinä kuunnellut oikeasti jazzia älyää, että sillä ei ole paskankaan tekemistä oikean jazzin kanssa. Eikä tarvi olla.. Se ei yritä olla jazzia. Eikä se siitä paremmaksi biisiksi muutu, että palkataan jotain jazz-kettuja soittamaan se 'oikein'. Siinä on tarkoituksena tuoda illuusio jazzmaisesta estetiikasta..
 
Sama juttu orkesterihommien kanssa.. Holopainen on itsekkin todennut, että se ei ymmärrä orksetroinnista mitään ja että orkesteri on sille vaan helvetin hyvän kuuloinen syna. Ja siltähän se just kuulostaakin.. Hevisynisti jolla on helvetin hyvät soundit. Mut se ei ole klassista musiikkia, eikä modernia sävellystaidetta. Se on heviä jossa on orkesterisoittimia seassa. Se ei muuttuisi välttämättä yhtään paremmaksi sillä, että Holopainen rupeaisi jotain 'oikeaa' sävellysmusiikkia sinne väliin tunkemaan.
 
E: Nää ei tietysti ole näin mustavalkoisia juttuja oikeasti mutta you know..

saastara, napsautin plussan. Ja komppaan.

Hienoa kuulla kunnon perusteita asiasta, jatketaan...

John My: Siitähän hyötyvät kaikki, jos sana on vapaa ja uskalletaan kertoa omia mielipiteitään musiikista, ei siinä ole kysymys muusta kuin rakkaudesta musaan ja muusikoihin.
Nightwish on hieno bändi, jonka musasta pidän paljon, haluan vain tuoda esille aiheita, jotka ehkä herättävät ajatuksia, voisiko kuka hyvänsä muusikko kehittää omia taitojaan vai onko kaikki jo opittu ?
 
saastara: Tai toi Slow Love, Slow.. Kukaan joka on ikinä kuunnellut oikeasti jazzia älyää, että sillä ei ole paskankaan tekemistä oikean jazzin kanssa. Eikä tarvi olla.. Se ei yritä olla jazzia.
 
No onpa juu kerrankin aika "hyvä" keskustelu. Tämä johti itseni sen pohdintaan että esim. miksi esimerkiksi pidän valtavasti DPP:stä mutta suorastaan inhoan Imaginaeriumia. Siis tuotannollisesti ja sovituksellisesti sitä ei voi selittää, sillä samat taidot, konstit ja musiikkityylien "crossoverit" on käytössä molemmissa. Toisessa ne innostaa ja toisessa ärsyttää.
 
Mutta esimerkiksi JOS olisin ihan vakuuttunut että hirvitys Slow Love, Slow tosissaan EI yrittäisi olla jatsia, voisin ehkä suhtautua siihen samoin kuin saastara. Nyt kun epäilen sen olevan oikea ja tosissaan tehty yritys siihen suuntaan, olen taipuvainen ajattelemaan kuin John My; jokunen soittotunti ja aika vietettynä "oikean" jatsin (ja fraseerauksen) parissa olisi ollut paikallaan. Ihan vain siksikin ettei oma musiikillinen tietämättömyys näkyisi, ja tulisi vastaanotetuksi ylimielisyytenä.
 
JA sekin mitä on tuottajan rooli ja tehtävä; ehkä hyvä tuottaja olisi sanonut näillekin pojille että takapoljentoisella bassolla he alkavat tässä biisissä kuulostaa kuin vähä-äijät raahustamassa pohjois-karjalalaisen tuvan kammarin laattialla. Ja että jatsissa basisti kaatuu eteen. Mutta. Mistä sen tietää vaikka se olisi sanottukin ja tämä on silti heidän valitsemansa "tulkinta". Johon jokaisella on oikeus; on oikeus sellaisia esittää ja oikeus tykätä (tai olla tykkäämättä).

John My: No, se miten Imaginaerum levyä olis voitu parantaa, olis ensinnäkin se, että tuottaja olisi vaatinut erilaiset rumpukompit koko levylle. Hyvä tuottaja olisi parantanut keinuntaa jättämällä virveliniskua aavistuksen taaemmas sekä vaatinut, että irlantilaisen teeman alle soitetaan irlantilaistyylisiä rumpukomppeja, kuten esim. Gary Mooren bändin rumpali toimivasti on soittanut.
Sitten huomio keskittyy siihen, ettei osata soittaa rumpukomppia klikin kanssa, että se toimisi, eikä kuulostaisi metronomilta.
Ajoittain tulee hetkiä, jolloin kitarakompit toimivat mallikkaasti, kun rumpali vaihtaa haitsun soiton kahdeksasosista neljäsosiin, se tuntuu suorastaan onnenhetkeltä.
Tuottaja olisi voinut vähentää usean soittimen volumea joka biisin ykkösiskulta, kun kaikki soittajat ja laulut ovat painottaneet ykkösiskua liikaa.
Sitten ylipäätään olisi noin puolet voitu kaikista orkestraalisista äänenkuljetuksista leikata pois, kun sitä on aivan liikaa.
Yleensä ajattelutapa, että kaikki nuotit on soitettava täysipituisina on alasammuttu, ei toimiva lähtökohta soittamiseen.
Myös teemoissa voitais tulla vaihtelun vuoksi vaikkapa ykkösen takaiskulla sisään, ei aina pääiskulla.
Minäkin haluan vain tuoda esille näitä asioita, koska diggaan Nightwishin biiseistä, mutta niitä voisi esittää vielä paremminkin jatkossa, please?
 
Mulla herää pakosti tälläisen tekstin jälkeen ajatus mieleen että ihmiset jotka kuuntelevat musiikkia näin, eivät varmaan pysty enää nauttimaan itse musiikista.
Musiikin kuuntelu on mennyt siihen teknisten elementtien kuuntelemiseen mitä sävellys pitää sisällään, musiikki on hyvää jos sävellys täyttää itselle asetetut standardit.
Tieto lisää tuskaa musiikissakin.
 
Varmasti olen väärässä, itse kun en osaa musiikkia kuunnella noin. Tälläisen ajatuksen vain herätti tämä teksti.

saastara: Tai toi Slow Love, Slow.. Kukaan joka on ikinä kuunnellut oikeasti jazzia älyää, että sillä ei ole paskankaan tekemistä oikean jazzin kanssa. Eikä tarvi olla.. Se ei yritä olla jazzia. Eikä se siitä paremmaksi biisiksi muutu, että palkataan jotain jazz-kettuja soittamaan se 'oikein'. Siinä on tarkoituksena tuoda illuusio jazzmaisesta estetiikasta..
 
Muusta olen samaa mieltä, mutta toi kyseinen biisi ois kyllä kaivannut vähän ammattisovittajan apua. Muu melkein vielä menee, rimaa hipoen, mutta se kitarasoolo on ihan jäätävän kammottava. Jopa täysin ei-musiikkitaustainen mimmikaveri pyöritteli silmiään ekaa kertaa kyseisen esityksen kuullessaan. Sen korjaamalla ja vähän pianoharmoniaa värittämällä menis läpi paljon vihreemmällä valolla. Nykyinen kitarasoolo on niin kauhea, että saman tien olisi voinut shreddata hulihulimikillä harmonista mollia tahdit tukkoon eikä paljon paskemmin menisi.

Ehkä eniten innoissaan Nightwishin tekemisistä kuin koskaan tuon Floor Jansenin johdosta, bändi oli Todella kovassa vedossa Ilosaarirokissa!
 
Ihan hyviä pointteja tullut tässä muutamalla sivulla, mutta kenties ihan noin syväluotaavasti ei tarvinne juttuja hakea.
Imaginaerumia tuossa spotifystä soittelin ja eihän nuo piisit toimi lähellekkään yhtä hyvin kuin livevetoina, ensin ajattelin että levy kannattaisi äänittää Jansenilla uusiksi mutta eihän se mitään auta kun pohjat kuulostaa ihan Kotiteollisuudelta (=ei todellakaan hyvä). Miksaajaa siis tulevaisuudessa vaihtoon ja soittajille vähän perssiille potkintaa, samaan tapaan kuin bändin kakkoslevyllä oli sitä kunnianhimoa ja vissiin vähän jokainen meni yli kipurajojensa. Vaikka tällä uusimmalla sävellykset hyvällä tasolla onkin, massiiviset orkesterit tai edes hyvä laulaja eivät kyllä pelasta tulevaisuudessakaan sitä että itse bändi kuulostaa tylsältä rämpytykseltä ja lätkytykseltä. Tarvitaanko tähän sitä tässä puhuttua fraseerausta, kyllä? miksikä sitä kukin haluaakaan kutsua. Mutta se energia mikä nykyään keikoilla kuullaan ja nähdään saataisiin taltioitua oikeaan muotoon myös äänitteillä olisi enemmän kuin suotavaa, potentiaalia tähän olisi!

John Titor: Muusta olen samaa mieltä, mutta toi kyseinen biisi ois kyllä kaivannut vähän ammattisovittajan apua. Muu melkein vielä menee, rimaa hipoen, mutta se kitarasoolo on ihan jäätävän kammottava. Jopa täysin ei-musiikkitaustainen mimmikaveri pyöritteli silmiään ekaa kertaa kyseisen esityksen kuullessaan. Sen korjaamalla ja vähän pianoharmoniaa värittämällä menis läpi paljon vihreemmällä valolla. Nykyinen kitarasoolo on niin kauhea, että saman tien olisi voinut shreddata hulihulimikillä harmonista mollia tahdit tukkoon eikä paljon paskemmin menisi.
 
munst ne siinä soolossa sanoo että kyllähän me hevibändi silti loppupeleissä ollaan..

John Titor: Muusta olen samaa mieltä, mutta toi kyseinen biisi ois kyllä kaivannut vähän ammattisovittajan apua. Muu melkein vielä menee, rimaa hipoen, mutta se kitarasoolo on ihan jäätävän kammottava. Jopa täysin ei-musiikkitaustainen mimmikaveri pyöritteli silmiään ekaa kertaa kyseisen esityksen kuullessaan. Sen korjaamalla ja vähän pianoharmoniaa värittämällä menis läpi paljon vihreemmällä valolla. Nykyinen kitarasoolo on niin kauhea, että saman tien olisi voinut shreddata hulihulimikillä harmonista mollia tahdit tukkoon eikä paljon paskemmin menisi.
 
En itsekään kyseisen biisin soolosta tykkää, mutta minusta se on muuten kyllä hyvä. Ei sitä varmastikaan kellekään HC-jazzarille ole tehtykään vaan normaalille NW-fanille, joka tuskin tajuaa jazzista paskaakaan ja kuuntelee biisin ihan neutraalein korvin pelkkänä biisinä eikä teknisenä suorituksena.
 
Tämä ei siis ollut kritiikkiä, vaan oma näkemykseni asiasta. Toki jos on jazzia kuunnellut aktiivisesti, niin varmasti kiinnittää kyseisessäkin biisissä ihan eri asioihin huomiota.

John Titor: Muusta olen samaa mieltä, mutta toi kyseinen biisi ois kyllä kaivannut vähän ammattisovittajan apua. Muu melkein vielä menee, rimaa hipoen, mutta se kitarasoolo on ihan jäätävän kammottava. Jopa täysin ei-musiikkitaustainen mimmikaveri pyöritteli silmiään ekaa kertaa kyseisen esityksen kuullessaan. Sen korjaamalla ja vähän pianoharmoniaa värittämällä menis läpi paljon vihreemmällä valolla. Nykyinen kitarasoolo on niin kauhea, että saman tien olisi voinut shreddata hulihulimikillä harmonista mollia tahdit tukkoon eikä paljon paskemmin menisi.
 
Juu, onhan se vähintäänkin vaivaannuttavaa kuunneltavaa. Omaan makuun koko biisi on kyllä yhtä sarjatulitusta maalitaulun ohi. Kässään mitä ajoivat takaa, mutta ei se musta toimi oikeen millään tasolla.
 
Lähinnä ton estetiikan kannalta tota biisiä esimerkkinä käytin.. Itse biisihän ei mitään kovin kummoista laadultaan ole, ei siinä mitään.

DVD:tä pukkaa Wackenin keikasta:
 
NIGHTWISHs August 3 performance at the Wacken Open Air festival in Wacken, Germany will be professionally filmed for a concert DVD and Blu-ray, tentateively due next year.
 
Says NIGHTWISH mastermind and keyboardist Tuomas Holopainen: The time has come soon to wrap up the magical & memorable one-and-a-half-year Imaginaerum World Tour 2012-2013! We still have three shows left, one of them being at the legendary Wacken Open Air metal festival on the 3rd of August. This show will be something extra special, since it will be released later this year on DVD/Blu-ray, together with a massive Imaginaerum World Tour 2012-2013 documentary. Our darling flying Dutchwoman, Floor Jansen, has been nothing but incredible during her time in NIGHTWISH on this tour, so this is a perfect opportunity to immortalize the current vibe of the band on film!
 
Mahtavuutta!