Rummut: soittaminen ›

Speedy: Joo en minäkään.. Lähtiessä mietinkin että jaksaako kehata lähteä, kaikki biiseistä ei kuitenkaan ole hyviä eikä niissä ole kauheasti kuunneltavaa, mutta tiesin että ainakin yksi hyvä soittaja on kehissä.. Ja juttua olin kuullut että bändi on hyvä ja kuullostaa hyvälle, niin miksipä ei..=)
 
Ei nyt liity asiaan, mutta mun mielestä tämä on jännä ilmiö.. Niin kuin Kookin ihmetteli, "että mitä tekee täällä 30 vuoden jälkeenkin" niin niin minäkin, tosin hän ei ehkä samasta syystä kuin minä..=) Suurin osa yleisökannasta ei ollu sillon vielä syntynytkään, viisi vuotta sitten suurin osa piti Kaija Koon musiikkia iskelmänä, eli automaattisesti paskana.. Sitten joku jossain päätti, että "vanhat" iskelmä artistit kuten Paula Koivuniemi, Katri Helena, Kaija Koo, Lea Laven jne. on kuuminta hottia.. Sitten ne kiertää kaikkia nuorisorockfestareita ja teinit on ihan banaaneina.. Ei sillä että siinä nyt olisi mitään huonoa, päin vastoin. Ihmettelen vain miten sokeasti tavan kuuntelija kansa on vedettävissä - tarpeeksi moni ja vaikutusvaltainen henkilö/taho kun sanoo että tämä on nyt hyvää niin kaikki uskoo.. Onneksi junia ja asemia on paljon..=)
 
Koon musiikista on pakko sanoa se, että en missään nimessä kategorioisi sitä iskelmäksi. Mutta en toisaalta osaa sanoa mitä se on, tavallaan se on ihan oma ilmiönsä.
Olennaista on se, että Koohan teki tosi pitkään musiikkinsa miehensä kanssa kahdestaan, ja vasta ihan viime levyillä on käytetty ulkopuolisia biisintekijöitäkin. Ja se kahdestaan tekeminen toi biiseihin ihan oman maailman, jossa on vaikutteita niin rockista kuin iskelmästäkin, mutta myös esim. progesta ja kansanmusasta. Esim.joitain vanhoja biisejä on aika kinkkistä opetella koska rakenteet noudattaa varioivaa laulumelodiaa ja ovat siten epäsymmetrisiä, esim. eka A-osa 7 tahtia, toka A-osa 8 tahtia. Harmoniat eivät myöskään usein noudata kaikkia "perinteisiä sääntöjä", ja biiseissä moduloidaan tosi paljon, usein kolmekin kertaa/biisi, ja oudolla tavalla ja epätavallisissa kohdissa. Ja sen takia biisin pää-sävellajia on usein vaikea määrittää. Etenkin tuuraajabasistit ovat olleet välillä aika hukassa, kysyvät lavalla että "mikäs sävellaji tää olikaan?", ja muut sanovat vaan että "miten sen nyt ottaa, mutta eka sointu on Hm".
Mutta kaikki tuo outous peittyy vahvojen melodioiden alle, eikä musan konepellin olevaa haastavuutta tavallinen/satunnainen kuuntelija huomaakaan, eikä siis pidäkään.
En siis väitä, että Koon musa olisi jotain erityisen haastavaa sinänsä, mutta jos sen niputtaa samaan kastiin vaikka Paulan, Katrin tai Lea Lavenin kanssa, niin se vain osoittaa ettei tunne sitä kovin hyvin. Iskelmää sanan perinteisessä mielessä ei ole, olen käynyt saman keskustelun monen (ja myös itsenin kanssa), joten tää on aika tuttu aihe. Kaikki jotka ovat tsekanneet tädin tuotantoa, ovat tulleet tähän samaan johtopäätökseen.
 
Ja myöskin iskelmä-musan puolella operoineena, ja Kaijan kanssa 5 vuotta soittaneena voin sanoa, että tädiltä puuttuu ihan täysin sellainen iskelmäpuolelle tyypillinen liiallinen miellyttämisenhalu, ja Koo menee aika kapinapohjalla sellaista vastaan. En tiedä suostuisiko Katri Helena menemään Turmion kätilöiden keikalle feattaamaan, ja vain sillä ehdolla että hänellekin maalataan täysi death metal-maski. :D
 
Myöskin tekstipuolella on aika paljon tosi epäiskelmällistä ja omintakeista kamaa, ellei sitten halua ajatella niin että Koon musa on noussut mainstreamiin, ja sen maneereja on alettu käyttämään iskelmässäkin.
 
"Siwan kassaneidin ilta matelee
Karhupuistossa pilveen nousee Jesse 13 vee
Cellan ovella hilseet bleiseristään pyyhkäisee
Runoilija se örisee: Miks vitussa ne sanoo mun sortuneen
Ihmiskuvaan ohueen
Alppilan aamuyö näkee harmaata unta
Vitivalkoista tykkilunta satelee Serena perheen alkutalveen
Haihtui alta Jessen kuningasten valtakunta
Ikuista on vain rakkaus, mitä nyt vähän vaihtuu sen kohteet"
 
Lavenia en ole nähnyt perinteisillä rock-festareilla, Katriakaan en juuri ollenkaan. Oikeastaan Paula on ainoa joka on päässyt niille.
Kaijaa sinne ei ole kukaan "taikasormi" sinänsä nostanut, vaan vahvat livekeikat ja yleisöt ovat vakuuttaneet keikkajärjestäjät vuosien saatossa. Pidän Koon suosiota ansaittuna ja itse saavutettuna, ja jos esim. hänen suosiota pitää analysioida vaikka nyt nuorten tyttöjen keskuudessa, niin musiikin lisäksi kyse on vahvan itsetunnon omaavan naisen roolimallista. Täti on lavalla ihan rohkeasti oma viisikymppinen, vähän pyöreä itsensä ja se todistaa nuorille sen, ettei menestyäkseen tarvi välttämättä mahtua median syöttämään kapeaan ulkonäkö- tai ikähaarukkaan. Ja se on monille nuorille tärkeää muovisessa pop-kulttuurissa.
 
Se mikä itseäni ärsyttää Koon tuotannossa on etenkin alkuaikojen tuotanto, monet sinänsä hyvät biisit on tuotettu oudosti, ja usein sovitettu soundaamaan liian kiltiltä, jopa iskelmältä välillä. Toisaalta tuo oli varsin tyypillistä Suomessa 90-luvulla, mutta silti.
 
Tulipa pitkä kirjoitus, mutta on aihekin lähellä. :D
Summasummarum, saa olla tykkäämättä, mutta ei oo iskelmää. En mäkään Koota kotona kuuntele. Ei se musa mitään rytinääkään ole, mutta suosionsa perustuu johonkin määrittelemättömyyteen ja harmailla raja-alueilla operoimiseen. Ehkä se on tuonut uralleen mahdollisuuden yllättää, ja 30 vuoden uralla sellainen on ihan hyvä optio.