Koskettimet ›

Oiwasta tuli mieleen(kun sitä niin usein täälä haukutaan)
 
KORG 01/W PRO X
 
Tässä versiossa siis kehittyneemmät pianosaundit. Mulla on myös tuo ko soitin kotona ja voin sanoa että yksi parhaista koskettimistoista mitä on koskaan tullut vastaan. Pianosaundit tässä versiossa kehittyneemmät muihin tuon ajan työasemiin nähden ja myös Triton Le soittimen omistavana henkilönä voin sanoa että Le-mallin pianosaundit eivät edes poikkea kauheastikaan oiwan huippumallista mikäli asiaa tarkastelee perusilmeen tahi laadun kannalta.
Huomioitavaa toki on että Oiwa Pro X pianosaundi on nyysitty tuohon aikaan mahd. tarkasti imitoidakseen konserttiflyygeliä ja vastaavia( koska soitin tehtiin konserttikäyttöön ja isoille artisteille aikanaan, mikä näkyi myös hinnassa) kun taas Le-malli on karsittu malli parhaasta versiostaan joka pyrkii hoitamaan perushommat hyvin ja siihen on ollut varaa myös harrastajilla jopa silloin kun se ilmestyi uutena.
 
Oiwa Pro X
 
http://www.youtube.com/watch?v=6-AiqNKZ8jc
 
Triton Le
http://www.youtube.com/watch?v=gupZAeMk5y8
 
Muutenhan saundit ovat perusoiwaa mutta nekin saavat aika paljon meisseliä ympärilleen, kiitos hyvän alakerran sekä yläkerran(koskettimia ja oktaaveja piisaa) joten en lähtisi vertaamaan ihan heti tuota perusoiviin, tai puhumaan siitä kuinka "kaikki" oiwat ja M1:set ovat samanlaisia koska tämä ProX kyllä eroaa selkeästi edukseen muista aikalaisistaan, ja etenkin koskettimistonsa puolesta joka on aivan mahtava(eikä ne pianosaundit tuossa mallissa nyt niin pahat ole mitä pelkästään tuo klippikin kertoo ja näyttää.) Oiwan kehittyneemmässä versiossa myös parempi tuntu, koskettimisto, ala sekä yläkerta(luonnollisesti tuossa mallissa) kuin Le-mallissa.
 
Oma lukunsa toki on nykypäivän huipputason sähköpianot mitkä pyrkii imitoimaan mahd. tarkasti ja persoonattomasti oikeita pianoja sekä flyygeleitä. Oiwan pro mallissa dikkaan siitä että pianosaundi on tarpeeksi hyvä moneen yhteyteen + siinä on persoonallisuutta siinä mielessä että se on kuitenkin sidoksissa pääosin 80-luvun sekä 90-luvun kehittyneisiin pianosaundeihin mitkä tuovat mieleen monet Loirin parhaista live-esityksistä, Chick Coreasta ja muista nyt puhumattakaan.
Eihän se nykyajan sähkösille pianosaundeille pärjää, ellei sitten hae täsmälleen tiettyä klangia mitä ko soitin myös pitkälti edustaa. Pointtina kuitenkin että ei se oma saundi ja persoonallisuus ole aina pahasta pianosaundienkaan kohdalla, ja kuten sanoin, M1:sen tai perusoiwan pianosaundi ei ole sama kuin Oiwa Pro X. Kaikki nuo soittimet omistaneena(osan omistan yhä) voin sanoa että kyllä niissä silti aika isot erot ovat, siinä missä nordienkin eri mallien pianosaundien kohdalla.
Niin, ja jos ei halua uskoa, niin kannattaa ostaa itte kaikki soittimet ja tehdä vertailut itse mahd. monessa yhteydessä koska sillähän sen viimeistään saa itsekin selville. Toki makuja on monia mutta eipä se monipuolinen maku nyt harveminkaan haitaksi ole kenenkään ihmisen kohdalla.
 
Oikea piano toki on aina oikea piano eikä siitä päästä yli eikä ali.
Niin kauan kun puhe kuitenkin sähköisistä instrumenteista, ei niiden eroja voida mielestäni niin yksioikoisesti erotella koska sehän on vähän sama asia kuin vertaisi 70-luvun musiikkia nykymusaan samoin periaattein.
Ja kyllä, tiedän ihmisiä joiden mielestä musiikki on AUTOMAATTISESTI huonoa jos se saundaa jotenkin "vanhalta" tai persoonallisen "oudolta" nykypäivän tuttuun ja turvalliseen, lakoniseen ilmaisuun nähden, ja aikakauteen nähden mikä ei kanna mukanaan edes enään omaa identiteettiä. Tulevaisuudessa varmaan autotunekin on se ainut oikea tapa koska siihenhän nykyskidejä jo puudutetaan.
100 vuoden päästä nauretaan Aretha Franklinille kun se ei kuulosta robotilta ja sen ääninäytteet edustavat sen ajan skideille jotain samaa tasoa kuin mitä nauhoittavat kotona vessassa omia pierujaan uusimmilla älypuhelimillaan.
 
Joo.