Laulaminen ›

Mihin on siis kaikki hevilaulajat joilla on lauluääntä hävinneet??

Oisko ne nyt jo tulleet järkiinsä?

syömään

Ne laulaa jo Tarotissa.

Kai ne on sitte jossain bändissä, jonka versio Fear of the darkista löytyy tän mestan demostudiosta.

Onhan meitä täällä...

Niitä vaan on niin pirun vähän..

Harva lopulta "kehtaa" ryhtyä tähän puuhaan.
Ja viellä harvemmasta tulee jotakin.

Ja ääni on muutenkin niin pirun henkilökohtanen asia, ja siinä pitää varautua instrumenteista ankarimpaan arvosteluun..
 
Ja sille, miltä oma ääni kuulostaa, ei periaatteessa voi mitään pohjimmiltaan..

Ja sille, miltä oma ääni kuulostaa, ei periaatteessa voi mitään pohjimmiltaan..
 
Ei niin. Lauluääni pysyy, mutta laulutaaitoa voi kehittää. Mun mielestä monia laulajia arvostetaankin tällä tavalla vähän epäreilusti lauluäänen, ei laulutaidon perusteella. Minulla ei ole mitään komeaa ääntä vastaan, päinvastoin, mutta silti haluaisin muistuttaa, että laulutaito on se, minkä eteen se työ tehdään - lauluääneen synnytään. Esimerkiksi itse kuulostan englanniksi laulaessani AFI:n laulajalta, joten palautetta tulee. Ehkäpä jonakin päivänä positiivistakin.

Harva lopulta "kehtaa" ryhtyä tähän puuhaan.
Ja viellä harvemmasta tulee jotakin.
 
Valitettavaa mutta totta. Kuulin jokin aika sitten lahjakkaasta naisesta, jolla oli ääntä mutta ei uskaltanut esiintyä kun meni hermot.
Kertoja oli keikkamyyjä, joka oli sijoittanut omia rahojaan naiseen ja oli todella pahoillaan koska tiesi miten paljon tämä tykkäsi laulamisesta.
Monessa kohtaa tulee mieleen, pitäisikö sen laulamisen olla enemmän 'yhteistä omaisuutta' ja jokaisen oikeus, eikä vain niille sallittua joilla ääntä on? Tätä noudatetaan meillä kotona, jossa jokainen saa laulaa silloin kun siltä tuntuu. Vaikka ei ole kummoista lauluääntäkään. (Naapuriparat?)
 
-lisäsin kymysysmerkin.

Monessa kohtaa tulee mieleen, pitäisikö sen laulamisen olla enemmän 'yhteistä omaisuutta' ja jokaisen oikeus, eikä vain niille sallittua joilla ääntä on?
 
Tämä on kulttuuriero. Esimerkiksi Afrikassa ei tunneta käsitettä "lauluääni" vaan jokainen laulaa.

Joo, siis kyllä tiedostan sen, varsinkin näin oikeaoppisuutta tavoittelevana heavy-laulajana, että tekniikan ja äänenkäytön kehittämisessä se varsinainen työ tehdään..:)

Keikkailu auttaisi kehittämään puhtaita lauluja, mutta vedäpäs nyt sitten jossain kuppasessa pubissa missä ei edes kuule vetääkö oikein. Hevibändeillä kun keikkailu harvemmin alkaa suoraan Tavastialta...

Ei niitä tunnista kun ne on leikanneet hiuksensa!

Joo, savuiset kuppilat ja pubit, ja ihan klubitkin on laulajalle haaste. Nimittäin savu. Kyllä ne omat laulut kuuluu, kun on monitorit tarpeeks lujalla- jos on ehditty tekemään sound-check:))näistä ei koskaan tiedä...
 
Toisaalta jos ajattelee osaavaa hevilaulajaa, ja esim.klasa-laulajaa, niin kyllä hevimiehen ääni kestää paljon paremmin vaativissa olosuhteissa.
 
Tais mennä osittain off-topic, mutta tämmöstä tää on:)
 
Jep jep, se on vain sitä turhaa hienostelua kun luullaan että savu ja kaikki pilasi keikan, yleensä vika löytyy ihan jostain muualta. Okei, tekniikka voi tehdä hommasta vaikeampaa, mutta kyllä se kaikki on loppujen lopuksi laulajan oman pään sisällä, pystyy tiedostamaan mahdollisen monitoroinnin puuttumisen ja kontrolloimaan äänensä ilman että ampuu ruvelle. Hyvin huolletut äänihuulet ja treenattu tekniikka toimii kyllä savussakin :P
 
Ja ihan totta, yleensä näiden "hevimiesten" ääni kestää paremmin vaativissa olosuhteissa, kuin juuri konsalta valmistuneen himonussija oopperastaran ääni ;)

Heh, joo, näinhän se on. Tekemälläkin oppii- kuulemma;)
 
Valitettava tosiasia on se, että monet tekniikkaansa paljon hioneet ja treenanneet kaverit laulaa monesti isommilla keikoilla jonkin verran nuotin vierestä. Pahin pohjanoteeraus on tuo Pentti Hietanen, mitä allekirjoittanut on kuullut..