Media ja viihde ›

Meadow: Man of Steel
 
Maailman ristiriitaisimmat fiilikset. Leffassa oli paljon kohtia joissa halutti karjua ääneen sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Teknologia on viimeinkin mahdollistanut Teräsmiehen visuaalisuuden eloon herättämisen valkokankaalla. Toimintakohtauksissa olin suu ihan vitun auki koko ajan, ylivoimaisesti näyttävintä supersankariräiskintää ikinä. Toisaalta olisin suosiolla karsinut edes osaa rymistelystä jotta leffa olisi saanut lisää SYDÄNTÄ, sitä Man of Steelissä ei nimittäin ollut yhtään. Kaikki hahmot jäivät etäisiksi päähenkilöä myöten ja loputtomat you were born for something greater my son-löpinät edustivat nolanisoitua supersankarointia ankeimmillaan. Onneksi Michael Shannon veti loistavan pahisroolin. Rakenne oli tosi repaleinen ja pökkelö, flashback-ratkaisu ei toiminut yhtään, ainakaan tällaisessa mittakaavassa. Lopussa tulee myös sellaista tuhoa ja kuolemaa että se melkein ahdisti, en usko hetkeäkään että Teräs-vitun-mies antaisi valehtelematta satojen tuhansien ihmisten muuttua tuhkaksi.
 
En vielä täysin tiedä mitä ajatella näkemästäni, en siis anna arvosanaakaan.
 
Samaa mieltä. Pistit sanoiksi paremmin, kuin olisin itse osannut, joten tyydytään komppaamaan.
 
Otoksesta, jossa Teräsmiehen naama on aseteltu jeesuskuvan viereen, valtava miinus.
 
Tirskahdin kun "you can save them all" -lainin jälkeen Teris lähti lentoon krusifiksi-asennossa.

David Goyer on ehkä huonoin käsikirjoittaja ikinä. Kai tuo pitää silti jossain vaiheessa katsoa.

lawless
 
voitti ennakkoluuloni. juoni ei todellakaan houkutellut, enemmänkin vaan tom hardy. piti silti hyvin mielenkiinnon koko leffan ajan ja huumoriakin oli ripoteltu sopivasti sekaan. näin ekaa kertaa jessica chastainin näyttelijäntyötä. jees. suosittelen.
 
3,5/5

Man of Steel
 

 
Suuret oli odotukset tälle elokuvalle. Donnerversestä en ole nähnyt kuin kaksi ekaa osaa, joista ensimmäisestä pidän puutteistaan huolimatta, mutta toista inhoan suurella antaumuksella. Sen sijaan tämän trailereita kun alkoi vähitellen ilmestyä, olin jo varma siitä, että tulen pian näkemään ensimmäistä kertaa lähes täydellisen Teräsmies-elokuvan. Täytyy siis ehdottomasti nostaa markkinointitiimille hattua siitä, että osasivat valita trailereihin juuri oikeat kohtaukset ja repliikit, jotta niistä välittyisi Teräsmiehen henki juuri sellaisena kuin pitääkin. Miten siis muu elokuva voi tuntua niin elottomalta ja pinnalliselta?
 
Jossain näissä aineksissa oli hyvä elokuva piilotettuna. Tarina on verrattain toimiva, ja aivan oikeista teemoista puhutaan, mutta kunnollinen hahmonkehitys loistaa poissaolollaan. Aina kun jotain sinnepäin viittaavaa tapahtuu, elokuva joko leikkaa toiseen kohtaukseen, tai sortuu analysoimaan itse itsensä. Mitä ihmettä on tapahtunut "show, don't tellille"? Emotionaalisen yhteyden luominen on verrattain hankalaa, jos katsoja ei tunne olevansa tapahtumissa mukana vaan kirjallisuuden luennolla.
 
Elokuva olisi kaivannut uudelleenkirjoituksen tai pari jonkun hahmoläheisemmän käsikirjoittajan toimesta. Nyt tuntuu siltä, että moni henkilöhahmoista on mukana vain näön vuoksi. Lois Lanen juonen kannalta olennaiset kohtaukset olisi voitu delegoida kelle tahansa muullekin hahmolle, Ma ja Pa Kentin pääasiallinen tehtävä on toimia kannustuspuheautomaatteina, ja kaikki muut sivuhahmot ovat enemmän tai vähemmän pahvisia arkkityyppejä. Zod ja Jor-El ovat ehkä pisimmälle vietyjä, vaikka niiden juuri kuuluisi olla kaikkein etäisimpiä.
 
Teräsmies itse hymyilee aivan liian vähän. Henry Cavill on fyysisesti juuri oikea mies rooliin, ja tekee annetulla materiaalilla mitä pystyy, mutta elokuva ei ilmennä Teriksen äärimmäistä hyväntahtoisuutta kuin silloin tällöin, ja parissa kohtauksessa jopa mennään härskisti ristiriidassa hahmon perusluonteen kanssa. Alkupuolen epälineaarinen kerronta ei myöskään juuri auta Clarkin inhimillisen puolen pohjustamisessa, jos Teräsmiehen mytologia ei ole katsojalle ennestään tuttu. Kohtaukset sinällään ovat hyviä, mutta niitä ei ole tarpeeksi, ja ne ovat aivan väärässä järjestyksessä. Toinen juttu, joka tulee syömään entisestään hahmon charmia tässä jatkumossa, on elokuvan päätös tuoda Clarkin identiteetti Loisille ilmi jo ennen reportterivaihetta. Siinä missä Teräsmies on ultimaattinen roolimalli, tärkeä osa hahmon samaistuttavuutta on aina ollut kaksoiselämän tuoma jännite ympäröivän maailman, sekä erityisesti romanttisen kiinnostuksen kohteen, kanssa.
 
Soundtrackista täytyy sanoa sen verran, että ikävöin Hans Zimmerin vanhaa melodisempaa tyyliä. En tiedä, johtuuko se Nolan-assosiaatiosta vai säveltäjästä itsestään, mutta kaipaan tunnistettavia teemoja, joita mies parhaimpina aikoinaan vielä kynäili. Jos saundikikkailut ja harmoniamatto on kaikki mitä score nykyään vaatii, tilallaan voisi yhtä hyvin olla kuka tahansa Hollywoodin nykyduunareista. Mainittakoon silti, että se lap steel -"jousisektio" on todella hienon kuuloinen efekti.
 
Man of Steel on Zack Snyderin tapaan visuaalisesti tyylitelty elokuva, joskaan kauniiksi en sitä pysty varauksetta sanomaan. Shaky cam on toisinaan hyvä työkalu, mutta väärissä paikoissa käytettynä se voi olla kohtalokas. Samoin vaimennettu ja harmaantäyteinen väripaletti on pidemmän päälle masentavaa katsottavaa, etenkin kun loppupuoliskon taistelukohtauksissa viimeisetkin värin rippeet jäävät kaaoksen jalkoihin. Kolkko, tyhjä ja eloton on vihoviimeisiä adjektiiveja, jotka Teräsmieheen tulisi yhdistää.
 
Tämän siis pitäisi toimia ponnahduslautana DC:n omalle Justice League -universumille. Kolmannen Warner Brosin supersankarihudin jälkeen optimismini on valutettu loppuun.
 

 
**
 

 
PS. Elokuvan jälkeen tuli heti parempi mieli, kun katsoi tämän clipin: http://www.youtube.com/watch?v=9Hy6S7urCZM

Deliverance
 
Hyvä elokuva.
 
3,5/5
 
Voiko joku viisaampi kertoa että miksi 70-luvulla tehtiin aika paljon erikoisen hyviä elokuvia? Onko syy Vietnamin sodassa? Aika yhtenäistä, hidastempoisempaa tyyliä vieläpä edustavat. Kauriinmetsästäjä, Kummisetä, Taksikuski, Deliverance jne.

Get the Gringo.
 
Mel Gibson seikkailee Mexicon vankilassa ja sen ulkopuolella pilke silmäkulmassa. Juoni itsessään ei ollut juuri mistään kotoisin, mutta Mel Gibsonilta rooli oli tietynlainen comeback juutalais- ja vaimokohujen jälkeen. 4/6

Man Of Steel
 
Pahin pettymys elokuvassa oli se, että Teriksellä ei ollut enää kalsareita vaatteiden päällä. No ei vain, olihan siinä muutakin. Aika ontoksi elokuva loppulaskussa jäi, vaikka odotuksia minulla ainakin oli ihan kohtalaisesti. Juoni oli aika höttöä, ja kuten tässäkin ketjussa jo todettua, kaikki henkilöhahmot jäivät todella etäisiksi. Ja ikävä kyllä, kun Nolan on ollut leffaa tekemässä, on leffa myös Nolanin näköinen. Aika synkkää yleisilmettä oltiin tavoiteltu (siinä tosin onnistuttiin), mutta harmillisen paljon koko elokuva yleisilmettään myöten muistutti herran Batman-leffoja. Ei sillä, että siinä mitään vikaa olisi, mutta Nolankin voisi joskus koittaa jotakin uutta. Onneksi Nolan ei sentään ohjannut tätä. Viimeinen tunti oli yhtäjaksoista rätinää ja räiskimistä, ja tuohon päättömään koheltamiseen ja toimintaan turtui melko lailla pahasti. Myös elokuvan itsensätoistavuus alkoi tympäisemään jossakin vaiheessa.
 
Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä, näyttelijät sopivat rooleihinsa, ja plussaa myös Costnerista. Musiikki taasen oli todella mitäänsanomatonta. Mitä Zimmerille on tapahtunut?
 
Sitten elokuvan paras anti: visuaalisuus. Tämä oli ensimmäinen näkemäni elokuva, missä 3D näytti oikeasti aivan älyttömän hyvältä. Heti ensimmäisistä kohtauksista lähtien tuntui siltä, ettei elokuvan katsominen 3D:nä tulisi kaduttamaan yhtään. Räjähdykset, lentämiskohtaukset, mäiskintä ja rakennuksien paskaksi pistäminen ja kaikki muukin näytti aivan hemmetin hienolta. Efektejä ei oltu säästelty, ja tuolla saralla kaikki oli vähän vedetty överiksi, ja sekin alkoi hieman ärsyttää.
 
Ristiriitaiset fiilikset tästä jäi. Juonesta ja tapahtumista ei jäänyt oikeastaan mitään käteen, visuaalisuutensa puolesta tekisi mieli käydä katsomassa elokuva uudelleen.
 
7/10

Tuomoo: Sitten elokuvan paras anti: visuaalisuus. Tämä oli ensimmäinen näkemäni elokuva, missä 3D näytti oikeasti aivan älyttömän hyvältä. Heti ensimmäisistä kohtauksista lähtien tuntui siltä, ettei elokuvan katsominen 3D:nä tulisi kaduttamaan yhtään. Räjähdykset, lentämiskohtaukset, mäiskintä ja rakennuksien paskaksi pistäminen ja kaikki muukin näytti aivan hemmetin hienolta. Efektejä ei oltu säästelty, ja tuolla saralla kaikki oli vähän vedetty överiksi, ja sekin alkoi hieman ärsyttää.
 
Eri mieltä olen. Mulla alkoi verenpaine kohota heti kättelyssä, kun Krypton-kohtauksissa kamera ei pysynyt paikallaan sekuntiakaan. Lisäksi näin leffan aktiivilasisysteemiä käyttävässä teatterissa, joten jo valmiiksi matalavaloinen ympäristö näytti entistä pimeämmältä. Passiivilasien kanssa varmaankin valoisuusongelma olisi pienempi, mutta shaky cam ei sovi ollenkaan yhteen 3D:n perusidean kanssa, etenkään tavallisissa dialogikohtauksissa, joissa kameran tärinälle ei ole mitään perustetta.

Swan: Eri mieltä olen. Mulla alkoi verenpaine kohota heti kättelyssä, kun Krypton-kohtauksissa kamera ei pysynyt paikallaan sekuntiakaan. Lisäksi näin leffan aktiivilasisysteemiä käyttävässä teatterissa, joten jo valmiiksi matalavaloinen ympäristö näytti entistä pimeämmältä. Passiivilasien kanssa varmaankin valoisuusongelma olisi pienempi, mutta shaky cam ei sovi ollenkaan yhteen 3D:n perusidean kanssa, etenkään tavallisissa dialogikohtauksissa, joissa kameran tärinälle ei ole mitään perustetta.
 
Voin toisaalta osin allekirjoittaa tämän. Shaky cam vituttaa aina, jotenkin se antaa sellaisen kuvan, että ilman sitä pakollista kameran tärinää yleisö saattaisi huomata, että kohtaus onkin huonosti tehty. Pasiivilaseilla tuo toimi todella hyvin.

Hobo with a Shotgun
 
0/5
 
sysipaska filmi. Prostitutka oli hyvännäköinen.

007 Skyfall
 
Yllätyin tämän hyvyydestä. Javier Bardem on parhaimpia Bond-pahiksia koskaan ja Craigistakin olen alkanut pitämään viimeistään tämän myötä. Plussaa myös että hieman huumoriakin oli saatu mukaan, sen erään hahmon paljastuminen lopussa hymähdytti.
 
4/5

Loijaa: Hobo with a Shotgun
 
0/5
 
sysipaska filmi. Prostitutka oli hyvännäköinen.
 
Täh?!? Tämähän on loistava leffa!!

Miikss: Misery
 
Sattui puolivahingossa toinenkin "kirjailijaleffa" heti tämän jälkeen, eli In the Mouth of Madness. Hyvinkin erilainen lähtökohta ja juonikuvio kuin Miseryssä, toimi kyllä jonkun verran heikommin. Kerronta oli omasta mielestäni jokseenkin sekavaa ja ei tuo nyt loppujen lopuksi tunnelmaltaankaan mitenkään erityisen loistava ollut. Ihan toimivaa viihdettä kuitenkin ja huomattavasti keskimääräistä toimivampi näin kauhuleffana.
 
6/10

American History X
 
Yksi pysäyttävimmistä leffoista mitä oon koskaan nähnyt. Jopa inhorealistinen kuvaus rasismista ja vihan inhottavuudesta. Ei sorru perinteisiin kliseisiin, esim loppu ei ole missään mittakaavassa onnellinen. Todella hienoja ja mieleenpainuvia kohtauksia jotka jäävät kaivamaan pitkäksi aikaa. En muista mitään niin inhottavaa kohtausta missään goreleffassakaan nähneeni kuin hampaiden polkeminen tienreunaan enkä missään nyyhkyleffassa nähneeni niin surullista kohtausta kuin tämän leffan loppu. Tämä leffa pitäisi näyttää ihan jokaiselle. Helvetin hyvät näyttelijävalinnat.
 
viiskauttaviis

Man Of Steel
 
Kerrankin Teräsmies kirjoitetaan kuten pitääkin - heti löytyi hyvä puoli leffasta, vaikka se ei ollut vielä alkanutkaan. Kino-Sampo Valkeakoskella näytti siltä miltä valkeakoskelaisen leffateatterin pitääkin näyttää tiistai-iltana. Meidän kahden lisäksi katsojia oli kömpinyt koloistaan kolme. Ei rapisevia sipsipusseja, eikä häiritsevää yskintää.
 
Mainittakoon, että olen aina vähän vihannut Teräsmiestä. Sarjakuvista tykkäsin, mutta ne eivät iskeneet ikinä täysiä. Sama efekti Mikki Hiiren kanssa; tykkäsin dekkaripokkareista, mutta liika puhtoisuus häiritsi. Sama juttu Teriksen kanssa, mutta hyvä tarina vei mukanaan. Sama meinasi käydä nytkin. Kryptonin räjähdykset ja Russel Crowen pönötys toimivat, visuaalisuus lupasi hyvää. Kenraali Zod lupasi hyvää hänkin venäläisine hiusmalleineen. Kylmä sota hiipi t-paidan alle ja allegoriat Kryptonin ja Neuvostoliiton välillä oli tuotu hienosti esille. Tarpeellisuus? Ei sitä ollut, mutta toimi.
 
Edellisessä Teräsmiehessä oli parasta se, että Brandon Routh näytti aivan Christopher Reeveltä. Muuta parasta elokuvassa ei sitten ollutkaan. Uusi Snyder-Goyer-Nolan-Teris näytti hänkin - elokuvan lopussa - ihan Teräsmieheltä, mutta muuten mies jäi hahmona etäiseksi. Sama päti muihin liukuhihnahahmohin, kuten Costnerin esittämään Jonathan-isään, jonka tarkoitus oli toimia elämänohjeautomaattina Kal-Elille. Luulin miestä elokuvan alussa Liam Neesoniksi - asia, joka hävetti suunnattomasti tajutessani olleeni väärässä.
 
******************SPOILERIVAROITUS!!!******************************
 
Koskikaran parkkiksella ajaa teini violetilla autollaan, jossa on naurettavan iso takaspoileri. Melkein pitäisi mennä sanomaan asiasta, että nyt nyt. Enpä mene, varmaan joku muukin saa siitä vielä naurut. Ehkä se on itseironinen spoileri, mene ja tiedä. Tuskin.
 
***************SPOILERITIEDOITE PÄÄTTYY!!!**************************
 
En ennalta tiennyt scoren säveltäjää, mutta noin kahden ja puolen minuutin kohdalla se oli jo selvää. Kirosin hiljaa mielessäni ja painauduin niin syvälle kuin Kino-Sampon vanhoihin bussinistuimiin saattoi painautua. Zimmerin akan poika paisutteli eikä malttanut, antoi palaa yhdentekevää jylinää, josta puuttui kaikki tunnistettavuus - no, tunnistin Zimmeriksi, se oli jo jotain. Ehkä Teräsmiehen alkuperäinen teema jossain olisi ollut hieno kunnianosoitus?
 
Jeesussymboliikan olisi voinut jättää kyllä pois. Kaiken tuhon keskellä olisi pitänyt osoittaa syyttävä sormi kohti Jor-Eliä: mies lähetti poikansa Maahan, jonka perässä Kenraali Zod sun muut nahkademonipahikset tulivat käristämään suurkaupunkeja. Nyt Jorkka esitettiin Russel Crowena, eikä kukaan voi vihata Russelia. Suomessa roolin olisi saanut Loiri. Hävityksen keskellä tuli mieleen tukalasti Inceptionin tyhjäpäisyys, vaikka ei Man of Steel yhtä huono ollutkaan. Lisäksi pahimman käristyksen tiristessä tuli mieleen Independence Day hävittäjien lähestyessä tuhoajia. Silloin kieltämättä ahdisti se, miten paljon siitäkin elokuvasta tykkäsi nöösinä. Tästä ei oikein tykännyt, mutta viihdyttämään se onnistui. Järkeä oli kuin jätesäkillisessä paskaa, mutta jos sen kaiken paskan kaataa jonkun ei-pitämänsä ihmisen niskaan, kyllä se viihdyttää.
 
Ehkä eniten harmitti, että elokuvan ainoa oikeasti kiehtova tyyppi, Zod-pahis, taantui lopuksi pelkäksi palopuhesaarnaajaksi. Mies oli järjestelmän uhri tavallaan ja sitä kautta yllättävänkin inhimillinen. Siitä plussaa.
 
* * 1 / 2

Maniac (2012)
 
Elijah Wood mielenkiintoisessa roolissa "semisti" sekopäisenä mannekiininen entisöijänä. En ole alkuperäistä nähnyt, joten en tiedä miten uskollinen tää on, mut muhun toimi. Leffa on melkein kokonaan kuvattu päähenkilön silmin, mikä tuo jännää fiilistä kyllä. Lisäks soundtracki on aika kovis. Väkivalta on melko brutaalia, mut eipä se meikäläistä haitannu.
 
Kolme on liian vähän mut neljä on ehkä liikaa/5

jarkkkk: Maniac (2012)
 
Elijah Wood mielenkiintoisessa roolissa "semisti" sekopäisenä mannekiininen entisöijänä. En ole alkuperäistä nähnyt, joten en tiedä miten uskollinen tää on, mut muhun toimi. Leffa on melkein kokonaan kuvattu päähenkilön silmin, mikä tuo jännää fiilistä kyllä. Lisäks soundtracki on aika kovis. Väkivalta on melko brutaalia, mut eipä se meikäläistä haitannu.
 
Kolme on liian vähän mut neljä on ehkä liikaa/5
 
Tuo oli kyllä erinomainen versiointi aiheesta. Ja kuten tuossa jo mainitsitkin, tällä remakella on kolme valttikorttia: ensimmäiseksi, elokuva on kuvattu POV-tyylillä. Näkökulma toimii ja se asettaa katsojan kiehtovasti murhaajan asemaan ja pään sisään, toiseksi soundtrack sykkii aika retrosti ja kolmanneksi Elijah Woodin castaaminen pääosaan, joka osoittaa ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Teknisesti moitteeton ja tuoreen oloinen, sekä tietysti väkivallan osalta todella julma. Mikä poikkeuksellisinta, paljon parempi kuin alkuperäinen. Minä antaisin 4/5.

Katsoin itsekin Maniac remaken. Tyylikäs ja raaka, oli kyllä ihan hyvä. Alkuperäistä en ole nähnyt mutta käsittääkseni näillä on yhteistä vain nimi.
3/5

Kaksi kauhu-/jännitysleffaa, jotka mielelläni ratioin 1-5 asteikolle niiden viihdyttävyyden mukaan.
 
Ruins. viihtyvyys: 4/5
Se tais olla toisen nimi; joukko nuoria pökkelöityvät aboriginaaliin viidakkoon jonkun maya-raunion päälle hihhuloimaan. Paikallinen väestö kuitenkin vipeltää paikalle ja käyttäytyy erikoisesti, ja tapahtumat etenevät suht ripsakasti. Täytyy myöntää, että arvasin koko jutun juonen jo ensimmäisessä jännityskohtauksessa, mutta silti leffa oli hyvin nautinnollinen loppuun asti. Loppuosa oli lähinnä sen jännittämistä, minkä ratkaisun kukakin tekee tai mitä arvaamatonta seuraavaksi tapahtuu.
 
Welcome to the Jungle. viihtyvyys: 4/5
Sama meininki (puoliso valitsi nämä leffat) eli nuoret menevät viidakkoon. Käsivarakamerameininki, tyyliin BWP. Jänskä henkilökemia. Varmaan jonkun mielestä typerä asetelma, mutta joukko jakautuu hyvällä tavalla kahtia, ja osa leffasta kuluu kiroten joidenkin typeryyttä. Jälleen kerran paikalliset sekoilevat. Hyvä pätkä.