Rock, pop, alternative ›

Kenen mielestä tuo My Generationin blues-versio on vähän hassun kuuloinen;)? Mun mielestä ainakin... Ihan kuin äijät vetäisi kieli poskessa:P Varmaan tarkoituksella?

TheTwo: Voi pojat, liput hankittu Wembleyn keikalle 8.7! Kiima on valtaisa.
 
Mites on, jos pitäisi nostaa yksi The Whon biisi suosiksi ylitse muiden, niin minkä valitsisitte? Mulle se on tämä http://www.youtube.com/watch?v=cyv_65o1HDY
Daltreyn leijonamainen karjunta, Entwistlen päälle jytisevä basso, Townshendin säröinen kitara, Moonin tykitys, hienot sanoitukset...kaikki täydellistä.
 
Yks mun suosikeita myös. Mutta niin on myös Dreaming From The Waist ja varsinkin liveversiot: http://www.youtube.com/watch?v=zS5LlmXFsH4
Myös So Sad About Us on huippu ja etenkin tämä versio: http://www.youtube.com/watch?v=UxLij3_J6GY (alussa lyhyet tarinat ja biisi alkaa n. minuutin kohdalla)
 
Muistan edelleen, kun rakas kirjastotäti äitini toi 30 Years Of Maximum R&B:n VHS:n (josta nuo molemmat biisit itseasiassa löytyy). En ollut pyytänyt kyseistä videota ja lähinnä ihmettelin, että viitsii jotain 60luvun paskaa tuoda, koska olin luultavasti juuri löytänyt 90-luvun alternativerock bändit kuten Nirvana, RATM jne. (kovia toki nekin vieläkin). Tuolloin noin 13-vuotiaan Käyttäjätunnuksen kuva 60luvusta oli lähinnä Beatles soittamassa puvut päällä Jeejeejeetä jne. Tulihan sitä vähän ihmeteltyä, kun ekassa biisissä kesken biisin kitara lentää jonnekin lavan perälle ja sitten vaan uus kitara kesken biisin vireeseen ja homma jatkuu. Ja että mitä tuo rumpali tekee? Sitä ihmettelen toki vieläkin...

Käyttäjätunnus: Myös So Sad About Us on huippu ja etenkin tämä versio: http://www.youtube.com/watch?v=UxLij3_J6GY (alussa lyhyet tarinat ja biisi alkaa n. minuutin kohdalla)
 
Hyvä toi Townshendin pikaviritys heti biisin alussa kesken soinnun. Mutta onpas kyllä epävireisesti laulettu versio. Roikkuu vaan enemmän ja enemmän mitä pidemmälle biisi kulkee :D Vaan onpa kyllä ollu melkonen saundi noilla jo tuolloin. Ei kuulosta kolmelta instrumentilta. Tollasta bassosaundia kuultiin seuraavan kerran vasta 80-luvun metallihommissa, kitaratyyliä jäljitellään monen sukupolven jalostamana vieläkin, yhtä hulluja rumpuja ei vielä olla kuultu.
 
Luin juuri Townshendin omaelämäkerran. Vähän ehkä pikasesti kävi asiat läpi, mutta mielenkiintoinen katsaus tyyppiin kuitenkin. Pimeä tyyppi ja melkonen työnarkomaani kyllä.

Törmäsin tällaseen dokkarin tapaiseen Live at Leedsin tiimoilta. Urkuri Wakeman siinä puhuu hauskoja. Daltrey on oikeastikin hauska.
 
http://www.youtube.com/watch?v=cHHToi3tAlg

Quadrophenia show nähty ja hyväksi todettu. Kannattaa vaivautua paikalle, jos vain suinkin on mahdollisuus.

Keith on hiukkasen väsynyt, kuten mies voi olla pitkän päivän jälkeen. Joten Scot Halpin pääsee toteuttamaan fanin unelmaa: kesken keikan soittamaan bändin kanssa lavalle.
 
http://www.openculture.com/2012/08/ … ert_19-year-old_fan_takes_over.html

Joo mä olen joskus nähnyt jonkun bootleg-dvdn tuosta keikasta... Ihan hyvinhän tuo heebo veteli loppusetin. Ettei vaan olisi ollut järjestetty show-juttu?

http://www.youtube.com/watch?v=_kXSzVK3Nko
 
Tossa on hyvä konsertti.

TheTwo: Mitkäs olisivat parhaat The Who-aiheiset dvd:t? Sekä dokumentit, että keikkavideot kelpaavat.
 
Kilburn-dvd:n ekstrana tuleva keikka joulukuulta 1969 on meikän mieleen.

The Whon Helsingin-keikkaa saa myöskin edelleen DVD:nä.

Terveisiä Amsterdamista. Päivällä bongattu monta target-paitaista kanssakulkijaa kaupungilla ja nyt lähtö Hotellilta kohti Ziggo Domea - The Who -keikan alkuun vajaa kaksi tuntia...

Omaelämäkerrassaan Townshend ei juuri noteeraa Zak Starkeya, jonka Daltrey toi kuvioihin. Mikähän lienee? Ei itse saanut valita?

Keikka takana; The Who oli kovassa iskussa - Rogerin ääni kesti hyvin ja Pete jaksoi vetää koko setin kovalla Rock-asenteella. Myös Peten laulut oli kohdallaan, eli tuntui että kaikki se mistä äijiä on kritisoitu oli tällä kertaa kohdallaan. Keikka alkoi noin 20.45 ja loppui noin klo 23.15, eli kova suoritus melkein 70-vuotiailta äijiltä.
 
Joitakin soolo-osuksia Pete oli ulkoistanut veljelleen Simonille, mutta se ei jäänyt haittaamaan sillä pikkuveli hoiti osuutensa tyylikkästi.
 
Rummuissa oli Scott Devours joka hoiti homman todella hienosti. Keikan jälkeen tuopin ääressä turistiin että Devours oli ehkä jopa enemmän Moonin kaltainen kuin Zak, mutta tämä jäi pitävästi todistamatta.
 
Ja sitten tärkein; Quadrophenia-osuuden loputtua Pete kertoi että ko. keikasta tulee ilmestymään DVD lähiaikoina. Ihmettelin itse jossain kohtaa keikan kuluessa miten paljon kameroita pyöri lavalla ja vain harvan kuvaa näkyi screeneillä, mutta selvisi sitten tuo syykin. Menee kyllä hankintaan kunhan ilmestyy.
 
Lopussa kuultiin sitten sikermää WGFA, Baba, Who are You ja erityisesti You Better You Bet jäi mieleen hienona vetona.
 
Ai jai, kyllä oli hienoo
 
Edit, korjattu kirotusvihreitä

Youtube-klippien perusteella Scott Devours kopsailee Moonien juttuja vähäsen kuivannuivaan sävyyn siinä missä Zak kuitenkin soittaa enemmän eläytyen. Eikä se kaikkia Moonin juttuja pysty soittamaan siitä huolimatta, jos ollaan tarkempia niin ei puoliakaan.

Amstedamissa meidän mielestämme Scott oli hyvin tunteella mukana, ainakin sen mukaan miltä hänen ilmeensä ja eleensä näyttivät noin 10 metrin etäisyydeltä seurattuna riviltä viisi. Rumpalin analyysi oli, että Scott soitti hyvin myös Zakille ominaisia juttuja. Ja vielä varmistukseksi että minun mielestäni Zak on hyvä rumpali, mutta niin oli ainakin eilen myös Scott.

Joo, Scott on hyvä ja tuntui nauttivan hommasta. Mutta vaikka vetelikin fillejä välillä lähes moonmaiseen tapaan, niin se soitto oli jotenkin liiankin tarkkaa (toki paljon joutuikin klikin kanssa soittamaan). Zak soittaa rennommalla kädellä.

texjazz: Omaelämäkerrassaan Townshend ei juuri noteeraa Zak Starkeya, jonka Daltrey toi kuvioihin. Mikähän lienee? Ei itse saanut valita?
 
Hurriganes-tuottaja Richard Stanleyn mainitsee useamman kerran, joten ei se Riku ihan paskaa aikoinaan puhunut :)
 
Kirjan lukeneena sanoisin, että Townshendillä loppui banaanit loppumetreillä tai rivit ja riimit tuli täyteen. Moonin jälkeisestä Who:sta ei ole paljonkaan asiaa vaan jutut koskee Peten soolotuotantoa ja yksityiselämää 70-luvun lopusta eteenpäin.

Rodger: Hurriganes-tuottaja Richard Stanleyn mainitsee useamman kerran, joten ei se Riku ihan paskaa aikoinaan puhunut :)
 
Mää mietin koko ajan, onko se sama mies, tuo Richard Stanley.

Nähty myös O2-areena keikka Lontoossa.
Ensinnäkin sanottava, että oli mun viides Whon keikka ja näppituntumalla sanoen paras.
 
Rogerille pisteet taustavideon työstöstä, toi hienosti lisäarvoa konserttiin. Mutta parasta oli sekä Rogerin että Peten äänet laulaessa, molemmat olivat todella kunnossa lähes 70-vuotiaiksi. Rummut on haastava osuus tässä hommassa. Itse ajattelin, että Scott kyllä hoiti hommansa (joka on todella haastava). Mutta ehkä se oli vähän treenatun oloista. Zak osaa kuitenkin vetää vähän löysemmällä otteella oikealla fiiliksellä.
 
Quadrophenia oli niin loistava kokonaisuus, että encore hittisetti oli sen perään lähes tylsä.Kuulin edellisen Quadrophenia konsertin -95 Tukholman Globenissa, kyllä tämä oli helkkaristi parempi. Jos ja kun tulossa DVD, niin kannattaa katsoa.