Elektroniikka ja soitinrakennus ›

EIköhän suurin ero ole hurinatasoissa. mikkietusiin, älppy vahvistimiin ym suosittelisin DC:tä hehkuille, mutta kitaravahvistimissa se on turhuutta minun mielestäni.
 
Ken Gilbertin sivuillahan tuosta oli joskus jotain juttua...joo:
http://ken-gilbert.com/techstuff/ac_vs_dc_filaments.html
 
Täytyy kokeilla vielä jatkossa tuo AC vs DC saundi kun ei ole vielä toroidille "telinettä" asennettuna.
 
Moni asia toki vaikuttaa ja layout ei ole todellakaan merkityksetön, tai maadoitukset, niin kuin 90% aloittelevista vahvistin nikkareista tuntuu uskovan.
Mutta monesti huomaa eron esim. pikku kytkennän/komponenttien muutoksella mutta ei tiedä kumpi on sitten parempi, ja pakko on kuitenkin valita toinen.
 
+1!
 
Mutta kun aletaan puhumaan kuparijohtojen soundi eroista ts kumpi kuulostaa paremmalta muovi vai kangas päälysteinen kytkentälanka niin ollaan pahasti hakoteillä. Ja toivottavaa olisi kun putkivahvistimet on joka tapauksessa melko kalliita monien kukkaroille satsattaisiin se raha merkityksellisiin asioihin ei johtojen ulkonäköön.
 
Joo ei se saundi oletettavasti paljoa lämpene vaikka jodoilla olisi villasukat. Itse taidan kuitenkin lopulta käyttää sellaista hopean teflonin ja kankaan yhdistelmää...onhan se kangas ulkonäkötekijäkin, mutta tiukkaan kääräistynä se pitää teflonin siinä asennossa missä esim. yksisäikeinenkin.
 
Asiaa vaikeuttaa huomattavasti myös seikka että kuulomuisti tuntuu olevan ihmisellä aika olematon. Pitäisi aina olla kaksi identtistä vahvistinta ja vertailla.
 
Totta. Ja toisinaan ei paljon innosta äänitellä samalla riffillä/ samoilla asetuksilla pienintäkin modia tai muutosta piirissä...
 
Mikko

Ja ei paljoa äänitykset auta kun muutat hieman soitto tatsia niin muuttuu soundikin siinä samalla...
 
Jos äänittäisi sen riffin jonkun tarkoituksenmukaisen bufferin läpi tietokoneelle kuivana, voisi sitä toistaa koneelta loputtomiin täsmälleen samanlaisena. Huolehdittavaksi jäisi vain se, että äänenvoimakkuus toistossa a) on aina sama ja b) vastaa todellista äänilähdettä (=kitaraa).
 
Näin olen joskus suunnitellut tekeväni, mutta tekemättä on toistaiseksi jäänyt.

Jos äänittäisi sen riffin jonkun tarkoituksenmukaisen bufferin läpi tietokoneelle kuivana,
 
Kyllä, mutta se bufferi pitäisi olla sellainen jonka ulostulo "näyttää" passiivisen kitaramikin ulostulolta.
 
Muistaakseni tällainen emulaattori idea jossain esiteltiin, olisko ollut jack orman sivuilla.
 
Mikko

Ja ei paljoa äänitykset auta kun muutat hieman soitto tatsia niin muuttuu soundikin siinä samalla...
 
Joo äänittämisestä on kyllä enempi hyötyä isommissa modeissa. Tällöin erot tulee esille tatsista riippumatta. Pienemmissä modeissa täytyy olla tarkempi koska ainahan koetamme vaistomaisesti "kaivaa" vahvistimesta sen parhaan saundin ja jos sitten sen tatsin muutoksen vielä itse huomaa niin siinä tulee ikään kuin tuplahyöty kun selviää mikä on helpposoittoinen piiri ja mikä ei. Lisäksi kannattaa äänittää vapaiden kielten riffit, solo-sustainit ja demppi-chuggat erikseen.
 
(heh, midiprogrammista olen joskus ihan vitsimielessä ajellut aivan hirveitä juoksutuksia vahvarin inputtiin. :)
 
Mikko
 
Niin, mm. nämä eri komponenttien vaikutukset saundiin (muiden mielenkiintoisimpien ohella) oli kai Ockun mukaan yhteenä aiheena siellä Kevinin workshopissakin? Onko täältä menossa porukkaa paikalle? Itse olen tässä vielä kahden vaiheilla, rahaa kun menee koko ajan kaikenlaisiin tarvikkeisiinkin...toisaalta power scaling on seuraavana listalla nyt kun on jo high gain modattu marsua, super reverbbiä ja tämä oma virityskin. Siellä paikan päällä varmaan valkenisi tarkemmin miten ja mistä palikoista se parhaiten tehdään, Kevinin kirjoissahan sitä ei ole suoraan esitetty. Toisaalta taas jos osallistun workshoppiin ei ole varaa tilata itse pow-scale kittiä! :(

Hyvä idea!
 
Ilma muuten kompressoi ääntä, mitenköhän tästä päästäisiin?
 
Meyer Soundilla on ratkaisu: LD-3 Air Attenuation Compensating Line Driver.
 
Lainaus Meyer Soundin katalogista:
"The Meyer Sound LD-3 is a unique eight-channel line driver designed specifially for optimizing large-scale sound reinforcement systems by introducing automatic frequency response compensation for the attennuation of sound in air."
 
Espoon kulttuurikeskuksen Louhisaliin tuli jazzien ajaksi koeajoon Meyerin systeemi ja pakettiin kuului tämä laite. Meyerillä on sen asiakkaille nettipalvelu, jossa voi simuloida tilan, jossa niiden kamoja käytetään. Sitten palvelin laskee annetuista arvoista parhaita vaihtoehtoja. Kaiuttimet ovat siis sellaiset useasta palasta pinottavat ryppäät. Pienempien kaiutinpalojen keskenäisiä kulmia muutellen voidaan määrittää, minne ne salissa ääntä tööttäävät. Näin ollen voidaan laskea, kuinka pitkän matkan ääniaallot joutuvat ilman läpi kulkemaan miltäkin kaiuttimelta ja tuolla laitteella tasaamaan erot salin eri osissa.
 
"Master Enviromental Parameter controls include Temperature (0 to +45 C), Altitude (switchable in three ranges: 0, 2500 and 7500 feet) and % Relative Humidity (10 to 100%)."
 
Olin kuuntelemassa kun noita esiteltiin henkilökunnalle ja kyllä ne aika hyvälle soundasivat. Aivan tajunnan räjäyttävä kokemus olivat MM4 -kaiuttimet. Noin 10x10x10 cm kokoiset purkit tuuttasivat ääntä ulos aivan uskomattomalla tavalla. Ne pitää kyllä kokea itse.
 
No joo. Ei sitten muuta.