Bänditoiminta ›

Kun kävelin kotio tänään muistelin sitä aikaa, kun bändmme kanssa aloteltiin. sitten tuli mieleen roudaus. ja mietin, että mikähän oli hirvein roudaus kokemukseni. ykkös sija oli jaettu
 
a) kerran vietiin rumpuja (basari, 3 tomia, virveli, pellit, hardware) kottikärryissä. kamoja ei saanut siihen kärryyn mitenkään tasapainoon, ja koko kuorma painoi aivan sairaasti. Ja eteensä ei nähnyt, koska siinä sattui olemaan virveli. matkaa ei yhtään helpottanut se että tie oli jatkuvaa ylä- ja alamäkeä.
 
b) toisen kerran olin muuttamassa tutun orkesterin kanssa reenikämpästä toiseen, ja yhtäkkiä huomasimme, kun liikennevaloissa ollut bassokaappi päätti mitään vihjaamatta vihreiden tultua lähteä ylittämään suojatietä omin voimin. siinä sitten juostiin helsingin keskustassa ruuhka-aikaa basso kaapin perässä.

Rouraus on hianoo. Siittä saa rahnaakin ja viinaa töitten jälkeen.
 
Paskat:
- kakssataa kiloset tiskit joissa huonot caset, ei riittävästi kahvoja
- lesliet joissa ei kahvoja, pyöriä tms.
- klasariharput
- kaikki misson teräviä reunoja, levyt, rampit jne.

Rouraus on hianoo. Siittä saa rahnaakin ja viinaa töitten jälkeen.
 
ei oo paljoo näkyny. ellei itse osta palkinnoksi itselleen töiden jälkeen.

Uskomattomassa krapulassa äänentoisto keikalla roudarina/monitorimiksaajana ym. Alkaa n. kello seitsemältä aamulla vesi sateessa ja ja en meinannut tässä vaiheessa pysyä vielä pyörällä pystyssä.. Kamoja kannellessa oli sellainen jänskä olo että joko tulee kokoajan paskat housuun tai että taju lähtee. Tämän jälkeen paikalliseen ostoshelvettiin hoitamaan jotain vaateshown äänentoistoa josta sitten takas ensimmäiseen paikkaan missä geimit kestää myöhään, roudaus ja joskus 4-5 aamulla nukkumaan.Välillä pikkusen vitutti, mutta oma moka..

En varmaan ole ainoa täällä joka on roudannut kamoja keikalle Helsingin Uuden ylioppilastalon ylempiin kerroksiin. Koko PA:ta ja backlinea olen ollut roudaamassa muistaakseni kuudenteen kerrokseen opiskelijabileisiin. Eihän siinä muuten mitään mutta kun siellä ei ole minkäänlaista hissiä.
 
Roudaukset ovat aika raskaita varmasti kaikilla festareilla kun kaikki lavatrakennelmat, äänilaitteistot ja valot pitää rakentaa paikkaan jossa ei kiinteästi ole mitään. Itselläni on kokemusta lähinnä Tuska-festareilla roudaamisesta. Raskasta työtähän se on.

Joskus roudattiin rumpuja peräkärryllä, mutta ilman autoa muutamia kilometrejä. Ei se nyt niin raskasta ole, mutta varmaan näytti hassulta, kun pikkupojat vetää peräkärryä perässään pitkin jalkakäytäviä.

Se on ikävää, kun tavaraa on juuri sen verran, että ne huolellisella asettelulla mahtuvat tai saattavat mahtua käytössä olevaan autoon. Kiva sitten itse istua jalat solmussa tuhannen kilon vahvari sylissä. Onneksi matkat ovat olleet lyhyitä.

Itse en ole ollut tätä todistamassa, mutta kuulin kerran urbaanin legendan että Provinssirockin alkuvuosina äänentoistofirman kuljetuskalustona olisi ollut hevoskärryt.
Että sinne vaan kaapit kyytiin ja Polle vetämään...
En osaa arvata että mikä on mahtanut olla syynä moiseen ekologiseen kulkuneuvoon, mikäli tämä nyt edes totta on.
 
Itse olen joutunut kuljettamaan laitteistoa veneessä saareen, jossa pippalot järjestettiin eikä sinne päässyt kuin vesitse. Nyt se jo alkaa tuntua huvittavalta mutta ei se silloin mitään kivaa ollut kun pitää miettiä että mitenkäs kuormaat veneen ettei mikään tipu veteen eikä lasti kaada venettä.

hmm, ei ollut musavehkeiden roudausta, mutta kuitenkin;
siirsin pakettiauton oven edestä parkkiin, pamautin oven kiinni samaan aikaan kun olin vasta hyppäämässä autosta ulos, oikea jalka tarttui turvavyöhön ja jäi oven väliin. sattui ihan kiitettävästi..

ei tämäkään liity bändikamojen roudaamiseen (mikä on aina ihan prc:stä).
pitipä tuossa jokunen vuosi sitten kantaa ranskasta tilattuja antiikkihuonekaluja kerrostalon viidenteen, eikä hissiä tietenkään ollut. Homman haastavuutta lisäsi se, että mööpelit oli melkoisen onnettomasti paketoitu johki hemmetin askartelupahviin ja piti koko ajan varoa ettei mikään kulma vain osu mihinkään. ja osa huonekaluista painoi aivan ---tanasti.
vaivanpalkaksi sain pullon vodkaa.
enpä tiedä kannattiko.

Ihan letkeää hommaa tuo bändikamojen roudaaminen ainakin on, jos ei ihan yksinään joudu puurtamaan.

Infernaaliseksi roudaukseksi voisi kutsua entistä kesätyöpaikkaa muuttofirmassa, joka oli erikoistunut pianoiden ja flyygeleidein muuttoihin. Aamulla kutosesta iso flyygeli alas- eikä puhettakaan, että olis mahtunu hissiin, sitten rekalla toiselle puolelle maata ja sama ralli ylöspäin, vaikka neloseen. Ja naarmuja ei mielellään saanut hirveesti tulla..Kun tuo luoja on rankaissut suht kaposilla ranteilla, niin kyllä siinä hiki irtos helposti..onneks siitä on jo niin monta vuotta, että melkein unohdin koko homman..

Mun mielestä roudaus on siistiä-varsinkin jos ollaan sillä tasolla että bändi roudaa ite.Jos homma toimii kivuttomasti niin tietää että bändin kemiat on kohdallaan ja fiilis senkun paranee.Firmassa roudaaminen on eri juttu.Se on sama mitä roudaa kun vituttaa kuitenkin.On roudaamista ittensä puolesta ja sitten toisten puolesta.

Uusi Ylioppilastalo on kiva. Hirveä homma, ja tilassa niin huono soundi, ettei meinaa tulla mitään. Puuroutuu ja kaikuuuu. Sitten rokkia soittamaan alle häävalssivoluumilla, ja silti yleisö kaikkoaa kun 'tulee lujaa.' Loppuillasta DJ pistää tulemaan neljä kertaa lujempaa, täydelle salille. Baari sentään oli ilmainen.
 
Lukiossa piti viedä flyygeliä musaluokasta jumppasaliin. Välissä tietenkin tiililattia, jota pitkin ei voi työntää. Ja salinkaan lattia ei tietenkään kestänyt metallipyöriä - ja toiseen päähänhän se vietiin. Ei siinä mitään, mutta kun se piti tuoda samana päivänä takaisin, että pojat saa palloa pomputtaa. Ja kaikki muutkin bändikamat siinä samalla, tietty. Tätä jatkui koko viikon.
 
Ehkä paras juttu on kyllä se Leningrad Cowboysit Senaatintorilla -juttu. Tämä uudempi. Siinä torin keskellä oli sellainen pirun iso täytekakku, jonka päällä välillä soitettiin ja sisällä oli miksaamo. Kakun reunassa oli sitten sellaisia 'karkki'koristeita - rakenteeltaan kolme tekoauringonkukkaa, pelastusrengas ja kangashuiskaleita. Arvatkaas kuka ne sinne kiinnitti?
 
Tori on tietenkin vino, eli kakku oli toiselta puolelta korkeampi - sellaiset kevyesti yli viisi metriä. Tikkaiden käyttö oli kivaa. Ja ruuvinvääntimen terä putoili ja ruuvitkin olivat välillä vääränmallisia - sellaisia, jotka on tarkoitus lyödä alkuun vasaralla. Ihme, etteivät oikein meinanneet upota. Kyllä niitäkin muutama meni sisulla, ennen kuin huomasin. Ja hommaahan ei tietenkään yltänyt tekemään yläkautta. Toisessa kädessä koriste, toisessa väännin, kolmannessa ruuvi ja neljännellä pidetään kiinni.
 
Siinä sitten, tietenkin korkeimmassa ja vinoimmassa kohdassa, viimetingassa ja vääränlaisin ruuvein. Kivaa hommaa - paitsi että juuri silloin alkoi tietenkin yhtä aikaa sade ja pikku g:n soundchekki. Oikein helvetin kivaa hommaa.

Mutta sepä oli ikävää, kun rakennettiin lava ja purettiin keikan jälkeen. Tarvikkeet vietiin pois. Hirmusesti oli kaikenmaailman laattoja ja styroksipaloja, eikä alkuun meinannut päästä millään. Hirmunen palapeli.

Kyllä se on mahtavaa hommaa. Kolmatta kesää äänentoistohommissa mitä erilaisemmissa häppeningeissä. Eikä tympäse yhtään. Roudaus on miesten hommaa. Varsinkin tuntipalkalla.

Eihän tuo roudas ole mikään, jos saa vapaasti sajattaa ja kirota. Myös yksin tai pikku porukassa on kurjaa roudata jos kamoja on musertavan paljon ja pitäs olla valmis melkoisen nopsaa.
Tässä juuri taanoin kävi todella mukavasti.
Oltiin mainosta kuvaamassa ja paikalla olisi pitänyt olla 11 ihmistä.
Kolme saapui paikalle.
Kamaa oli silti niin paljon että siitä olisi ollut hommaa kymmenelle.
Sehän tekee hyvää laadulle jos kameramies(minä) ohjaaja ja äänimies tekee roudauksen, kasaamisen siistimisen, valaisun itse kuvauksen, purkamisen, siivouksen, ja takas roudauksen, yksin. Venähti työpäivä 8- 23 jokanen raaja paskana sillä käytössä oli paras mutta raskain kalusto.
 
Koulutyö viellä, ei palkaa, eikä mitään erikoisempaa korvaustakaan.
 
Onneksi saimme aikaan ihan hyvää jälkeä sentään.

eikös täällä pitäisi olla roudareille oma keskustelualue? siellä ne vois sit jutella, et kuinka mikäkin piuha tulis kääriä.
eihän kukaan itseään arvostava muusikko roudaa ite kamojaan...

Sanokaapa ärsyttävin roudattava esine (edellämainitun flyygelin lisäksi)?
 
Ehdoituksiani:
 
1) Fenderin isot combovahvistimet (tälläiset: http://www.soitin-huttunen.com/uploads/fetwin.jpg). Pirun painavia. Hankala ahdas ja kättä puristava kantokahva, joka on keskellä vahvaria. Kolhii jalkoja kantaessa. Ei oikein saa mukavaa otetta kahdella kädelläkään. Teräviä kulmia, yms. Hienon kuuloisia tosin, sitten kun ovat lavalla.
 
2) Rumpalin 16 irtonaista telinettä sylissä. Ainakin yksi putoaa tai raapii. Ostetaan niitä laatikoita/laukkuja, kiitos...