Kitarat: soittaminen ›

Jess Lewis.
http://www.youtube.com/watch?v=Mu0mhDDtd9A

Erja Lyytiseltä kyllä lähtee. Minusta Erja sanoi jossakin mainiosti, ettei kannata matkia ketään tai esittää jotakin superosaajaa, vaan löytää oma persoonallinen tapa soittaa. Heti tuli mieleen sellaiset sedät kuin Mick Green tai Wilko. Erjasta sitten löytyy esiintymiskykyä ja ulkonäkökin, jos se on tarpeen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Th1JJ9UZCVg

Yallup: Erjasta sitten löytyy esiintymiskykyä ja ulkonäkökin, jos se on tarpeen.
 
Minun mielestäni Erja pärjää enemmän noilla ulkoisilla kuin musiikillisilla avuilla.. En ymmärrä, mihin se kohina Erjan ympärillä perustuu? Varmaan siihen, että on nainen, koska saman tason mieskitaristia ei rankattaisi lähellekään samalle viivalle, mitä Erja on nostettu...
 
Tämä siis vain minun katkerana, vääränä ja turhana mielipiteenäni...

Laulava Kylätohtori: Minun mielestäni Erja pärjää enemmän noilla ulkoisilla kuin musiikillisilla avuilla.. En ymmärrä, mihin se kohina Erjan ympärillä perustuu? Varmaan siihen, että on nainen, koska saman tason mieskitaristia ei rankattaisi lähellekään samalle viivalle, mitä Erja on nostettu...
 
Tämä siis vain minun katkerana, vääränä ja turhana mielipiteenäni...
 
Tuskin missään on määrätty että blueskitaristin pitää olla ruma vanha mies, vaikka he usein ovatkin... Erja on hyvän näköinen nainen, mutta sen lisäksi suvereeni ja valloittava esiintyjä ja armoitettu kitaristi. Ennen kaikkea Erja bändeineen saa aikaan mahtavan tunnelman ja muutama kuukausi sitten levynjulkistamiskeikalla Savoyssa fiilis oli katossa ja bändin ja yleisön välinen vuorovaikutus oli jotain unohtumatonta ja ennen kokematonta - tietysti vain jos kuunteli korvalla ja sydämellä eikä sekuntikellolla.
 
Terveisin Ruma Vanha Mies

Yallup: Erja Lyytiseltä kyllä lähtee. Minusta Erja sanoi jossakin mainiosti, ettei kannata matkia ketään tai esittää jotakin superosaajaa, vaan löytää oma persoonallinen tapa soittaa. Heti tuli mieleen sellaiset sedät kuin Mick Green tai Wilko. Erjasta sitten löytyy esiintymiskykyä ja ulkonäkökin, jos se on tarpeen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Th1JJ9UZCVg
 
Tekee virheen ajassa 0:47 ja yrittää esittää sen olleen tarkoituksellinen.

Fat Masterson: Tuskin missään on määrätty että blueskitaristin pitää olla ruma vanha mies, vaikka he usein ovatkin... Erja on hyvän näköinen nainen, mutta sen lisäksi suvereeni ja valloittava esiintyjä ja armoitettu kitaristi. Ennen kaikkea Erja bändeineen saa aikaan mahtavan tunnelman ja muutama kuukausi sitten levynjulkistamiskeikalla Savoyssa fiilis oli katossa ja bändin ja yleisön välinen vuorovaikutus oli jotain unohtumatonta ja ennen kokematonta - tietysti vain jos kuunteli korvalla ja sydämellä eikä sekuntikellolla.
 
Terveisin Ruma Vanha Mies
 
En siis tarkoittanut tilutusta tai nopeutta, itse en sellaista ole kiinnostunut laisinkaan. Kyllä hän hyvin soittaa, mutta ei lähellekään sen kohun arvoisesti. Itsellä oli ainakin suuret odotukset perustuen siihen ylistykseen, jota on pidetty, mutta kun näin telkkarista pari live-esiintymistä, niin pettymys oli iso. Kuten sanoin, jos mies soittaisi samalla tavalla, olen varma (just imo) että arvostus olisi huomattavasti pienempää...

Laulava Kylätohtori: Minun mielestäni Erja pärjää enemmän noilla ulkoisilla kuin musiikillisilla avuilla.. En ymmärrä...
 
No eihän tässä mitää uutta ole. KAIKKI maailman asiat ovat puoliksi sitä miltä ne näyttävät. Erja näyttää hyvältä ja on kitaristi = yhteensä hyvä kitaristi. Koska on hyvä niin menestyy.
Mietipä mikä vaan muu asia, kaikissa sama juttu - 50 % se miltä näyttää.

Osteri: No eihän tässä mitää uutta ole. KAIKKI maailman asiat ovat puoliksi sitä miltä ne näyttävät. Erja näyttää hyvältä ja on kitaristi = yhteensä hyvä kitaristi. Koska on hyvä niin menestyy.
Mietipä mikä vaan muu asia, kaikissa sama juttu - 50 % se miltä näyttää.
 
http://www.youtube.com/watch?v=IjyqMZKeaPM

Muriel Anderson

Se Children of Bodomin naislaulaja+kitaristi on myös aika kova. Vetelee myös sooloja.

Fat Masterson: Tuskin missään on määrätty että blueskitaristin pitää olla ruma vanha mies, vaikka he usein ovatkin... Erja on hyvän näköinen nainen, mutta sen lisäksi suvereeni ja valloittava esiintyjä ja armoitettu kitaristi. Ennen kaikkea Erja bändeineen saa aikaan mahtavan tunnelman ja muutama kuukausi sitten levynjulkistamiskeikalla Savoyssa fiilis oli katossa ja bändin ja yleisön välinen vuorovaikutus oli jotain unohtumatonta ja ennen kokematonta - tietysti vain jos kuunteli korvalla ja sydämellä eikä sekuntikellolla.
 
Terveisin Ruma Vanha Mies
 
Komppaan kyllä tätä ihan täysillä. Irtoaisiko Laulavalta Kylätohtorilta vaikka yhtä hyvä ja nerokas "pop-blues" biisi kuin Lyytisen uusimman levyn Joyful Misery? Siis koko paketti: biisin teko (saa ottaa apuja niin kuin Lyytinen tuossa), soittaminen ja vielä live-esiintyminen hyvällä kontaktilla yleisöön?

Kukaan tuskin väittää, että Erja olis paska, mutta kyllä se, että on kiva korvan lisäks silmälle, on selkeesti valtti, eikä se mikään häpeä ole mun mielestä sanoa, että se on osa pakettia.

hallu:...kaunis nuori nainen tuo raikkaan tuulahduksen pahasti ukkoutuneeseen, pölyttyneeseen genreen...
 
90-luvun loppu (taisi olla -98), Ylläs Jazz & Blues. Taudin oireet olivat jo silloin selvät.
http://muusikoiden.net/dyn/users/104357.jpg

sustain65: Komppaan kyllä tätä ihan täysillä. Irtoaisiko Laulavalta Kylätohtorilta vaikka yhtä hyvä ja nerokas "pop-blues" biisi kuin Lyytisen uusimman levyn Joyful Misery? Siis koko paketti: biisin teko (saa ottaa apuja niin kuin Lyytinen tuossa), soittaminen ja vielä live-esiintyminen hyvällä kontaktilla yleisöön?
 
Ei. Itse asiassa ei irtoa mitään osa-aluetta paketista - valitettavasti...
 
Joo, kunnia sille kenelle kunnia kuuluu. Pointti oli, että onhan hän ihan ok, mutta ei niin hyvä, mitä hehkutuksesta voisi kuvitella. Mutta tämä vain tosiaan oma synkkä mielipiteeni, ei mitään sen vakavampaa... ;)
 
Niin ja tosiaan, eihän siinä mitään vikaa ole, vaikka ulkonäkö olisikin kohdallaan, päinvastoin...

Lyytisen Erjasta voi olla kuka mitä mieltä tahansa.
 
Kuitenkaan Suomesta ei ihan kauheasti löydy keikkailevia ja levyttäviä nais blueskitaristeja. Siinä varmasti osa tämän hehkutuksen syistä.
Hänellä on myös hyvä bändi ja ammattitaito tähän bluesin soittoon. Ettei ainakaan minua haittaa mitenkään ,että Erja jaksaa edelleen tehdä musiikkia. Hänkin varmasti tietää, että jos hän haluaisi tieneta enemmän niin silloin ehkä kannattaisi soittaa jotain muuta musiikkia kuin bluesia. Minusta se on ainakin hyvä asia.
 
Tietysti on niin ,että kaikkein parhaimmat musiikilliset vedot tehdään aina yksin kotona ja sen soittaa joku sellainen josta kukaan ei ole koskaan mitään kuullut. Tämä vaan toteamuksena tähän loppuun ja se sopii ihan kaikkiin musiikkityyleihin,olipa jalkojen välissä mitä tahansa tai on olematta.

Kuka on hyvä kitaristi yleensä? Moni varmaan ajattelee, että oman suosikkibändin tiluttaja on just se paras, vaikka lopulta siinä tykkää biisistä/bändistä enemmän kuin kitaristin osaamisesta. Se tiluttaja olisi tod. näk. varsin kädetön, jos joutuisi toisen bändin tai vaikka suuren orkesterin sooloilijaksi nuottiteline edessään. Tai pantaisiin vetämään hevitilun jälkeen joku rautalanka tahi iskelmä. Kyse on siis ammattitaidosta.
 
Soittotaidollisesti parhaat kitaristit lienevät studiomuusikoita ja megakuuluisuuksien taustasoittajia, jotka ovat käyneet kouluja ja osaavat teoriaa sekä erilaisia tekniikoita vaihteleviin musiikkiteoksiin klassisesta rymyheviin. Nämä eivät kuitenkaan monesti ole erityisen kiinnostavia persoonia, eivätkä luo mitään uutta. Korkeintaan hieman "parantavat" tai improvisoivat valmista kappaletta ollen varsin hengettömiä persoonaltaan.
 
Tähän nähden Erja on varsin hyvä kitaristi, josta löytyy lähes kaikki esiintyvälle muusikolle kuuluvat elementit: osaaminen ja ammattitaito (ihan yliopistoa myöten), monipuolisuus vaikkapa tekniikoissa, esiintymiskyky ja taito luoda uutta. Sanoisin että tämä pahasti ummehtunut bluesgenre saa Erjan myötä hieman tuuletusta ja raikasta ilmaa. Erjan suurin valtti kuitenkin lienee se, että ottaa hienosti yleisönsä ja selkeästi johtaa bändiään, joista muut ovat vain pelkkiä taustasoittajia ja vaihdettavissa milloin vain.
 
Moniko mieskitaristi on yhtäaikaa laulaja, pääesiintyjä ja biisintekijä? Eiköhän ne tiluttele monesti siellä "kakkosena", vaikka biisinteossa ovatkin aktiivisesti mukana. Sitäpaitsi kaikki maailman (mies)superkitaristit Jimiä myöten osaavat/osasivat hyvin vain omat biisinsä, jotka melkein kuka tahansa asiaan enemmän paneutuva kitaristinalku pystyy vetämään coverina lyhehkön harjoittelun jälkeen. Suurin ansio heissä on juurikin uuden saundin löytäminen, joskus jopa kokonaisen genren luominen. Kitaristeina he lienevät varsin keskinkertaisia ja puolet maineesta tulee biiseistä ja persoonasta.

Yallup: Sitäpaitsi kaikki maailman (mies)superkitaristit Jimiä myöten osaavat/osasivat hyvin vain omat biisinsä, jotka melkein kuka tahansa asiaan enemmän paneutuva kitaristinalku pystyy vetämään coverina lyhehkön harjoittelun jälkeen. Suurin ansio heissä on juurikin uuden saundin löytäminen, joskus jopa kokonaisen genren luominen. Kitaristeina he lienevät varsin keskinkertaisia ja puolet maineesta tulee biiseistä ja persoonasta.
 
Joo, kyllähän tuo Jimi monia coverbiisejä teki, mutta ei ne kuulostaneet alkuperäisiltä.

Laulava Kylätohtori: Ei. Itse asiassa ei irtoa mitään osa-aluetta paketista - valitettavasti...
 
Joo, kunnia sille kenelle kunnia kuuluu. Pointti oli, että onhan hän ihan ok, mutta ei niin hyvä, mitä hehkutuksesta voisi kuvitella. Mutta tämä vain tosiaan oma synkkä mielipiteeni, ei mitään sen vakavampaa... ;)
 
Niin ja tosiaan, eihän siinä mitään vikaa ole, vaikka ulkonäkö olisikin kohdallaan, päinvastoin...
 
Ei kyllä irtoa minultakaan, mikä tietty on itsestäänselvää, aloittelija ja harrastelija kun olen.
 
Ajattelin vain että kyllä hehkutukseen joitakin perusteitakin on.
Ja taitaapa kuitenkin muutamien mieskitaristien hehkutus olla mennyt isommin överiksi vuosien saatossa.

Kitaristissa tärkeintä mulle on ehkä samaistuttavuus tai sitten taas toisaalta jos osaa näyttää erilaista kiinnostavaa maailmaa. Joskus johonkin samaistuu heti, joskus alkaa samaistua vasta kun on kuunnellut musaa eri syistä pitkän aikaa ja alkaa tuntemaan kitaristin. Nää on samoja juttuja, jotka pätee vähän kaikkeen. Sen takia pitäis ehkä puhua spesifisti aina tietystä määreestä kun rankataan kitaristeja. Konkreettiset meriitit on yks mahdollinen määre, mutta samalla kannattaa muistaa, että jonkun vaakakupissa ne ei välttämättä paina lainkaan. Yli- tahi aliarvostus on kai sitä, että pidetään/ei pidetä jostain vastoin yleistä käsitystä. Nekään ei sikäli oo mitään absoluuttisia juttuja.