Kitarat: kitarakamat ›

fox: Totta kai, mutta hyvät "työkalut" helpottaa päämäärään pääsyä! Eikö?
 
Totta. Ehdottomasti näin. Ei se tietenkään pelkistä sormista kiinni ole. Kirjoittelin sekapäisyyksissäni puolipehmeitä... ;)
 
Mikko L: Hehee... PRS ja Mesa yhdistelmä mun käsissä taas tuo just parhaat puolet esiin.
 
Siksi on hyvä, että on Mesa sekä Marsu, Fenkku sekä PRS... Ym. tietysti...

hallu: Minä en usko, että soittimia keräillään rahan takia. Raha on vain sivutuote keräilyharrastuksessa. Kitaroiden keräily vaatii niin paljon asiantuntemusta ja paneutumista siis asialle omistautumista ja sen kerätyn omaisuuden realisoiminen (siis voittojen kotiuttaminen) on astetta mutkallisempaa kuin vakkapa arvopapereiden kohdalla. Siksi uskon, että keräilijä kerää intohimosta ja rakkaudesta riippumatta siitä osaako soittaa vai ei. Niinhän se on myös antiikin keräämisessä, että joku voi ostaa vaikka vanhan rukin vain siksi, että esine on kaunis ja harvinainen, vaikk aei osaisi itse kehrätä ollenkaan lankaa.
 
Kaikki tämä on täysin totta.. Ja mitä tulee Nationalin resonaattoreihin, niin ne kaikki eivät suinkaan ole niin kovin haluttuja ei soittajien, eikä myöskään keräilijöitten keskuudessa. Myös on otettava huomioon, etteivät niitten valmistusmäärät ollenkaan välttämättä ole olleet vähäisiä, vaikka Suomessa ei usein niihin törmää. Jenkkilän maaseutualueilla niitä on. Tietty Nationalin resonaattoreissa on niitä erittäin runsailla kaiverruksilla olevia, joilla on vintage (keräily)arvoa, joku "Wild Irish Rose", oliko se nyt sitte National 2 vai 3, ja se huippumalli "Lily Of The Valley"..
Jos niitten hinnat on, mitä on, syynä on se ettei niistä makseta enempää. Vaikka sitten kokisi että "hinnassa pitäis olla nolla lisää". Esimerkiks noita Gibsonin LP Standardeja (eli "sunbursteja") ei mitenkään määrättömästi tehty 58-60. Itse asiassa monella on sellainen harhaluulo, että Gibson olisi joku aivan valtava tehdas, joka syytää ulos myriadeja kitaroita.. Liikevaihdoltaan se on verrattomasti pienempi kuin esim. Fender, valmistusmääriltään molemmat yhteesäkään eivät pärjää esim. Cortille tai vielä vähemmän (ehkä edelleenkin suurimmalle?) Samickille. Liikevaihdoltaan suurin taas on Yamaha-konserni, vaan sillä on monia muita tulospaikkoja ja muita tuotteita.. =)
 
Minusta asia on niin, että soittajat soittaa jotkut uusill asoittimilla ja jotkut vanhoilla kukin mieltymyksensä mukaan, mutta se kaikkein arvokkain vintage ei ole välttämättä enää soittopeli siinämielessä kuin me sen useinmiten ymmärrämme.
 
Osa on, mutta kyllähän noissa on monia joiden "parasta ennen" -aika oli siellä kuuskyt- ja seitkytluvulla..
Vähän riippuu merkistä (ja toki mallista). Onhan tuolta 1600-luvultakin soittimia jotka on tänä päivänäkin ihan kuranttia kamaa..

Jacksonia, Charvelia, Charvettea, Ibanez JEMiä tai BC Richiä en kyllä ottaisi. Mutta ymmärrän että jonkun mielestä ne on ihan parhaita.

Mesat tuppaa nostaan karvat pystyyn. Jotkut rakastaa ja ihan hyvä niin. Mulle vaan ei toimi. Näkemys puljusta tosin rajoittuu Rectoihin, mutta jäännyt ko laitteen kanssa yhteiselosta huono maku suuhun.
 
Noin muuten ei varsinaisia rajotteita ei löydy, jos vaan toimii omaan korvaan ja tumppuun. Valmistusmaalla ja merkillä ei ole sinänsä merkitystä.

Mesat ja Ibanezit + Music Manit toimii!!! Mitä vahvistimiin tulee niin vanhat Marshallit kierrän kaukaa sekä monet muut 60-70 luvun vempaimet koska niistä ei saa vaan sitä oikeaa rytinää aikaiseksi. Mitä Mesaan tulee...siitä saa irti todella herkkää ja pehmeetä soundia jos vain osaa säätää.

Mä inhoon huonoja kitaroita

tjj2000: Mä inhoon huonoja kitaroita
 
Mä inhoon paskaa ruokaa. Tässä puhuttiinkin merkkikammosta.

Jucciz: En väitä kammoavani PRS:iä, mutta ymmärrän nuo pari kommenttia edellisellä sivulla oikein hyvin: ei se ole Les Paul eikä Stratocaster ja jotenkin se nimenomaan kärsii oman vahvan identiteetin puutteesta, vähän semmoinen hajuton ja mauton ilmestys. PeRSoonaton, sanoisin, ei oikein omaa juttua, sitä kai nuo kirjaimet meinaavatkin.
 
Niin joo, ja Mesan vahvistimista en tunnu saavan "omaa soundiani" kirveelläkään. Vaikea sanoa, onko tässäkään kyseessä varsinainen kammo, mutta ei niistä vaan tunnu löytyvän sitä, mitä kitarasoundilta haen. Monia on testattu, ei toki kaikkia.
 
Kammo Bugeraa, Behringeriä ja muita halpismerkkejä kohtaan nyt tuskin on edes mainitsemisen arvoinen asia. Ainoat Behringerit tässä talossa ovat olleet miksauspöytiä, niitä on ollut kaksi. Jälkimmäisen jälkeen vaihdettuani Soundcraftiin pohjakohinatasot tippuivat kolmisenkymmentä desibeliä. Kertonee jotain komponenttien laadusta.
 
Jukka-Pojalta puuttuu vaan oikeet Ibanezit ja Mesat, sekä halu säätää sitä soundia hiukan ehkä putkillakin. Ei siis tarvii olla Telefunken jotta funkkaa siis JokuMuufunken. Nyt vaan peilin eteen ja sanot että kokeillaas tänään vähän nuorempaa kalustoa ja kitaraa. Huomaat pian olevasi skebakaapin edessä niin että tukka hulmuaa taaksepäin ja kyllä muutes on nanna soundi hyvällä kaulaotteella! Mää voin taata, että sää tykkäät siitä uudesta soundista ja meiningistä :D
Vaihtelu virkistää!

hevikukko: Jukka-Pojalta puuttuu vaan oikeet Ibanezit ja Mesat, sekä halu säätää sitä soundia hiukan ehkä putkillakin. Ei siis tarvii olla Telefunken jotta funkkaa siis JokuMuufunken. Nyt vaan peilin eteen ja sanot että kokeillaas tänään vähän nuorempaa kalustoa ja kitaraa. Huomaat pian olevasi skebakaapin edessä niin että tukka hulmuaa taaksepäin ja kyllä muutes on nanna soundi hyvällä kaulaotteella! Mää voin taata, että sää tykkäät siitä uudesta soundista ja meiningistä :D
Vaihtelu virkistää!
 
Tämän haluaisin nähdä :D Jukkis soittamassa Ibanezia wizard kaulalla ja floikalla. Siihen joku moderni mörkömetallikone kylkeen, niin vot.
 
Mutta eikös Juccizkin soittele välillä jotain Megadeath juttuja? Mistä revit saundit noihin hetkiin, kun sulla on lähinnä vintage pelejä?

AngieRainbow: Tämän haluaisin nähdä :D Jukkis soittamassa Ibanezia wizard kaulalla ja floikalla. Siihen joku moderni mörkömetallikone kylkeen, niin vot.
 
Mutta eikös Juccizkin soittele välillä jotain Megadeath juttuja? Mistä revit saundit noihin hetkiin, kun sulla on lähinnä vintage pelejä?
 
Kun kattelee tuolta profiilista Juccizin vaffareita niin eiköhän sieltä ainakin jostain löydy pienen boostin kanssa sopivaa soundia. Ei vintage-leima tarkota etteikö siitä löytys rosoa tarpeen tullen. ;)

-HP-: Kun kattelee tuolta profiilista Juccizin vaffareita niin eiköhän sieltä ainakin jostain löydy pienen boostin kanssa sopivaa soundia. Ei vintage-leima tarkota etteikö siitä löytys rosoa tarpeen tullen. ;)
 
Itselläni on 70-luvun alun JMP-maailmaan tehty todella hieno rock-kone, mutta siitä modernin metallisaundin ruuvaminen on ollut hieman hankalaa. Parhaaseen tulokseen tuntuu pääsevän, kun vahvistin säädetään täysin cleanille ja distortion pedaalilla siihen sitten.
 
Mutta nyt tämä lipsahti ohi otsikosta.

AngieRainbow: Tämän haluaisin nähdä :D Jukkis soittamassa Ibanezia wizard kaulalla ja floikalla. Siihen joku moderni mörkömetallikone kylkeen, niin vot.
 
Mutta eikös Juccizkin soittele välillä jotain Megadeath juttuja? Mistä revit saundit noihin hetkiin, kun sulla on lähinnä vintage pelejä?
 
Pöh. Boosteri eteen, paksut lakut ja ruista ranteeseen. Soundi tulee sormista. Itse soitan ne extremimmätkin jutut ts-boostatulla lo-gainilla/crunchilla. Ainakin treenatessa himassa ja livenä. Parempi artikulaatio soundissa. Vaikeampi ehkä soittaa mutta mun mielestä palkitsevampaa. Hennompi ote niin mennään niissä kevyemmissä vesissä ja kun antaa piskaa kädellä niin tonen puolesta riittää mihin vaan. Jmp ja jcm 800 mallinnokset itsellä 11r;stä käytössä hevanderiin ja samoilla preseteillä hoituu kliinejä lukuunottamatta kaikki muu. Ei nyt tietenkään sama kuin real thing mutta lähellä mennään niiden soundien kanssa mitä itse haen.
 
Edit typoja

Gabe: Ainahan ne lipsahtaa. Löytyikö se mieluisa säröpurkki muuten lopulta?
 
Toistaiseksi mennään ihan Mooer Cruncherilla. Täytyy katsoa, jos jossain kohtaa löytyy joku parempi. Suhr Classic tallahumbuckerilla toi myös apua :)

-HP-: Kun kattelee tuolta profiilista Juccizin vaffareita niin eiköhän sieltä ainakin jostain löydy pienen boostin kanssa sopivaa soundia. Ei vintage-leima tarkota etteikö siitä löytys rosoa tarpeen tullen. ;)
 
No näinpä. Parhaat rässithän on vedetty metaalipaneelisella JMP:llä tai JCM800:lla - osa boostilla, osa ilman. Molempia löytyy jo, koska olenhan oman aikani lapsi ja korvissa soi edelleen tietyn aikakauden kitarasoundit selkeinä. :)
 
Ja sit onhan tossa muitakin vaihtareita tosi paikan tullen: Carl Martin Plexitonea, Ibanez Tube Kingiä ja monenlaista muuta muljutinta. Niitä kun sopivasti ruuvaa ja stäkkää, saa kyllä melko monenlaista pörinää. Lisäksi esim. Budda Superdrive on ihan rehellisesti modernisoundinen kone varsinkin säröpuoleltaan: sieltä saa kyllä paksua ja tuhtia soundia hyvinkin monenlaiseeen menoon kun nappuloita vääntää.
 
Mutta onhan se toki tähän väliin todettava, että ihan ultramodernit metallikitarasoundit ovat mun korvaan pääsääntöisesti sen verran käyttökelvottomia, etten ole nähnyt millään muotoa tarpeelliseksi hankkia kalustoa, jolla sellaisia saisi aikaan. Hyvät vanhan ja "keskivanhan" liiton hevisoundit pystyn kyllä taikomaan monellakin tavalla jos tarve vaatii, eli vanhat Metallicat ja Megadethit eivät sinänsä ole ongelma.
 
Isona särönä mulla on muuten keikkalaudassa sama purnukka kuin Anssilla, eli Mooer Cruncher. Halpa ja pieni punainen purkki, mutta todella iso ja käyttökelpoinen rokkisärö, joka riittää aivan helposti Van Haleniin ja tukkaheviin asti. Low/mid-gain-purkkina on ollut useampaakin vaihtoehtoa ja seuraavaksi testiin on tulossa Mad Professor Sweet Honey Overdrive. Jännä nähä, miten käy.

hevikukko: Jukka-Pojalta puuttuu vaan oikeet Ibanezit ja Mesat, sekä halu säätää sitä soundia hiukan ehkä putkillakin. Ei siis tarvii olla Telefunken jotta funkkaa siis JokuMuufunken. Nyt vaan peilin eteen ja sanot että kokeillaas tänään vähän nuorempaa kalustoa ja kitaraa. Huomaat pian olevasi skebakaapin edessä niin että tukka hulmuaa taaksepäin ja kyllä muutes on nanna soundi hyvällä kaulaotteella! Mää voin taata, että sää tykkäät siitä uudesta soundista ja meiningistä :D
Vaihtelu virkistää!
 
Sen verran uskallan sanoa tähän mennessä, että putkimerkkiä vaihtamalla Mesa ei muutu Marshalliksi eikä Fender Voxiksi. Jos vahvistimen yleisluonne ei puhuttele, se ei puhuttele, vaikka sen sisään survottaisiin Mooseksen käsin hitsaamia putkia. Sen sijaan laadukkailla ja oikein valituilla putkilla voidaan valmiiksi hyvän kuuloisesta vahvarista saada irti vielä enemmän iloa.
 
Kitaroista... mulla oli yksi loistava Ibanez, joka sai väistyä ainoastaan siksi, että menin ostamaan Gibsonin, josta tuo samainen Ibanez oli matkittu: http://jucciz.com/jucciz.com/gfx/guitars/fa100.jpg
Sen sijaan nää RG:t, JEM:it ja monet muutkin hammastikkukaulaiset kitarat ovat jo lähtökohtaisesti mun makuun tuhoon tuomittuja, koska kaulapuumateriaalista puuttuu vähintään puolet. Tuntuu typerältä puristaa kitaran kaulaa, jos ainut fiilis on se, että siitä on enemmän tai vähemmän tarkoituksella höylätty puolet pois. En muista, kuka arvostettu soitinrakentaja se oli, mutta hänen pointtinsa oli se, että jos joku kitara soi kertakaikkisen mallikkaasti, siinä soi nimenomaan kaula. Jos taas kaulasta on poistettu puolet jo verstaalla, onpa siinä samalla tainnut mennä puolet soinnistakin samalla. Sääli.
 
Mun Mesa-tarinan kenties intensiivisin jakso oli se, kun mulla oli Mark V viikon verran testissä. Kävin sen kanssa parilla keikallakin, mutta lopputulema oli se, että ei siitä vehkeestä vaan kirveelläkään saanut bändisoittoon istuvaa normaalia rokkisäröä. Aina oli jotain kihinää liikaa tai sitten jos sen sai taltutettua, soitto ei enää kuulunut bändin seasta. Menemättä sen kummemmin puuduttaviin yksityiskohtiin, olin pakotettu ymmärtämään, että ainakaan nyky-Mesan soundi ei yksinkertaisesti palvele mua. En tiiä sit, miten esim. noi vanhat Mark I:t hoitaisivat homman, käyttäähän niitä esim. John Scofield, jonka soundi on kertakaikkisen mahtava. :)

Mun Mesa-tarinan kenties intensiivisin jakso oli se, kun mulla oli Mark V viikon verran testissä. Kävin sen kanssa parilla keikallakin, mutta lopputulema oli se, että ei siitä vehkeestä vaan kirveelläkään saanut bändisoittoon istuvaa normaalia rokkisäröä. Aina oli jotain kihinää liikaa tai sitten jos sen sai taltutettua, soitto ei enää kuulunut bändin seasta. Menemättä sen kummemmin puuduttaviin yksityiskohtiin, olin pakotettu ymmärtämään, että ainakaan nyky-Mesan soundi ei yksinkertaisesti palvele mua. En tiiä sit, miten esim. noi vanhat Mark I:t hoitaisivat homman, käyttäähän niitä esim. John Scofield, jonka soundi on kertakaikkisen mahtava. :)
 
Itselläni on mark V ja pelkästään kotona soitellessa se vaatii kuukausien, vuosien, tuhansien vuosien säätöä ennen kuin oieka soundi löytyy. Luovutit liian aikaisin kukkis.
. Hyvä vahvistin se on, mutta joka päivä keksii jotain "parannettavaa" sen soundissa ja sitten meneekin 30 minuuttia vahvistinta säätäessä ja kaikki on vain entistä enemmän päin vittua.
 
Ja itse aiheeseen:
 
Ibanez on gay.
 
E2: Ibanezin homoutta ei tarvitse perustella, se vain on.
 
3, 2, 1 FIGHT!
 
E:
Anteeksi, olen nauttinut alkomaholia

toxic: joka päivä keksii jotain "parannettavaa" sen soundissa ja sitten meneekin 30 minuuttia vahvistinta säätäessä ja kaikki on vain entistä enemmän päin vittua.
 
Tämän määkin huomasin siinä viikon aikana. Samalla kertaa huomasin, että on monia vahvistimia, joiden kohdalla ei ole kauhean nuukaa, missä asennossa nappulat edes ovat - soundi on aina käyttökelpoinen. Tajusin, että mieluummin kannattaa soittaa sellaisilla. :)

Jucciz: Tämän määkin huomasin siinä viikon aikana. Samalla kertaa huomasin, että on monia vahvistimia, joiden kohdalla ei ole kauhean nuukaa, missä asennossa nappulat edes ovat - soundi on aina käyttökelpoinen. Tajusin, että mieluummin kannattaa soittaa sellaisilla. :)
 
Noh noh, Jucciz! Et kai sinä vain väitä, että soittaminen on mukavampaa kuin potikoiden pyörittely? :)

toxic: Noh noh, Jucciz! Et kai sinä vain väitä, että soittaminen on mukavampaa kuin potikoiden pyörittely? :)
 
Päätellen siitä, mille keskustelualueelle kirjoituksia on eniten pudonnut, ei asiasta pitäisi olla mitään epäselvyyttä. ;)