Rock, pop, alternative ›

digitaalimies: Edellään mm. Musen Origin of Symmetry ja Linkin Parkin Hybrid Theory.
 
Ja muutama muukin "uutuus" :P

Onhan tämä nyt kova plätty. Pari kertaa pyöriny ja toimii kyllä hemmetin hyvin.
 
E: typo

llarppp: Onhan tämä nyt kova plätty. Pari kertaa pyöriny ja toimii kyllä hemmetin hyvin.
 
E: typo
 
Itsellä taas sellainen kuva jälleen jäi, että ihan ok, mutta ei sitten ihan kuitenkin lähde. Jotenkin tässä on Approachin jälkeen jäänyt sellainen yliyrittämisen maku. Viime levy oli kaikista paras esimerkki siitä, että kun yritetään hieman ehkä väkinäisesti uudistua niin sitten tuli aivan ylituotetun kuuloista tavaraa. Tuntuu välillä, että sillä progeilulla yritetään peitellä sitä, että kunnollisia sävellyksiä ei meinaa tulla. Tai sitten niiden ei vaan anneta tulla esiin.
 
Ei tämä uusi levy huono ole, mutta sellainen peruskiva maku tästä jää. Se tekemisen ilo ja rentous puuttuu. Livenähän näitä elementtejä tuntuu löytyvän, mutta levyllä asti niitä ei enää kuulumaan saada.

Cathi777: Itsellä taas sellainen kuva jälleen jäi, että ihan ok, mutta ei sitten ihan kuitenkin lähde. Jotenkin tässä on Approachin jälkeen jäänyt sellainen yliyrittämisen maku. Viime levy oli kaikista paras esimerkki siitä, että kun yritetään hieman ehkä väkinäisesti uudistua niin sitten tuli aivan ylituotetun kuuloista tavaraa. Tuntuu välillä, että sillä progeilulla yritetään peitellä sitä, että kunnollisia sävellyksiä ei meinaa tulla. Tai sitten niiden ei vaan anneta tulla esiin.
 
Ei tämä uusi levy huono ole, mutta sellainen peruskiva maku tästä jää. Se tekemisen ilo ja rentous puuttuu. Livenähän näitä elementtejä tuntuu löytyvän, mutta levyllä asti niitä ei enää kuulumaan saada.
 
Samaa mieltä! Ihme käsijarru päällä himmailua ja just ny kun pitäis vetää urku auki, kun ovat vähän saaneet jalansijaa esim. Briteissä. Progeilu on aina jees, mut tommonen puolet levystä kestävä muniin puhaltelu on aika tylsää. Onneks nämä deluxe-editionin kolme bonus-piisiä ovat jees-kamaa ja nostavat kokonaisuuden kuitenkin niukasti plussan puolelle!

On tää kyllä vähän tylsä levy. Koitin antaa pari kuuntelua, mut kun ei aukee niin ei.

plehtine: On tää kyllä vähän tylsä levy. Koitin antaa pari kuuntelua, mut kun ei aukee niin ei.
 
Pikkuisen samanlaiset viilikset. Noin puolet musasta toimii hyvin, erinomaisesti jopa, mutta toisesta puolesta tulee vähän semmoinen olo, että miksi hyö ovat tällaista halunneet kuunneltavakseni tuoda.
 
Tänään käyn katsastamassa livekunnon :)

Olen kyllä täysin eri linjoilla tästä uutukaisesta. Itse olin todella positiivisesti yllättynyt, kun levy haastoi kuuntelijaa vähän vähemmän hittipitoisilla kappaleillaan. Edellistä albumia en jaksanut kovinkaan montaa kertaa edes kuunnella, sillä päällimmäiseksi jäi fiilis päättömästä kohkaamisesta, jota VHB on suoltanut aivan liikaakin. Otan siis vastaan nämä keskitempoiset kappaleet todella suurella ilolla.
 
Noin 20 kuuntelukertaa takana ja vieläkin kappaleet tuntuvat ennen kaikkea tuoreilta. Biisit, kuten "Lost in Time", "Separate forevers", "Prospect for escape" ja "The Climb" erottuvat yksittäisinä kohokohtina. Vähemmän miellyttävistä biiseistä esille nousee oikeastaan vain tuo levyn avausraita.
 
Veikkaan, että tämän levyn myötä tulee käytyä keikoillakin taas vähän useammin. :)

Numb: Tänään käyn katsastamassa livekunnon :)
 
Toimii paremmin livenä kuin levyllä, edelleen.

Todenpuhuja: Olen kyllä täysin eri linjoilla tästä uutukaisesta. Itse olin todella positiivisesti yllättynyt, kun levy haastoi kuuntelijaa vähän vähemmän hittipitoisilla kappaleillaan. Edellistä albumia en jaksanut kovinkaan montaa kertaa edes kuunnella, sillä päällimmäiseksi jäi fiilis päättömästä kohkaamisesta, jota VHB on suoltanut aivan liikaakin. Otan siis vastaan nämä keskitempoiset kappaleet todella suurella ilolla.
 
Noin 20 kuuntelukertaa takana ja vieläkin kappaleet tuntuvat ennen kaikkea tuoreilta. Biisit, kuten "Lost in Time", "Separate forevers", "Prospect for escape" ja "The Climb" erottuvat yksittäisinä kohokohtina. Vähemmän miellyttävistä biiseistä esille nousee oikeastaan vain tuo levyn avausraita.
 
Veikkaan, että tämän levyn myötä tulee käytyä keikoillakin taas vähän useammin. :)
 
Mä olen aika samoilla linjoilla. Todella hienoja nämä pliisummat(kin) biisit. Mun mielestä toimii just hyvin, hienoo tunnelmaa ja semmonen turha päätön kikkailu jää vähemmän, vaan keskitytään siihen fiilikseen. Ei tunnu yhtään turhaa biisiä olevan. Hiton hyvä levy!

Aikas tiukkaa soitantaa studiolivenä. Muutama oma biisi+yksi Queen-coveri:
 
http://www.youtube.com/watch?v=U1gzDlRdRlE

Hankinpa Nine Livesin kaiken hypen ja upean kannen vuoksi. Saa multa semmosen reilun kasin tää levy. Kolme ekaa biisiä toimii tosi hyvin, mutta Lost in Timen ja Separate Foreversin kohdalla iski fiilis että tätäkö tää nyt on kuitenki. Onneks B-puoli pelasti kokeilevalla muttei kohkaavalla progeotteellaan. Nätin kuulonen levy ja mahtavia laulu/soittosuorituksia ja soundeja. Insomniac on kaikista "tää on jo kuultu jossain" -fiiliksistä huolimatta mulle vuoden rokkibiisi. Niin tiukka.
 
Kivenlahti Rockissa näin ekaa kertaa livenä nämä veljet. Överi muusikkous säteili kaikista ratkaisuista kyllä: Jonnen pikkukoskettimisto oli hyvä lisä basistin hommiin, viis koskettimistoa (jokunen tais olla analoginen) osoittaa et mitään taustaraitoja ei varmasti ole, ja Kien cowbell alotuksessa oli mahtavuutta. Lisäks muistan patarummun asemassa käytetyt ylimääräset lattiatomit, joita veljet kävi paukuttelemassa korostaakseen joitain kohtia. Eikä muuten ollu bassopainotteisessa munille potkivassa miksauksessa mikään turha idea. Soitto ja laulu oli kautta linjan täydellisyyttä hipovaa, tuntuu että mitään raitoja ei levyiltä oltu jouduttu karsimaan. Ja näin mahtipontisessa tuotannossa on aina upeaa nykyään, että kaikki soitetaan lavalla ihan itse. Jopa ne soittorasiat pimputellaan koskettimistolla eikä poseerata hölmön näköisesti kiintolevyn raksuttaessa taustanauhaa ilmalle. Rokkibändi kun ei perustavanlaatuisesti tarvitse taustanauhoja, oon erittäin bluespoliisi tässä suhteessa ja kunnianhimoinen bändi saa myös multa kiitosta live-ratkaisuista.
 
Mutta suurin osa biiseistä oli tylsiä ja etenkin festarikelvotonta järjettömyyttä. Tais olla että uuden levyn biisit erottu edukseen yksinkertaisuudessaan.

Cathi777: Itsellä taas sellainen kuva jälleen jäi, että ihan ok, mutta ei sitten ihan kuitenkin lähde. Jotenkin tässä on Approachin jälkeen jäänyt sellainen yliyrittämisen maku. Viime levy oli kaikista paras esimerkki siitä, että kun yritetään hieman ehkä väkinäisesti uudistua niin sitten tuli aivan ylituotetun kuuloista tavaraa. Tuntuu välillä, että sillä progeilulla yritetään peitellä sitä, että kunnollisia sävellyksiä ei meinaa tulla. Tai sitten niiden ei vaan anneta tulla esiin.
 
Ei tämä uusi levy huono ole, mutta sellainen peruskiva maku tästä jää. Se tekemisen ilo ja rentous puuttuu. Livenähän näitä elementtejä tuntuu löytyvän, mutta levyllä asti niitä ei enää kuulumaan saada.
 
Miltei minun kynästä kokonaan syntynyt teksti.
 
Annan vielä oman näkemykseni VHB:n sukeltamisen syyksi, eli raskaskätisen Mikko Kaakkuriniemen mukanaan tuoman soittotatsin ahtojunttamaisen poljennon verrattuna Approachilla rumpuosuudet soittaneen Sami Kuoppamäen rentoon ja ilmavaan säestykseen.
 
Mutta näinhän ei tietystikään saisi sanoa.

Gritsen: Saa multa semmosen reilun kasin tää levy. Kolme ekaa biisiä toimii tosi hyvin, mutta Lost in Timen ja Separate Foreversin kohdalla iski fiilis että tätäkö tää nyt on kuitenki. Onneks B-puoli pelasti kokeilevalla muttei kohkaavalla progeotteellaan. Nätin kuulonen levy ja mahtavia laulu/soittosuorituksia ja soundeja. Insomniac on kaikista "tää on jo kuultu jossain" -fiiliksistä huolimatta mulle vuoden rokkibiisi. Niin tiukka.
 
Enpä voisi olla enempää eri mieltä. Kuten tuossa aiemmin jo ehdin arvella, on uusi levy kestänyt kulutusta aiempia selvästi paremmin. Ainoastaan levyn avaavat kaksi tai kolme ensimmäistä biisiä ovat useimmiten sellaisia, jotka tulee skipattua suosiolla. Sen jälkeinen kappalemateriaali on puolestaan paljon toimivampaa ja mielenkiintoisempaa. Bändillä kun on niin paljon annettavaa myös tavanomaisen rock-jyystön ja popballadien lisäksi.

Näin bändin nyt livenä tokan kerran lyhyen ajan sisään provinssissa. Bändi paranee itselleni koko ajan, huomattavaa on että juurikin sen takia että livenä saan tästä porukasta irti paljon enemmän kuin levyltä jostain syystä.

Jonnella on hieno gibson lp- basso. Vielaks se vetaa silla?

Yksi parhaista kotimaisista bändeistä, mutta näköjään aika monen muunkin tavoin petyin viimesimpään levyyn. Eka levy oli "ihan kiva" esitys josta taas oli hyvä jatkaa Approachiin, mitkä onkin Stars alignedin ohella bändin parhaat tekeleet. Riippuukin sitten ihan sen hetkisestä fiiliksestä tykkääkö enemmän alignedin rönsyilevämmästä tyylistä, mutta minusta siinä ei oikeestaaan oo Miraclea lukuunottamatta skipattavia biisejä, kun taas Approachilla In your arms, Open water ja Letty jää useimmiten välistä. Love remainsilla oli sentään vaan häiritsevän paska saundi, mutta kun tää viimesin lähtee itellä oikeastaan vasta viidennen biisin kohalla ja Etenkin Insomniac oli semmonen pökäle, jota inhosin alusta asti. Ite kuitenkin rakastuin alkujaan joihinkin Kiss a wishin ja Endlesslyn tyylisiin biiseihin, niin ei vaan pysty nielemään tätä riffirokkiin kallellaan olevaa kehitystä. Onhan noita rivakoita biisejä toki ollu ennenkin, mutta kuulostasi että bändinsaundia vietäsi nyt vähän liiankin suoraan suuntaan.

Uusi sinkku New Day Rising putkahti ilmoille tänään.
 
Nyt mennään eikä meinata. Ei ole nimittäin muniin puhaltelua, eikä edes lenkkareihin tuijottelua tämä biisi. Samanlaista paahtamista lienee luvassa tulevalla levyllä enemmänkin, sillä veljekset oli haastattelun mukaan kieltäneet itseltään 12 min. himmailubiisien tekemisen kokonaan.
 
Itelle ainaki kolahti hyvin tää ralli. Levynhän on siis tuottanut GGGarth (Biffy Clyro, RATM), joka varmasti saa tuotua veljesten soundiin sitä ainakin itseni kaipaamaa särmää. Eka sinkku lupaa hyvää. Suurella mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa albumia, joka siis julkaistaan 20.3
 
En löytäny youtubesta. Kuunnelkaa spotifysta.

No kappas, ei paskempaa. Vähän olisin toivonut että säkeistöjen sovitus olisi ollut simppelimpi niin tuo kertsi olisi lähtenyt avaruuteen. Nyt ne soivat niin lujaa ja täynnä kilkatusta että dynamiikka kärsii.
 
Vähän meinaa tulla alkuun kertsistä Foo Fighters vibaa mutta luojan kiitos ei kovin vahvaa.

Uudistuminenhan on lähtökohtasesti hyvästä, mutta nyt jänskättää että onko viime levyn suorempaa rokkailua viety vielä pitemmälle. Tuota sinkkua kuunnellessa tuli vielä se ikävä fiilis, että tää kuulostaa tutulta ja liian moni muu bändi vois tehdä ihan samanlaisen biisin, ts. se kuulosti mulle kovin persoonattomalta. Taidolla ja tunteella tämäkin on varmasti tehty, mutta mulle tämän bändin ydin on ollu kevyemmässä tunnelmoinnissa ja pitemmissä biiseissä eikä missään riffirokissa.