Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pasosaundit on kyllä komeet...

Hah, simokova meno tuossa Damaged Soulissa!

Onhan tämä nyt paljon kovempaa settiä mitä odotin.. ROCK!
 
+Bonuksetki löytyy!

hjukke: Hah, simokova meno tuossa Damaged Soulissa!
 
On kyllä levyn parhaimmistoa. Hienot riffittelyt ja soundeissakin on sitä rouheutta, jota olisi kaivannut koko levylle.
 
Harmi, ettei sitä Ozzyn kuuluisaa ylärekisteriä oikein kuulla.

Lastinen: Harmi, ettei sitä Ozzyn kuuluisaa ylärekisteriä oikein kuulla.
 
Näinpä, mutta siitä huolimatta Ozzy kyllä mielestäni vetää homman loistavasti. Toistaiseksi End of the Beginningin vokaalit on mielestäni parhaimmistoa. Heti ekassa säkeistössä iskee kylmät väreet.

Oottelen vielä Deluxe-rieskaa Englannista...

Hyvä levy. Parasta missä Ozzy ollut mukana ikuisuuksiin.

Juu nyt on pari kertaa kuultu kaverin koneelta (oli saanut bonaritkin) ja täytyy myöntää että melko kovan lätyn äijät saivat pykättyä:). Kaikki toimii, soundit, Iommin kitarointi, Geezerin bassottelu, Ossin ääntelykin. Olisiko sitten Vuoden Kovin Hevilevy-tittelin arvoinen suoritus? Vai nokittaako Priest vielä myöhemmin...

Regalis Apertura:Olisiko sitten Vuoden Kovin Hevilevy-tittelin arvoinen suoritus?
 
Voisipa ollakin.Ihmejuttu ,että uusi Sabbath kuulostaa näiden muiden heviuutuuksien (kuten mm.Bodom) rinnalla tuoreelta ja omaperäiseltä.Muut heviryhmät tarpovat samoissa jo varsin geneerisiksi käyneissä bulkkisoundeissaan.

PsychedelicWarlord: Voisipa ollakin.Ihmejuttu ,että uusi Sabbath kuulostaa näiden muiden heviuutuuksien (kuten mm.Bodom) rinnalla tuoreelta ja omaperäiseltä.Muut heviryhmät tarpovat samoissa jo varsin geneerisiksi käyneissä bulkkisoundeissaan.
 
Juuri näin.

Hyvältähän tämä kyllä kuulostaa. Rentoa ja simppeliä heviä turboahdetun matikka- ja suoritusmetallin aikakaudella, ukot malttaa soittaa ja mikä tärkeintä: kuulostaa Sapatilta!

Kyllä tältä levyltä löytyy hyviä koukkuja. Damaged Soul paljastaa vanhan totuuden: Black Sabbath on pohjimmiltaan blues-yhtye helvetistä.

Zonked: Kyllä tältä levyltä löytyy hyviä koukkuja. Damaged Soul paljastaa vanhan totuuden: Black Sabbath on pohjimmiltaan blues-yhtye helvetistä.
 
Tuo biisi on kyllä yksi "blueseimmista" koko Sabbathin uralla.Mitä nyt on enemmän kuunnellut niin rumpali sais soittaa enemmän ja niitä 70-luvun alun hurjia jamikohkauksia a la Sweet Leafin väliosa ehken kaipaisi ,mutta hyvin tämä silti potkii eipä siinä.Ozzylta tosiaan parasta varmaan pariinkymmeneen vuoteen.

Musiikillisesti Ozzylle on täysi onnenpotku, että Sabbath tekee vielä uutta musiikkia. Kaveri ei Ozzmosisin jälkeen ole julkaissut kyllä yhtään mitään mainitsemisen arvoista. Oikeastaan No More Tears on se viimeinen Ozzy-klassikko, Osmoosikin on vähän niin ja näin.
 
Se, että Black Sabbath vuosimallia 2013 erottuu niin selkeästi nykypäivän hevigenressä ja kuulostaa tuoreelta, johtuu nimenomaan tuosta "helvetin blues"-elementistä. Kaverit toimivat omalla territoriollaan ja tekevät sellaista jälkeä, joka on näille muovisoundinysväreille jokseenkin tuntematonta aluetta (vaikka moni mainitseekin Sabbathin olevan esikuva).
 
Black Sabbathin musiikki on pohjimmiltaan silkkaa bluesia. Alataajuuksia tavoittelevaa, raskaasti möyrivää, jazzilla ja jazztupakilla silattua, villimiesmäistä, raakaa ja alkukantaista kantajuurakkoheviä. Ja ennen kaikkea epätoivoista. Koko bändi on syntynyt epätoivosta ja epätoivoisesti se haki paikkaansa aikoinaan, epätoivoisista aiheista laulaen.
 
Mikä olisi sen bluesimpaa?

Nick Bone: Black Sabbathin musiikki on pohjimmiltaan silkkaa bluesia. Alataajuuksia tavoittelevaa, raskaasti möyrivää, jazzilla ja jazztupakilla silattua, villimiesmäistä, raakaa ja alkukantaista kantajuurakkoheviä. Ja ennen kaikkea epätoivoista. Koko bändi on syntynyt epätoivosta ja epätoivoisesti se haki paikkaansa aikoinaan, epätoivoisista aiheista laulaen.
 
Plussaa tulee. Muutaman biisin olen kuunnellut uudelta levyltä ja on hyvää :)
 
e: sen verran pitää harmitella että livenähän tuo ozzyn määkiminen tulee lähinnä vituttamaan

http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=14299
 
Ihmettelinkin missä impin arvostelu viipyy. Arvostelussa kaksi erilaista mielipidettä levystä. Itse komppaan hyvin paljon ekaa arvostelijaa.

E: Eikun joo ei mitään.

Nick Bone: Black Sabbathin musiikki on pohjimmiltaan silkkaa bluesia. Alataajuuksia tavoittelevaa, raskaasti möyrivää, jazzilla ja jazztupakilla silattua, villimiesmäistä, raakaa ja alkukantaista kantajuurakkoheviä. Ja ennen kaikkea epätoivoista. Koko bändi on syntynyt epätoivosta ja epätoivoisesti se haki paikkaansa aikoinaan, epätoivoisista aiheista laulaen.
 
No kun blues on oikeestaan toivoa eikä epätoivoa. Jos pitää verrata bluesin ja hevin sävelkielen eroja, niin ehkä joku voisi ehdottaa, että juuri se toivonpilkahduksen puute voisi olla yksi keskeinen ero.
 
Mikä olisi sen bluesimpaa?
 
No vaikka blues.
 
Enemmän itseäni hämmästyttää, miten kauas musiikki hyppäsi hevin mukana bluesista kuin genrejen yhtäläisyydet (nimen omaan Black Sabbathin hevin).
 
Mutta nyt kun oikein rupesin miettimään, niin esim. Muddy Watersin esittämä Catfish Blues ja Skip Jamesin Hard Time Killing Floor on semmoisia, jossa voi olla kuulevinaan jotain enteilyä hevistä (vrt. Catfish Bluesin riffi ja Sweet Leafin riffi). Ne eivät ole kuitenkaan ihan tyypillisimpiä blues-kappaleita ja ehkä juuri siksi ne tulivatkin tässä yhteydessä mieleeni.

Myönnettäköön, että en odottanut tältä levyltä juuri mitään etukäteen. Bändi oli ollut otsikoissa lähinnä rahariitojen takia, eikä Rick Rubinin valinta tuottajaksi mitenkään erityisesti odotuksia nostattanut. God is Deadin kuulin ensi kertaa autoradiosta, eikä sekään silloin väräyttänyt viisaria mihinkään suuntaan. Muutaman kerran kuitenkin Spotifyn kautta levyä kuuntelin, ja alkoihan se uppoamaan parin kuuntelukerran jälkeen. Aivan loistavaa riffittelyä ja louhintaa, Iommin riffikynä tuntuu olevan edelleen terässä, eikä Ozzyn laulantakaan hassummalta kuulosta. Etenkin Loner, Age of reason ja Damaged Soul rokkaavat kympillä, Zeitgeist on minunkin mielestäni hieman turha.
 
Kummastelen hieman ratkaisua laittaa Deluxe editionin bonusbiisit erilliselle levylle, harva viitsinee enää nykypäivänä vaihtaa erikseen levyä kolmen bonusbiisin takia.