| Aihe: Tanssimusiikin psykologiset tekijät | |
|---|
|
Kirjoitan tänne nyt tällaisesta aiheesta, että mitä se vaikuttaa tanssimuusikon psyykkeeseen, että joutuu vetämään joka keikalla ne samat 40-50-luvun tekopirteät humpat ja valssit, kun ne kerta aina menee mummoille läpi. Ei mitään uudempaa koskaan....
Mutta entäs sitten jos oma lempimusiikki on joku EFW, Chicago, TOTO jne. Niin eikös tällaisessa kombinaatiossa käy niin, että ne humpat jäävät päähän soimaan aina keikan jälkeen ja silloin on pakko nollata jollain toisella musiikilla tai sitten ihan perinteisesti nuottiöljyllä?
Sitten vielä se, että mitä vaikuttaa bändisoittamiseen se, että joutuu jokaisella keikalla tajuamaan, että tanssiorkesreri/trio on vain puhdasta taustamusiikkia ja tehtävänä on vain palvella turakaisia tai tanssijoita. Kun usein monille lahjakkaimmille soittajille on tämänkaltaisessa humppa-ympäristössä tullut tällainen tekijä kuin lavakammo ja se johtuu siitä, että kasataan vaikka ennen jokaista humppakeikkaa paljon paineita sille, että pitää pistää soittosuoritus priima-kuntoon. Edesmennyt Pekka Pohjola kun kertoi tästä ihan avoimesti, että kun "piti vain joka keikan jälkeen olla parempi".
Mutta mitkä ovat sitten reaaliteetit, kun usein soittamalla päin persettä (COVS-kerhon meininkiä) tulee aina ne parhaat vanhusten aplodit ja kehut.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
 tarmo
08.06.2013 10:43:31 (muokattu 08.06.2013 10:43:50) | |
|
Jaa-a. Ammattimuusikoille soittaminen on duunia. Jos duuni alkaa ihan oikeasti ahdistamaan, pitää mennä muihin töihin. Ei se ole siinä mielessä yhtään sen kummoisempaa kuin mikään muukaan duuni.
Kuinka paljon tässä maassa onkaan lahjakkaita työläisiä, jotka kohtaavat jokapäiväisessä arjessaan kaikenalaista turhautumista. |
|
tarmo: Jaa-a. Ammattimuusikoille soittaminen on duunia. Jos duuni alkaa ihan oikeasti ahdistamaan, pitää mennä muihin töihin. Ei se ole siinä mielessä yhtään sen kummoisempaa kuin mikään muukaan duuni.
Kuinka paljon tässä maassa onkaan lahjakkaita työläisiä, jotka kohtaavat jokapäiväisessä arjessaan kaikenalaista turhautumista.
Miksi tehdä asioista vaikeampia, kuin ne oikeasti ovat? Tehdään duuni niin hyvin kuin rahkeet antaa myöten, soitetaan mitä tanssiva massa haluaa kuulla ja vapaa-aikana soitetaan/kuunnellaan jotain ihan muuta. Mä olen tehnyt näin yli kolmekymmentäviisi vuotta, eikä humpan turmio ahdista vieläkään.
..ei helev...olisko noin?..... |
Sir Henry
08.06.2013 11:19:54 (muokattu 08.06.2013 23:04:16) | |
|
Kirjoitus päivitetty. |
|
Entäs tarviiko humppaa soittaa aina vain business-otteella jos pystyy myös soittamaan tunteella ?
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
Mää ny oon muutenkin yksinkertainen, mutta edelleenkään en suostu soittamaan musiikkia mistä en pidä. Pändissämme vallitsee näennäinen demokratia ja jokaisella on lupa torpata biisi jonka esittämisen kokee vastenmieliseksi.
Näilläkin eväillä on saatu ohjelmisto kasaan ja sen esittämisestä saa hyvän mielen lisäksi jonkinlaisen korvauksen.
Eli täänäänkin saan lähteä keikalle, eikä se tunnu raskaalta, vaikka valvomiseks menee.
En tosin ole vielä kiertäny vuosikymmeniä, mutta aina pääsee pajalle hitsariks jos soittaminen rupee maistuun puulta.
TÄ? |
|
Anonymous-jazz: Entäs tarviiko humppaa soittaa aina vain business-otteella jos pystyy myös soittamaan tunteella ?
Joo, vaikka joskus Kultainen nuoruus ja Jätkän humppa ei tunnetilaa saa itsellä kauheesti nousemaan. Itse olen yrittänyt tuota tylsistymistä vastaan taistella soittelemalla tuolta osastolta vähän vähemmän soitettuja kipaleita, vaikkapa sitten mainioita Lavin Veikon biisejä.
Tangonkin voi " löytää" uudelleen, sovitukseen mallia vaikka Gotang Projectilta, siinä mainion tunnetilan omaava bändi. Ei varsinaisesti kyllä ihan suomalaiseen jalkaan menevää tanssimusaa, joten sopivassa määrin suosittelen;)
Eilen tuli telkusta kans melko avantgardista tangoa, Guardia Nueva, tai sinnepäin oli bändin nimi, tais olla ihan suomi-osastoa.
yykaakookaakaatadada mmzatsaa ymzaztaa... |
|
Mä lähdin aivan pystymetsästä luomuna ammattimuusikoksi 1976, sitä ennen bändisoittoa tuli n. 6 vuotta harrastettua. Mä otin koko homman opiskelun kannalta, utelin kovasti paremmaksi kokemiltani soittajilta, hyödyllistä oppia sain. 28 vuotta tuota tein, tuhansia keikkoja. Parempaa hommaa en olis voinut kuvitella.
"Quidquid Latine dictum sit, altum videtur." |
|
KoskPaavo: Mä lähdin aivan pystymetsästä luomuna ammattimuusikoksi 1976, sitä ennen bändisoittoa tuli n. 6 vuotta harrastettua. Mä otin koko homman opiskelun kannalta, utelin kovasti paremmaksi kokemiltani soittajilta, hyödyllistä oppia sain. 28 vuotta tuota tein, tuhansia keikkoja. Parempaa hommaa en olis voinut kuvitella.
Kova määrä. Itse oon ehkä vajaat tuhat keikkaa tehnyt harrastuksena, 30 v tuli täyteen kaks viikkoo sitten, ekasta keikasta. Viitisen vuotta oli väliä n. 10 v sitten.
yykaakookaakaatadada mmzatsaa ymzaztaa... |
EP
08.06.2013 16:38:59 | |
|
MatRa: Joo, vaikka joskus Kultainen nuoruus ja Jätkän humppa ei tunnetilaa saa itsellä kauheesti nousemaan. Itse olen yrittänyt tuota tylsistymistä vastaan taistella soittelemalla tuolta osastolta vähän vähemmän soitettuja kipaleita, vaikkapa sitten mainioita Lavin Veikon biisejä.
Juuri näin ja miksi pitää mennä yleensäkään sieltä mistä "aita on matalin"?
Itselleen siinä tekee hallaa!
Tangonkin voi " löytää" uudelleen..
Eilen tuli telkusta kans melko avantgardista tangoa, Guardia Nueva, tai sinnepäin oli bändin nimi, tais olla ihan suomi-osastoa.
Jep, kovatasoinen orkesteri ja hyvällä asenteella soittavat.
Taisi olla ainakin yhteen aikaan suositumpi ihan muualla kun täällä kotisuomessa,
miksiköhän? |
|
MatRa: Joo, vaikka joskus Kultainen nuoruus ja Jätkän humppa ei tunnetilaa saa itsellä kauheesti nousemaan. Itse olen yrittänyt tuota tylsistymistä vastaan taistella soittelemalla tuolta osastolta vähän vähemmän soitettuja kipaleita, vaikkapa sitten mainioita Lavin Veikon biisejä.
Jos käy tylsäks, niin sovita fuusioksi.
Toki fuusiohumppaan pystyy vain erikoiskaverit kuten täälläkin se nimimerkki Irtihumpasta, jolla on vielä äärimmäisen hienoja äänitaltiointi-todisteita tästä, että tuollainen arrausmeininki toimii kuin junan vessa. Mutta se on sitten eriasia, että mitä siitä sanoo tanssipaikkojen järjestäjät. Ku eiks Irtihumpasta just kertonut, että Pavilla tais olla niiden järjestäjäpatujen palaute sitä tasoa, että "Tulitteks te tänne vittuileen".
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
jjussila: Miksi tehdä asioista vaikeampia, kuin ne oikeasti ovat? Tehdään duuni niin hyvin kuin rahkeet antaa myöten, soitetaan mitä tanssiva massa haluaa kuulla ja vapaa-aikana soitetaan/kuunnellaan jotain ihan muuta. Mä olen tehnyt näin yli kolmekymmentäviisi vuotta, eikä humpan turmio ahdista vieläkään.
Siinähän se on selkeästi ilmaistuna.
Humppajyrä |
|
Anonymous-jazz: Entäs tarviiko humppaa soittaa aina vain business-otteella jos pystyy myös soittamaan tunteella ?
Ei tarvi. Osaatko kuvitella sellaista asiaa, että joistakin voi soittaminen olla mukavaa tyylistä riippumatta.
Humppajyrä |
|
Tankero: Ei tarvi. Osaatko kuvitella sellaista asiaa, että joistakin voi soittaminen olla mukavaa tyylistä riippumatta.
Näinpä juuri! + |
pekkajau
09.06.2013 01:04:54 (muokattu 09.06.2013 01:05:18) | |
|
Minä olen vedellyt sotaveteraaneille ja sotainvalideille pianohaitarilla Elämää Juoksuhaudoissa ja Äänisen Aaltoja 80-luvulta lähtien työn puolesta... ja alan pikkuhiljaa ne oppia oikein soittamaan. Tunteella! |
|
pekkajau: Minä olen vedellyt sotaveteraaneille ja sotainvalideille pianohaitarilla Elämää Juoksuhaudoissa ja Äänisen Aaltoja 80-luvulta lähtien työn puolesta... ja alan pikkuhiljaa ne oppia oikein soittamaan. Tunteella!
Tarkoitatko nyt sitä vitutuksen tunnetta, joka tule noista kusenpolttamista ralleista :)
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
Anonymous-jazz: Tarkoitatko nyt sitä vitutuksen tunnetta, joka tule noista kusenpolttamista ralleista :)
http://replygif.net/586 |
 Ukko
09.06.2013 12:07:07 | |
|
Anonymous-jazz: Tarkoitatko nyt sitä vitutuksen tunnetta, joka tule noista kusenpolttamista ralleista :)
Tuo on pitkälti ammatinvalinta kysymys. Jos kovasti vituttaa soittaa kusenpolttamia biisejä, kannattaa suuntautua muun musan soittamiseen ja jättää tanssimusan soittaminen niille jotka eivät saa siitä ahdistusta.
COVS jäsen nro 6 |
EP
09.06.2013 12:29:11 | |
|
pekkajau: Minä olen vedellyt sotaveteraaneille ja sotainvalideille pianohaitarilla Elämää Juoksuhaudoissa ja Äänisen Aaltoja 80-luvulta lähtien työn puolesta... ja alan pikkuhiljaa ne oppia oikein soittamaan. Tunteella!
Tästä ansaitsisit vaikka kuinka monta plussaa! + |
|
Ukko: Tuo on pitkälti ammatinvalinta kysymys. Jos kovasti vituttaa soittaa kusenpolttamia biisejä, kannattaa suuntautua muun musan soittamiseen ja jättää tanssimusan soittaminen niille jotka eivät saa siitä ahdistusta.
Kiintoisa ketju pitkästä aikaa, ja Ukko sai minun plussani. En mitenkään hirveämmin edelleenkään lämpene tuolle frustroituneelle toto-osastolle, joka viihdyttää mieluummin lauteilla olevia kollegojaan kuin maksajiaan. Juu, kyllä kuulostavat hienoilta ja innovatiivisilta ne kaikki kolmetoistasoinnut ja ylärakenteet jätkänhumpissa, eikä uuden luomisessa ole mitään pahaa, mutta jormua-konteksteissa nuo kikkailut ovat yksinomaan korneja. Miksi pitää väen väkisin matkustaa siksak satoja kilometrejä vain päästäkseen nussimaan tonaalisesti korvaan niitä ihmisiä, jotka eivät ole sattuneet syntymään ja varttumaan akateemisissa helsingeissä?
Onneksi ovat mm. uusi Dallapé ja Max Raabe, jotka vielä ottavat tuon hieman vanhemman ja "kusenpolttamamman" (koko termihän on ollut kusenpolttama jo kauan) tanssi- ja viihdemusiikkikentän tosissansa.
Soittajaksi kouluttaudutaan, muusikoksi synnytään. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
