| Aihe: Suositelkaa hyvän hinta/laatu suhteen omaavaa sähköpianoa! | |
|---|
|
Joo, elikkäs olen tässä 2,5 vuotta soitellut syntentisaattorilla.
Viime aikoina olen alkanut kaipaamaan sitä aitoa pianon tuntumaa.
Piano ei saisi mielellään maksaa 500 euroa enempää.
Kiitos! |  ppcw
07.06.2013 11:58:23 | |
|
Itse olen ollut tyytyväinen Yamaha P-105:een:
http://www.thomann.de/fi/yamaha_p105_wh.htm
Menee tosin vähän yli asettamasi budjetin. Miinuksena perinteisten MIDI-liitäntöjen puute.
T. Mustakorppi
==
Psykedeelinen tunnelma, hyvin énekdallamok, Hammond tasaisesti kainalosauvat ontuu hirviö. Antiikin rock rikkomaton teho paholainen, kun hän meni kirkkoon, kolkko hiljaisuus sisällä. (Palautetta Unkarista Google-kääntäjän läpi) | |
Casio, aina Casio. | |
Mikä se on, mikä erottaa nämä hintavilta vaikuttavat Casiot muista?
Ja miten digitaalipianot muutenkaan eroavat toisistaan?
Paperilla en huomaa mitään olennaista eroa 400 ja 700 maksavan pianon välillä. |  karuus
07.06.2013 18:00:27 (muokattu 07.06.2013 18:07:26) | |
|
Mmmestari: Mikä se on, mikä erottaa nämä hintavilta vaikuttavat Casiot muista?
Ja miten digitaalipianot muutenkaan eroavat toisistaan?
Paperilla en huomaa mitään olennaista eroa 400 ja 700 maksavan pianon välillä.
Casiolta pitäis löytyä digipianot sekä 500 euron että 1000 euron (PX-5S) hintaluokista. Juuri päivitettiin tuo jälkimmäinen, eikä tuo 500 euron hintaluokasta löytyväkään ole kovin vanha. Tonnin kone käy jo jonkinlaisesta syntetisaattoristakin.
Alan jo vähän väsymään suosittelemaan aina näihin ketjuihin Casiota. Jos tutkailet Casioita, katso että siinä on se uusin soundigeneraattori (Air) eikä jokin ikivanha.
Mitään olennaista eroa ei paperilta löydy. Ikivanhat Kurzweilit kuulostaa edelleen hämmästyttävän hyvältä, vaikka paperilla niissä on substanssia olematon määrä nykykoneisiin verrattuna. Syntetisaattorien taika löytyy aina jostain muualta kuin paperilta.
Casiossa taitaa olla tällähetkellä tuoreimmat samplet jonkinlaisine kieliresonointineen ja pedaalimeluineen. Jopa halvemmissa Casioissa. Näitä jälkimmäisiä efektejä ei taida (vieläkään) löytyä muiden halvoista koneista. En ole hetkeen tarkkaillut digipianomarkkinoita. Uusimmassa tonnin digipiano/synahybridissä on sitten jo paljon muutakin.
Toinen asia josta diggaan on Casion mitä mainioin koskettimisto. Tosin samplet ja tuntuma sormenpäissä on aina läpeensä subjektiivista. | |
Mmmestari: Mikä se on, mikä erottaa nämä hintavilta vaikuttavat Casiot muista?
Ja miten digitaalipianot muutenkaan eroavat toisistaan?
Paperilla en huomaa mitään olennaista eroa 400 ja 700 maksavan pianon välillä.
Ja tässä vaiheessa on paikallaan todeta, että Casiolla on nimenomaan tuota edullisen budjetin tarjotaa.
Casio, ei erityisen hieno tai erityisen huono, varsin jees hinta-laatu.
Mutta kuten tuossa edellä todettiin, koskettimisto ja soundit on jokaisen omasta mieltymyksestä kiinni. Kullakin merkillä on omanlaisensa pianosoundit (jos tämä ei nyt ollut itsestään selvää), joten paperilla näitä soittimia ei kannatakaan verrata, paitsi jos ei välttämättä halua uskoa absoluuttisen totuuden löytymiseen keskusteluforumilta ;) | |
karuus: Casiossa taitaa olla tällähetkellä tuoreimmat samplet jonkinlaisine kieliresonointineen ja pedaalimeluineen.
Tästä voidaan olla montaa mieltä. Yhtä kaikki, tuorein sample ei ole yhtä kuin paras sample. | pekka montin
08.06.2013 01:11:23 (muokattu 08.06.2013 01:17:33) | |
|
tarmo: Tästä voidaan olla montaa mieltä. Yhtä kaikki, tuorein sample ei ole yhtä kuin paras sample.
Tuota olen itse miettinyt viime aikoina paljon sähköpianojen kohdalla.
Eräs opettaja on sanonut että hän ei suostu soittamaan digitaalipianojen pianosaundeilla, ellei kyseessä ole sitten "paras"(mitä se sitten koskaan onkaan) ja erityisen hyvä saundi/soitin kyseessä. Viimeksi kun kysyin niin hänelle kelpasi vain joku Rolandin uusin malli mikä maksoi sen 2500 euroa. Tästä on n. kaksi vuotta aikaa.
Hän soittaa siis yleensä rhodes ja e-piano saundeilla ja sitten sitä oikeaa pianoa ihan oikealla pianolla.
Tuota asiaa pohdittuani tajusin myös syyn miksi en ole itse koskaan ollut kauheankaan viehtynyt perinteisiin pianosaundeihin. Johtuen varmastikin siitä että niin harvoin olen päässyt oikealla pianolla soittelemaan. Mutta, jostakin kumman syystä olen viehtynyt taas vanhempiin elektronisiin pianosaundeihin mitkä eivät varsinaisesti edes kuullosta "oikealta pianolta". Esim. Korgin Oiwan Sähköpiano mallissa on mieleeni oikein kivat pianosaundit ja samankaltaisilla on aikoinaan säestetty Loirin hienoimpia laulusuorituksia livenä. Ne ovat pianosaundeja siten että sielä on pyritty saamaan siihen saundiin jotain muutakin kuin vain mahdollisimman aitoa oikean pianon jäljittelyä joka on jo lähtökohtanakin ehkä hieman kyseenalainen asia(jäljitellä puista instrumenttia elektronisella instrumentilla). Ikäänkuin E-pianon ja oikean pianosaundin yhdistelyä, josta muodostuu korvaan miellyttävä 70's , 80's ja 90's pianosaundi jossa on omanlaista tunnelmaa. Esim. Tässä yksi ääninäyte aiheesta(vaikka oivan flyygelimallissa huom. kehittyneemmät pianosaundit onkin)
https://www.youtube.com/watch?v=0aSBP2eLlxk
Jotenkin en omissa korvissani muuttaisi tuosta saundimaailmasta mitään pois.
Se on hieman sama asia kuin jotkut nimenomaan haluaa sen aidon moogin ja hammondin sinne lavalle, ja etenkin jos pitää Purpleja vedellä. Sama ideologia perustuu tavallaan tuohon ajattoman ja progressiivisen saundinkin ylläpitämiseen joka muodostui 70-luvulla. Itse jos esim. Menisin kattomaan Pink Floyd tribuuttia, olettaisin automaattisesti että saundimaailma ollaan pyritty hakemaan mahd. identtiseksi originaalin kanssa, tai ainakin siten että sama tunnelma välittyy soittimesta kaikella tapaa, sen heikkoudet ja vahvuudet huomioiden, koska siihenhän kaikki anyways perustuu.
Täten täytyypä vain kompata sinua koska kyseessähän on taas asioiden yhteydet suhteessa toisiinsa ja kaikkeen ei ole vain yhtä ratkaisua joka automaattisesti toimisi parhaiten. | |
Kaikki ei meinaa tajuta kunnolla, että akustisessa pianossahan vasarakoneisto kielien ja muun rakenteen kanssa tekee äänen.
Digitaalisessa vastineessa vasarat on tuntuman matkimiseen ja äänen tekeminen on kokonaan jätetty sound enginen - vai mikä olisi hyvä suomenkilinen vastine - huoleksi.
Sound enginet on erilaisia. Esim. Roland V_Pianossa on runsaasti säätöjä omaava engine ja Nordin vekottimeen saa saa latailla erilaisia sämplejä valmistajan sivuilta.
Uudemmat on yleensä paremman ja aidomman kuuloisia kuin vanhat. Kannattaa myös ottaa huomioon, että saundit on tehty stereoksi ja ne ei kuulosta siltä miltä pitäisi monona.
Yleisesti voisi sanoa, että uudemmat pianosaundia tekevät systeemit ovat elävämpiä ja kivempia soittaa. | pekka montin
08.06.2013 11:19:31 (muokattu 08.06.2013 11:23:27) | |
|
musamies: Kaikki ei meinaa tajuta kunnolla, että akustisessa pianossahan vasarakoneisto kielien ja muun rakenteen kanssa tekee äänen.
Digitaalisessa vastineessa vasarat on tuntuman matkimiseen ja äänen tekeminen on kokonaan jätetty sound enginen - vai mikä olisi hyvä suomenkilinen vastine - huoleksi.
Sound enginet on erilaisia. Esim. Roland V_Pianossa on runsaasti säätöjä omaava engine ja Nordin vekottimeen saa saa latailla erilaisia sämplejä valmistajan sivuilta.
Uudemmat on yleensä paremman ja aidomman kuuloisia kuin vanhat. Kannattaa myös ottaa huomioon, että saundit on tehty stereoksi ja ne ei kuulosta siltä miltä pitäisi monona.
Yleisesti voisi sanoa, että uudemmat pianosaundia tekevät systeemit ovat elävämpiä ja kivempia soittaa.
Totta. Mutta, onhan sekin genrekohtaista. Rollend RD-mallistossa se saundi on niin tujusti samplattu että sen kanssa saa olla todella varovainen mitä dynaamisesti herkemmissä sfääreissä mennään. Volapotikan kanssa saa olla tosi tarkka jos ei ole miksaajaa paikalla ja siltikin usein tuntuu että se alakerta meinaa puskea läpi ihan törkiän lujaa vaikka kuinka potikkaa vääntää niin soittimesta kuin mikseristä.
Mitä aidompi/ajattomampi elektroninen pianosaundi, sitä monipuolisemmin sillä pystyy musaa suorittamaan tietty, allekirjoitan. Usein vain siitä jää se oma "klangi" puuttumaan mikä on se seikka mikä mua nykyajan vempuloissa harmittaa, ja miksi haaveilenkin tällä hetkellä oikeasta pianosta, ja millä saisi suhdetta omaan käsitykseen pianonsoitosta paranneltua. Vaikka esim. taas jollain M1:sen pianosaundilla on edelleen paikkansa tietyissä yhteyksissä ja genreissä. Periaatteessa sama miksi tietyt kitaristit ovat niin tarkkoja tiettyjen tyylien kohdalla että millä kamoilla se saundi pitää tehdä ja tuottaa vaikka maailmassa olisi miljoona kertaa "parempiakin" ja modernimpia vempeleitä tarjolla. M1:sen pianosaundi ei edes kuulosta oikealta pianolta, mikä on sen heikkous ja vahvuus mielestäni samaan aikaan. Silti se on sidoksissa moneen kuolemattomaan lauluun ja hyvin olennainen osa niitä sekä niiden yleissaundia. Toki ne kuolemattomat laulut voi soitella miljoona kertaa paremmillakin, nykyajan sähköpianoilla, mutta sehän ei ole enään sama asia ja pahimmassa tapauksessa tunnelmasta jää uupumaan jokin hyvin olennainen sävy ja osa minkä se M1:sen huvittava digipiano saundi muodostaa vaikka nykyajan sähköpianot ja työasemat pyyhkii ominaisuuksiltaan lattiaa M1:sella. No, tämä nyt on vain tälläistä genrekohtaista puristeltua. Kyllähän aito pianosaundi on aito, vaikka ei olisikaan....(häh?)
Seiskyt, kasari ja ysärikamaan nykyajan sähköpianot voivat olla jopa ylikehittyneitä jos puhutaan siitä että jokainen soittaja lähtee hakemaan identtistä saundia jollekin tietylle genrelle, ja mikä korostuu etenkin silloin jos pitää tiettyä aikaa ja bändiä tributoida, ja jolla on puritanistisia faneja vahtaamassa kaikkea keikalla(rokkipoliisit jne jne). Eli itse koen että tässäkin suhteessa se "paremmuus" on aika suhteellista vaikka yleinen mielipide lienee se että M1 on paska soitin ja Nordilla pääsee kuuhun ja 20 vuotta vanhalla soittimella ei voi tehdä keikkaa koska yleisössä voi olla joku muusikko joka nauraa sille että ei ole Nord Stage alla, niin ku jokaisella alan perusmiehellä nykypäivänä(ja jotka soitteli samoja lauluja 20 vuotta takaperin sillä M1:sella eikä suomalainen yleisö silloinkaan tajunnut mistään mitään.)
Mutta, onhan se oikea piano aina oikea piano. Sähköpianoista voin itse suositella rollea(uudemmat rd:t) ja casiota. Hyviä ovat. Karuus tuossa totesi että nykyajan Casioissa on paras hinta-laatu suhde ja asiaa hetken mietittyäni, totean saman. | |
Vastaukset antoivat juuri sitä mitä hain, eli vähän syvempää kaivautumista aiheeseen.
Kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä Casion ylivertaisuudesta hinta/laatu -suhteessa. | |
Mun mielestäni Yamaha tekee edelleen parhaat soundit, jotka soveltuvat ennenkaikkea liveympäristöön. Eli se, että Grand Piano soundista tulee tarpeeksi diskantteja ulos PA:sta sekä monitoreista kunhan se miksataan oikein.
http://www.youtube.com/watch?v=qSP6Ifgyqdk
Tuossa on Yamaha P120S:n Grand Piano soundi ensimmäisessä biisissä ja samahan soundi löytyy myös Yamahan P90 mallista....
Tämän P120S:n arvohan pyörii käytettynä nykyään n. 400 €:n hujakoilla. Kun se joskus aikanaan maksoi ovh. yli 1400 € (vuonna 2003).
Noissahan on tuo Yamahan AWM2 sämpläysteknologia.
Aikanaan yksissä kasariversion jalkiouruissa HS8:ssa oli sisäänrakennettu kolme muistipalikkaa, joissa oli AWM1-soundeja ja yksi niistä oli Grand Piano. Se oli vuonna 1987, että hieman on tuo tekniikka sieltä päivistä kehittynyt mitä tulee nyt näihin uusimpiin Motif-soundeihin.
Monet tietenkin vetävät Rolandin tai Nordin sähköpianoilla mutta nää soundijutut on aina aika henkilökohtaisia mielipiteitä, että turha niistä mitenkään kiistellä. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä :)
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell | JPQ
08.06.2013 15:19:30 (muokattu 08.06.2013 15:23:26) | |
|
Minä tykkään Rolandin soundista eniten kuuntelin ohimennen kaupass Casiota (en soittanut itse) niin ei kyllä miellyttänyt. Joskin en tiedä tässä hinta ryhmässä ehdokkaita.
Laajan musiikkityylien kirjon edustaja. Tähän asti kehutuin kappale musiikki näytteessä download linkkinä. Ehkäpä toinen puolisko tyylistäni jota eniten edustan. | |
pekka montin: yleinen mielipide lienee se että M1 on paska soitin ja Nordilla pääsee kuuhun ja 20 vuotta vanhalla soittimella ei voi tehdä keikkaa koska yleisössä voi olla joku muusikko joka nauraa sille että ei ole Nord Stage alla, niin ku jokaisella alan perusmiehellä nykypäivänä(ja jotka soitteli samoja lauluja 20 vuotta takaperin sillä M1:sella eikä suomalainen yleisö silloinkaan tajunnut mistään mitään.)
Mun mielipide digisoitinten kohdalla on, että ne on muuttunut aika paljon parempaan suuntaan esim. siten, että vanhat digipianot mitä olen kokeillu on tosi synkkiä vehkeitä.
Harrastebändille tuli yhteinen Roland RD-64 ja siinä oli mielestäni ihan kivat pari pianoa ja lisäksi aika hyvä Rhodes, kontuullinen Wurlitzer ja hyvät Clavinetit. Nyt sain käyttöön siis 1970-ja miksei 1960-luvun materiaaliinkin sopivia saundeja.
Nord Stage miehet voivat nauraakin koska ne on aika monikäyttöisiä ja voi latailla valmistajan sivuilta tarkoituksenmukaisia saundeja.
Itse kokeilin musaliikkeessä esim. Roland Jupiter 80 syntikkaa ja se oli aika kiva verrattuna vanhoihin digitaalisyntikoihin. Nord Stage tai Jupiter 80 taipuu hyvin monen aikakauden musaan. Korg M1 ei mutta Kronos taipuu... | R0IST0
09.06.2013 01:23:18 (muokattu 09.06.2013 01:24:54) | |
|
karuus: Casio, aina Casio.
Ha, olin tulossa vastaamaan Casio! muita ihan yhtä päteviä klassikkovastauksia ovat varmaan Yamaha ja Kawai. | |
Kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä Casion ylivertaisuudesta hinta/laatu -suhteessa.
Ja niin löytyi totuus keskusteluforumilta... Casinolle ja ylivertainen ei oikein sovi samaan lauseeseen ;) Ihan ok se on, mutta kannattaa nyt ihan oikeesti käydä kokeilemassa ennen ostamista. | pekka montin
09.06.2013 14:04:58 (muokattu 09.06.2013 14:10:24) | |
|
musamies: Mun mielipide digisoitinten kohdalla on, että ne on muuttunut aika paljon parempaan suuntaan esim. siten, että vanhat digipianot mitä olen kokeillu on tosi synkkiä vehkeitä.
Harrastebändille tuli yhteinen Roland RD-64 ja siinä oli mielestäni ihan kivat pari pianoa ja lisäksi aika hyvä Rhodes, kontuullinen Wurlitzer ja hyvät Clavinetit. Nyt sain käyttöön siis 1970-ja miksei 1960-luvun materiaaliinkin sopivia saundeja.
Nord Stage miehet voivat nauraakin koska ne on aika monikäyttöisiä ja voi latailla valmistajan sivuilta tarkoituksenmukaisia saundeja.
Itse kokeilin musaliikkeessä esim. Roland Jupiter 80 syntikkaa ja se oli aika kiva verrattuna vanhoihin digitaalisyntikoihin. Nord Stage tai Jupiter 80 taipuu hyvin monen aikakauden musaan. Korg M1 ei mutta Kronos taipuu...
Mutta jos minä haluaisin perustaa bändin joka soittaa pelkästään esim. 70-luvun tai 80-luvun musaa(omia tai covereita) pysyisin kaukana Nordeista. Siinähän se pointti oli. Yökerhoissa tänäpäivänä suosituin musa on edelleen bändin esittämänä edelleen ne vanhat ikivihreät mitkä on esitetty niillä seiskyt ja kasarisaundeilla(dingot, yöt, popedat ja kirkat). Itse uskon että identtisimmän saundin saa aikaiseksi niillä soittimilla millä mikäkin on alunperin aikanaan levylle ja livenä purkitettu, vaikkakin kappaleet voisivat päältä kuulostaa paremmalta kronoksella tai nordilla. Mutta, kun se ei ole sama asia. M1:sen pianosaundin täytyy olla paska, ja mikään ei ole niin hienoa kuin saada se toimimaan oikeassa biisissä oikeaan aikaan, synnyttäen identtisen tunnelman suhteessa kappaleen alkuperäiseen luonteeseen sekä sävyyn. Sitähän ne kitaristitkin hakee omalla laiterunkkaukselllaan vaikka musakaupat ovat täynnä näennäisesti parempia soittimia kuin mitä ennen vanhaan tehtiin, mutta kun niistä puuttuu usein oma saundi ja persoonallisuus. Harmi kun en itse enään M1:sta omista sillä haluaisin todistaa itselleni että myös sillä pystyy tänäpäivänä tekemään uskottavasti levyjä ja keikkaa niin kauan kunnes tulee 2000-luvun moderni musa ja sen saundi-ihanteet(softaihanteet) vastaan. Tietty, sitten kun pitää soittaa kaikkea "laidasta laitaan" niin valikoima soittimien suhteen hupenee(sekä mielikuvitus ja luovuus sen myötä). Itellä on keikoilla nykyään tritonia, fantomia ja perus nykyajan rimpuloita keytareista microkorggiin(sitä samaa mitä valtaosa perusrivimiehistä käyttää keikoilla). En voi sanoa rehellisyyden nimissä että olisin kauheankaan innostunut niistä mistään instrumentteina mutta ne hoitavat työnsä ja sielä on kaikille "kaikkea", tiettyyn pisteeseen asti. Toimii siis jokamiehen renkinä mutta mihin tyylilajiin ne ovat kaikki varsinaisesti suunnattu ja tehty? Mistä nämä instrumentit tullaan tulevaisuudessa tunnistamaan ja mihinkä ne liitetään? Mallintavia kopiosynia niistä synista mitkä joskus aikanaan pystyivät vielä luomaan jotain uutta? Enyasta tiedän sen verta että hän ei olisi linnoja ostellut tai omaa saundia luonut ilman korgin 80-luvun sekä 90-luvun alun digityöasemia jotka muodostivat aikanaan esim. Padisaundien suhteen ihan oman käsityksensä ja jonka Korg kehitti loppuunsa jo viimeistään 2000-luvulle mennessä. Nykyään sitten vain kierrätetään enemmän tai vähemmän onnistuneesti ja/tai luodaan softaklangin omaavia saundi ihanteita mistä en itse taas ole järin innostunut.
Joo, Kronoksesta varmasti löytyy kaikki ja paljon muuta mutta halvemmaksi ja fiksummaksi tulee siinä vaiheessa ostaa käytettynä se instrumentti mistä jo tietää varmuudella mitä saa ja mihin sitä voi käyttää siten että soittimen oma identiteetti varmasti näkyy ja kuuluu niin hyvässä kuin pahassa(kuulijasta ja hänen maustaan riippuen) eikä haittaa vaikka menisi paskaksikin. Sitä en kiellä etteikö Nord tai Kronos olisi hyvä instrumentti, ja Nord tullaan jopa muistamaan jostakin koska onhan se käytännössä katsoen syntikoiden suhteen se "2000-luvun ääni". Mutta, edelleen: Mikä on hyvää ja mikä ei, on täysin suhteellista ja genrekohtaista ja mitä kaikella ollaan hakemassa. Riippuu myös että kuinka identtistä saundia hakee vaikka kyseessä olisi nykykorvin näennäisesti huono saundi, mutta se huono saundi on silti valtaosassa 80-luvun populaaribiiseissä ja iso osa jengistä haluaa sitä jatkuvasti kuulla. Onhan tuola sitten keikkaileviakin laivabändejä(ulkomaalaisia) millä on todistettu lavalla näkyvän tänäkin päivänä 80-luvun perusjunoja ja ysärikorgeja. Jotkut hakevat täysin samaa saundia vaikkakin sillä Kronoksella homman saisi kuulostamaan "paremmalta" ja työt olisi helpompi toteuttaa. Irinan kosketinsoittajalla näin keikalla Solinan viulusynan ja Dave Smithin monofonisen. Piti mennä ja nostaa hattua hänelle. Keikan kuunneltuani tajusin että nimenomaan nuo ko synat ovat iso osa Irinan persoonallista lavasaundia. Kyllähän ne biisit varmasti Nordillakin soittaisi mutta kun uskon että tuossa tapauksessa kyse oli tingimättömyydestä ja siitä että ei haluta valita perinteistä ja helppoa tietä mitä valtaosa keikoilla ja levyillä nykyään noudattaa.
Mutta. Komppaan siinä että työasemat ovat siksi että sielä on kaikille kaikkea ja perusduuni on helppo tehdä niiden kautta.
En kuitenkaan halua dissata vanhempia synia koska myös niille on oma paikkansa vaikkakaan se ei välttämättä löydy yleisestiottaen tämän päivän yökerhoista. Itse jos haluan tietyn aikakauden saundia, en lähde sen enempää arvuuttelemaan, vaan ostan ko soittimen mikä on vaikuttanut tietyllä aikakaudella. Tuossa vaiheessa vaihtoehtoja on muitakin(saudillisesti parempia ja usein jopa edullisempia) mutta ei yhtä identtisiä kuin se mitä olen hakemassa. Torilla joku myy Korgin MicroPresettiä ja siinä sai vain youtube-linkkiä ihastella kuinka lämmin ja autenttinen saundi siitäkin lähtee. Ei mun työasemista sellasta saa irti vaikka kuinka ruuvaa. Jonkun korviin micropreset voi kuulostaa ihan paskalta mutta siinä vaiheessa tod. näköisesti on sellainen ihminen kyseessä joka ei järin edes perusta 70-luvun musasta saati Enola Gaysta tai mistään mikä liittyy edes ko aiheeseen. | ppcw
10.06.2013 06:40:10 | |
|
pekka montin: Mutta jos minä haluaisin perustaa bändin joka soittaa pelkästään esim. 70-luvun tai 80-luvun musaa(omia tai covereita) pysyisin kaukana Nordeista. Siinähän se pointti oli.
70-luvun musaan keskittyvänä näen kyllä todella pahoja painajaisia, että pitäisi M1:llä kaikki hoitaa. Olen joskus joutunut urkupuolta hoitamaan Oivalla ja se oli kyllä järkyttävää sirkusmeininkiä.
Itse uskon että identtisimmän saundin saa aikaiseksi niillä soittimilla millä mikäkin on alunperin aikanaan levylle ja livenä purkitettu
En tiedä olenko väärässä, mutta mielestäni 70-luvun biiseissä soivat enimmäkseen Hammondit, Rhodekset, Moogit ynnä muut, joita esim. Stage keskittyy toistamaan. 80-luvun jutut ovat sitten erikseen enkä niihin ota kantaa.
T. Mustakorppi
==
Psykedeelinen tunnelma, hyvin énekdallamok, Hammond tasaisesti kainalosauvat ontuu hirviö. Antiikin rock rikkomaton teho paholainen, kun hän meni kirkkoon, kolkko hiljaisuus sisällä. (Palautetta Unkarista Google-kääntäjän läpi) | pekka montin
10.06.2013 08:14:11 (muokattu 10.06.2013 08:43:49) | |
|
ppcw: 70-luvun musaan keskittyvänä näen kyllä todella pahoja painajaisia, että pitäisi M1:llä kaikki hoitaa. Olen joskus joutunut urkupuolta hoitamaan Oivalla ja se oli kyllä järkyttävää sirkusmeininkiä.
En tiedä olenko väärässä, mutta mielestäni 70-luvun biiseissä soivat enimmäkseen Hammondit, Rhodekset, Moogit ynnä muut, joita esim. Stage keskittyy toistamaan. 80-luvun jutut ovat sitten erikseen enkä niihin ota kantaa.
T. Mustakorppi
Kyllä. Enhän mä väittänytkään että oivalla soitettiin 70-luvun musa. Väitin sitä että oiwalla hoitaa kasari ja ysäricoverit usein jopa paremmin kuin monella tuoreella nykyajan budjettirimpulalla ja mitäs tässä maassa taas yökerhoissa bändit soittavat? Niin. Ja joo, kyllähän fantomeissa ja tritoneissa on ihan samat jutut periaatteessa(ja paljon enemmän) kuin oivassa mutta pointti oli siinä että jengi pillittää tuola aina joidenkin juustoisten kasarislovarien perään ja mä en näe siinä vaiheessa ainakaan sitä seikkaa huonona jos sitä juustoa nimenomaan haluaa lähteä hakemaan oman ajan soittimesta ja jos sen kokee tärkeänä. Mitään hammondeja ei todellakaan oivalla tai M1:sella soiteta, mutta siitähän tässä ei ollutkaan kyse vaan nimenomaan voimakkuuksien ja heikkouksien havainnoinnista. Mun mielestä ysärisoittimille on paikkansa jos vain yhteys on oikea. Olisi typerää ajatella että se nordi hoitaa kaikkialla kaiken, koska se ei oikeasti sitä tee + ko soitin kärsii nykyään jo jokamiehen-leimasta mikä taas vaikuttaa siihen että sillä soittavat lakkaavat erottumasta edukseen. Kun Nordi on lavalla, tietää aina mitä sieltä on tulossa. Mä en tiedä onko se pitkässä juoksussa kovinkaan hyvä asia sellaiselle kuuntelijalle joka haluaa kokemuksia ja elämyksiä nimenomaan saundimaailmojen ja niiden poikkeavuuksien kautta. Humppalavoillahan/Bilehelveteissä taas kyse ei ole tästä mutta se onkin mielestäni taas luku erikseen koska ei sinne mennä mitään saundeja ja kosketinsoittajaa kuuntelemaan. Nordista voi myös saada omaa saundia irti mutta aika harva Nordin käyttäjä siitä mitään omaa ja persoonallista on saanut irti koska soitintahan nimenomaan myydään ja promotaan halpana ratkaisuna hammondille ja rhodekselle ja siihen sitä myös pääsääntöisesti käytetään.
80-luvulla käsittääkseni moogit ja rhodekset olivat pannassa ja siihen oli syynsä.
2000-luvulla vasta saaneet uudelleen "luvan" olla ja soida myös kaupallisessa musassa ja siitähän Nord on tunnettu, ei niinkään OMASTA saundistaan. Nord tunnetaan "hammondina", "rhodeksena" ja "moogina" nykyään ja sellaisena se mielestäni tullaan muistamaan eikä niinkään omasta persoonallisuudestaan mille voitaisiin sitten tästä hetkestä tulevaisuuteen yhdessä samaan hengenvetoon yhdessä nauraa. Siinä on myös hyvät ja huonot puolensa kuten niissä instrumenteissa mitä ko soitin pyrkii saundillisesti kopioimaan ja mallintamaan.
Mun mielestä soittimella kuitenkin täytyy olla oma ääni, joka myös nordilla on, mutta sitä ei vain tulla muistamaan siitä ja sehän tässä oli se pointti. Sitä ei tulla sitomaan soittimena mihinkään "kuolemattomiin" oman aikansa hitteihin mille voidaan sitten jälkikäteen kaikki yhdessä nauraa ja mitä kansa vaatii ja haluaa jokaisella keikalla aikojen loppuun saakka(ja bändi kiroaa samalla taustalla). Toisaalta, eihän se ole Nordin vika taas että nykypäivän musiikilla ei ole omaa identiteettiä ja että se on pirstaloitunutta sekametelisoppaa kaikki pääosin missä jokaiselle on jotain mutta kellekään ei mitään. Hitit syntyy vuodessa ja kuolee toisessa. Persoonallisuus loistaa poissaolollaan ja se näkyy myös soittimiin kohdistuvilla markkinoilla. | ppcw
10.06.2013 10:54:12 (muokattu 10.06.2013 13:14:47) | |
|
(Pientä editointia, kun aamupöpperöissä kirjoittaa vähän mitä sattuu. Luettu edellinen kirjoitus paremmin)
Tosiaan ei liene tarkoituskaan ostaa Nordin "virtually electromechanical"- kiipparia muuhun tarkoitukseen kuin mahdollisimman aitojen vintage-soundien soittoon. Siihen tarkoitukseen nuo on kuitenkin tehty. (Tietysti Stage on muokattavuudessaan vähän eri juttu). Itse kun aikoinaan hommasin Electron niin halusin saada mahdollisimman hyvät Hammondit ja sähköpianot, en mitään uutta ja uniikkia soundia. Ei varsinkaan Electrosta muuta saa perustaltaan irti eikä ole tarkoituskaan - paitsi soittamalla hyvin, efektoimalla, luovalla drawbarien käytöllä, täydentämällä samplekirjastosta luovuus voi olla hyvinkin huipussaan. Tässä tapauksessa "kuulostaa Electrolta" ei ole varsinainen kehu eli tavoitteeseen ei olla autenttisuudessa päästy. Mielestäni siitä ei mihinkään pääse että omassa sarassaan nuo ovat eräänlaisia klassikkosoittimia - olkoonkin että sitä varsinaista yksilöllistä soundimaailmaa ei tavallaan olekaan.
Mielestäni myös puhuminen "Nordeista" on liiallista yksinkertaistamista. Jo Electron, sen eri mallien ja Stagen malleineen välillä on iso ero ja sitten ihan eri asiana ovat nuo Lead, Wave, Modular jne. joiden design eroaa paljon toisistaan, saman sarjan eri versioidenkin.
T. Mustakorppi
==
Psykedeelinen tunnelma, hyvin énekdallamok, Hammond tasaisesti kainalosauvat ontuu hirviö. Antiikin rock rikkomaton teho paholainen, kun hän meni kirkkoon, kolkko hiljaisuus sisällä. (Palautetta Unkarista Google-kääntäjän läpi) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
