| Aihe: Vanhaa puuta, tammea & muuta | |
|---|
|
huh. pitäis ensin varmaan vanhatkin projektit dokumentoida tänne mutta aloitetaanpa alustavaa pohdintaa seuraavista suunnitelmista.
oon tässä kierrellyt mummoloiden piharakennuksia ja saanut kasaan kaikenlaista jännää puuta, nyt pitäisi vaan keksiä mitä kaikkea näistä tekisi. lähinnä thinline-tele olisi suunnitelmissa ensimmäisenä.
eli
jännittävin löytö oli hitonmoinen tammilankku, ainakin sata vuotta vanha. kuulemma vanhasta mankelista. lankulla on siis kokoa sen verran, että siitä saisi useammankin kannen tai pohjan yhdestä palasta ja muutamat otelaudat päälle. samaa sarjaa oli pienempi tammilankku josta voisi saada esim kaulan.
mutta kuinkahan tuskallista tommosen työstö on ja saakohan tota järkevästi edes sahattua esim kanneksi..
sitten on vielä yhdet vanhat kangaspuut jostain sotien jälkeisiltä vuosilta. nämä on mitä ilmeisimmin tervaleppää, tosi heleä saundi koputettaessa. noin neljästä palasta saisi liimattua bodyn (tätäkin tavaraa on vaikka kuinka moneen bodyyn). jännänä lisänä vielä se, että nää kangaspuut on ollu aikanaan naisvankilassa käytössä. blues-mojoa siis löytyisi.
lisäksi löytyi ikivanha mäntylankun pätkä, noin 10cm paksu. siitä tullee varmaan bookmatch-tyyppinen tele-body.
niin ja parikytvuotta ulkona kuivattua suoraa koivua löytyis vielä vaikka kuinka.
yritän päivitellä kuvia yms.
mitäs tuumitte? saisko näistä kitaroita ja ootteko ite harrastaneet vanhojen puumateriaalien uusiokäyttöä..
niin ja tosiaan puumateriaaleissa kiinnostaa kotimaisuus ja mahdollinen historia noilla puupalikoilla. tiedän kyllä että amerikkalaisista ja afrikkalaisista puista saa helposti hyvät kitarat mut se ei oo nyt mun juttu.. | |
Minusta on hienoa jos niillä puillakin on historia jonka tuntee. Itse kyllä uskoisin että noista kaikista puista saa hyäkin soittimia jos vaan on muuten soitinrakennus hyppysissä.
Mulla itsellä on yksi vanha mäntyrunkoinen lap steel kitarana ja siinä on tosi hyvä soundi.
Myöskin olen kuullut ,että tammesta on tehty paljon hyviä soittimia. Tammi taitaa olla puuna vaan aika painavaa. Työstettävyydestä ja rakentamisesta muuten kannattaa varmaan kysyä sellaisilta jotka tietävät paremmin ja ovat muutenkin värkkäilleet soittimia.
Minusta tuossa ei ole mitään estettä etteikö niistä saisi hyviä pelejä. | |
Onhan noita vanhoja lankkuja uusiokäytetty vaikka mihin, ainakin siis niinkuin sisustus hommissa. Miksei niistä siis myös syntyisi kitaraa?
Itellä on pyörinyt kanssa ajatus ajan patinoimasta kitarasta (kaikkien muiden villien visioitten lisäksi), mutta tuo työstäminen askarruttaa.
Jos halkaiset tuollaisen vanhan ja harmaantuneen puun, niin jos/kun sieltä sisältä paljastuu ihan naturellin värinen puu, niin mitäs sitten?
Saako puuta "keinovanhennettua" harmaaksi?
Muutenhan semmoinen käsittelemätön ja ajan kuluttama kansi/body, olisi ehdottoman siisti ja uniikki.
Tietysti kaikki puuthan ei harmaannu, johtunee pitkälti säilytyksestä, puusta ja sen pintakäsittelystä(?).
Mutta itse luulisin, että hankalin osuus on työstetyn pinnan saaminen siihen samaan ajan patinaan kuin se työstämätön pinta. Ellei sitten meinaa esim maalata hienoa puuta piiloon...
Ei muuta kun saha laulamaan, itse ainakin aijon seurata tätä säiettä silma kovana. | |
jarzanza:
Jos halkaiset tuollaisen vanhan ja harmaantuneen puun, niin jos/kun sieltä sisältä paljastuu ihan naturellin värinen puu, niin mitäs sitten?
KUN, ei ole läpiharmaata. Panu Kailan talotohtori -kirjassa tais olla ohje keinotekoiseen harmaannuttamiseen, tarvitaan jotain apuainetta jonka nimi ei tule mieleen, auringonvaloa ja kosteutta. Ja jonkun verran aikaakin, mutta ei vuositolkulla. |  okabass
04.06.2013 21:37:17 (muokattu 04.06.2013 21:39:26) | |
|
Bf109: KUN, ei ole läpiharmaata. Panu Kailan talotohtori -kirjassa tais olla ohje keinotekoiseen harmaannuttamiseen, tarvitaan jotain apuainetta jonka nimi ei tule mieleen, auringonvaloa ja kosteutta. Ja jonkun verran aikaakin, mutta ei vuositolkulla.
Rautavihtrilli. Saa ainakin apteekeista.
http://www.google.com/search?q=rautavihtrilli
In porto perse vitulus est. Käännös: "Satamassa on vasikka". | |
en varsinaisesti miettinyt, että soittimen pitäisi näyttää patinoituneelta mutta oishan sekin mielenkiintoinen vaihtoehto. jossain neuvottiin esikäsittelemään puu vahvalla teellä ja sitten siihen sotketaan päälle etikkaan liuotettua teräsvillaa. teen tanniinit saa yhdistelmän tummumaan. noita vinkkejä oli kaikenlaisia.
tammesta tuntuu olevan mielipiteitä molempiin suuntiin, sekä puolesta että vastaan. ainoa ongelma että suurin osa referensseistä on amerikan foorumeilta, siellä sana oak voi tarkoittaa monenlaista eri tammea, joista yksikään ei oo sama tammi kuin euroopassa. samoin amerikan männyt, koivut ja vaahterat on ihan eri vehkeitä kuin täällä.
tammen painavuus on totta, siksi mietinkin tota thinlineä. mut onko se niin kovaa että thinlineksi kovertaminen ois liian hikistä? kanneksi siitä saisi hienon kuvion eikä olisi niin väliä sitten soundillakaan kun pohjapuun valitsee sitten soivuuden mukaan. paljon olisi nyt vaihtoehtoja... | |
rrroope: en varsinaisesti miettinyt, että soittimen pitäisi näyttää patinoituneelta mutta oishan sekin mielenkiintoinen vaihtoehto. jossain neuvottiin esikäsittelemään puu vahvalla teellä ja sitten siihen sotketaan päälle etikkaan liuotettua teräsvillaa. teen tanniinit saa yhdistelmän tummumaan. noita vinkkejä oli kaikenlaisia.
tammesta tuntuu olevan mielipiteitä molempiin suuntiin, sekä puolesta että vastaan. ainoa ongelma että suurin osa referensseistä on amerikan foorumeilta, siellä sana oak voi tarkoittaa monenlaista eri tammea, joista yksikään ei oo sama tammi kuin euroopassa. samoin amerikan männyt, koivut ja vaahterat on ihan eri vehkeitä kuin täällä.
tammen painavuus on totta, siksi mietinkin tota thinlineä. mut onko se niin kovaa että thinlineksi kovertaminen ois liian hikistä? kanneksi siitä saisi hienon kuvion eikä olisi niin väliä sitten soundillakaan kun pohjapuun valitsee sitten soivuuden mukaan. paljon olisi nyt vaihtoehtoja...
Jos on hyvät työkalut, koneet ja tarpeeksi tahtoa ja intoa, niin tuskinpa mikään puu on liian hikistä työstettäväksi. Terävät välineet kehiin vaan ja kärsivällisyyttä.
I am therefore leaving immediately for Nepal, where I intend to live as a goat.
goatpit.weebly.com | |
Decadetroll: Jos on hyvät työkalut, koneet ja tarpeeksi tahtoa ja intoa, niin tuskinpa mikään puu on liian hikistä työstettäväksi. Terävät välineet kehiin vaan ja kärsivällisyyttä.
On puuta, joihin pystyy vain metalliin tarkoitetut terät. Mutta joo, kyllä tammea voi työstää puutyökaluilla, mutta terien tulee olla kunnon terästä, muuten se hiki tulee niitä teriä teroitellessa.
Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. | |
Old Joe: Mutta joo, kyllä tammea voi työstää puutyökaluilla,
Juu ei se mikään mahdottomuus ole. Tehtiin tammilankusta naapurin poikien kanssa useampikin basson kaula melko alkeellisin työvälinein. Painavaa se kyllä oli, mutta muuten onnistui hyvin. | |
Kefiiri: Juu ei se mikään mahdottomuus ole. Tehtiin tammilankusta naapurin poikien kanssa useampikin basson kaula melko alkeellisin työvälinein. Painavaa se kyllä oli, mutta muuten onnistui hyvin.
ohoh. mites on toiminu basson kaulat? |  Kefiiri
05.06.2013 10:39:26 (muokattu 05.06.2013 10:46:42) | |
|
rrroope: ohoh. mites on toiminu basson kaulat?
Hyvin ne toimivat, useamman vuoden ne olivat ankarassa käytössä. Yksi basso myytiin varmaan eteenpäinkin. Yhdessä oli kaularautana lattarautaa, siinä ei tammen lievä painavuus paljon tuntunut =D Moinen patentti lisäsi kaulaan enemmänkin painoa kuin jäykkyyttä.
Kaiken kaikkiaan tekeleet olivat niin karuja että niistä varmaan otettiin hardware seuraaviin kyhäelmiin, mutta kaulat palvelivat aikansa ihan moitteettomasti vaikkei niissä ollut tolkun kaularautojakaan.
Skaala noissa oli 30", kaularaudaton 34" kaula olisi voinut jo lähteä taipumaan häiritsevässä määrin.
Tammi valikoitui materiaaliksi varmaan sillä perusteella että kaulaan arvelimme tarvittavan "jotain kovaa puuta". | |
Näissä asioissa on olemassa vähän kahta koulukuntaa. On ne jotka sanoo että puut, varsinkin kaulassa, vaikuttaa eniten saundiin ja on ne jotka sanoo että ihan sama mitä on bodyssä, mikeistä se ääni tulee. Ite oon vähän siltä väliltä :D
Kovasti kiinnostelis itseänikin suomalaisia puita käyttää, esim loimukoivua, -leppää, vaahteraa ja pihlajaa. Koivussahan on se elämisongelma, mutta jos puu on tarpeeksi vanha, ei se varmaan enää kieroudu. Jossain keskustelussa oli juttua että vanhasta koivuisesta pirttikalustosta oli tehty kaulaa. Ei varmasti elänyt.
Paino on kai Tammessa se ratkaiseva tekijä, akustisuudenhan saa hyvin kokeiltu naputtelemalla puuta. Jos se soi, niin soittimeks vaan! (Brian May:n kitaran bodyssä on muuten tammea, eikä se muiltakaan osin oo ihan tavanomainen. Ja hyvin soi!)
Basisti, ei siitä mihinkä pääse... | |
joseplluissans: Näissä asioissa on olemassa vähän kahta koulukuntaa. On ne jotka sanoo että puut, varsinkin kaulassa, vaikuttaa eniten saundiin ja on ne jotka sanoo että ihan sama mitä on bodyssä, mikeistä se ääni tulee. Ite oon vähän siltä väliltä :D
Kovasti kiinnostelis itseänikin suomalaisia puita käyttää, esim loimukoivua, -leppää, vaahteraa ja pihlajaa. Koivussahan on se elämisongelma, mutta jos puu on tarpeeksi vanha, ei se varmaan enää kieroudu. Jossain keskustelussa oli juttua että vanhasta koivuisesta pirttikalustosta oli tehty kaulaa. Ei varmasti elänyt.
Paino on kai Tammessa se ratkaiseva tekijä, akustisuudenhan saa hyvin kokeiltu naputtelemalla puuta. Jos se soi, niin soittimeks vaan! (Brian May:n kitaran bodyssä on muuten tammea, eikä se muiltakaan osin oo ihan tavanomainen. Ja hyvin soi!)
Minusta jos itse tekee soittimensa ja puut ovat soivia,eli siitä saa hyvän pelin niin en oikein ymmärrä miksi siitä pitäisikään tehdä väkisin jotain jo kaupasta saatavaa.
Voihan muoto olla ihan joku perinteinen,mutta jos sen rakentaa hyvistä osista ja hieman ajatuksen kanssa niin siitä saa epäilemättä hyvän soittimen jonka soundi voi olla ihan omanlaisensa.
Varmasti työstettävyys voi hieman rajoittaa mitä kannattaa alkaa tekemään.
Myös sellaisen seikan katsoisin tärkeäksi ,ettei tee soittimesta liian painavaa. Jos puut ovat painavia ja vaikka siitä tulisi todella hyvä kitara niin se voi jäädä vähälle soitolle jos sen paino on sellainen ettei sillä ole mukava soittaa.
Olen laittanut tämän jutun jo vaikka kuinka monesti ,mutta soitinrakentaja J.Alakuha vielä eläessään sanoi kerran ,että"kaikesta saa hyvän kitaran kun sen hyvin tekee".
Tällä hän ei tietystikkään tarkoittanut mitään tuoretta tai muuten soitinrakennukseen kelpaamatonta puuta. Itse olen samaa mieltä. | |
mpekkanen: Minusta jos itse tekee soittimensa ja puut ovat soivia,eli siitä saa hyvän pelin niin en oikein ymmärrä miksi siitä pitäisikään tehdä väkisin jotain jo kaupasta saatavaa.
Voihan muoto olla ihan joku perinteinen,mutta jos sen rakentaa hyvistä osista ja hieman ajatuksen kanssa niin siitä saa epäilemättä hyvän soittimen jonka soundi voi olla ihan omanlaisensa.
Varmasti työstettävyys voi hieman rajoittaa mitä kannattaa alkaa tekemään.
Myös sellaisen seikan katsoisin tärkeäksi ,ettei tee soittimesta liian painavaa. Jos puut ovat painavia ja vaikka siitä tulisi todella hyvä kitara niin se voi jäädä vähälle soitolle jos sen paino on sellainen ettei sillä ole mukava soittaa.
Olen laittanut tämän jutun jo vaikka kuinka monesti ,mutta soitinrakentaja J.Alakuha vielä eläessään sanoi kerran ,että"kaikesta saa hyvän kitaran kun sen hyvin tekee".
Tällä hän ei tietystikkään tarkoittanut mitään tuoretta tai muuten soitinrakennukseen kelpaamatonta puuta. Itse olen samaa mieltä.
En ymmärtänyt miksi lainasit tekstiäni, kun puhuit ihan eri asioista :S
Basisti, ei siitä mihinkä pääse... | |
rrroope: en varsinaisesti miettinyt, että soittimen pitäisi näyttää patinoituneelta mutta oishan sekin mielenkiintoinen vaihtoehto. jossain neuvottiin esikäsittelemään puu vahvalla teellä ja sitten siihen sotketaan päälle etikkaan liuotettua teräsvillaa. teen tanniinit saa yhdistelmän tummumaan. noita vinkkejä oli kaikenlaisia.
En puutu puitten sopivuuteen kun ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta.
Mutta tuohon ikääntyneen puun käytöstä.
Itsestä tuntuisi jokseenkin oudolta jos käytetyllä puulla olisi 100 vuotinen tausta, joka sitten hukattaisiin hiomalla ja maalaamalla pois. Mikä kertoisi paremmin sitä taustaa, kuin se kiiltäväksi kulunut ja kolhuilla oleva pinta?
Saman asianhan se uudempikin puu ajaisi...
Jokainen tietysti tekee tavallaan.
Taasen tuohon työstämiseen (yläjyrsimellä), ei välttämättä kannata lähteä kokeilemaan metalleille tarkoitettuja teriä. Niissä tuppaa olemaan puulle vähän vääränlainen geometria, joka voi nostaa sälöjä työstettäessä. Kannattaa siis satsata kunnollisiin puulle tarkoitettuihin teriin. | |
jarzanza: Itsestä tuntuisi jokseenkin oudolta jos käytetyllä puulla olisi 100 vuotinen tausta, joka sitten hukattaisiin hiomalla ja maalaamalla pois. Mikä kertoisi paremmin sitä taustaa, kuin se kiiltäväksi kulunut ja kolhuilla oleva pinta?
Saman asianhan se uudempikin puu ajaisi...
Toisaalta olet oikeassa tuossa että jotain hukkaantuu jos vanhan puun pinta hiotaan uudelleen.
Mutta voi sen ajatella toisinkin, se vanha puu saa uuden elämän siinä soittimessa, vaikka sitä ei kilometrin päästä vanhaksi näkiskään. Puhumattakaan sitten siitä, että vanha tikkuinen pinta ei ole ihan paras soittajan kannalta.
Tuohon viimeiseen lainaamaani juttuun eri. Ajan kanssa asettunut ja kuivunut puu on erilaista kuin uusi puu - uunikuivauksilla jne. ei tule samaa lopputulosta, vaikka hyvä tuliskin. (Tai näin minä uskon eli IMHO...)
Noihin paino-ongelmiin: esimerkiksi sen tammikannen alta voi kovertaa runkopuuta aika tyhjäksi - netistä löytyy paljon vaikka Les Paulin chambered-kuvia.
Tai voi tehdä bodyn kolmesta palikasta: keskimmäinen (johon kaula, talla jne. kiinnittyy) jätetään kokopuulle mutta siipipalat koverretaan liimasauman puolelta niin ontoksi kuin uskaltaa.
Mummielestä hianoo jos joku tekee vanhoista hukkapuista soittimia, rrrroope. ;) | |
73nd3r: Toisaalta olet oikeassa tuossa että jotain hukkaantuu jos vanhan puun pinta hiotaan uudelleen.
Mutta voi sen ajatella toisinkin, se vanha puu saa uuden elämän siinä soittimessa, vaikka sitä ei kilometrin päästä vanhaksi näkiskään. Puhumattakaan sitten siitä, että vanha tikkuinen pinta ei ole ihan paras soittajan kannalta.
Tai miten olisi vanhan hiomattoman puun päälle laittaa kiiltämätöntä lakkaa, ehkä se ei peittäisi puun historiaa ja samalla ehkäisisi tikut ja tuntuisi soittajastakin mukavemmalta?
Mitäköhän tästäkin saisi irti? | |
noi tammilankut on ollu pitkän aikaa ulkovarastossa ties missä läjässä, on pölyä yms likaa ja muuta pinnassa, ei ole siis mitenkään nättiä vanhaa pintaa tarjolla vaan vanha harmaa likainen pinta. mutta alla näkyisi olevan hienoa syykuviota joten mieluummin kaivan sen esiin. kyllähän se puun ikä siinä on esillä kuitenkin saundissa tai ainakin siinä omassa fiiliksessä. psykoakustiikan roolia saundissa ei pidä aliarvioida. jos on hyvä fiilis omasta soittimesta niin silloin soittokin kulkee paremmin, oli sillä tieteellistä perää tai ei. | |
rrroope: jos on hyvä fiilis omasta soittimesta niin silloin soittokin kulkee paremmin, oli sillä tieteellistä perää tai ei.
Kullä näin on. Vaikka tuo omakaan valmistunut projekti ei varmasti ole mikään paras, eikä edes parhaista osista. On se silti ehdottomasti itselle paras, joku muu saattaisi pian nakata sillä vesilintua ;)
Toivottavasti näistä puista syntyy juuri sitä, mitä tekijä niistä itse haluaa! | |
joo, kyllä mä noista vielä teen vaikka mitä. kun vaan olisi aikaa ja paikkaa. kesälomalla ehkä heinäkuussa voisin käydä muutamat aihiot sahailemassa.
mutta mitenkä tekis? Tammesta thinlineen pohja vai kansi? vai takakautta jyrsitty thinline ja jotain muuta pohjaksi... mahdollisuus olis tosiaan tehdä yhdestä palasta. tähän ei taida oikeaa vastausta ollakaan :) elämä on valintoja. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
