Keskustelua raskaammasta musiikista ›

StJerky: Daisley kirjoitti kaikki sanoitukset Ozzyn ekoille levyille ja senkin jälkeen tosi paljon. Sharon ei halunnut sille rojaltteja maksaa niistä.
 
Kyllä Daisley kahden ekan osalta ainakin lauluntekijäkrediiteissä mainitaan Ozzyn ja Rhoadsin kera.Bark At The Moonilla on sitten vaan pelkästään Ozzy ,mutta siinähän muuttui miehistö muutenkin.Veikkaisin ,että biisit ostettiin bändin ukoilta Ozzyn nimiin jollain diilillä - tämmöistähän on harrastettu ihan täällä Suomessakin.

PsychedelicWarlord: Kyllä Daisley kahden ekan osalta ainakin lauluntekijäkrediiteissä mainitaan Ozzyn ja Rhoadsin kera.Bark At The Moonilla on sitten vaan pelkästään Ozzy ,mutta siinähän muuttui miehistö muutenkin.Veikkaisin ,että biisit ostettiin bändin ukoilta Ozzyn nimiin jollain diilillä - tämmöistähän on harrastettu ihan täällä Suomessakin.
 
http://www.bobdaisley.com/news/when … -time-lyricist-and-mate-bob-daisley
 
http://www.bobdaisley.com/interview/website

Sitten hiukan ikävämpiä uutisia.
 
http://loudwire.com/black-sabbath-t … mmi-fighting-lymphoma-rest-of-life/

StJerky: http://www.bobdaisley.com/news/when … -time-lyricist-and-mate-bob-daisley
 
http://www.bobdaisley.com/interview/website
 
Eli laulaja teki laulumelodiat ja muut teki sitten taustat.Aika normaalia bänditouhua tuossa mielessä.
 
Itse miellän tuon ajan "Ozzy Osbournen" enemmän bändinä kuin sooloartistina.

Mutta kuka on Tommy Clufetos?

Terry Pantheras: Mutta kuka on Tommy Clufetos?
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Tommy_Clufetos

tukse: http://www.rytmi.com/uutiset/black- … 3-kuunneltavissa-kokonaisuudessaan/
 
omppua ei tueta..

ramionparas: omppua ei tueta..
 
Voi kyynel, kyllä nyt Cupertinossa tarkkaillaan huolestuneena pörssikurssin kehitystä kun ramionparas jättää striimin kuuntelematta.

Kolme kertaa olen nyt kuunnellut lätyn läpi tuolta aituunsista, kun ei kerran maksanut mittään. Levy tuloo loppuviikosta sitten postista sen Super Deluxeboxin muodossa.
 
No... totta maar diggaan! Klassisia Sabbath-viboja modernilla tuotannolla. Soundit olisivat saaneet olla raaemmat, mutta biisit kyllä pelittävät ja todella hienoja Iommi/Butler/Osbourne-hetkiä lätyllä kyllä elellään. Wardin rummutusta tulee kyllä ikävä, on se niin olennainen osa klassista Sabbath-sointia. Eri asia on tietysti, miten Bill nykykunnossaan olisi vedellyt. Ozzya jos uskomme, niin päin metikköä. Wilk vetää perusvarmasti eikä viisaana yritäkään olla Bill Ward. Ehkä se Ginger Baker ei olisikaan ollut niin huono valinta... pääasia toki on, että Clufetos ei soita levyllä.
 
Näiden kuunteluiden perusteella raippaa annan lähinnä tuolle rumpaloinnille, joka toki on laadukasta, mutta joku viilinki siitä silti loppujen lopuksi kuitenkin uupuu. Raippaa tulee myös soundimaailmalle, joka olisi saanut olla hitusen raaempi minun makuuni. Viisaammat varmaan pureskelevat tuon Rikhard Rubiinin potikanvääntöpolitiikan paljon pienempiin paloihin ja analyyttisemmin kuin tällainen vaikkukorva. Tällä plätyllä on vähän samaa fenomenaa kuin Heaven And Hellin levyllä; nopeammat siivut eivät tahdo päästä näiden betoninmurskaushidasteluiden tasolle, jotka ovat silkkaa murhaa. Mutta yhteenkään hohhoijaaosaston sysipaskaan tekeleeseen en kyllä törmännyt. Timmi 8 kappaletta, ei turhuuksia mukana ja hyvä näin. Bonaribiisejä toki odottelen kieli pitkällä, niihin monasti kätkeytyy helmiä.
 
Syvemmän anaplyyshin paikka on tietenkin vasta, kun teos on levyltä kuunneltu asian vaatimalla hartaudella. Mutta nyt voi jo sanoa, että comeblack on kaiken hypen väärti ja käsissämme höyryää kovin Black Sabbath-torttu sitten Sabotagen (en nyt laske Dion aikaisia tähän mukaan olleska).

tukse: http://www.rytmi.com/uutiset/black- … 3-kuunneltavissa-kokonaisuudessaan/
 
Pitääkö olla joku softa asennettuna?

StJerky: Pitääkö olla joku softa asennettuna?
 
Siellähän se mainitaan. Itunes pitää olla koneella, mikäli tahtoo kuunnella.

Pantse: Siellähän se mainitaan. Itunes pitää olla koneella, mikäli tahtoo kuunnella.
 
Pitäköön tunkkinsa.

Kyllä polttelis kuunnella etukäteen, mutta maltan perjantaihin... ehkä.

En saa kuin tuon god is deadin soimaan.

3-4 kuuntelun jälkeisiä viboja...
 
Sanosin että positiivinen ylläri. Sinänsä positiivinen että nämä kaks ekaa maistiaista (jotka on jostain syystä sijotettu kahdeksi ekaksi biisiksi levylläkin) ei hillittömästi nostanu odotuksia. Ok, ne kuulostaa Sabbathilta mutta nimenomaan tämän saatanan Rubin-kaavan mukasesti jossa bändien "pitää mennä takaisin alkuaikoihin ja tehdä luontaista jatkoa ekoille levyille". Eihän tollanen homma voi toimia koskaan, ei ihmiset muutu taikaiskusta samanlaisiksi persooniksi mitä ne oli 40 vuotta sitten eikä sitä voi vaatiakaan. Täysin typerä metodi. Ne tavaramerkit voi koittaa toistaa mutta nuo kaks ekaa biisiä kuulosti vaan liian ilmeisiltä... kopioilta.
 
Mutta kun näistä kahdesta päästiin yli niin Lonerin kohdalla rupes jo kummasti pää nyökyttelemään ja kadet hapuamaan ilmakitaraa. Saatanan hyvä ralli! Tempoa nostetaan just sopivasti ja levy lähtee lentoon ihan eri tavalla. Tän jälkeen hommaa koitetaan vielä vesittää sillä hirvittävällä Planet Caravan-kopiolla mutta siitä loppuun levy on melkosta Iommi-showta. Murskaavia riffejä puskee yks toisensa jälkeen, Ozzy määkyy kuolemasta ja kuolemisesta ja Geezer tuikkaa kunkkufillejään minne ehtii. Rumpali vetää suht nätisti mutta pääsee pari kertaa irti. Ei-niin-yllättäen nuokin hetket kuulostaa kaiken lanauksen jälkeen vitun siistiltä.
 
Soundit ovat tosiaan vähän tasapaksut ja liiankin sliipatut mutta tästä huolimatta useissa biiseissä päästään siihen fiilikseen mikä Sabbathista parhaillaan irtoaa. Moukaroivaa, massiivista ja vähän jopa pelottavaakin kamaa. En ois rehellisesti uskonu (noiden maistiaisten jälkeen) että Sabbath vm 2013 vois kuulostaa näinkin elinvoimaselta ja iskukykyseltä mutta onneksi olin väärässä. Oikeuttaa kyllä olemassaolonsa tämä lätty.

Mä en oikein osaa selittää että mitäköhän sitten tapahtui, mutta näin jälkikäteen mä pidänkin oikein kovasti tuosta sinkkubiisistä. Ehkä odotukset oli jo kasvaneet ylirealistisen suuriksi, kun god is dead kuulosti alkuun todella tasapaksulta. On se kuitenkin hyvä biisi ja odotan innolla itse levyä.

4. kerta menossa tuolta äätöönsin kautta. Hullu mikä hullu. Levy pyöräytetään sitten se 20 kertaa putkeen. Come Friday...
 
Todella raskasta seremointia ja kuten Aivokuolio totesi, jopa pelottavaa kamaa. Synkkyyden juhlaa synkkyyden mestareilta! Samaa mieltä tuosta Rubinin metodiikasta, sillä saadaan aikaan ehkä sellaista lievää pastissisuutta, joka leimaa eniten levyn kahta ekaa biisiä. Kyllä nekin mulle silti toimivat mainiosti. "Loner" tökkää kivasti kylkiluihin kahden raastodoomin jälkeen, mutta silti väitän bändin olevan kotonaan enemmän noissa hidasteluissa. Time will tell. Planet Caravanin uusintaversio on minustakin hieman turha. Tuossa Aivokuolio jo veikin sanoja suustani; kyllä levy on ennen kaikkea Tony Iommin juhlaa jatkuvana riffimyrskynä, johon Geezer tuikkaa tuttua laatubassoaan väliin ja pitää pohjan järkähtämättömänä. Wilk tekee sen, minkä pystyy. Mun makuun edelleen liian väritöntä Sabbath-standardeilla mitattuna, vaikka jannu lopulta vähän irtikin pääsee.
 
Black Sabbath vuonna 2013 on edelleen erittäin relevantti ryhmä, joka julkaisi vanhoilla päivillään levyn, jolla se sotkee suohon monet nykypäivän mukarankat yhtyeet. Tämä poppoo kun ponnistaa sieltä bluesin maailmasta, joka on sitä todellista Vihtahousun musiikkia.

EvilDead: Mä en oikein osaa selittää että mitäköhän sitten tapahtui, mutta näin jälkikäteen mä pidänkin oikein kovasti tuosta sinkkubiisistä. Ehkä odotukset oli jo kasvaneet ylirealistisen suuriksi, kun god is dead kuulosti alkuun todella tasapaksulta. On se kuitenkin hyvä biisi ja odotan innolla itse levyä.
 
Sama. Tietty voi olla etten malttanut ensin kuunnella tarpeeksi sitä. Jokin aika sitten öisellä autokruisailulla radiosta tuli sitten kyseinen kipale ja kyllähän se vaan toimi hyvin. Ensin mietin etteihän tämä voi sama biisi olla.