Kitarat: kitarakamat ›

mpekkanen: Totta on tietysti, että kaikki me teemme havaintomme omasta näkövinkkelistä.
Kuitenkin väittäisin että musiikkiin on tullut paljon enemmän muita soittimia ja niitä kokeillaan ennakkoluulottomasti kuin ennen. Soitetaan musiikkia jossa voi olla kansanmusiikkia ja metallimusiikia yhtäaikaa jne...
Ne muutokset ovat enemmän kuitenkin muiden soittimien kuin kitaran aikaan saannosta. Erilaista fuusioitumista maailmanmusiikin ja muidentyylien kanssa. Se on minusta hyvä asia ja olet kyllä oikeassa, musiikki menee eteenpäin.
 
Kuitenkin itse olen sitä mieltä ,että oikeastaan jo 80-luvulla on teknisesti oltu jo siinä missä se on sitten pysynytkin. Voi olla ,että joku pipopää vetää jonkun tilutuksen vielä sekunnin nopeammin kuin 80-luvun kitaralehtien tiluttelijat. Eli minusta itse kitaran soittoon ei ole tullut enää vuosikymmeniin mitään mullistavaa uutta. Itse en laskisi uudeksi jutuksi Kitaran vireiden laskemista useita säveliä alaspäin. Ne ovat enemmänkin soundillisia juttuja ei niinkään soitannollisia.
 
Kitaraan ei ole tullut uutta Hendrixiä tai sitä ei teknisesti soiteta nopeampaa tai taitavammin kuin ennenkään. Kehitystä on varmasti tapahtunut, mutta mitään oikeasti uutta ja mullistavaa soittotyyliä tai tekniikkaa en ole minä ainakaan havainnut kitaransoitossa.
 
Se on mukava havaita ,että nuoressa sukupolvessa on myös näitä jota haluavat kokeilla uusia juttuja ja ottavat musiikintekoon mukaan myös sellaisia elementtejä joita ei ole siellä yleensä totuttu kuulemaan.
Minusta nykyään on paljon enemmän punk esimerkiksi se että kuuntelee ja soittaa kansanmusiikkia jollain perinteisellä soittimella kuin soittaa kitaralla punkkia joka ei eroa iskelmästä pahimmissa tapauksissa juuri mitenkään.
 
Siinä mielessä käy kyllä sääliksi tämän päivän soittajia ,että jos ei ole tarkoitus tehdä ja elää omalla musiikilla niin se kaikki mitä pitäisi tietää ja osata on jo kelle tahansa aivan älytön homma. Jos haluaa muusikoksi ja alkaa soittamaan erilaisia covereita ja hittejä. Ei kyllä kateeksi käy jos hyvän kitaristin pitäisi osata Djangoa ja Steve Vaita (ja kaikkea mitä siinä välissä on keretty tekemään) ja sitten soitetaan jossain tanssi orkesterissa. Sen musiikin historian tunteminen ja edes jonkinlainen kuuntelukin vie jo useita vuosia saatika sitten opettelu.
Kaikki eivät kuitenkaan voi ruveta heti miksikään soolo-artistiksi.
 
Ohi aiheen on mennyt vähän keskustelu, mutta minusta ihan mielenkiintoista ja hyvässä hengessä.
 
Monet kitaristit jotka ovat jääneet kitaransoiton historiaan ovat soittaneet kitaroilla joita on vain tullut yrityksen ja erehdyksen kautta näppeihin. Oikeasti lahjakas soittaja saa hyvältä kuulostavaa musiikkia vähän edullisemmillakin kamoilla ja taas huonon soittotaidon omaava kaveri ei saa parhaimmillakaan kamoilla sellaista musiikia aikaiseksi ,että sitä viitsisi kauan kuunnella.
 
Musiikin tekemiseen vaikuttaa myös muutkin asiat kuin pelkästään kitaran puuosat. Edellytykset tehdä hyvää musiikkia on kuitenkin tänään paremmat kuin koskaan aikaisemmin.
 
No olet tietenkin oikeassa ja allekirjoitan täysin näkemyksesi.
 
Mitä kitaroitniin tulee niin heavytilutusmeininki on ehkä näyttänyt jo keskeisimmän antinsa ja oikeastaan sekin on nähty että nopeus ei yksin riitä eikä särön lisääminen ja vireenlaskeminenkaan riittänyt kovin pitkälle, vaan jotain uutta olisi kipeästi keksittävä. Innovatiivisella kitaransoitolla tarkoitin oikeastaan jotakin Petteri Sariolan tai vaikkapa Jarmo Saaren kaltaisia näkijöitä jotka ovat viime vuosina ja vuosikymmeninä näyttäneet tietä vähän muillekin. Kimi Hendrix on tietenkin sellainen Mozartiin vertautuva nero ettei ole oikeastaan reilua verrata ketään häneen ja hänen merkitykseensä. Silti näkisin, että Hendrixinkin jälkeen on vähän jotain keksitty.
 
Mitä tuohon Rockin kapina-spektiin tulee, niin mielestäni siinä ei ole kyse yksinomaan musiikista. Ensinnäkin kapinalle on oltava jonkinlainen sosiaalinen tilaus, joka kytkeytyy laajemmin yhteiskunnan olotilaan kuin vain siihen ettei kapinaa satu juuri silla haavaa olemaan. Rockin kapinallisuudessahan oli kyse siitä, että nuoret huusivat että hekin ovat olemassa. Punkin kapinassa oli kyse siitä, että nuoret huusivat että häillä pitää olla myös jotakin oikeuksia. Molemmat kapinat ovat täyttäneet tehtävänsä ja nuorten asema on tunnustettu ja nuorisotaloja talonvaltaajille raknnettu. Nyt niitä kapinan aiheita olisi katseltava vähän muulata ja itse tuumaan, että kyllä maailmassa kapinoitavaa riittää kuten hiljattainen arabikevät osoitti.
 
Kuuntelin muutama vuosi sitten suomalaista ASA nimistä artisita joka veti levyllisen räppiä jollain harmoonilla höystettynä ja kyllä se vaan oli sekä loistavaa musaa, niin myös häkellyttävän innovatiivista ja uutta ja joo... kitara loisti poissaolollaan siltä lätyltä. Mutta kuten tuossa aikaisemmin totesin niin kitara on niin monipuolinen työkalu, että se taipuu vaikka mihin ilmaisuun joten en olisi ihan vielä valmis heittämään kirvestä kaivoon.