Kitarat: kitarakamat ›

Mulla on sattunut pari kertaa niin, että kotiini tulee joku tyyppi testaamaan myytävänä olevaa tuotetta ja jossain kohtaa käy ilmi, että hänellä ei edes ole rahaa siihen.
 
Mitä vittua?
 
Testaaminen on toki sallittua ja jopa suotavaa eikä se edellytä ostamaan kitaraa, vahvistinta tms. En kuitenkaan lähtisi jonkun tuntemattoman yksityisen myyjän luo, jos minulla ei olisi ainakin tililläni tarvittavaa rahasummaa siinä tapauksessa, että kauppoihin päädytään.
 
Tässä hiljattain täällä oli joku tyyppi rynkkäämässä mun vahvistinta varmaan tunnin ja kertoi siinä sivussa elämän tarinaansa, mikä ei kiinnostanut minua pätkän vertaa. Sitten kaveri ilmoittaa, että ei hänellä ole edes rahaa vahvistimeeni. Kertoo palaavansa asiaan, jos joskus on. Että näin.
 
Onneksi mulla ei ole torilla just nyt mitään myynnissä. Raivostuttavinta yksityisessä myynnissä on, että omaan kotiin on pakko päästää kaikkia vitun hiihtäjiä. Ei siinä pikaviestirallissa voi tietää, minkälaista sankaria sieltä on kylään tulossa.
 
Vaimonikin kerran suuttui, kun luokseni piti kaupoille tulla jonkun tyypin noin klo 20.00. Sitten sieltä tulee klo 23.00 maissa autolastillinen kaljalta tuoksuvaa epämääräistä sakkia. Sanoin niille, että ainoastaan asianosainen voi tulla kylään ja muut painua vittuun. Tuolla kerralla päädyttiin kuitenkin kauppoihin.
 
Onneksi vastapainona on myös erittäin miellyttäviä kauppakavereita kuten Hynkel :)

AngieRainbow: Sanoin niille, että ainoastaan asianosainen voi tulla kylään ja muut painua vittuun. Tuolla kerralla päädyttiin kuitenkin kauppoihin.
 
Ehkäpä olennainen juttu kauppojen toteutumisen kannalta olikin tässä tapauksessa se, että myyjän viestintä oli ehdottoman selkeää ja jämäkkää. :D
 
Mää oon kyllä tehny periaatepäätöksen, että jos vahvistinta tullaan testaamaan, mennään suosiolla treenikämpälle. Ei omaa perhettä tai naapureita viitti kiusata sillä, että satunnainen henkilö X luukuttaa Marshallia kerrostalokolmiossa.

AngieRainbow: Mulla on sattunut pari kertaa niin, että kotiini tulee joku tyyppi testaamaan myytävänä olevaa tuotetta ja jossain kohtaa käy ilmi, että hänellä ei edes ole rahaa siihen.
 
Vaimonikin kerran suuttui, kun luokseni piti kaupoille tulla jonkun tyypin noin klo 20.00. Sitten sieltä tulee klo 23.00 maissa autolastillinen kaljalta tuoksuvaa epämääräistä sakkia. Sanoin niille, että ainoastaan asianosainen voi tulla kylään ja muut painua vittuun. Tuolla kerralla päädyttiin kuitenkin kauppoihin.
 
Tämä on juuri käytetyn tavaran myymisessä ärsyttävintä. Itse olisin varmaan passittanut koko viimeisen esimerkin sakin muualle, itse ainakin varaan rahan mukaan ja olen ajoissa jos olen mennyt jonkun kotiin tavaraa testaamaan. Eipä olisi kyllä pokkaa mennä vaan rämpyttelemään, miksi ylipätään testata jos ei ole aikomusta ostaa? Parempi vaan ostaa ja olla myymättä mitään. :)
 
Jucciz: Ei omaa perhettä tai naapureita viitti kiusata sillä, että satunnainen henkilö X luukuttaa Marshallia kerrostalokolmiossa.
 
Varsinkin jos on pieniä lapsia tai asuu kerrostalossa niin vahvistimen testaus klo 23.00 on aika mahdotonta.

LaMotta: Eniten on patittanut se, että tehdään tarjous ja sitten ei vastata tarjouksenmukaiseen kaupantekoehdotukseen. Mikä tällaisten tarjouksentekijöiden motiivi on? Onkia mahdollista alinta hintaa, ja sitten odotella hinnan tippumista, jotta voi jättää uuden katteettoman tarjouksen?
 
Tämä on kyllä munkin mielestä se kaikkein raivostuttavin renkaanpotkijoiden alalajike. Ja siis nimenomaan se, että ei vastata mitään!!!! ei siinä mitään jos alkaa samantien kaduttaa tarjouksen jätettyään, mutta kuinka voi olla niin vaikeeta vastata edes että ähäkutti, enpäs ostakaan
 
Ja siis ei siinä mitään että kyselee vaikka kuinka paljon, en mä sitä minään ostajana vielä siinä vaiheessa pidä, eikä siinä mitään vaikkei tollasen kyselyrumban jälkeen mitään vastaisikaan. mutta siis jos "ostajan" ainoa kysymys on "Lähteekö 500€"? ja vastaan "Kyllä, koska haet pois"? niin kyllä mun mielestä olisi syytä sitten edes laittaa viesti että "En ollut ostamassa, halusin vaan tietää että lähteekö"

Vaimonikin kerran suuttui, kun luokseni piti kaupoille tulla jonkun tyypin noin klo 20.00. Sitten sieltä tulee klo 23.00 maissa autolastillinen kaljalta tuoksuvaa epämääräistä sakkia. Sanoin niille, että ainoastaan asianosainen voi tulla kylään ja muut painua vittuun. Tuolla kerralla päädyttiin kuitenkin kauppoihin.
 
Tämä on tosiaan jotain ihan käsittämätöntä. Monta kertaa on käynyt niin, että ostaja on sanonut tulevansa testaamaan. Sitten kun vierailun hetki koittaa, niin sisälle onkin tulossa ostajan lisäksi lauma kavereita. Pitääkö aina rohkaisuksi ottaa kaverit mukaan vai mikä siinä on? Mikäs siinä jos ottavat, mutta voisivat infota etukäteen, montako hippiä sieltä on tulossa.
 
Mitä tulee noihin renkaanpotkijoihin, niin luulen kans että kunnon spekat ja kuvat laittamalla pääsee suurimmasta osasta eroon. Vinkkinä kaikille näille "kuvia saa pyytämällä" -torspoille. Nykyaikana kuvat saa kätevästi lukuisiin nettivarastoihin ilmaiseksi, eikä ole vaikeaa. Omalla kohdallani potkijoita on ollut vähän. Enemmän ottaa päähän tällaiset kepillä jäätä kokeilevat henkilöt, jotka tarjoavat tuotteestasi nauruttavan pientä summaa, vaikka myyntihinta olisi asetettu täysin perusteltavalle tasolle.

AngieRainbow: Tässä hiljattain täällä oli joku tyyppi rynkkäämässä mun vahvistinta varmaan tunnin ja kertoi siinä sivussa elämän tarinaansa, mikä ei kiinnostanut minua pätkän vertaa. Sitten kaveri ilmoittaa, että ei hänellä ole edes rahaa vahvistimeeni. Kertoo palaavansa asiaan, jos joskus on. Että näin.
 
Vahingosta viisastuneena olen tehnyt sen periaatepäätöksen, etten koskaan lähde näyttämään myytävää tavaraa kenellekään. Joko minun osoitteessani tai puolueettomalla maalla, esim. työpaikan läheisyydessä. Mutta näyttämään en lähde kenellekään enää.
Kerran sain kolme varttia katsella jotain helvetin riffiklinikkaa ja ihmeellisiä testejä (mm. lapsteel-asennossa soittoa) samalla kun renkaanpotkija kertoi sitä omaa elämäntarinaansa ja kyseli kaikennäköistä: "Minkälaista musiikkia olet tällä kitaralla soittanut?Miksi myyt?Valitsitko kitaran vertailemalla useita samanlaisia yksilöitä?". No ok, ostajan tottakai tulee varmistua tavaran kunnosta, mutta joku roti.
 
Minä myyn aina omalla nimelläni, puhelinnumero on ollut sama vuodesta 2001 lähtien, osoitteeni saa Fonectasta. Aina on kaupat saatettu päätökseen puhtain omintunnoin. Mutta edelleen, tavara myydään siinä kunnossa kuin se on ostettaessa, ei se kitara muutu sen kummemmaksi vaikka koesoiton suorittaisi Juha Björninen ja myyjän taustat tutkisi Keskusrikospoliisi.
 
vilpor79: Tämä on kyllä munkin mielestä se kaikkein raivostuttavin renkaanpotkijoiden alalajike. Ja siis nimenomaan se, että ei vastata mitään!!!! ei siinä mitään jos alkaa samantien kaduttaa tarjouksen jätettyään, mutta kuinka voi olla niin vaikeeta vastata edes että ähäkutti, enpäs ostakaan
 
Liityn joukkoon. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin lowballaaja mistä ei kuule ikinä mitään muuta kuin sen yhden pika/tekstiviestin "lähteekö 300 €?". Olen ottanut tavaksi vastata näille että ok ja tervetuloa. Miksikö? Koska yksikään näistä tarjoajista ei ole ikinä tullut hakemaan tavaraa, josta juuri esitti tarjouksen. Netissä kun on niin helppo naamattomana huudella hyviä tarjouksia. Ehkäpä nuo ajattelevat että siinä soittimessa on pakko olla jotain vikaa kun myyjä hyväksyy tarjouksen.
 
Midrange: Mua ärsyttää myyjät, jotka tulkitsevat asiallisen kysymyksen tuotteesta ostovelvoitteeksi. Harvassa tosin onneksi.
 
Onko asiallinen kysymys se, ettei esittele puhelimessa itseään vaan aloittaa "Sulla oli..." ja siirtyy suoraan tinkaamiseen tai tuotteen haukkumiseen?

Yksi vinkki: Jos joku kysyy "onko kitaraa/bassoa/vahvistinta/djembeä joku muu käynyt katsomassa", älkää ikinä vastatko että on. Ko. kysymys on osoitus tietystä epävarmuudesta ja kyselijän päässä asia muuttuu muotoon 'siinä on pakko olla jotain vikaa kun ei menny kaupaks'. Vaikka olisi mikä juttuseurankipeä renkaanpotkija ollut.
 
Tietenkin, jos myyntiaika on venynyt, ei kannata asiasta valehdella. Silloin epävarma kyselijä ajattelee potentiaalista jälleenmyyntiarvoa ja pelkää ostavansa tuotteen josta ei itse aikanaan pääse eroon.

Ihme jengiä, huh huh. Avohoidon ja yksinäisyyden varjopuolia. Ei se taidakaan olla pelkästään huono asia, että asuu täällä metsän keskellä, mihin kukaan ei vahingossakaan eksy kokeilemaan...
 
Jos se kyyneleitä heruttava tragikoominen elämäntarina pitää päästä jollekin kertomaan, niin onhan niitä kaikenlaisia rupattelulinjoja. Ammattaiauttajille ei valitettavasti pääse, mutta ei silti pitäisi toisten arvokasta aikaa tuhlata joutavanpäiväisyyksiin....

IntriguingMan: Yksi vinkki: Jos joku kysyy "onko kitaraa/bassoa/vahvistinta/djembeä joku muu käynyt katsomassa", älkää ikinä vastatko että on. Ko. kysymys on osoitus tietystä epävarmuudesta ja kyselijän päässä asia muuttuu muotoon 'siinä on pakko olla jotain vikaa kun ei menny kaupaks'. Vaikka olisi mikä juttuseurankipeä renkaanpotkija ollut.
 
Tietenkin, jos myyntiaika on venynyt, ei kannata asiasta valehdella. Silloin epävarma kyselijä ajattelee potentiaalista jälleenmyyntiarvoa ja pelkää ostavansa tuotteen josta ei itse aikanaan pääse eroon.
 
Toisaalta tuon kaltaiset kysymykset ovat yleensä merkki siitä, että kauppoja ei ole muutenkaan tulossa. Jos on oikeasti ostamassa, niin miksi tuollaista pitää kysyä, mitä ihmettä se mihinkään vaikuttaa?

Laulava Kylätohtori: Toisaalta tuon kaltaiset kysymykset ovat yleensä merkki siitä, että kauppoja ei ole muutenkaan tulossa. Jos on oikeasti ostamassa, niin miksi tuollaista pitää kysyä, mitä ihmettä se mihinkään vaikuttaa?
 
Juum, yleensähän se on kyllä näin. Usein se, joka lopulta ostaa, kyselee kaikkein vähiten näitä aiheen vierestä-kysymyksiä.

Molempiin edellisiin vastaus..
 
Itehän kysyn aina onko joku muu halukas ostamaan tai vaihtamaan. Ihan sen takia että tiedän että ostanko heti vai siirränkö eurot vasta muutaman päivän päästä kun esim. saako ja kerkeääkö nostaa säästöt tai seuraava palkka tulla yms.
 
Ja sitten se toinen... Eipä ole renkaita potkittu vaikka lätisenkin niitä näitä.. tykkään puhua ja kysellä ja saada irti kaikkea infoa tuotteesta. Saatan myös kysellä jo kaupan jälkeen, jos jotain mieleen tulee...

JaaGeRMaisTeR: Molempiin edellisiin vastaus..
 
Itehän kysyn aina onko joku muu halukas ostamaan tai vaihtamaan. Ihan sen takia että tiedän että ostanko heti vai siirränkö eurot vasta muutaman päivän päästä kun esim. saako ja kerkeääkö nostaa säästöt tai seuraava palkka tulla yms.
 
Ja sitten se toinen... Eipä ole renkaita potkittu vaikka lätisenkin niitä näitä.. tykkään puhua ja kysellä ja saada irti kaikkea infoa tuotteesta. Saatan myös kysellä jo kaupan jälkeen, jos jotain mieleen tulee...
 
Onhan se aina riski odotella, vaikka juuri sillä hetkellä ei kysyntää olisikaan. Ostaja voi tulla kolme minuuttia kysymyksesi jälkeen ja sitten jäät nuolemaan näppejä... ;)
 
Ei se kysymysten määräkään sinänsä, vaan kyllä sen melkein aina pystyy jo ensimmäisestä viestistä sanomaan, tuleeko kauppoja vai ei. Silti pyrin aina vastamaan ja käyttäytymään asiallisesti, koska se ei maksa mitään, eikä vaadi sen enempää kuin vittuilu tms... Ja onhan se elämässä yleensäkin niin, ettei koskaan tiedä, koska ne vanhat vittuilut ym. tuleekin myöhemmässä vaiheessa vastaan juuri, kun sitä vähiten odottaa...

Laulava Kylätohtori: Ja onhan se elämässä yleensäkin niin, ettei koskaan tiedä, koska ne vanhat vittuilut ym. tuleekin myöhemmässä vaiheessa vastaan juuri, kun sitä vähiten odottaa...
 
Ja nimenomaan yleensä aina sillon, kun sitä vähiten odottaa. :D

Rumpaleilla pyörinyt vuosikausia:
"Hyväksi havaittuja kauppakumppaneita"
Homma toimii ja peitto heiluu.

Vallu-Veke: Rumpaleilla pyörinyt vuosikausia:
"Hyväksi havaittuja kauppakumppaneita"
Homma toimii ja peitto heiluu.
 
Kyllä gabe yritti sitä tännekkin.. jostain syövereistä löyty vanha ja ne molemmat unohdettiin :)

IntriguingMan:
 
Onko asiallinen kysymys se, ettei esittele puhelimessa itseään vaan aloittaa "Sulla oli..." ja siirtyy suoraan tinkaamiseen tai tuotteen haukkumiseen?
 
Ei tietenkään, älä ny hulluja puhu sentään :)

AngieRainbow: Onneksi vastapainona on myös erittäin miellyttäviä kauppakavereita kuten Hynkel :)
 
Kiitos samoin :) Vaikka sainkin parkkisakon siitä rapun edestä, niin pitopelejä tulee talouteen sen verran harvoin, että kannatti ajaa muutama sata kilometriä. Ja vaikka pitikin pysähtyä matkalla tekemään töitä... kiitos vielä kärsivällisyydestä!

Taantuma on varmaan lisännyt merkillisiä ostajia. Siitä on toki aikaa, kun yhtä soitinta myin ja kauppaa hierottiin pitkään sähköpostitse. Tyyppi alkoi jaarittelun ohessa lähettelemään minulle kuvia omista soittimista, treenikämpästä ja itsestään. Alkoi tulla vähän kiusallinen olo, kun ei kiinnostanut oikeastaan ne jutut. Kaupat sovittiin jo, mutta itse rahojen siirto sai odottaa ja tosi yllättäen sitä ei koskaan tapahtunutkaan.
 
Yhtä bassoa myös juuri myin ja ensin tarjottiin omia vaihdossa. No, ei ne kiinnostanut ja sovittiin, että raha vaihtakoon omistajaa. Sitten tulikin ilmo, että hän lähtee töihin kolmeksi viikoksi, että katsotaan sen jälkeen. No tosi yllättävää taas, ettei mitään kauppoja koskaan tullut.
 
Kerran oli tää tapaus, missä tyypin kanssa sovittiin kaupat ja hetken päästä näin kun sama jantteri kyseli palstalla, että mikäs soitin kannattaisi hänen ostaa ja että ehdokkaita on a, b ja c. No ilmotin tyypille sitten, ettei pidä tehdä katteettomia lupauksia ja kieltäydyin myymästä soitinta hänelle.
 
Oma lukunsa on tietty nää jotka koittaa ostaa 60% pyyntihinnasta jollain "ylihintaa, maksan 50€"-kommenteilla.
 
Pari kertaa on tullut toi tilanne, että tullaan kaverin tai kaverien kanssa. Vakiokyssäri on vahvistinpuolella aina se "Onko ollut keikoilla?". En tiedä, mikä tossa olis se vastaus, minkä avustaja haluaisi kuulla, mut jotenkin sellanen fiilis on jäänyt, et keikoilla ollu vahvistin olisi muka jotenkin enemmän rääkätty:) Tosin aina on kauppoihin päästy, huolimatta kaveriporukasta - tai ehkä siitä johtuen - ja muutenkin ollut aina asiallista porukkaa.

Huh, melkoisia tyyppejä teillä on ollut kauppakumppaneina. Mä olen toistaiseksi saanut asioida ihan asiallisten tyyppien kanssa. Testausta ja kaupantekoa on toki pohjustettu viestittelyllä sekä oikeilla nimillä ja puhelinnumeroilla. Oikeastaan se onkin mulla edellytys, että pelataan oikeilla nimillä ja annetaan esim. puhelinnumero, ennen kuin lähdetään järjestämään testisessioita.