Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ainakin itsella tietokoneen mukaanotto ideoiden tallentamiseen kasvatti tuottavuutta eksponentiaalisesti, kun pääsi eroon siitä itsekseen kitaraa rämpyttämisestä. Vajaan vuoden aikana on kertynyt keskeneräisiä ja valmiita biisejä tuntikaupalla. Tottakai joukossa on juuri pätkiä mitä ei ikinä tule sen enempää hyödyntämään, mutta on niitä todella hyviäkin kertynyt paljon. Parasta onkin vain vetää kaikki talteen sen suurempaa murehtimatta ja myöhemmin karsia ne turhat osiot tai kokonaisuudet.
 
hassua. mulla toi on toistepäin. hommasin eka hirveellä innolla tietokoneen ja mitä enemmän sitä käytän, sitä enemmän haluan tehdä biisit pelkästään kitaralla. tietokoneessa on se paskapuoli, että se ei reagoi reaaliajassa ja se hidastaa ideoita. mä haluan spontaanisti pyöritellä riffejä ja heitellä niitä mihin sattuu, enkä halua tietokonetta hidastamaan itteeni. se on vain välikäsi, joka auttaa muistiinpanemisessa, muttei juurikaan sävellysprosessissa.

hassua. mulla toi on toistepäin...
 
Itsellä menee homma lähinnä niin, että kun saa idean niin eka vaan klikkiraita johon vetää homman ylös. Sit jo samantien lisäilee muita kitararaitoja ja kohta onkin jo peruskompit tehtynä taustalle. Pian sitä soittelee lisää päälle ja muita osioita kehittyy sekä koskettimia ja muita tulee heiteltyä ja sitten onkin jälleen uusia kappale valmis kuhan vielä jaksaa hieman sanoituksia miettiä ja vetää alustavat laulut. Tarvittaessa voi vielä osioiden paikkoja vaihdella suhteellisen yksinkertaisesti jos siltä tuntuu.
 
Välissä oli monen monta vuotta joiden aikana ei juurikaan riittänyt inspiraatiota tehdä kappaleita tai itsekseen vain riffejä veivata (kun siis ei ole bändiä pystyssä).

Mulla sama homma että hyvät riffittelyt kuulosta hetken päästä ihan paskalta. Silloin tapahtuu pelastus, tyttöystävä tulee sanomaan että: "Keksitkö tuon ite, kuulosti tosi hyvältä, soita sitä vielä."
 
Sama fiilis joskus. Itsestä tuntuu joskus, että biisistä tulee jotenkin liian yksinkertainen tai jotain, mutta sitten yleensä just tyttöystävä tai muu bändi sanoo, että "Hei toihan kuulosti siistiltä". Kannattaa siis joskus kuunnella muitakin...

mä en jaksa välittää sanotuksista yhtään mitään. kunhan kuulostaa hyvälle.

mulla siinä käy aina sillee että intron ku saa tehtyä ni sitte useimmiten jätän homman sikseen ku keksimäni riffit sm. kuulostaa syvältä.sitte miä yleensä jätän koko homman sikseen ja joskus jatkan kappaleen tekemistä loppuun asti

siinä luovassa vaiheessa ei sais pingottaa yhtään. ei mitään "onks tää ny hyvä?" vaan kokeilee eri juttuja ja sit jälkeenpäin kuuntelee vähän et onko tässä mitään järkee.

Jos on keksinyt hyvän melodian, ei aina välttämättä kovin kippuraista, mielestäni sitä on jalostettava hyvällä soinnutuksella, tyylilajista riippuen lopulliseen sovitukseen asti. Kyllä se siitä.

Minulla on kauhea ongelma. En saa koskaan valmista biisiä aikaiseksi. Mielestäni hyviä riffejä irtoaa silloin tällöin; riffi kuulostaa hetken hyvältä ja sitten se kuulostaa korvassani täydeltä paskalta. En tiedä muitten mielipiteitä biisitekeläistäni, sillä kenellekkään en ole niitä esitellyt. Joskus tulee heiluttua kitaran kanssa tuntitolkulla mutta tuntuu, että en saa aikaan mitään kunnollista. Päässäni on kyllä mielestäni hyviäkin biisi-ideoita mutta sinne ne taitavat tällä menolla jäädä.
Olen myös mielestäni kangistunut jossain määrin kaavoihin, täytyy kai laajentaa musiikin kuuntelua. Viime aikoina olen kuunnellut lähes pelkästään heviä. Taidan pitää nyt viikon mittaisin klassisen musiikin kauden.
 
Muilla samanlaisia kokemuksia? Miten vähentää itsekriittisyyttä?
 
Et kai ole lukenut päiväkirjaani :)

Muilla samanlaisia kokemuksia? Miten vähentää itsekriittisyyttä?
 
Juu, monesti keksii jotain mutta siitä ei saa ikinä aikaan mitään biisiä. Mutta bändin kanssa kun soittaa niin saattaa jokin onnistuakin...

Biisien tekeminen on työtä siinä missä lautojen kantaminen raksalla. Se vaatii aikaa ja vaivaa.
Ideointivaiheessa kannattaa tosiaan se kriittisyys unohtaa. Kaikki vaan muistiin ja sitten miettimään että miten menisi rakenne ja muut instrumentit.
Olen myös tullut siihen tulokseen, että biisejä tehdessä (ja etenkin jos ei ole kovaa rutiinia säveltämisessä), tehtyjen biisien määrä on lähes yhtä tärkeää kuin niiden laatu. Siinä oppii hallitsemaan kokonaisuuksia ja tyylillisiä seikkoja. Täytyy muistaa, että kaikista biiseistä ei saa tehtyä hittejä, eikä pidäkään.

tehtyjen biisien määrä on lähes yhtä tärkeää kuin niiden laatu.
 
mitä ihme mongoloidi- filosofiaa tämä on?

Biisien tekeminen on työtä siinä missä lautojen kantaminen raksalla. Se vaatii aikaa ja vaivaa.

tehtyjen biisien määrä on lähes yhtä tärkeää kuin niiden laatu.

Mä olen juuri samaa mieltä! Siitä ei tule mitään jos vain odottaa jotain ylimaallista inspiraatiota. Rukkaset käteen ja töihin, niin saa jotain aikaiseksikin. Illalla voi sanoa, että tulipahan tehtyä biisi...ei ehkä aina paras mutta parempi kuin ei mitään...ja lopulta tulee se erinomainen biisikin.

Mä olen juuri samaa mieltä! Siitä ei tule mitään jos vain odottaa jotain ylimaallista inspiraatiota. Rukkaset käteen ja töihin, niin saa jotain aikaiseksikin. Illalla voi sanoa, että tulipahan tehtyä biisi...ei ehkä aina paras mutta parempi kuin ei mitään...ja lopulta tulee se erinomainen biisikin.
 
Niin, ja monesti juuri sen jälkeen kun on ruvennut tekemään jotain (muussakin kuin musiikin teossa...), iskee se inspiraatio. Että voi se niinkin mennä.

Niin, ja monesti juuri sen jälkeen kun on ruvennut tekemään jotain (muussakin kuin musiikin teossa...), iskee se inspiraatio. Että voi se niinkin mennä.
 
Voipi olla näinkin.
 
Taisi olla joku Virgin Steelen kitaristi tai vastaava (miehen sävellystaidoista en osaa sanoa mitään, kun Virgin Steelea en ole kuullut), joka sanoi että ne parhaat riffit ja melodiat syntyy tuntien hikoilun ja kokeilun tuloksena. Eli siis kitara tai oma soitin, mikä sitten lieneekin käteen, ja kokeilemaan erehdyksien ja turhautumisten kautta, mikä kuulostaa hyvältä. Tämä tapa voisikin toimia, pitänee kokeilla.

ymmärsin mouhin kommentin väärin. oon hyvin pitkälti samaa mieltä.

Kun ryhtyy vaan biisin tekoon eikä turhia murehdi, niin hyvin menee.

Oon kans tajuttoman itsekriittinen...eikä siihen auta ainakaan se,et kuulee muilta pelkkää,et "toihan on ihan jees" tms.
Rakentavaa kritiikkiä täs tarvittais!!
Tulee vaan sellanen olo,et muut ei vaan halua pahottaa mieltä...
Kuinka siinä ny sit kehityt???

Oon kans tajuttoman itsekriittinen...eikä siihen auta ainakaan se,et kuulee muilta pelkkää,et "toihan on ihan jees" tms.
Rakentavaa kritiikkiä täs tarvittais!!
Tulee vaan sellanen olo,et muut ei vaan halua pahottaa mieltä...
Kuinka siinä ny sit kehityt???
 
hei äijjä. tärkeintä on se että se kuulostaa SUN mielestä hyvälle. älä kuuntele muita. sitäpaitsi...kaikkihan sitä paskaa tekee. vitun väliä. ei see tee kenestäkään huonoa ihmistä tai jotain.