Tanssimusiikki ›

Elävä musiikki ja tanssiravintolat. Näitä kahta asiaa ei nähtävästi pystytä pitämään erillään toisistaan. Ehkä pitäisi.
 
On vähän pinttynyt ajatusmalli, että ravintoloiden tulisi tehdä sitä, tätä ja tota vain siksi, että muusikot voisivat työllistää itseään lyömällä sitä humppaa illasta toiseen. Mikä ihmeen velvollisuus ravintoloilla on ylläpitää muusikoiden työllistymistä tässä maassa? Jos ei ole tarvetta, jos ei se tanssitrio enää vedä yleisöä? Miksi vitussa sellainen pitää isolla rahalla palkata? Hä?
 
Olisiko väärin ajatella, että ne taiteilijat menee himaan miettimään uusia settejä ja tulee tarvittaessa soittamaan ilmaiseksi kuppilaan katsoakseen, mikä siihen jengiin vetoaa? Sitten kun on jotain tarjottavaa, ravintola voi taas maksaa palkkaa. Ihan aikuisten oikeasti, kyllä livekeikoilla käy jengiä, jos bändi kiinnostaa.
 
Jos mä olisin ravintoloitsija, totta ihmeessä mä myisin olutta 50 senttiä - euron halvemmalla, eli leikkaisin katetta, ennemmin kuin palkkaisin kuppilani nurkkaan jonkun elähtäneen humppatroikan. Kyllä mulle olisi tärkeämpää saada oma asuntolaina maksettua ja maksaa työntekijöille palkkaa ennemmin kuin ryhtyä mesenaatiksi. Ravintola tarvitsee asiakkaita, ei livemusiikkia. Livemusiikkia ravintola tarvitsee vain silloin, kun se tuo asiakkaita.
 
Ei se elävän musiikin kriisi ravintoloista johdu, vaan siitä "elävästä" musiikista. Mihin kiveen sekin muka on hakattu, että jokaisessa ravintolassa täytyy olla tanssibändi? Eihän jokaisen ravintolan ruokalistalta saa pitsaakaan, niin miksi pitäisi olla tanssibändi. Tai livebändi ylipäätään?
 
Kattokaa jengi peiliin. Missä vika?
 
Iät kaiket on saatu kunnella sitä "tehdään tanssikeikkoja, kun niillä elää, kun ei se oma musa ja sitä ja tätä ja lässynlässyn..." -mantraa. Ja sitten meillä onkin niitä humppajengejä, jotka olettavat tanssikeikkojen tuleva jostakin mystisestä runsauden sarvesta, joka ei koskaan ehdy. Tanssikeikkojen lomassa pidetään sitten vielä jotain puolivillaista soitteluryhmää, jota kutsutaan "terapiabändiksi". Ja sitten kun ne suuremman taiteen rahoittamiseksi "puoliväkisin" otetut tanssikeikat yhtäkkiä loppuukin, mitä tapahtuu? Ei ainakaan musiikkia. Mennään johonkin rautakauppaan duuniin tai sitten työkkäriin. Se musiikin tekeminen ja kehittäminen jäi jonnekin sinne nuoruusvuosille, jolloin niitä humppakeikkoja alettiin tehdä. Ja kun ne loppuu, loppuu myös musisointi.
 
Kuulostaako tutulta?
 
Eihän nämä tietysti mustavalkoisia asioita ole, mutta hei ihan oikeasti, ei se ole mikään menetys maailmalle, kulttuurille tai taiteelle, jos humppatriot ei enää kolistele livenä samassa määrin kuin joskus 80-90 -luvuilla. Eikä se vielä tarkoita mitään kotimaisen elävän musiikin kriisiä. Monelle urautuneelle soittajalle/muusikolle tulee kriisi, se on valitettavaa, mutta toisaalta aivan eri asia kuin elävän musiikin kriisi.