| Aihe: Ikäloppu soittaja? | |
|---|
|
Olen havainnut että kun meikäläisellä on jo 58 v mittarissa niin olen soittanut todella paljon kuluneiden 2 vuoden aikana ja oppinut enemmän kuin viimeisten 20 v aikana. Kiitos tästä kuuluu kyllä hienolle Godinin nailonkielisille kitaroille ja Rolandin kitarasyntsalle jotka kohtalo toi kuvioihin. On ilahduttavaa todeta että uutta voi oppia näinkin vanhana. Soittamisen aloitin vuonna 1965 kun sain ensimmäisen Landolan. Olen pikku hiljaa erakoitunut ja soittelen nykyään vain kotona vaimon "iloksi" ja saman olen huomannut vanhoista kamuista, ei sitä enää jaksa työpäivän päälle lähetä minnekkään haahuilemaan kitara kainalossa, kotona on niin mukavaa soitella. Kitarakokoelmassa on tällä hetkellä 7 kitaraa, joista kolmea käytän eniten, muut ovat jääneet vähemmälle käytölle. Kitaransoiton oppiminen on kivinen polku mutta opittua ei helposti kokonaan unohda vaikka välissä olisi pitempi jakso ilman soittoa. Käytännössä arkipäivä kuluu näin: klo 6-7 soittoa sitten töissä....kotiin hirveällä kiireellä takaisin kitaran kaulaan ja klo 17-21 soittoa. Viikonloppuna onneksi on enemmän aikaa soittamiseen. Voiko mukavampaa elämää olla, mielestäni ei.
Ps. Kotiin kannattaa hankkia ns. silent kitara esim. Yamaha SLG 130 hellasärön vuoksi....siinä voi katsoa samalla uutisia ja soittaa kuulokkeet päässä. | |
Hannuras: Olen havainnut että kun meikäläisellä on jo 58 v mittarissa niin olen soittanut todella paljon kuluneiden 2 vuoden aikana ja oppinut enemmän kuin viimeisten 20 v aikana. Kiitos tästä kuuluu kyllä hienolle Godinin nailonkielisille kitaroille ja Rolandin kitarasyntsalle jotka kohtalo toi kuvioihin. On ilahduttavaa todeta että uutta voi oppia näinkin vanhana. Soittamisen aloitin vuonna 1965 kun sain ensimmäisen Landolan. Olen pikku hiljaa erakoitunut ja soittelen nykyään vain kotona vaimon "iloksi" ja saman olen huomannut vanhoista kamuista, ei sitä enää jaksa työpäivän päälle lähetä minnekkään haahuilemaan kitara kainalossa, kotona on niin mukavaa soitella. Kitarakokoelmassa on tällä hetkellä 7 kitaraa, joista kolmea käytän eniten, muut ovat jääneet vähemmälle käytölle. Kitaransoiton oppiminen on kivinen polku mutta opittua ei helposti kokonaan unohda vaikka välissä olisi pitempi jakso ilman soittoa. Käytännössä arkipäivä kuluu näin: klo 6-7 soittoa sitten töissä....kotiin hirveällä kiireellä takaisin kitaran kaulaan ja klo 17-21 soittoa. Viikonloppuna onneksi on enemmän aikaa soittamiseen. Voiko mukavampaa elämää olla, mielestäni ei.
Ps. Kotiin kannattaa hankkia ns. silent kitara esim. Yamaha SLG 130 hellasärön vuoksi....siinä voi katsoa samalla uutisia ja soittaa kuulokkeet päässä.
Kateuden peikko nostaa päätään..
aasinhattu päähän ja selkä suorana kohti uusia nöyryytyksiä. |  Gabe
17.05.2013 08:54:35 | |
|
antnis: Ihme ongelmointia kun sanoin, että pikkulapset ovat tärkeämpiä kuin joku kitaran rämpytys.
Ja Turussa minua pidetään ulkopaikkakuntalaisena.
Kyllä se sinun kommentti oli aika hyvökkäävä ja mauton. Toisen elämää ei saisi ihmistä tuntematta lähteä arvostelemaan.
Eivätkä asiat ole niin yksinkertaisia. Itse olen tilanteessa missä perheessä on pieniä lapsia, tämän lisäksi omat ja vaimon työajat ovat hyvin epäsäännölliset joten aikaa tai voimia bändin pyörittämiseen ei oikein ole. Mutta ehdin toisinaan soittelemaan muiden tuttujen muusikoiden kanssa, se on enemmänkin sellaista terapiaa ja mielen virkistystä. Kotona ehdin kyllä treenata tunnin päivässä kun muksut menevät nukkumaan. Mutta televisiota en juuri töllötä eikä facebookiakaan ole. Sitten kun muksuilla alkaa olla vähän enemmän ikää ja kaverit tulevat kunnolla mukaan heidän elämäänsä niin olisi tarkitus aktivoitua uudelleen tälläkin saralla. Lapset menevät tietty etusijalle mutta ei se oma hyvivointikaan mitenkään yhdetekevä tai merkityksetön asia ole. Ja tämä vaikuttaa lapsiinkin, levännyt ja onnellinen vanhempi on hyvä vanhempi.
Toisaalta tunnen parikin kaveria jotka soittavat aktiivisesti bändeissä ja käyvät päivät töissä. Evätkä nämäkään herrat tee tätä lastensa tai vaimon kustannuksella. Työn luonne kummallakin (sekä heidän vaimoillaan) on vain niin erilainen kuin minun perheessä ja lapset ovat jo sen verran isompia että aikaa jää vuorokaudesta helpommin käytettäväksi vähän muuhunkin. |  arska72
18.05.2013 01:51:57 (muokattu 18.05.2013 01:52:54) | |
|
Loistava kirjoitus 'Gabe'lta.(sait plussan)
Itse olen jo niin vanha äijä,että maataan kotona vaimon kanssa kaksin.Meidän lapsukaiset on jo tehneet omat kotinsa,joten itselle on sen puolesta aikaa.
Minulla ei siis peruste soittamattomuuteen ole lapset...jos ja kun niin saamattomuus.
Soittamisen suhteen kuulun myöhäisherännäisiin,eli vanhemmiten itse opiskelua ilman ohjausta.Mukavaa hommaa ilman stressiä.
Ja tästä ei voi edes stressiä ottaa,koska voin soittaakin vain viikonloppuisin työni takia.
Hyvällä sykkeellä ja ilon kautta... plus muut fraasit :)
Terve ruumis ei työtä kaipaa ja sairas ei voi tehdä. | Gabe
18.05.2013 09:08:03 | |
|
arska72: Soittamisen suhteen kuulun myöhäisherännäisiin,eli vanhemmiten itse opiskelua ilman ohjausta.Mukavaa hommaa ilman stressiä.
Ja tästä ei voi edes stressiä ottaa,koska voin soittaakin vain viikonloppuisin työni takia.
Hyvällä sykkeellä ja ilon kautta... plus muut fraasit :)
Soittaminen on siitä hyvä harrastus että ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa eikä ainoaa oikeaa tapaa harrastaa ole. :) Jos nautit siitä ja se tuo iloa elämään niin jatka vain samaa rataa. | |
Kyllä se aika monella (harrastajalla ainakin) menee sillai, että pienten lasten kanssa arvot hieman saavat toisen järjestyksen. Muistan hyvin kun oma soittotreeni vaihtui siihen, että treenattiinkin hiekkakakkuja lasten kanssa ulkona tai sitten oli muuta lähinnä erävaellusharrastuksia. Oli 10 vuoden tauko ja k a i k k i kamat myytyinä. Sitten kun homma taas pääsi käynnistymään, niin kaikki musatoiminta onkin ollut ihan tyydyttävän intensiivistä. Heh...onhan se hienoa kun tajuaa vihdoin harrastavansa oikeita asioita. Niin kauan pakoillaan ikäloppua kun sormet vaan kulkee ja soittoa tulee :)
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... | |
Osteri: Kyllä se aika monella (harrastajalla ainakin) menee sillai, että pienten lasten kanssa arvot hieman saavat toisen järjestyksen. Muistan hyvin kun oma soittotreeni vaihtui siihen, että treenattiinkin hiekkakakkuja lasten kanssa ulkona tai sitten oli muuta lähinnä erävaellusharrastuksia. Oli 10 vuoden tauko ja k a i k k i kamat myytyinä. Sitten kun homma taas pääsi käynnistymään, niin kaikki musatoiminta onkin ollut ihan tyydyttävän intensiivistä. Heh...onhan se hienoa kun tajuaa vihdoin harrastavansa oikeita asioita. Niin kauan pakoillaan ikäloppua kun sormet vaan kulkee ja soittoa tulee :)
Hiekkakakkujen treenaaminen välillä parantaa sitä tatsia kummasti ja tuollaisen kymmenen vuoden (omalla kohdallani kahdeksan vuoden) tauon jälkeen huomaa tehneensä kehitysloikan.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Gabe: Kyllä se sinun kommentti oli aika hyvökkäävä ja mauton. Toisen elämää ei saisi ihmistä tuntematta lähteä arvostelemaan.
Eivätkä asiat ole niin yksinkertaisia. Itse olen tilanteessa missä perheessä on pieniä lapsia, tämän lisäksi omat ja vaimon työajat ovat hyvin epäsäännölliset joten aikaa tai voimia bändin pyörittämiseen ei oikein ole. Mutta ehdin toisinaan soittelemaan muiden tuttujen muusikoiden kanssa, se on enemmänkin sellaista terapiaa ja mielen virkistystä. Kotona ehdin kyllä treenata tunnin päivässä kun muksut menevät nukkumaan. Mutta televisiota en juuri töllötä eikä facebookiakaan ole. Sitten kun muksuilla alkaa olla vähän enemmän ikää ja kaverit tulevat kunnolla mukaan heidän elämäänsä niin olisi tarkitus aktivoitua uudelleen tälläkin saralla. Lapset menevät tietty etusijalle mutta ei se oma hyvivointikaan mitenkään yhdetekevä tai merkityksetön asia ole. Ja tämä vaikuttaa lapsiinkin, levännyt ja onnellinen vanhempi on hyvä vanhempi.
Toisaalta tunnen parikin kaveria jotka soittavat aktiivisesti bändeissä ja käyvät päivät töissä. Evätkä nämäkään herrat tee tätä lastensa tai vaimon kustannuksella. Työn luonne kummallakin (sekä heidän vaimoillaan) on vain niin erilainen kuin minun perheessä ja lapset ovat jo sen verran isompia että aikaa jää vuorokaudesta helpommin käytettäväksi vähän muuhunkin.
Olihan se hieman tökerö, josta pahoitteluni (ikäänkuin se mitään auttaisi) Takana oli toki asiaa, joka taisi vähän jäädä muun alle. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
