Kitarat: kitarakamat ›

jhlamm: Olette Jumalasta seuraava - tai ainakin lähellä. Tuonne varmaankin kilahtaa seuraavan kuun rahat.
 
Jees, toivottavasti Jumalakin pääsee joskus näin laupiaalle tasolle :-)

Terve.
 
Ajattelin, että nyt kun kuherruskuukauteni Schecter Jeff Loomis -kitaran kanssa on lusittu ja arki alkaa hiipiä ovesta sisään, voisin kirjoittaa vähän mielipidettä kyseisestä torrakosta.
 
Saarnirunko, vaahterakaula ja otelauta, EMG 707 -mikrofonit, ilmeisesti floyd rose 1000 sekä groverin virittimet. Skaalahan tässä on himpun pidempi kuin yleensä, 26,5".
 
Aloitetaanpa vaikka kitaran painosta. Painava on. Itseäni asia ei haittaa, mutta kapea hihna varmasti porautuu hartiaan kuin saha. Toisaalta paino tuo kitaraan massaa, ja se tuntuukin todella jämäkältä peliltä jota uskaltaa rankaista vähän rankemmallakin tatsilla. Kaula on liimattu, mutta liitos on hyvin neck-thru -henkinen, ilman selvää liitosta.
 
Kaula on profiililtaan mielestäni C:n muotoinen, joskin litteähkö sellainen. Omaan käteeni se istuu paremmin kuin esimerkiksi Ibanezien kaulat, tästä saa tukevamman otteen seisaltaan soittaessa. En omaa kovin isoja käsiä, mutta kaulaprofiili on kaikesta huolimatta erittäin miellyttävä. Esimerkiksi Ibaneziin tottuneille kaulan tuhti koko voi vaatia totuttelua. Kaulan takaosa on maalattu, mutta viimeistely on kevyt eikä käsi tahmaa hikisenäkään kiinni. Otelaudan vaahtera tuntuu napakalta ja hyvälaatuiselta, ja siitä on vaikea keksiä mitään huonoa, joskin mustat inlayt ja musta binding eivät välttämättä kaikkien estetiikantajua hivelekään. Kitaran astetta pidempi skaala ei ainakaan omaan soittooni vaikuta, alanauhoilla eron 25,5" skaalaan kyllä huomaa. Ylänauhoilta soitto on jopa miellyttävämpää kuin lyhyempiskaalaisilla kitaroilla. Ylänauhoille yltää tarpeeksi hyvin, mutta mikäli 22-24 nauhavälejä kurittaa enemmän, voi pienempikätisellä olla kuromista, soololoven leikkaus kun ei ole kaikkein syvimmästä päästä. Nauhat ovat todella suuret ja kitara soi vaivattomasti. Dimisweepit livahtavat otelaudalta kuin itsestään. Vibrato on miellyttävää nauhojen koosta johtuen, tunne on jopa melkein samanlainen kuin lievästi koverretulla otelaudalla.
 
En ole kovin suuri EMG-mikkien ystävä, mutta saarnirunko ja vaahterakaula tuntuvat toimivan kyseisten mikkien kanssa hyvin. Alapäätä on vähänlaisesti, ja soundi on kirkas ja erittäin napakka. Jostain syystä muissa kitaroissa huomaamani EMG-ylämiddlepiikki ei häiritse. Nämä vaihtuvat kuitenkin itselläni johonkin muuhun kunhan keksin mitä haluan. Runko itsessään on paksu ja massiivinen, ja kitaran sustain on mieletön, floikasta huolimatta. Kaulamikillä tilutellessa kitara suorastaan ulvoo. Floikka on 1000 sarjaa, enkä suoraan sanottuna huomaa eroa saksalaisvalmisteiseen. Vire pysyy ja talla tuntuu laadukkaalta. Ainut asia joka bodyssa häiritsee, on viisteen puuttuminen, ja tämä ainakin itselläni vaati soittoasennon hiomista tälle kitaralle sopivammaksi.
 
Kaiken kaikkiaan kyseessä on hinta-laatu -suhteeltaan erittäin hyvä kitara, jonka uskon pysyvän matkassani pitkään. Mutta GAS on arvaamaton. :D Nyt kramppaa käsi ikävästi, tuli sen verran pitkä kirjoitus ja kirjoitan puhelimella. Jos joku haluaa kysyä kitarasta jotain niin vastailen kaikkeen mitä unohdin/en jaksanut nyt kirjoittaa.

Muistelen nähneeni jossain topicin jossa joku kysyi hyvää aloitusseiskaa mutta enpä sitten löytänytkään. :/ Mutta osaatteko suositella jotain hyviä ja semi-halpoja seiskoja ekaksi seitsemänkieliseksi? Oon kolmisen vuotta normi kuusikielistä soittanut ja himot iski seiskaa kohtaan niin tekisi mieli sellainen hommata. Käytettynä varmaan kannattais kun melkein puoleen hintaan uuden hinnasta yleensä niitä löytää? Mielellään melko ohut kaula, (tiedän kyllä, seitsemänkielisessä on paksumpi kaula) 24 väliä ja hinta käytettynä siinä max. 500 luokassa.

Shadow Dragon: Muistelen nähneeni jossain topicin jossa joku kysyi hyvää aloitusseiskaa mutta enpä sitten löytänytkään. :/ Mutta osaatteko suositella jotain hyviä ja semi-halpoja seiskoja ekaksi seitsemänkieliseksi? Oon kolmisen vuotta normi kuusikielistä soittanut ja himot iski seiskaa kohtaan niin tekisi mieli sellainen hommata. Käytettynä varmaan kannattais kun melkein puoleen hintaan uuden hinnasta yleensä niitä löytää? Mielellään melko ohut kaula, (tiedän kyllä, seitsemänkielisessä on paksumpi kaula) 24 väliä ja hinta käytettynä siinä max. 500 luokassa.
 
Ibanezin 7*** sarja (vanhempi parempi) käytettynä, ei voi mennä paljoa metsään ja jää rahaa kaljaankin.
 
Toki ainakin se vanhempi Ltd Sc-207 (niillä duncan designeilla) on hyvä.
Jacksonilta saattaa löytyä halpaa vanhempaa seiskaa.
 
Elikä käytettynä lähtisin kuitenkin etsimään vaikkapa torilta.

Shadow Dragon: Muistelen nähneeni jossain topicin jossa joku kysyi hyvää aloitusseiskaa mutta enpä sitten löytänytkään. :/ Mutta osaatteko suositella jotain hyviä ja semi-halpoja seiskoja ekaksi seitsemänkieliseksi? Oon kolmisen vuotta normi kuusikielistä soittanut ja himot iski seiskaa kohtaan niin tekisi mieli sellainen hommata. Käytettynä varmaan kannattais kun melkein puoleen hintaan uuden hinnasta yleensä niitä löytää? Mielellään melko ohut kaula, (tiedän kyllä, seitsemänkielisessä on paksumpi kaula) 24 väliä ja hinta käytettynä siinä max. 500 luokassa.
 
Itsellä tuli esikoisseiskana talouteen tuo rg 7321 ja hyvä tuo on soitteluun. Ja torilta melko halvalla noita saa. Ei ammattilaiskamaa, mutta arkiseen paskarteluun ja soitteluun aivan loistava. Voipi olla että mikit ei ehkä miellytä, omaan makuun ainakin liian tunkkaiset, mutta ainahan noita vaihdella voi ja toisille noi voi olla mikit mitkä kuulostaa hyvältä ;)

Vihdoinkin sain fiksattua RG7620:ni nauhaongelman, kun yksi oli hivenen kohonnut. Kielten vaihdon yhteydessä naputtelin ja sitten näytin vähän hiomapaperia, niin johan tasaantui. Vaihdoin myös .009 setin ja kitara on taas helvatan hyvä soittaa. Floikka blokattuna, koska sitä en tarvitse.
 
Jos vaikkapa jossain vaiheessa vetäisi swirlin tuohon kepukkaan. Mustavalkoinen houkuttelisi tähän tyyliin http://i58.photobucket.com/albums/g … customshop/BlackanwhiteSwirlSix.jpg

Viimein passiivimikkiä EMG:n saippuapalakuoressa!
 
http://www.seymourduncan.com/products/electric/humbucker/78-string/

Tinippa84: Viimein passiivimikkiä EMG:n saippuapalakuoressa!
 
http://www.seymourduncan.com/products/electric/humbucker/78-string/
 
Johan siinä kestikin :)

Shadow Dragon: Muistelen nähneeni jossain topicin jossa joku kysyi hyvää aloitusseiskaa mutta enpä sitten löytänytkään. :/ Mutta osaatteko suositella jotain hyviä ja semi-halpoja seiskoja ekaksi seitsemänkieliseksi? Oon kolmisen vuotta normi kuusikielistä soittanut ja himot iski seiskaa kohtaan niin tekisi mieli sellainen hommata. Käytettynä varmaan kannattais kun melkein puoleen hintaan uuden hinnasta yleensä niitä löytää? Mielellään melko ohut kaula, (tiedän kyllä, seitsemänkielisessä on paksumpi kaula) 24 väliä ja hinta käytettynä siinä max. 500 luokassa.
 
Ensimmäiseksi seiskaksi ottaisin ehottomasti joko Ibanezin tai sitten jonkun muun missä lienee tuo 48mm satula. Oma nykyinen seiska on 49mm satulalla ja tuon eron kyllä huomaa selvästi, mitä kapeampi niin sitä helpompi tuo siirtyminen ainakin itselläni on aikanaan.
Jos seiskalla ei ole kiirusta niin jää ihmeessä odottamaan että alkaa tulehmaan nuita Sterlingin JP70 malleja torille tai tillaile suoraan jenkkilästä, reilut 600 dollaria oli halvimmat kun joku aika sitten tsekkailin.
http://www.sterlingbymusicman.com/w … -content/uploads/2013/jp70-2013.jpg
Värit on mitä on, mutta pitäis olla loistava peli jos tuntuma on yhtään sinne päin mitä esikuvansa on.

Snapo: Ai tämmönen? :) http://muusikoiden.net/dyn/users/111372.jpg
 
Valaise toki minkälainen peli on kysseessä

Pakko vähän mainostaa, että nyt ois hyvinkin kohtuuhintainen seiska tarjolla:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=758080

Kun itse soittelen avoimissa vireissä ja muutenkin kokeilen välillä hieman outoja juttuja niin 7-kieliset akustiset ovat sellaisia joita toivoisin enemmän markkinoille.
 
Siis tarkoitan teräskielisiä ja ne voisivat olla mielummin lyhyemmällä skaalalla kuin millään pidemmällä baritoni pituudella.
Myös edullinen hinta ei olisi haitaksi. Kitaran ei siis tarvitse olla mitään tajuttoman kallista käsityötä vaan ihan soitettava kitara jonka saisi parilla sataa. skaala voisi olla vaikka 24 tuumaa esim. Ei se haittaa vaikka se kaulan pituus on se 25,5 mutta siitä pidempi sen ei kyllä tarvitsisi olla.
 
Nykyään voi joskus löytää näitä Neuvostoliiton aikaisia 7-kielisiä. Niissä on monesti ihan kokopuu kansi,mutta aika harvoin ovat muuten mitenkään laadukkaita tai hyvin soivia. Näitähän saattaa löytää ihan muutamilla kympeillä,mutta on siinä ja siinä onko ne kitarat sen arvoisia.
 
Jos jollain on ylimääräinen kitara joka jotenkin vastaa kirjoitustani niin kannattaa laittaa viestiä. Varsinkin jos olet myymässä sitä.
Myös siinä tapauksessa kannattaa ottaa yhteyttä jos löytyy hieman kalliinpikin kuin pari sataa maksava jos joku kitara käy vaihdossa,tai muu kitararoipe. Sähkökitaroita löytyy monenlaisia,mutta 6-kielisiä.
Sähköistä 7-kielistä en myöskään tarvitse ettei kannata sellaista tyrkyttää.

Decadetroll: Johan siinä kestikin :)
 
Joo, en tajua miten näin kauan. Ehkäpä joku patentti / tms homma noissa EMG:n kuorissa ja nyt saaneet jonkun diilin tehtyä, että voi tehdä muitakin kun blackoutteja. No, arvailua vaan.
Odotan kyllä Dimarzion vastavetoa tälle...

Tinippa84: Joo, en tajua miten näin kauan. Ehkäpä joku patentti / tms homma noissa EMG:n kuorissa ja nyt saaneet jonkun diilin tehtyä, että voi tehdä muitakin kun blackoutteja. No, arvailua vaan.
Odotan kyllä Dimarzion vastavetoa tälle...
 
Nyt voi jo oikeasti harkita ostavansa schecterin seiskakielisen jossa on emg:t kiinni... Aiemmin moisen omistin ja harmitti niin pirusti, kun oli ne bassokuoriset emgt jyrsitty jo tehtaalla siihen kiinni, eikä kehdannut jättää koloja näkyviin.

Decadetroll: Nyt voi jo oikeasti harkita ostavansa schecterin seiskakielisen jossa on emg:t kiinni... Aiemmin moisen omistin ja harmitti niin pirusti, kun oli ne bassokuoriset emgt jyrsitty jo tehtaalla siihen kiinni, eikä kehdannut jättää koloja näkyviin.
 
Jep! Ei noissa EMG:n palikoissakaan mitään vikaa sinällään ole. Ite oon ihan tykänny 707:sta. 61-7 tekis mieli koittaa. Ehkäpä jossain vaiheessa menee toi distortion 7 sitten harkintaan ja hankintaan....

Tinippa84: Jep! Ei noissa EMG:n palikoissakaan mitään vikaa sinällään ole. Ite oon ihan tykänny 707:sta. 61-7 tekis mieli koittaa. Ehkäpä jossain vaiheessa menee toi distortion 7 sitten harkintaan ja hankintaan....
 
Juu. Ei ollu meikäläisen juttu 81-7tw tai 707. Mieluummin passiivia mulle, vaikka tokihan nyt aktiiveillekkin on paikkansa. Ei tosin ehkä vaan mun kitarassa :D

Tämä EI ymmärrä. Tai sitten tällä on vaan käynyt armottoman huono tuuri :/ Tai sitten tämä on yksi niistä harvoista joilla ei ole varaa Universeen tai Prestigeen. Siis mitä tulee nimenomaan Ibanezin seiskoihin.
 
2 Ibanezin seiskaa omistan - muiden ohella - ja molemmat ovat olleet pettymyksiä alkujaan. RGA7:n ostin käytettynä ja ensimmäisenä oli edessä nauharemppa. Sinällään ymmärtäähän sen, käytetyissä voi olla moinen riski, etenkin kun pidän omissa kepeissä actionista joka on niin matala, että ei voi koskaan edes unelmoida soittavansa sooloja tuulikoneen edessä kun ilmavirtaus painaisi kielet kiinni otelautaan. Kuitenkin, tämä oli lähinnäkin "no biggie". Ja kitaran keveys ja ylipäätään tuntuma on nyt mitä mainioin etenkin kun omaan nakkisormet.
 
Aloin vähän elättelemään toivoa että ehkäpä Ibat olisivat se juttu (Jacksonin seiskaa en vielä omista, Mayones, Schecter ja ESP Ltd ovat kaikki vakuuttavia keppejä mutta jokin niistä jää vielä uupumaan) joten tilasin sokkona (paha virhe, vaan olivat käymässä vähiin joka paikassa) Ibanez RG827:n - sen aavikonpunaisen.
 
Kitara tuli ja näytti ihan hyvältä, mutta toivoin että (taas) noin sentin action 12:lta nauhalta on vaan säätökysymys, mutta ei. Nauhojen hiominen taas edessä. Päivän verran sitäkin hinkuttelin ja sain lopulta jotakuinkin toimivaksi. Vaihdoin DiMarzion LF-CL-kombon ja "korjasin" vielä sellaisenkin ominaisuuden että kitara jäi resonoimaan itsekseen vaikka kielet olisi kuinka sammuttanut (se jousiviidakko, jonka ympäröin vaahtomuovilla). Hienoa että on sustainia mutta rajansa kaikella.
 
Nyt tuntuu RG827 LÄHES täydelliseltä mutta ei siltikään vielä ihan. Kuitenkin, vaikka onkin alemman luokan kitara, ovatko ibanezit yleensä noin ylihinnoiteltuja vai onko kyse vain huonosta tuuristani? Kolmensadan Schecter Omen 7:kin pesee huomattavasti hintavamman ibaneesin suoraan pakasta vedettynä noin 6-0. Omenissa selvisin sentään pelkällä tallan hionnalla (haluan olla erilainen, shimmaus on jotenkin niin pop että minäpä lasken kieliä toisesta päästä kun raja tulee vastaan) ja tietty mikkien vaihdolla. Epäilen että Jacksonin (joka oli toinen vaihtoehto, niistä ei 6-kielisenä ole ensimmäistäkään pahaa sanaa sanottavana) hankkiessani olisin selvinnyt vartin säädöillä ja kaikki valmista.
 
Seuraavina vaihtoehtoina täydellisen kitaran metsästyksessä onkin melkein suunta Turkkuseen (tai Tampereelle) ja katsastelemaan Schectereitä, Jacksoneita ja ESP Ltd:itä. TAI otan taas riskin ja tilaan samaan hintaan pari Agilen Interceptoria Rondolta. Mutta pessimistinä, Ibanezit on nyt nähty. Ja tähän onkin hyvä kuitata.

azlag: Tämä EI ymmärrä. Tai sitten tällä on vaan käynyt armottoman huono tuuri :/ Tai sitten tämä on yksi niistä harvoista joilla ei ole varaa Universeen tai Prestigeen. Siis mitä tulee nimenomaan Ibanezin seiskoihin.
 
2 Ibanezin seiskaa omistan - muiden ohella - ja molemmat ovat olleet pettymyksiä alkujaan. RGA7:n ostin käytettynä ja ensimmäisenä oli edessä nauharemppa. Sinällään ymmärtäähän sen, käytetyissä voi olla moinen riski, etenkin kun pidän omissa kepeissä actionista joka on niin matala, että ei voi koskaan edes unelmoida soittavansa sooloja tuulikoneen edessä kun ilmavirtaus painaisi kielet kiinni otelautaan. Kuitenkin, tämä oli lähinnäkin "no biggie". Ja kitaran keveys ja ylipäätään tuntuma on nyt mitä mainioin etenkin kun omaan nakkisormet.
 
Aloin vähän elättelemään toivoa että ehkäpä Ibat olisivat se juttu (Jacksonin seiskaa en vielä omista, Mayones, Schecter ja ESP Ltd ovat kaikki vakuuttavia keppejä mutta jokin niistä jää vielä uupumaan) joten tilasin sokkona (paha virhe, vaan olivat käymässä vähiin joka paikassa) Ibanez RG827:n - sen aavikonpunaisen.
 
Kitara tuli ja näytti ihan hyvältä, mutta toivoin että (taas) noin sentin action 12:lta nauhalta on vaan säätökysymys, mutta ei. Nauhojen hiominen taas edessä. Päivän verran sitäkin hinkuttelin ja sain lopulta jotakuinkin toimivaksi. Vaihdoin DiMarzion LF-CL-kombon ja "korjasin" vielä sellaisenkin ominaisuuden että kitara jäi resonoimaan itsekseen vaikka kielet olisi kuinka sammuttanut (se jousiviidakko, jonka ympäröin vaahtomuovilla). Hienoa että on sustainia mutta rajansa kaikella.
 
Nyt tuntuu RG827 LÄHES täydelliseltä mutta ei siltikään vielä ihan. Kuitenkin, vaikka onkin alemman luokan kitara, ovatko ibanezit yleensä noin ylihinnoiteltuja vai onko kyse vain huonosta tuuristani? Kolmensadan Schecter Omen 7:kin pesee huomattavasti hintavamman ibaneesin suoraan pakasta vedettynä noin 6-0. Omenissa selvisin sentään pelkällä tallan hionnalla (haluan olla erilainen, shimmaus on jotenkin niin pop että minäpä lasken kieliä toisesta päästä kun raja tulee vastaan) ja tietty mikkien vaihdolla. Epäilen että Jacksonin (joka oli toinen vaihtoehto, niistä ei 6-kielisenä ole ensimmäistäkään pahaa sanaa sanottavana) hankkiessani olisin selvinnyt vartin säädöillä ja kaikki valmista.
 
Seuraavina vaihtoehtoina täydellisen kitaran metsästyksessä onkin melkein suunta Turkkuseen (tai Tampereelle) ja katsastelemaan Schectereitä, Jacksoneita ja ESP Ltd:itä. TAI otan taas riskin ja tilaan samaan hintaan pari Agilen Interceptoria Rondolta. Mutta pessimistinä, Ibanezit on nyt nähty. Ja tähän onkin hyvä kuitata.
 
Suosittelen kokeilemaan jotain seiskakielistä prestigeä. Noissa premiumeissa on ollut ongelmia juurikin siinä, ettei kieliä saa tarpeeksi matalalle ilman nauhanhiomisia jne. Ei ne indot tule olemaan niin hyviä kuin team J Craftin tuotokset. senhän nyt sanoo järkikin, kun hinta on kuitenkin aika matala.

azlag: Tämä EI ymmärrä... ...Seuraavina vaihtoehtoina täydellisen kitaran metsästyksessä onkin melkein suunta Turkkuseen (tai Tampereelle) ja katsastelemaan Schectereitä, Jacksoneita ja ESP Ltd:itä. TAI otan taas riskin ja tilaan samaan hintaan pari Agilen Interceptoria Rondolta. Mutta pessimistinä, Ibanezit on nyt nähty. Ja tähän onkin hyvä kuitata.
 
Tuolla turun f-musiikissa on ainakin seiskakielinen jackson ja omaan käteen melko hyvä peli (tosin kiinteätallainen). Tosin juurikaan sen säätämisestä en osaa sanoa, kun olen vain koesoittanut. Tosin Jacksoneissa (ainakin keskihintaisissa) on helposti 6-kielisissä saanut matalan actionin säädettyä. En nyt tiedä saako ihan tuuletinherkkää, mutta ainakin sinne päin. Seiskoissa on myös hankalaa ollut itsellä tuon paksuimman kielen säätäminen todella lähelle ilman suurta särinää. Itselläni oli pitkään tuollainen ibanez rg7321 ja ohuimmat kielet sai todella matalalle. Paksuimmalle sitten hieman enemmän värähtelyvaraa.