Keskustelua raskaammasta musiikista ›

vantage: Mullakin tuli ihan mieleen, että miksi tämä ei voinut olla suomen euroviisu..
Siellä voisi menestyäkkin.
Eniten huvitti oikeastaan et joka kerta kun tulee tuo akustinen sointu, niin tulee tuommoinen haastava ja himoitseva tuijotus.
Soolo oli kyllä ihan normi Timppaa. Harmi kun ei luriteltu kauempaa!
 
Käsitykseni mukaan Stratovarius (sekä Tolkin touhut) ovat olleet aina pop-musiikkia säröt päällä toteutettuna, jota sitten ollaan kutsuttu myös metalliksi koska ihmisillä on pitkät tukat, soolot on tilua ja joku laulaa näennäisesti korkealta. Se tuntuu osalle tästä kansasta täyttävän metallin mitat.
Stratovarius = kaupallisen suomihevin pioneeri ja alku joka on syntynyt alunperin jo 80-luvulla kaupallisen ruotsihevin siivittämänä. Eikä siinä mitään, kaikille kaikkea ja niin edelleen ja pitää sitä olla kiltillekin pojille(ja tytöillekin) jotain minkä mukana tanssia ja tuoksua hyvälle. Aerosmithille täytyy olla vaihtoehtoja. Fyrkkapuoli on myös tärkeetä.
Itse vain käsitän omissa korvissani bändit kuten Judas Priest, Saxon, Manowar, Iron Maiden jne jne hieman erilaisina bändeinä kuin Stratovarius koska ne kuulostavat sangen erilaisilta. Okei? Strato on melodista metallia jossa on myös kaupallista potenttiaalia ja ne metallin suurimmat ja tärkeimmät asiat siitä uupuu koska tyttöjenkin pitää tykätä ja niiden poikien jotka ei sitten tykkää siitä Black Sabbathista. Juu. Get it. Mutta, mitäs se 80-luvun Europe sitten on? Kuinkas moni sitä kutsuu suomessa metalliksi? Niin. Kuinka paljon 80-luvun Europe loppuviimein eroaa Stratovariuksesta? Okei, saundit. Mutta, yleisannin(sävellykset, laulajan tapa laulaa, synasaundit, sointukierrot, biisien aiheet jne jne) suhteen mainittavia eroja ei ole, paitsi Europe oikeasti rokkaa ja niilllä on taitavemmat soittajat joilla on tyylitajua enemmän kuin Straton jätkillä tulee koskaan olemaan. Europea toisaalta on taas kutsuttu ruotsissa heviksi.
Eikä siinä. Hevi on parasta vai miten se meni ja Europen onni oli että saivat aikanaan rällästää rahan kanssa mielin määrin eikä heitä edes sotkettu metalliin. Nykypäivänä tosin sitten yrittävät sitäkin puolta pistää kondikseen(saada uskottavuutta takaisin jonka kerran rahan ja maineen takia menettivät.)
Ymmärrän myös erot gorekaman, deathin ja lauletun metallin välillä.
En ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt särötettyjä pop-sävellyksiä joita kutsutaan metalliksi. Minä kuitenkin dikkaan myös ihan oikeasta pop-musasta.
Sitä en kuitankaan tajua että miksi lihapullien sekaan pitää kaataa sokeria ja väittää sitä sinapiksi vain siksi että joillekin sinappi on vain liian vätkyä tavaraa.

Suomituuban(kin) kanssa vain taidetaan jo elää nääntymiskautta kun paskaa tuli liikaa ja suuri kansa kuuntelee tällä hetkellä Straton ja Lordin sijaan Anssi Kelaa ja Anna Puuta. Pirun sarvet ja tilut vaihtui hyvin äkkiä johonkin muuhun. Jännä juttu silti että Maidenilla sen kuin fanit lisääntyy kun Strato tuntuu menettävän niitä koko aika vain entisestään. Kertoo aika paljon koko touhun luonteesta ja musiikin rehellisyydestä sekä lähtökohdista. Myös Tolkki soitti joskus metallia kunnes pop-musiikki vei voiton. Jens on myös hieno soittaja kuten Tolkki, mutta en mä koe että kummallakaan kauheasti olisi mitään tekemistä metallin soittamisen kanssa. Ynkällä oli ja on. Synatilut tosin sitäkin puolta hieman varjostaa, ja tämä on aika paljon sanottu koska soitan myös itse koskettimia.
 
Itse kuuntelin ko Tolkin pätkän myös ja riffi povasi hyvää, dikkasin saundeistakin mutta 100% persoonaton jousisynamatto paljasti jo kaiken alkumetreillä, sekä sen, että tässä ollaan tekemässä taas jotain mittatilaustyötä pehmoheviä rakastaville japskeille. Eikä siinä mitään. Mutta, pointti on siinä että itse käsitän Rhapsodyn ja Helloweenin melodiseksi metalliksi(jota tehdään pitkälti melometallin lakeja noudattaen, omistautumisella, taidolla ja tyylillä) ja nämä suomalaiset sekä ruotsalaiset poppihevipelleilyt sellaisina kuin ne ovat aina olleet = Kaupallista pop-musiikkia säröt päällä toteutettuna eurooppalaisille ja japanilaisille skideille tai sitten semihuonoa saksalaisten matkimista. Tiedän että en ole myöskään ainut näiden mielipiteitteni kanssa. Ja liekö sattumaa tai ei, mutta kun melohevi-ihmisille rupeaa puhumaan Judas Priestistä ja Saxonista, kuilu sen kuin vain levenee heidän kesken vaikka Judas Priest esimerkiksi on sellainen bändi mikä mielletään ympäri maailmaan heavy-metal musiikiksi, sielä missä Stratovarius nimeä ei edes tunnisteta.
 
Pointti siis oli se että minä en edes odota Timo Kotipellolta tai Timo Tolkilta mitään muuta kuin euroviisusävytteistä pop-musiikkia koska sitä he ovat aina olleet ja sitä he tulevat aina olemaan. Heissä on hyvin vähän mitään mikä omissa korvissani viittaa millään tasolla edes metalliin. Pelkkä särö kun ei riitä, tai että laulaja laulaa korkeelta. Tarvitaan aika paljon enemmän. Mutta, kuten sanoin - Aina ei tarvi nussia lujaa ja on tärkeetä että jynkkypornon sijaan voi välillä kattoa kauniita ja rohkeita. Ridge tosin lopetti, ja Stephanie meni perässä.
 
Lopuksi: Annetaan kuninkaan(DIO) lausua oma mielipide asiaan joka liittyy myös tähänkin aiheeseen ja mihin ollaan Suomessa(kin) tultu "Näkyvän metallin"(metalli joka edustaa koko ilmiötä loppuviimein suuren kansan silmissä.) suhteen.
https://www.youtube.com/watch?v=jU11NcH7nHQ
 
Pointti 2: Kukin dikkaa mistä dikkaa mutta olen itse aina suuresti ihmetellyt sitä että kuinka joku voi kutsua näitä euroviisuhevin edustajia METALLIKSI. Ottaen huomioon että jengi on edes perillä sen historiasta ja käsitteistä, puhumattakaan siitä että mitä jengin omat korvat kertoo. Tuntuu että tässä maassa metalliksi on riittänyt pelkästään se että musiikissa särö ja laulajalla pitkä tukka. Talkin bout silkkipaidat, puuteri, punaviini ja Bach.... Näkyy muuten nyt sitten lopputuloksessa kuinka "hevi" suomessa tuli, tappoi ja meni. Mättöbändit jäi ja kulttuuri niiden mukana. Hyvä että edes se.
 
Mutta, pääasia että kaikille on kaikkea ja hevoset juoksee. On se metalli jännä ja moniselitteinen juttu. Kiitos ja anteeksi.