Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Huono kysymys, mutta siis mitä se on?
 
- Onko se tutkimusta musiikin rakenteista/lainalaisuuksista?
 
- Vai onko kysymys musiikinteorian historiasta ja sen tutkimisesta?
 
- Muistiinmerkittyjen asioiden tutkimisesta?
 
- Rakenteellisten lainalaisuuksien määritt./tarkastelua?
 
- Asetetaanko ongelmia, joita ratkaistaan teoreettisten päätelmien avulla?
 
- Musiikki vaikuttaa tunteisiin ja onko siinä sitten myös kysymys musiikinteoriasta, kun kerran on olemassa affektio-opit yms.?
 
- Onko länsimainen kulttuuri pilkkonut musiikinkin liian pieniin osiin ja antanut turhaan nimet joka asialle?
 
Hyviä kysymyksiä on enemmän kuin hyviä vastauksia. Joku voi sanoa, että teoria on apuväline, mutta onko se sittenkin länsimainen tapa/halu tieteellistää kaikki näkemänsä, kuulemansa ja kokemansa?
 
En tiedä. Voisko joku kertoa?

Mun mielestä noihin kaikkiin vois vastata kyllä. Mutta teoria helpottaa musiikin oppimista ja auttaa käsittämään miten jotkut jutut kuulostaa hyvältä.

- Onko se tutkimusta musiikin rakenteista/lainalaisuuksista?
 
Kyllä, ja aina suhteessa johonkin kulttuuriin ja aikaan jossa musiikki on syntynyt.
Musiikkitiede tutkiin musiikkia enemmän oman aikansa ja yhteiskuntansa tuotteena
ja varsinainen musiikin teorian opiskelu (esim. Sibelius-Akatemia) pyrkii tarkastelemaan
asiaa myös käytännöllisestä, siis muusikon, näkökulmasta. Tosin länsimaisen taidemusiikin
teoriaopiskelu on aikojen saatossa eronnut aika kauaksi aivan käytännöllisimmästä
tavoitteistaan.
 
- Vai onko kysymys musiikinteorian historiasta ja sen tutkimisesta?
 
Aika ja yhteiskunta tarkoittaa aina historiaa ja kulttuuria.
Esim. ei ole olemassa yhtä ns. klassisen musiikin "teoriaa" vaan prosessi, jossa
renessanssi-ajalla eräät tekivät jotain ja romantiikan ajalla toiset toista.
Näillä aikakausilla on kuitenkin historiallinen ja kulttuurinen yhteys toisiinsa.
 
- Muistiinmerkittyjen asioiden tutkimisesta?
 
Kyllä vrt. edellä! Länsimaisen taidemusiikin traditio on säilynyt meille pääosin
nuotinnettuna. Esim. jazz-musiikin muistiinmerkintä on tapahtunut pääosin äänitteinä.
 
- Rakenteellisten lainalaisuuksien määritt./tarkastelua?
 
Pyritään luokittelemaan ja analysoimaan ilmiöitä, jotka tekevät
vaikkapa bebopista beboppia. Se ei tarkoita että jokainen bebop muusikko- silti
taiteessaan olisi täyttänyt kaikki kyseiset kriteerit.
Toisaalta Sibeliuksen musiikin analysointi ei tarkoita, että kaikki Sibeliuksen ilmaisu
olisi keskeistä romantiikan ajan sävelkielessä. (no Sibbe oli kyllä tässä huono esimerkki).
 
- Asetetaanko ongelmia, joita ratkaistaan teoreettisten päätelmien avulla?
 
Monet säveltäjät tekevät säveltäessään juuri tätä, vaikkakin heidän ongelmansa
eivät välttämättä hahmotu tieteellisesti kestävään muotoon vaan määrittyy vain heidän
oman taiteellisen ajattelunsa keinoilla ja tarpeilla.
 
En osaa vastata länsimaisen taidemusiikin teorian uutta luovuuteen sen tarkemmin pitäisi kysyä joltakin enemmän perehtyneeltä. Jazz- perinteessä teoria on antanut pedagogiikalle monia didaktisia työvälineitä
esim. bebob- asteikot ja digital patterns, joita jazz- pedagogia oikeasti myös hyväkseen käyttää.
Tosin tämäkin uutta luovuus perustuu kyllä enemmän analyysiin ja luokitteluun kuin erilaisten hypoteesien
pohjalta tapahtuvaan ilmiöiden luomiseen.
 
Tosin nykyään eräät jazz-pedagogiikan tutkijat näkevät tämän ongelmana, koska opiskelijoiden tapa
hahmottaa asioita yksiarvoistuu taiteellisesta näkökulmasta jo liikaakin.
 
- Musiikki vaikuttaa tunteisiin ja onko siinä sitten myös kysymys musiikinteoriasta, kun kerran on olemassa affektio-opit yms.?
 
hmm... Tyydyn toteamaan että musiikki ja musiikin teoria OVAT ERI ASIOITA!!!
Musiikin teoria pyrkii selittämään miksi ja miten tietyt musiikilliset tapahtumat aiheuttavat tietyn kuulokuvan, mutta tuskin sitä miten ihmiset sen kokevat.
 
- Onko länsimainen kulttuuri pilkkonut musiikinkin liian pieniin osiin ja antanut turhaan nimet joka asialle?
 
Sitä pohtii myös suomalainen länsimaisen taidemusiikin yliopisto ja ammattikorkeakoulu koulutus parhaillaan.
Näkemyksiä on monta.
 
Hyviä kysymyksiä on enemmän kuin hyviä vastauksia. Joku voi sanoa, että teoria on apuväline, mutta onko se sittenkin länsimainen tapa/halu tieteellistää kaikki näkemänsä, kuulemansa ja kokemansa?
 
Musiikin teorialla on monia tehtäviä:
- toimia musiikkiperinteen säilyttäjänä
- selittää musiikin ilmiöitä
- antaa käytännön keinoja taiteilijoille ja musiikkipedagogiikalle
- työllistää suomalaisia taidealan ihmisiä.... :)
 
Tää on kuule monisyinen homma!
 
MrS

Kiitos vastauksista. Täytyy sulatella niitä hieman.
 
Entäs mitä sanotte siitä kun niin ihanan monet kertovat tarinoitaan, kuinka he eivät ole teoriaa koskaan opiskelleet, eivätkä teoriasta ymmärrä mitään? Ikään kuin se olisi selitys siitä, että jostain tulee joku suuri voima joka pakottaa heidät mahtavaan luomisvoimaan ilman minkäänlaista alkutietämystä yhtään mistään. :) !
 
Eikös kuitenkin ole jo osa teoriaa, kun kehittyy yhteiskunnassa ja oppii lapsuudessa jo hahmottamaan länsimaiset tavat kuulla ja tiedostaa asioita?
 
Eli selitys siitä, ettei ole opiskellut teoriaa on humpuukia?
 
Mutta taas toisaalta ymmärrän sellaisia ihmisiä joilla ei ole nimitietämystä asioista/termeistä. Mutta kuitenkin loppujen lopuksi tällainen muusikko yms. voi kehittää omia teorioitaan esim. omista sävellystekniikoistaan ja sopivista sointukuluista, vaikkei tietäisi niitten "oikeita" nimiä.

Niin ja tuosta teoriasta, tai myös muotoanalyysistä sen verran, että tietyllä tavalla se on hyvä tietää kuinka kappale on rakennettu, koska silläkin tavalla voi ymmärtää/nauttia musiikista. Esittäjänä ja kuulijana.
 
Eli jos nyt ajatellaan tilannetta, että esiintyvä taiteilija opiskelee teoksen esitettäväksi. Hän tutustuu mahdollisesti sen historiaan, karaktääreihin, muotorakenteisiin jne. Aikaa kappaleen opiskeluun ja sisäistämiseen saattaa mennä vuosia. Kappale pilkotaan pieniksi pirstaleiksi opiskeluvaiheessa.
 
Entäs sitten kun on konsertin aika. Kuulijan vastaanottokyky varsinkin "monimutkaisemmin" sävelletyissä kappaleissa voi olla aika heikkoa. Tässä mennäänkin ohi aiheen, mutta siis miten kuulija voi saavuttaa suurta nautintoa vaikeista sävellyksistä, jotka on sävelletty "puhki" yliteoreettisin keinoin. Kuulijoitten pitäisi melkein käydä vuosien koulu opiskellen musiikin estetiikkaa ja mitä muuta hienoa siinä on, että oppisi ymmärtämään/nauttimaan musiikista.
 
Miksei klassisen musiikin konserteissa käy yleisöä? Johtuuko se siitä, että se on tylsää kun sitä ei ymmärretä? Vai onko nykymusiikki (rock yms.) ollut väistämätön osa evoluutiotamme ja klassinen musiikki on aivan turhaan vallitsevana esim. musiikkiopistojen opetuksessa? Ei ihmiset välitä klassisesta musiikista, kun sillä ei ole samaa arvoa, kuin muinoin? Ammattiopiskelijatkin vaan harjoittelevat vaikeita teoksiaan ilman esim. improvisaation/muusikkouden kehittämistä. Suossa koko opetusjärjestelmä.
 
Ehkä se vastaus on kulttuurissamme. Pikku G valloittaa maailman!!! :D ! Hyvä musiikki säilyy aina, mutta "pakottaminen" sen opiskeluun on turhaa. Vähän niin kuin tuo ruotsin kieli.

Niin ja tuosta teoriasta, tai myös muotoanalyysistä sen verran, että tietyllä tavalla se on hyvä tietää kuinka kappale on rakennettu, koska silläkin tavalla voi ymmärtää/nauttia musiikista. Esittäjänä ja kuulijana.
 
siinäpä se. Tietyt muotorakenteet on tosin kulttuuri sidonnaisia ja muotoanalyysin avulla saa kyllä selvää länsimaisesta taidemusiikista, mut esim joikuihin(ja mooooooniiiin muihin "tyyleihin") perinteinen tonaalisen musiikin analyysimalli on epäkäytännöllinen.
 
---Entäs sitten kun on konsertin aika. Kuulijan vastaanottokyky varsinkin "monimutkaisemmin" sävelletyissä kappaleissa voi olla aika heikkoa. Tässä mennäänkin ohi aiheen, mutta siis miten kuulija voi saavuttaa suurta nautintoa vaikeista sävellyksistä, jotka on sävelletty "puhki" yliteoreettisin keinoin. Kuulijoitten pitäisi melkein käydä vuosien koulu opiskellen musiikin estetiikkaa ja mitä muuta hienoa siinä on, että oppisi ymmärtämään/nauttimaan musiikista.
 
ei välttämättä. Musiikki kummis useimmiten aiheuttaa kuulijassaan jonkin tunteen ja siinäpä se musiikista nauttiminen(vaikka perverssilläki tavalla...mitä se sitte lieneeki...) tulee mukaan. Eli makuasioihin mennään.
 
Miksei klassisen musiikin konserteissa käy yleisöä? Johtuuko se siitä, että se on tylsää kun sitä ei ymmärretä? Vai onko nykymusiikki (rock yms.) ollut väistämätön osa evoluutiotamme ja klassinen musiikki on aivan turhaan vallitsevana esim. musiikkiopistojen opetuksessa? Ei ihmiset välitä klassisesta musiikista, kun sillä ei ole samaa arvoa, kuin muinoin? Ammattiopiskelijatkin vaan harjoittelevat vaikeita teoksiaan ilman esim. improvisaation/muusikkouden kehittämistä. Suossa koko opetusjärjestelmä.
 
käyhän siellä yleisöä, mutta klasarihan on oikeastaan ollu viimeset sata vuotta täysin elitisoitunutta. Enkä oikeen usko että se hiipuu, itekki oon alkanu tykkään klasari kamasta yhä enemmän, vaikka 2 klasari levyä reilusta 300sta levystä kertooki jo ettei kiinnostus oo fanaattinen. Eikä niitä turhaan opiskella klasari biisejäkään... soittaminen ei oo ikinä huono juttu!

Entäs mitä sanotte siitä kun niin ihanan monet kertovat tarinoitaan, kuinka he eivät ole teoriaa koskaan opiskelleet, eivätkä teoriasta ymmärrä mitään? Ikään kuin se olisi selitys siitä, että jostain tulee joku suuri voima joka pakottaa heidät mahtavaan luomisvoimaan ilman minkäänlaista alkutietämystä yhtään mistään. :) !
 
Minä olen sitä mieltä, että sillä teorialla ei tee yhtään mitään säveltämisessä ja luomisessa, jossa on kyse itsestä ja itsensä toteuttamisesta. Kuulo on ainoa joka merkitsee ainakin minulla.
Eriasia varmasti on jos tekee työksensä ja pitää jonkinlainen tietty kaava olla ja eri soittajille nuotit jne.
 
Eikös kuitenkin ole jo osa teoriaa, kun kehittyy yhteiskunnassa ja oppii lapsuudessa jo hahmottamaan länsimaiset tavat kuulla ja tiedostaa asioita?
 
Eli selitys siitä, ettei ole opiskellut teoriaa on humpuukia?
 
Opiskellut teoriaa? Pitäisi nyt edes ihan ensimmäiseksi erottaa nämä kaksi termiä toisistaan; oppia ja opiskella :)
 
Minusta se raja menee jossakin siinä, kun kuulohavaintoja aletaan jollakin tapaa matematisoimaan ja laittamaan paperille.
 
Mutta taas toisaalta ymmärrän sellaisia ihmisiä joilla ei ole nimitietämystä asioista/termeistä. Mutta kuitenkin loppujen lopuksi tällainen muusikko yms. voi kehittää omia teorioitaan esim. omista sävellystekniikoistaan ja sopivista sointukuluista, vaikkei tietäisi niitten "oikeita" nimiä.
 
Tämä menee nyt kokonaisuudessaan enemmän filosofian puolelle. Jos sitä nyt haluaa väkisten ajatella jokaisen olevan teoreetikko, niin noinhan se onnistuu :)

Tyokaluna sita enimmaakseen tulee kaytettya.
 
Oma mielipiteeni on, etta musiikki on kieli. Mita kielella tehdaan: kommunikoidaan. Jotta kommunikointi olisi sujuvaa ja kaikki voisivat siihen osallistua, on oltava yhteiset pelisaannot (kielioppi), eli musiikin teoria.
 
Kun kaikilla soitto tavoilla, savelilla, rytmi figuureilla jne... on omat nimensa, niin kommunikointi helpottuu kummasti. Miksi kaikki nimet ja systeemit musiikin teoriassa ovat juuri sellaisia kuin ne tana paivana ovat? Se lienee tulosta vuosisatojen pituisesta yritys-erehdys prosessista ja yhteisten sopimuksien tekemisesta. Kehitys jatkuu toki yha. Sadan vuoden kuluttua saattaa monet musiikin teorian kasitteet nayttaa kovinkin erilaisilta.
 
Aiemmin pidin musiikin teoriaa aiheeseen perehtyneiden snobbailuna, mutta nyttemmin olen perin tyytyvainen voidessani hyodyntaa sita seka treenikampalla muiden kanssa kommunikoidessani, etta uutta matskua kirjoittaessani.
 
Ehka eniten, juuri minulle, siita on hyotya itseopiskelussa. Vankalla hevirumpalin taustalla en olisi uskonut, etta myohemmin olisin enemman tai vahemman itseoppinut rytmikitaristi ja biisin kirjoittaja.