| Aihe: Musiikin perusteet aloittelijalle: Blues | |
|---|
|
Tervehdys kaikille kokeneemmille bluesin harrastajille. Kaipaisin ohjaavaa ja auttavaa kättä blues-harrastuksen eteenpäin viemiseen/käynnistämiseen.
Valaisen hieman yksityisyyteni varjoa ja kerron hieman itsestäni. Olen n. neljä vuotta rämpytellyt kitaralla tabulatuurien voimalla erilaisia vanhanliiton rock- kappaleiden komppeja muistuttavia sointuyhdistelmiä. Musiikin teoriasta en ymmärrä mitään kun en sellaista ole koskaan opiskellut. Millekkään musiikkitunneille en ole koskaan kehdannut mennä :)
Bluesia kuitenkin tekisi mieli oppia soittamaan mutta en tiedä mistä lähteä. Ostin pari kirjaa, Blues Station (Harri Louhensuo) ja Rhythm & Blues Workshop (Jarmo Hynninen), mutta tuntuu että ne ovat jo hieman kokeneemmille soittajille. Samoin kokeilin Rockwaytä mutta jostain syystä se ei ollut oikein oma juttu. Joku ehdotti että kun opettelee skaaloja niin musiikki tulee itsestään. Kuulostaa ehkä järkevältä mutta skaalan sormituksen opettelu jos ei tiedä mistä soinnusta pitäisi alottaa on aika toivoton lähtökohta. Tuota perus 12-tahdin EEEEAAEEBAEB bluesia olen veivaillut eri rytmeillä ekoilta nauhaväleiltä ja tuon "maustamisesta" voisi olla luontevaa lähteä liikkeelle. Miten esimerkiksi jos tuota lähdetään "improvisoimaan" eli minkälaisten perus lakien avulla tuohon soitetaan joku hidastempoinen soolo? Onko niin että koko soolo menee E-skaalasta vai vaihtuuko skaala soinnun vaihtuessa? Vaikeaa selittää kun ei oikein tiedä mistä puhuu :).
Tuntuu että olen jo pari vuotta junnannut paikoillani ja harrastus on muuttunut lähes täydelliseksi varusteiden vaihtamiseksi. Nyt alan vaipua epätoivoon ja tarvitsisin pienen tuuppauksen eteenpäin. Myös hyviä vinkkejä alottelijoiden blues-oppaista otetaan vastaan.
I got myself a Cadillac
But I can't afford the gasoline |
 Zeeboo
05.05.2013 00:10:17 (muokattu 05.05.2013 00:18:21) | |
|
Kuuntele jotain simppelin kuuloista biisiä ja koeta soittaa samat jutut kuin levyllä. Jos ei onnistu kerralla, niin koeta uudestaan. Pienissä pätkissä niin kauan, että saat soitettua fraasit samalla tavalla. Samalla sitten funtsaat sitä, mihin asteikkoon ne fraasit istuvat. Tätä sanotaan plokkaamiseksi. Jatkossa, olipa musatyylisi mikä tahansa, tämä on korvaamattoman arvokas taito.
Jos biisi on E-blues, niin paljon asioita hoituu joko E-molli- tai duuribluesasteikolla. Kehitä korvaasi plokkailemalla, niin korva alkaa avittamaan asioiden hahmottamisessa. Niinkuin siinä, että miten sointuääniä käytettämällä saadaan soolo (melodia) kuulostamaan "oikealta".
Youtubesta löytyy monenkirjavaa soitto-opasta. Tähän genreen yksi parhaista on Keit Wyattin sarjat. Esim tästä alkaen. http://www.youtube.com/watch?v=AToJLzeS8go
White men can't Monk |
|
Ja tuohon plokkailuun kannattaa hankkia apuvälineeksi jokin sopiva ilmainen tai puoli-ilmainen ohjelma, jos tietomasiina vaan on käytettävissä. Esim. Transcribe! on oiva apuväline, jota itse käytän. Sillä saa hidastettua kappaletta ilman että vire muuttuu tai sitten toisaalta sillä saa tarvittaessa kappaleen virettä muutettua, jotta säästyy kitaran virittämiseltä tapauksissa joissa levytetty versio on jonkin verran ohi normivireen (sekä puolisävelaskelin säätäminen että hienosäätö onnistuu). Samaten sillä saa toistettua lyhyttä pätkää kappaleesta loopissa, joka on erittäin mainio juttu plokkaillessa tai harjoitellessa.
Muut ottakoon kantaa bluesin hienouksiin, itse en paljon muuta osaa kuin pentatonisen ja blues-skaalan viidestä eri asemasta ja vähän vibraa sekä venytyksiä. |
|
Bluesia oppii kuuntelemalla paljon bluesia. Musiikkia pitäisi aina kuunnella paljon, jos haluaa jotain uutta oppia. Tää pätee eritysesti bluesiin ja jazziin, joissa soitellaan paljon standardeja ja kierrätetään aktiivisesti. Välillä näkee näitä kommentteja että ei kuunnella musaa, soitetaan vain. Onnea vaan ja jokaiselle omansa, mutta se ei ehkä ole mikään kovin hyvä ohjenuora kuitenkaan.
Vaikket Rockwaysta pitänyt, voin varauksetta suositella amerikkalaista Jamplay-nimistä web-koulua. Siellä mm. Eric Madis näyttää mistä kana pissii. Monipuolista opetusta, sopivissa paketeissa, josta saapi mukavasti inspiraatiota plokkailuun. Voi ottaa kuukaudeksi kerrallaan, ja muistaakseni Justinguitarin yläbanneria vahtimalla saa kuukauden ilmaisen kokeilun jos ei halua maksaa.
Jeff McErlain ja 50 blues licks you have to blaa blaa on myös hyvä, vaikka yleensä tällaisiin kokoelmiin suhtaudun varauksella. Ne auttavat repertuaarin kasvattamisessa, mutta ovat täysin hyödyttömiä jos musaa ei tule myös kuunneltua. McErlain on loistava tyyppi ja hyvä opettaja, paljon touhuilee mm. Scott Hendersonin kanssa klinikoita jne.
Ukonete prosím výstup a nástup, dvere se zavírají. |
 Jucciz
05.05.2013 13:12:22 (muokattu 05.05.2013 13:24:53) | |
|
Ei tähän oikein voi antaa muuta ohjetta, kuin hillittömästi kuuntelua. Blues ehkä kaikista tyyleistä eniten on nimenomaan siitä riippuvaista: jos tunnet bluesin musiikillisen perinteen ja korvat on päässä, osaat pian tuottaa bluesia itsekin. Perinnettä ei puolestaan opi tuntemaan millään muulla tavalla kuin kuuntelemalla. Tabulatuurikirjat mää heittäisin roskikseen ainakin siksi aikaa, että blues on ensin kunnolla korvissa. Blues on vihoviimeistä musiikkia lähteä liikkeelle siitä, mistä kohtaa sormilla pitäisi painaa otelautaa.
Laita joku hyvä blueslevy soimaan ja hyräile perässä laulumelodioita, riffejä, bassolinjoja, ihan mitä tahansa mihin korvasi kiinnittyy. Aluksi et välttämättä tarvitse kitaraa lainkaan. Ensin korvat, vasta paljon myöhemmin sormet. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
 Hynkel
05.05.2013 13:48:47 (muokattu 05.05.2013 13:51:41) | |
|
Jucciz puhuu asiaa. Näistä voit vaikka aloittaa:
Eric Clapton - From The Cradle ja Me And Mr. Johnson (cover-levyjä, joilla Kläpä on ehkä parhaimmillaan bluesia ajatellen)
Muddy Waters - Hard Again ja King Bee (ylipäätään kaikki joko tosi varhainen tai tosi myöhäinen tuotanto)
Sonny Boy Williamson (harpisti, mutta loistava sellainen ja tuosta voi plokkailla paljon hyvää kitaralle)
Howlin' Wolf (sama kuin yllä)
...sekä ehkä kaikkein tärkeimpänä T-Bone Walker, jonka tyyliä käytännössä jokainen rock- ja blues-kitaristi tahtomattaankin apinoi.
Tai sitten voit kuunnella jotain muuta, mutta pääasia että kuuntelet. Tässä ny oli jotain esimerkkejä joista pääsee makuun ja joista on helppo plokkailla juttuja.
E: Ja kuten jazzissa, myös bluesissa rytmiikka on se avain. Sisäistä tämä äläkä lähde liian vaikeasta liikkeelle. Paras blues on usein myös sitä yksinkertaisinta. Ei aina, mutta usein.
Ukonete prosím výstup a nástup, dvere se zavírají. |
|
Call and Response asian ymmärtäminen auttaa pääsemään bluesiin sisälle. Työssä jaksamiseen ja työn rytmittämiseen liittyvää vuoropuhelua se kai perimmiltään on. Ei siis kitaramusiikkia alkuunkaan. Monet riffit pohjautuvat laulantaan ja kun vielä muistaa, että alkuaikojen bluesmiehet eivät olleet kitaristeja vaan juurikin laulajia jotka säestivät itseään akustisella kitaralla, tietynlaisen rytmiikan löytäminen on helpompaa ja se rytmi siinä se ydin taitaakin olla. Näin mie oon sen aikoinaan itelleni aatellu, enkä tiiä onko se näin, mutta näin se mulle on.
I started out with nothing and I still got most of it left |
|
Bluesissa ei tosiaan oo olennaista, mikä sun soitin on, mitä asteikkoja tunnet, minkä merkkisellä vahvistimella vedät - ja kaikista vähiten ne jutut, mitä tabulatuureissa lukee.
Kuuntele bluesia, hyräile ja laula mukana, omaksu, ja vasta tämän tapahtumasarjan myötä pyri saamaan ääniä omasta soittimesta ulos. Jos tabulatuurit saattavatkin tuntua vaikkapa Dream Theaterin tapauksessa luontevalta vaihtoehdolta kappaleiden omaksumiseen, bluesiin ne ovat vihoviimeinen - ja omine lupineni sanoen: väärä - vaihtoehto.
Nuotinlukutaitoiselle muusikolle antaisin ohjeeksi bluesiin tutustumiseen yhden ajatuksen: tarkkaile kuulemassasi musiikissa kaikkia niitä asioita, joita ei voi nuottiviivastolle kirjoittaa. Ne ovat usein niitä tärkeimpiä juttuja. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |
|
Kiitos kaikille vastanneille ja isot plussat! Täytyy hakea kirjastosta kuunteluun noita suositeltuja levyjä. Ostinkin tuossa vuosi sitten jonkun Blues ABC kokoelman jossa on muistaakseni 99 levyä joista oon ehkä 40 kuunnellut eli työstäminen on jo aloitettu :D.
I got myself a Cadillac
But I can't afford the gasoline |
|
Kotimaisista jos haluaa jotain suositella, niin Heikki Silvennoisen blues-soittoja kannattaa kuunnella ja soitella mukana. Äärimmäisen hyvin valittuja ääniä, mukavia melodioita. Mikä parasta sellaisell anopeudella että niitä ehtii soittamaankin.
Kai sitä saa jonkinlaiset kitarakamat omistaa sentään !! |
|
Vilpur1: Kiitos kaikille vastanneille ja isot plussat! Täytyy hakea kirjastosta kuunteluun noita suositeltuja levyjä. Ostinkin tuossa vuosi sitten jonkun Blues ABC kokoelman jossa on muistaakseni 99 levyä joista oon ehkä 40 kuunnellut eli työstäminen on jo aloitettu :D.
Tämä ABC sisältää oikeastaan kaiken olennaisen ns. "vanhan liiton" bluesin suhteen. Aktiivista kuuntelua vaan!
Ukonete prosím výstup a nástup, dvere se zavírají. |
|
Vaikka tuo plokkaaminen kuulostaa järkevältä niin samalla 26v. puukorviin todella vaikealta. Tosiaan meikäläisellä ei tuota musikaalista taustaa ole joten vaikeat on lähtökohdat :) Tietääkö kukaan jotain oppikirjaa jolla saisi tuota otelautaa ja perusteita tutuiksi? Tosiaan tarkoitus olisi kehittää itseä vähän edes ymmärtämään tuon bluesin perusteita.
I got myself a Cadillac
But I can't afford the gasoline |
|
Tästä eteenpäin, samoilla sivuilla on muutakin hyvää kampetta: http://www.justinguitar.com/en/BL-000-Blues.php
Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä. -dixi19 |
|
Coran: Tästä eteenpäin, samoilla sivuilla on muutakin hyvää kampetta: http://www.justinguitar.com/en/BL-000-Blues.php
Jeessh! Katselin ekaa videota 3min ja juuri tätä tarkotin. Yksinkertaista yksinkertaiselle :) Pitää huomena tutustua enemmän jos oikein ottais kitarankin laukusta :) Kirjastosta levyjä ja lisää kuuntelua, ehkä tuo videoiden katselu on kuitenkin kirjoja helpompi tapa.
Kiitos kaikille todella paljon! Respect!
I got myself a Cadillac
But I can't afford the gasoline |
|
Ehkäpä tässä vois ottaa tavoitteeks osallistua tuohon divaritason rootsiin!
I got myself a Cadillac
But I can't afford the gasoline |
|
Perus 12 bar blues on suht intuitiivista kitaran otelaudan kautta, mutta teoreettisesti se on hieman konstikkaampi aihe.
Desi Sernan podcastsetti lähtee aivan perusteista ja osiossa 10 on oppitunti bluesista.
https://itunes.apple.com/us/podcast … ar-music-theory-lessons/id258401691
Joskus kuuntelin nämät työmatkoilla ja olivat hyvin tehtyjä ja helppoja seurata. Väleihin soitetut pätkät havainnollistavat asiaa hyvin.
Antaa kaikkien kitaroiden soida. Kielten värähtely yleinen ja yhtäläinen. |
|
Hyviä vinkkejä täällä meille muillekin blues puristeille! Haluankin kantaa oman korteni kekoon. Tässä on muutamia "hyviä" opuksia:
John Ganapes: Blues You Can Use. (ks. http://www.bluesyoucanuse.com/index.html)
-löytyy ainakin Helsingin kirjastosta
- Oma huomio on, että jättää muutamia perusasioita opettamatta kunnolla (olettaa, että osaat jo). Tämä on mielestäni soitto-oppaiden (aloittelijoiden) suurin ongelma yleensäkin.
- kappaleiden soittoon saa opastusta youtubesta, sillä useat soittajat ovat ladanneet sinne itse soittamiaan versioita
Steve Grieve: Mel Bay's Getting into Blues guitar. (http://www.amazon.com/Bays-Getting-into-Blues-Guitar/dp/0786662409)
- suosittelen lämpimästi täydentämään Ganapesia tällä. Opettaa perusasiat kattavasti.
- löytyy 10 kirjastosta Helsingistä
+ youtube.Lähinnä olen katsellut likkejä (en uhraisi aikaa vielä alkutaipaleella).esim. tekijät: rotren, guitarjamzdotcom
Useasti mainittu kuuntelu, kuuntelu ja kuuntelu. (Eräs opas:Davis, Brad (2002) Blues guitar, ear training course). Levyjen ohella suosittelen kuitenkin, että käyt keikoilla. Tomi Leino ja Sven Zetterberg Band eivät ole koskaan jättäneet minua kylmäksi.
Hyvää tutustumismatkaa! Toivottavasti jatkossa postaat miten sujuu |
|
Yllä olevat vinkit bluesin kuuntelemisesta ja sitten vaan itse soittamisesta ovat periaatteessa ok, mutta aika epärealistisia. Kyllä tabuista on paljon iloa alussa, saa ideoita mitä työstää nyt ainakin.
Mulla on noi samat kirjat Blues station ja Hynnisen kirja. Siinä Hynnisen kirjassa on ainakin blues asteikot a-asemasta näytetty (voi siirtää minne tahansa otelaudalla) ja blues stationin alku on ihan perus bluesia. Kannattaa vain hankkia ohjelma (esim. amazing slowdown macilla), jonka avulla tempoa voi hidastaa kun soittaa mukana.
Kyllä noilla pääsee hyvin alkuun ja kuulee ideoita, mitä voi sitten itsekin yrittää soveltaa.
Käsittääkseni noilla pääsee hyvinkin pitkälle, Hynnisen kirja tosin karkaa mulla lapasesta aika nopeasti.
Itse olen kokenut soittotunneista suuresti apua, ekalla kerralla kuulin esim. miten plektraa pidetään kädessä. Jo tällainen pikku muutos auttoi aika paljon, tuskin olisin sitä itse koskaan huomannut.
"When I die, they'll say 'he couldn't play shit, but he sure made it sound good!'" - Hound Dog Taylor |
|
Soittotunnit ehdottomasti kannattavat aina, pidemmälle ehtineet mukaan lukien. Tabulatuureista voi olla myös hyötyä alussa, jonkinlaisena tukena, mutta miten ihmeessä musan kuunteleminen ja plokkaaminen on epärealistista? Sitä on tehneet ihan kaikki "oikeat" kitaristit kautta aikain, Muddy Watersista Yngwie Malmsteeniin. Eihän näissä mitään oikotietä ole missään, mutta svengiä, fiilistä, sekä rytmi- ja sävelkorvaa ei takuuvarmasti opi yhdestäkään kirjasta --- ja niitä kaikkia tarvitaan bluesiin. Oletan että tässä puhutaan nyt ihan oikeasti bluesista sitten eikä mistään pentaloogisen eestaas jumppaamisesta.
Ukonete prosím výstup a nástup, dvere se zavírají. |
|
Kunnallisjäte: Yllä olevat vinkit bluesin kuuntelemisesta ja sitten vaan itse soittamisesta ovat periaatteessa ok, mutta aika epärealistisia...
Just noilla epärealistisilla konsteilla aika monet ovat soittamaan oppineet. Myös näiden vinkkien antajista ;)
Kirjat & oppitunnit ovat ihan ok, kunhan ovat kunnollisia, eivätkä netin perus-schaibaa.
White men can't Monk |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
